Kirppiksestä: onko yleistä käytäntönä, että tavaran alun perin
ostanut henkilö saa sen myynnistä tulevat rahat itselleen? Meillä remontoitiin lastenhuone ja otin kirppispöydän, että pääsisin eroon aikamoisesta kasasta pientä vaatetta, leluja ynnä muuta. Anoppi on ostanut joitaikin juhlamekkoja, -kenkiä ja muutamia leluja jotka nyt menevät myyntiin. Hänen mielestään niistä tulevat rahat kuuluvat hänelle. Olen ihan noviisi näissä kirppiskäytännöissä, onko tämä siis tapana yleisestikin? Meillä on myös kummien ostamia juttuja, jotka myyn, tilitänkö siis ne rahat edelleen heille?
Anoppi oli muutenkin kirppisajatusta vastaan. Kirppikseltä kuulemma varastetaan kaikki tai sitten joku ostaa tavaran pöydästäni ja laittaa tuplahinnalla omalle pöydälleen. No ensimmäinen vaihtoehto nyt ei ole toivottavaa, mutta mitä väliä toisesta olisi? Jos saan vanhasta teepaidasta 0,50 eur, onnea vaan jos joku onnistuu myymään sen edelleen eurolla...
Kommentit (22)
Kun lahja annetaan, sen omistusoikeus siirtyy siinä hetkessä lahjansaajalle.
Joten ei rahulia anopille.
Ei se noin mee! Anoppi on antanut vaatteet teille omaksi, jos ei antaessaan sanonut, että on lainaksi.. Ei rahat hänelle kuulu!
Enpä ole moisesta kuullut, mutta jos anoppi kokee, että rahat kuuluvat hänelle, ne hänelle antaisin. Kuulen lahjoista tulevat rahat pitäisin itselläni/laittaisin lapsen tilille.
Mä aika harvoin myyn tavaraa, mutta pidän itse sellaista sääntöä, että lahjaksi saadut vaatteet tms. annetaan eteenpäin. Tuntuisi hassulta pyytää niistä rahaa.
Jos ostaisin lapsenlapselleni leluja ja vaatteita, niin ostaisin niin arvokkaita, errä olettaisin ainakin suurimman osan niistä menevän säästöön aisaruksia ja tulevia sukupolvia varten. En tykkäisi, että miniä tekisi niillä tiliä lirppiksellä, kun olen ostanut ne nimenomaan sille lapselle iloksi. Jos olisi pakko myydä, niin rahat sitten lapsen tilille tai mulle, niin ostaisin jotain uutta sille lapselle.
Olen itse vasta äitivaiheessa lapselle, en isoäiti.
Lelut säästäisin. Mikä kiire nyt leluja on myydä. Säästä omille lapsenlapsillesi, että niillä on teillä jotain tekemistä.
Vaatteet: jos teille ei tule lisää lapsia ja ovat liian pieniä, niin anna anopin jollekin sukulaisperheelle. Ellei ole, niin anna jollekin muulle tutulle.
Outoa, että pyydät niistä hintaa kirppiksellä. Veisitkö anopin itse tekemät vaatteet kirppikselle? Ne pitää säästää.
Kysy anopin mielipidettä, että minne. Puhumalla asia selviää.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 16:40"]
Joten ei rahulia anopille.
[/quote] Tuhmuli anoppi :/ Ei tosiaan saa vaatia rahukkaa annetuista lahjoista!
Jos annan lapselle lahjaksi mekon, on se lapsen mekko eikä äitinsä. Jos äiti sen myy, raha kuuluu lapselle.
Jos saamme käytettyä tavaraa ystäviltä ilmaiseksi, kysyn heti että haluatteko takaisin myöhemmin vai laitanko kiertoon. Kun tavaralle ei enää käyttöä kysyn jälleen haluavatko takaisin vai saanko laittaa kirpparille tai muuten eteen päin tarvitsevalle. Jos tavara on lahja tai maksan siitä, en todellakaan kysele mitä tehdä myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 16:59"]Jos annan lapselle lahjaksi mekon, on se lapsen mekko eikä äitinsä. Jos äiti sen myy, raha kuuluu lapselle.
[/quote]
Äiti maksaa lapsenkin asumisen, joten hänellä ei ole velvollisuutta säilöä turhia tavaroita kotonaan.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 16:44"]Jos ostaisin lapsenlapselleni leluja ja vaatteita, niin ostaisin niin arvokkaita, errä olettaisin ainakin suurimman osan niistä menevän säästöön aisaruksia ja tulevia sukupolvia varten. En tykkäisi, että miniä tekisi niillä tiliä lirppiksellä, kun olen ostanut ne nimenomaan sille lapselle iloksi. Jos olisi pakko myydä, niin rahat sitten lapsen tilille tai mulle, niin ostaisin jotain uutta sille lapselle.
Olen itse vasta äitivaiheessa lapselle, en isoäiti.
[/quote]
Äitihän ei tietysti rahoja lapsiin käytä, eihän?
Jättäkää lahjat kokonaan antamatta, jos haluatte pitää niistä kiinni vielä antamisen jälkeen ja määrätä, mitä niille saa tehdä ja mitä ei. Lahja on lahja, eikä mikään laina. Minulle ei tulisi mieleenikään mennä vaatimaan mitään kirppisrahoja itselleni tai olettaa, että joku lelu tai rätti pitää kierrättää kaikilla sisaruksilla tai muilla sukulaisilla.
Minua ärsyttää, kun olen antanut miehen siskolle jotain lastenvaatteita ja raahaa ne takasin meille vuoden päästä reikäsinä. Että mitähän mä niillä tekisin. Eikö ite voi pistää roskiin niitä??
Jotenkin itsekästä antaa lahja ja olettaa että säilyttää vielä määräysvallan siihen tavaraan. Lisäksi vielä olettaa että lahjaa käytetään niin kuin antaja haluaa sitä käytettävän, säilytetään niin kauan kuin antaja haluaa ja sitten lopulta vielä tarpeettomana annetaan sinne minne antaja haluaisi sen annettavan.
Mikä lahja se sitten muka on?
Kummina musta kaikki antamani tavarat saa kierrrättää kuten haluaa. Outoa oli, kun ostin kastelahjaksi muistaakseni kehyksen ja sitä ei saanut kaiverruttaa, kun jos sen haluaa laittaa kirppikselle.
Minusta kaiken saa laittaa menemään kirpparille, poislukien sellaiset joilla on erityinen tunnearvo. Esim:
Jos lapsi saa lahjaksi haalarin --> pienksi kun jää niin kirpparille myyntiin vaan (ellei ole (tai halua) säästää pienemmille sisaruksille)
Jos mummo tuo lapsen isän/äidin vanhan helistimen tai keinuhevosen tai sängyn tmv. lapselle, niin kun lapsi kasvaa em. ohitse on vähintäänkin aiheellista kysyä tahtooko mummo em. esineen takaisin (jos ei sitä omassa kodissa halua säilöä) sen sijaan että vie kirpparille, koska esineellä on tunnearvoa. Se oma lapsikin saattaa aikanaan olla ihan iloinen että oma lapsi saa leikkiä samalla keinuhevosella millä lapsen isoäiti tai isoisä on aikanaan leikkinyt.
Ja tuota kummikehystä ei haluttu säilyttää, minusta lapsen tavaroita joilla on ns. "merkitys" ei saa myydä eteenpäin. Merkityksellä tarkoitan esim. kummilusikkaa, rippiristiä tmv. jolla on symbolinen arvo, joku t-paita on aivan eri asia (toki t-paitaankin voi liittyä tunnearvoa)
Antakaa vaattet ja lelut takaisin anopille, kun ette enää tarvitse. P.s. Ei ole normaalia.