Lue keskustelun säännöt.
Te muut jotka vietätte paljon aikaa yksin
13.09.2021 |
Mitä kaikkea te teette yksin? Itse olen paljon itsekseni, muutama kaveri on mutta ei oikein sellaisia ketkä lähtisivät mun kanssa viettämään viikonloppua esim kylpylään tai johonkin muuhun pikku reissuun. Itse olen jotenkin arka lähtemään tämmöiseen yksin. Käyn lenkillä ja muutenkin kuntoilen, käyn omissa harrastuksissa yksin. Olisi kiva välillä tehdä jotain hieman arjesta poikkeavaa vaikka ihan ex tempore mutta ei ole ketään kuka mun kanssa lähtisi. Kiva olisi mieluummin kaksin kuin yksin. Miten te muut, annatteko yksin tekemisen vaikuttaa vaan teettekö siitä huolimatta? Kaipaan teiltä kokemuksia ja esimerkkejä mistä olisi matalin kynnys aloittaa. Että saisin itse rohkeutta lisää.
Kommentit (72)
Ei minä oikeastaan te mitään, enkä edes kaipaa tekemistä. Työpäivät yleensä venyy yli 10 tuntisiksi ja siinä päivä sitten meneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Itsekin kyllä tykkään tehdä asioita yksin, esim olen joskus käynyt päiväseltään jossain toisessa kaupungissa shoppailemassa ja kerran elokuvissakin itse asiassa muistin nyt kuin tuosta mainitsit. Mut just tuo hotellissa yöpyminen tuntuu vielä vaikealta vaikka mieli tekis lähteä. Esim illalla tuntus jotenkin nololta mennä johonki yksin syömään tai viinilasilliselle.. Tai jos pyörii muuten ihan pihalla jos ei ole tuttu paikka.. Tai teatterin väliaika, sekin tuntuu oudolta seisoskella jossain nurkassa, koska siellä varmaan olisin🙈😂.. Ap
Ei teatterissa tarvitse väliajalla lähteä minnekään seisoskelemaan jos ei halua. Käy vaikka vessassa ja palaa takaisin paikalleen istumaan. Ja hotellissa on varmaan puolet asiakkaista yksin, ei siellä kukaan ihmettele. Ja ravintoloissa syö ihmisiä yksin. Avatkaa silmänne niin näette yksin liikkuvia ihmisiä joka paikassa, eikä siinä ole mitään kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama vika.
Ollut koko aikuisiän ja se pahenee jos ja kun olet sinkku ja kaverisi pariutuvat.
Olen tehnyt lähes kaiken yksin aikuisiällä jo matkustanutkin Aasiassa naisen ihan yksin maaseudulla, en edes osannut pelätä.
Kurjaa kun ei ole kavereita joiden kanssa lähteä teatteriin, kylpylään jne kuten sanot.
Elokuvissa, ulkona, baarissa, syömässä, matkoilla helppo yksin, mutta ei kantti kestä mennä yksin teatteriin tai oopperaan tms. En halua vaikuttaa luuserilta, koska ei siis kukaan mene teatteriin yksin.
No höpö höpö, mä käyn teatterissa useinkin yksin ja ihan tavallisina arki-iltoina, saman päivän esityksiin saattaa saada lipun puoleen hintaan, jos innostuu ex tempore menemään. Teatterissa katsotaan esitystä eikä sitä, onko muut yksin tai seurassa.
Mulla on lippuja kolmeen festariin ja Jarkko Tammisen show tapahtumaan. Ihan yksin menen.
Esityksiähän siellä vaan katsotaan niin mitä väliä onko seuraa vai ei.
Arkisestikin itselläni menee aika yksin.
Silloin palstailen, katson netflixiä, käyn kirpparilla ja kaupoilla, frisbeegolffaan, soitan kitaraa tai soitan pianoa.
Mä käyn melkein aina keikoilla ja leffassa yksin. Kyllä siellä muitakin yksinolevia on, ja miksi muutenkaan miettiä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn paljon museoissa ja kirpparilla, viihdyin luonnossa ja mökillä. Yksinhän sitä on joutunut lähestulkoon aina kaikkialla käymään, mutta on siihen jo tottunutkin. Ei ihmiset kyllä nykyään kauheasti ota kontaktia toisiinsa, että jos ystäviä haluaa, niitä joutuu aktiivisesti etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juuri tee muuta kuin asioita joita voi tehdä kotona tai sitten ulkoilen luonnossa. Olen kyllä kokeillut yksin matkustelua, elokuvissa ja teatterissa käymistä, ravintolaillallisia, museoita, mutta en vaan nauti niistä asioista yksin. Joten jätän väliin mieluummin kuin menen tylsistymään.
En kyllä enää kaipaakaan semmoisia menoja, nuorena tuli koettua paljon. Nyt sopii koiran ulkoilutus metsissä, käsityöt, tietokonepelit ja elokuvien katselu kotona suoratoistopalveluista. (Olen 46 v nainen)
Vierailija kirjoitti:
Mä matkustan sekä työn että muutenkin paljon yksin. Hotelleissa nimenomaan on aika paljon yksin syöviä, ei siihen kukaan kiinnitä huomiota.
Mä retkeilyn luonnossa jonkin verran yksin myös; rauhassa saa kulkea. Käyn myös konserteissa ja teatterisss yksin. Mulla on kyllä ystäviä ja käyn heidänkin kanssaan. Olen viikko-viikko -vanhempi, joten mulla on vapaata enemmän kuin monilla ystävilläni. Mutta olen myös yksin viihtyvää sorttia ja tarvitsen yksinoloa.
On kyllä joitain tilanteita, joihin menee mieluiten jonkun kansssa.
ja hotelleisssa on se hyvä puoli, että jos on yksin ja kaipaa seuraa, niin voi mennä hotellin järjestämään viihdetilaisuuteen tai istumaan aulaan / lukuhuoneeseen/mitä ikinä hotellissa nyt onkaan tarjolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Mitä sä pelkäät että sulle tapahtuu jos matkustat yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
meillä on virkeä kaupunki, jossa on kaupunginosayhdistyksiä tyyliin (esimerkki keksitty, koska en aio paljastaa missä asun) "kallion asukkaiden kyläyhdistys" nämä asukasyhteisöt hjärjestävät ainakin täällä meilläpäin vuosittain yhteisiä retkiä, muistan, että pariinkiin kertaan on järjestetty ruskaretki lappiin, joskus vaellusretki lappiin. Sitä kautta saa uskallusta, ei tarvitse mennä kokonaan yksin, mutta saa toki olla yksin (ja tietää, että joku tietää, että täällä ollaan eikä bussi lähde takaisin ennen kuin kaikki osallistujat ovat mukana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Mitä sä pelkäät että sulle tapahtuu jos matkustat yksin?
Ihana olisi päästä Lappiin vaeltamaan ja esim majoittua johonkin mökkiin yms. Pelottaa jo se uusi paikka, mitä jos eksyisin johonkin suureen metsään 🙈! Ja sitten ihan jo ajomatkat on niin pitkiä että pelkäisin etten jaksa ajaa. Olisi turvallisempi olo jos olisi toinen mukana. Ap
Voisin kyllä mennä yksin minne vain, mutta rahaa ei juurikaan ole, joten en voi käydä oikein missään muualla kuin kirjastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama vika.
Ollut koko aikuisiän ja se pahenee jos ja kun olet sinkku ja kaverisi pariutuvat.
Olen tehnyt lähes kaiken yksin aikuisiällä jo matkustanutkin Aasiassa naisen ihan yksin maaseudulla, en edes osannut pelätä.
Kurjaa kun ei ole kavereita joiden kanssa lähteä teatteriin, kylpylään jne kuten sanot.
Elokuvissa, ulkona, baarissa, syömässä, matkoilla helppo yksin, mutta ei kantti kestä mennä yksin teatteriin tai oopperaan tms. En halua vaikuttaa luuserilta, koska ei siis kukaan mene teatteriin yksin.
No höpö höpö, mä käyn teatterissa useinkin yksin ja ihan tavallisina arki-iltoina, saman päivän esityksiin saattaa saada lipun puoleen hintaan, jos innostuu ex tempore menemään. Teatterissa katsotaan esitystä eikä sitä, onko muut yksin tai seurassa.
- Ja jos vieläkin tuntuu oudolta, niin voi ajatella, että kaveri sairastui ja meen meidän molempien puolesta, ja kerron sille toiselle sitten millainen oli konsertti....
En muista juuri nyt, että olisin jättänyt asioita tekemättä vain siksi, että joutuisin menemään yksin. Lähinnä jätän menemättä, koska olen hieman laiska. Siihen tunteeseen ei siis auta, vaikka saisi jonkun toisen seuraksi.
Toivottavasti löydät ystävän, jonka kanssa tehdä asioita, kun sitä kuitenkin kaipaat enemmän kuin yksin oloa.
Teen lähes kaiken. Nautin siitä. En juo, kun olen yksin. Osaan myös tehdä välillä toisten kanssa asioita. Ja seurustella. Yksinolo on minulla vahvuus. Rakastan hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Mitä sä pelkäät että sulle tapahtuu jos matkustat yksin?
Ihana olisi päästä Lappiin vaeltamaan ja esim majoittua johonkin mökkiin yms. Pelottaa jo se uusi paikka, mitä jos eksyisin johonkin suureen metsään 🙈! Ja sitten ihan jo ajomatkat on niin pitkiä että pelkäisin etten jaksa ajaa. Olisi turvallisempi olo jos olisi toinen mukana. Ap
sitten lähdet jollekin ryhmämatkalle, niitä järjestetään paljon. Ei tarvitse itse ajaa ja jos haluaa olla yksin, se varmasti järjestyy, jos haluaa vaeltaa jossian yksin, se varmaankin järjestyy ja voi ryhmänjohtajalle sanoa mihin on menossa ja milloin otaksuu palaavansa, joten jos sitten eksyy, ryhmänjohtaja osaa alkaa epäillä eksymistä.
Mulla ihan sama!
Pidemmät reissut vähän pelottais yksin, jotenkin turvallisempaa että joku on mukana. Lähireissut esim kylpylään taas tuntuu vähän ahdistavilta täysin yksin, ois tollaiset jutut kivempi vaan jakaa toisen kanssa vaikka kotona/arjessa viihdynkin tosi hyvin yksin mutta ulkomaailmassa yksin olo on aina vähän nihkeetä.
Itseltä valitettavsti jäännyt paljon asioita tekemättä juuri siksi ettei lähipiirissä ole kavereita joita kiinnostais esim kylpyläloma tai Lapin reissu
Mä teen kaikki jutut yksin. On poikkeus, jos saan äidin/kaverin/tädin mukaan. Oon käynyt yksin leffassa, teatterissa, oopperassa, museossa, syömässä, kahvilla, matkoilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aina leffassa ja teatterissa on joku muukin yksin, vaikka asunkin pienessä kaupungissa. Väliajalla aikaa kuluu vessaan jonottaessa, mutta varaan kyllä aina myös pöydän ja nautin siinä kuoharin ja leivoksen. Katsokoot ja ihmetelköön ihmiset ihan rauhassa.
Keikat on ainoita, joissa en käy yksin. En kyllä käy keikoilla muutenkaan mutta jotenkin ei tunnu luontevalta mennä baariin yksin. Jos tekee mieli viinilasillista, menen johonkin kahvilaan mieluummin. Toisaalta hotellien baareissa saa istua rauhassa eikä niissä kukaan katso yksin olevaa.
Ulkomailla suosin pakettimatkoja. En seuran takia, mutta tuntuu turvalliselta että esim. sairaustapauksessa voi saada apua oppaalta ja matkatoimistosta.
Siis teatterin väliajalla 😂 en muuten harrasta vessailua!