Lue keskustelun säännöt.
Te muut jotka vietätte paljon aikaa yksin
13.09.2021 |
Mitä kaikkea te teette yksin? Itse olen paljon itsekseni, muutama kaveri on mutta ei oikein sellaisia ketkä lähtisivät mun kanssa viettämään viikonloppua esim kylpylään tai johonkin muuhun pikku reissuun. Itse olen jotenkin arka lähtemään tämmöiseen yksin. Käyn lenkillä ja muutenkin kuntoilen, käyn omissa harrastuksissa yksin. Olisi kiva välillä tehdä jotain hieman arjesta poikkeavaa vaikka ihan ex tempore mutta ei ole ketään kuka mun kanssa lähtisi. Kiva olisi mieluummin kaksin kuin yksin. Miten te muut, annatteko yksin tekemisen vaikuttaa vaan teettekö siitä huolimatta? Kaipaan teiltä kokemuksia ja esimerkkejä mistä olisi matalin kynnys aloittaa. Että saisin itse rohkeutta lisää.
Kommentit (72)
Minustakin on tylsää lähteä jonnekin tuonne ulos erilaisiin touhuihin yksin, joten en lähde ollenkaan. Olen kotona vain. Töiden jälkeen käytän suoratoistopalveluita, Youtubea tai pelaan pleikkarilla. Kyllä noissa aika kuluu ja mieli lepää.
Aina välillä kun on naisseuraa, niin sitten on kiva lähteä ulos tekemään asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että miksi yksin lähtemiseen jonnekin tai jonkun jutun tekemiseen on kynnys tehdä yksin.. Miettiikö sitä liikaa mitä muut ajattelee? Et onpa toi säälittävä kun on itsekseen..
Olen mieluummin yksin paitsi kun lapsieni kanssa tekemisissä. Olen keski-ikäinen mies.
Ihmetyttää se että jos olen jossain (ravintolassa, keikalla, elokuvissa, turistina..) niin seuraani tunkee aina joku ihme tyyppi, mies tai nainen. Tätä tapahtuu kyllä kotipaikkakunnallakin arjessa. Jos olen vaikka pubissa tai ostoskeskuksen oven edessä tupakalla, niin aina joku hörhö änkee seuraan.
Vaikutanko seuralliselta? En!
Vierailija kirjoitti:
Mietin että miksi yksin lähtemiseen jonnekin tai jonkun jutun tekemiseen on kynnys tehdä yksin.. Miettiikö sitä liikaa mitä muut ajattelee? Et onpa toi säälittävä kun on itsekseen..
Minulla ei ainakaan ole siitä kyse. Yksin on vain ykinkertaisesti tylsää tehdä asioita. Ei ole seuraa eikä voi jutella samalla jollekin.
Mulle tuli joku teistä yksin teatterissa -kammoisista kerran juttelemaan koko väliajan ajaksi, aloitti oikein "Ootko säkin täällä yksin!?!?". Mikäs siinä, ihan mukava ihminen, mutta mun mielestä yksin teatterissa käyminen ei ole mitenkään ihmeellistä, ja yleensä käynkin mieluiten yksin. Sama leffojen kanssa, ei sinne mennä juttelemaan kaverin kanssa vaan nauttimaan esityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli joku teistä yksin teatterissa -kammoisista kerran juttelemaan koko väliajan ajaksi, aloitti oikein "Ootko säkin täällä yksin!?!?". Mikäs siinä, ihan mukava ihminen, mutta mun mielestä yksin teatterissa käyminen ei ole mitenkään ihmeellistä, ja yleensä käynkin mieluiten yksin. Sama leffojen kanssa, ei sinne mennä juttelemaan kaverin kanssa vaan nauttimaan esityksestä.
Olisi kyllä hyvä oppia asennoitumaan juuri noin. Ettei yksin tekeminen olisi mitenkään ihmeellistä. Eihän sen tarvitse olla mikään uhka.
Minusta olisi mukavaa, jos olisi joku yksinäisten oma facebook-ryhmä tms, ja sitten sen ryhmän kanssa tehtäisiin matkoja ja reissuja ja muita semmoisia. Siis just niin, että mikään pakko ei olisi sosialisoida muitten kanssa, jos ei tahtoisi, mutta jos haluaisi, niin ois siinä sitten juttuseuraa joka ei ihmettele, että ai sä oot täällä yksin! Ei olisi ihan niin orpo olo, kun ois kumminkin sitä laumaa siinä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa sitä häsellystä jos haluaa jonkun kanssa lähteä vaikka leffaan. Sovitaan monella viestillä koska sopii, missä nähdään, millä mennään, perutaan ja siirretään. Ja sitten neuvotellaan leffasta. Odotellaan toista, se myöhästyy tai sen puhelin soi kesken leffaa tai se alkaa kuiskia jotain, tai syö inhottavia rapisevia karkkeja tai haisevia popcorneja Ja sit on pakko alkaa höpöttää heti kun leffa loppuu, vaikka haluaisi rauhassa miettiä ja fiilistellä. Pahimmassa tapauksessa vielä raahataan jonnekin baariin leffan jälkeen. Kauhea ohjelmanumero, kun voisi vain ex tempore päättää että nyt mä lähden, käydä rauhassa, ja tulla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mukavaa, jos olisi joku yksinäisten oma facebook-ryhmä tms, ja sitten sen ryhmän kanssa tehtäisiin matkoja ja reissuja ja muita semmoisia. Siis just niin, että mikään pakko ei olisi sosialisoida muitten kanssa, jos ei tahtoisi, mutta jos haluaisi, niin ois siinä sitten juttuseuraa joka ei ihmettele, että ai sä oot täällä yksin! Ei olisi ihan niin orpo olo, kun ois kumminkin sitä laumaa siinä ympärillä.
Tuo olisi kyllä kiva idea!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että miksi yksin lähtemiseen jonnekin tai jonkun jutun tekemiseen on kynnys tehdä yksin.. Miettiikö sitä liikaa mitä muut ajattelee? Et onpa toi säälittävä kun on itsekseen..
Itselläni ainakin se yksinäisyys noissa tilanteissa oikein korostuu ja tekee jopa surulliseksi, kun tajuaa ja tietää, että ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa sen jutun ja iloita siitä yhdessä. Se yksinäisyys oikein iskee vasten kasvoja.
Mä kyllästyin olemaan yksin. Tehnyt siis kaikkea mahdollista yksin. Nykyään hankin vaihtelua tinderistä. Siellä tulee kyllä vastaan kaikenlaista. Saa viihdykettä hetkeksi. Suosittelen lämpimästi vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja avaruusinsinöörejä. Hauskoja hetkiä luvassa kunnes huomaavat, että huijaus ei mene läpi.
Ennen nykyistä puolisoa seikkailin pääasiassa yksin. Kävin ulkomailla, keikoilla, leffassa, syömässä ja retkeilemässä. Ilmoittauduin myös erilaisille ryhmämatkoille kuten joogaretriitteihin, joista löytyi aina mukavaa seuraa lähteä tutustumaan esim. lähikaupunkiin tai turistimestoihin. Parasta on se, että voi myös kiittää kutsusta ja jäädä rentoutumaan esim. meren rannalle kirjan kanssa.