Lue keskustelun säännöt.
3v:n järkyttävä uhma
25.10.2014 |
3v. tytär on aivan hirveässä uhmaiässä ja alkaa voimat olla todella vähissä. Käyttäytyy erittäin levottomasti melkein koko ajan, mölyää, ärsyttää tahallaan veljeä, pomppii ja kiipeilee, ei pysy paikoillaan, heittelee tavaroita, yrittää työntää telkkaria kumoon kikattaen. Siis tahallista ärsyttämistä. Siitä seuraa aina johdonmukaisesti selitys miksi ei saa jotain tehdä ja lopetuspyyntö, sen jälkeen varoitus ja viimeisksi 3 minuutin jäähy. Kuitenkin kun laittaa jäähyyn, tyttö saa silmittömän raivarin, huutaa niin kovalla äänellä että meistä on tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta. Siis huutaa lohduttomasti niin raivoissaan ainakin puoli tuntia ja välillä oksentaa kun on niin pois tolaltaan. Lähellekään ei saa mennä lohduttamaan tai raivostuu vielä enemmän. On siis todella temperamenttinen tapaus, ollut ihan vauvasta lähtien.
Mitään häikkää ei epäillä, käyttäytyy päiväkodissa hyvin, osaa keskittyä, on tätejen mukaan fiksu, herttainen ja kehityksessä edellä monella tasolla. On vain aivan sietämätön kotona. Saa kyllä paljon huomioita iltaisin, pelataan koko perhe joka ilta pelejä, luen hänelle kirjoja jne. Saa myös todella paljon liikuntaa, on ainakin 2 tuntia päivässä ulkona ja päiväkodissa jumpataan ja käy vielä kerran viikossa taaperoiden jumppatunnilla purkamassa energiaan.
Minulla on todella haastava työ ja mies on sairaslomalla työtapaturman takia eli ei pahemmin voi osallistua lapsen asioihin, itse aina vien ja tuon lasta ja sisartaan päiväkotiin, puistoon, neuvolaan, harrastuksiin, alan uupua tämän tilanteen kanssa. Tukiverkkoja ei ole. Toivoisin siis vinkkejä temperamenttisen lapsen kasvatukseen. Tuntuu siltä että olen kohtuuttoman kovilla hänen kanssaan, kukaan muu tuntemani 3v. lapsi ei ole näin vilkas eikä kovaääninen, vaikka siis rakas ja ihana onkin.
Kommentit (19)
Voimia ja jaksamista. Kyllä se ohi menee, jos jaksat olla jämäkkä ja johdonmukainen. Älä anna lapselle liikaa valtaa, tai mahdollisuuksia valita asioita. Tämä on neuvo, jonka vastaavanlaisen tytön vanhemmat saivat neurologilta. Lapsi ei saa vapaasti valita esim vaatteitaan, vaan kaksi vaihtoehtoa, joista toisen vanhempi laittaa väkisin, jos lapsi ei valitse. Ja muutenkin lapsi ei saa päättää muiden puolesta, lähdetäänkö jonnekin vai ei. Ainakin tällä lapsella auttoi uhmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ja jaksamista sinulle.
Muista, sinun täytyy päässäsi koko ajan tietää se, ettet anna lapsesi määrätä ketään, eli et tavallaan anna hänelle kaikkea voimaa.
Mutta hei, kai se isäkin hoitaa sitä lasta?
Ettet vain sinä, ap?
Meillä tyttö oli 2-3 vuotuaana samanlainen. 3,5 vuotiaana alkoi ihan yhtäkkiä helpottaa ja nyt 4 vuotiaana ei enää edes tunnistaisi samaksi lapseksi.
Meillä ihan samanlainen 3v tyttö, joka tulta ja tappuraa synnäriltä lähtien. On tosi fiksu, osaa paljon, ymmärtää paljon, mahtavia mielikuvitusleikkejä jne. Mutta sitten se tunteiden hallitseminen ja erityisesti harmituksen sietäminen (vaikka sinne jäähylle joutumisen harmitus) on aika heikkoa vielä.
2-vuotiaana raivosi tunnin sängyn alla pölyjen seassa. Se taitaa olla pisin raivari, jonka tämä tyttö on saanut. Nyt on 3v8kk ja raivari kestää max 10min. Eli ajan ja ymmärryksen kanssa helpottanut. Monesti jo päästää puhumalla eteenpäin niin, ettei raivari edes ala. Aiemmin vielä raivo nousi nollasta tappiin niin ettei ehtinyt edes kertoa harmituksen aihetta (vaikka että hänellä ei ole huppua, kun veljellä on). Tuo tahalleen ärsytys on myös tuttua ja sen jatkaminen kunnes joutuu jäähylle ja sekös harmittaa.
Meillä on myös 5v poika, joka lauhkea lammas kuopukseen verrattuna. Pojalla uhma on sitä, että polkee pari kertaa jalkaa, ymmärtää asiat selitettynä, ei ole koskaan saanut oikeaa raivaria jne. Oli jo vauvana rauhallinen. Tarvitsee paljon enemmän leikkeihin ideoita aikuiselta jne. Ovat vain niin totaalisen erilaisia luonteiltaan. :)
Aika helpottaa!
Tälläistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä vielä 80-luvulla. Pyynnöt, kehoitukset, käskyt ja sitten vyö lanteilta. Muksu oli vakavana hiljaa ja piteli takamustaan. Sittemmin kasvoi oikein mallikansalaiseksi.
Vanha sanonta pätee edelleen: "Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
Ei voi kuin ihmetellä tätä nykyistä halimisisen ja ymmärtämisen kulttuuria. Tulee maa täyteen "Hyvinkään ampujia", kun kukaan ei ole koskaan asettanut selkeitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettelee tyypilliseksi naiseksi, joka saa kaiken haluamansa vaikka kiukulla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 09:17"]
Tälläistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä vielä 80-luvulla. Pyynnöt, kehoitukset, käskyt ja sitten vyö lanteilta. Muksu oli vakavana hiljaa ja piteli takamustaan. Sittemmin kasvoi oikein mallikansalaiseksi.
Vanha sanonta pätee edelleen: "Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
Ei voi kuin ihmetellä tätä nykyistä halimisisen ja ymmärtämisen kulttuuria. Tulee maa täyteen "Hyvinkään ampujia", kun kukaan ei ole koskaan asettanut selkeitä rajoja.
[/quote]
Juuri näin, montakohan sukupolvea tarvitaan ennenkuin tämä vanha viisaus hoksataan uudestaan. Toivottavasti ei liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile jotain muuta rangaistusta. Meillä todella temperamenttinen nyt 4v uhmaillut jo 2v, joskin on hiukan alkanut viimeaikoina vihdoin rakoilemaan se uhmakin. Meillä minä ensin keskustelen tytön kanssa miksi jokin pitää lopettaa ja pyydän lopettamaan sekä kerron seuraukset jos ei lopeta. Seuraavaksi lasken hitaasti kolmeen (tämä usein toimii jo) ja jos ei toiminta muutu toteutan seuraukset. Seuraukset riippuvat tilanteesta; jos ollaan lähdössä ulos ja pukeminen takkuaa, saatetaan jäädä sitten sisään. Jos ollaan kylvyssä tai kylässä tmv saatetaan lähteä pois. Voi menettää viikonloppunamin tai uuden lelun tmv joksikin aikaa. Ei katsota lastenelokuvaa tai pelata peliä tmv mitä oli suunniteltu katsovamme/pelaavamme. Tämä on meillä tehonnut suht hyvin, ainoa vaan että vielä unohtuu se harmistus etuuksien menetyksestä niin nopeasti (ja kehut hyvästä käytöksestä ym) että parin tunnin päästä saatetaan vääntää taas samasta asiasta. Luotan siihen, että ajan myötä tilanne helpottaa.. Vaikka tuon väsymyksen tunnen kyllä itsessänikin. Pottailut esimerkiksi oli pakko aloittaa suoralla lahjonnalla (lahjonta voitiin jättää sitten hetken päästä pois onneksi helposti), mutta ajoittain kun uhmattaa kovin pissii mielellään vieläkin alleen ihan vaan kun ei huvita mennä vessaan. Tarrataulut ym esim ystävillänikin suosiossa olevat kikat ei tosiaan toimi meillä. Meillä jäähyt oli sellaisia, että 2h kannoin tyttöä kokoajan takaisin jäähypaikkaan, huusi kuin syötävä muttei tosiaan jäänyt sinne ikinä. Nykyisin jos alkaa huutokonsertti jostain syystä niin kannan omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja menen juttelemaan kun on rauhoittunut. Sinnekin saa välillä kantaa pari kertaa takaisin ennenkuin jää sinne. Tavallaan jäähy tämäkin, mutta saa siellä huoneessa liikkua vapaasti ja keskustelu jälkikäteen kun on rauhoittunut edes vähän.
#10 on malliesimerkki siitä, miten kuvitellaan taaperoikäisen olevan älyllisesti niin kehittynyt, että hänen kanssaan voisi rationalisoida kuten aikuiselle. Tuon ikäiset ei ymmärrä syy-seuraus -suhteista palttiarallaa mitään, joten hyvin yksinkertaiset toimintamallit pätevät. Sanotaan, mitä halutaan suoritettavan ja jos ei tapahdu, välitön tuntuva rangaistus. Ei mitään selittelyä ja silittelyä.
Tietysti osa ihmisistä ei aikuisikäänsäkään mennessä opi kovin abstrakteja ajattelumalleja ja heitä pitää johtaa vielä aikuisenakin kuin pikkulasta, mutta se lienee on eri keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Meillä oli esikoispojan kanssa samanlaista, hyvin temperamenttinen tapaus jo vauvasta lähtien. Peräänkuulutan yhtä sanaa: JOHDONMUKAISUUS. Eli tapanne reagoida on oltava korostetun johdonmukaista, selvät säännöt ja seuraukset käyttöön. Meillä ei olisi pärjätty ilman jäähyä, vaikka sekin oli paikoitellen sellaista tahtojen taistelua. Mutta silti,jäähyltä ei päässyt pois huutamalla, senkin se lapsi kyllä ajan kanssa oppi.
Hänen kanssaan alkoi helpottamaan 4-vuotiaana, ihana ja hyväkäytöksinen poika on nykyään, vaikka edelleen temperamenttinen.
Siskonsa on muuten aina ollut häneen verrattuna "helppo", hänen kanssaan ei ole tarvinnut olla mitenkään korostetun johdonmukainen, jäähyäkään emme ole juurikaan tarvinneet. Mutta kovin temperamenttinen lapsi on eri asia.
Teillä on liikaa ohjelmaa. Lapsi on yliväsynyt ja käy siksi kierroksilla. Pitkät päiväkotipäivät on jo riittävästi, harrastuksia ei tuonikäinen tarvi. Jos pyörität arkea yksin pitkien työpäivien jälkeen niin miten ihmeessä kaupassakäyntien, kotitöiden ja harrastusten lisäksi jää sitä rauhallista kotiaikaa jolloin lapsi saisi huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 10:46"]
Teillä on liikaa ohjelmaa. Lapsi on yliväsynyt ja käy siksi kierroksilla. Pitkät päiväkotipäivät on jo riittävästi, harrastuksia ei tuonikäinen tarvi. Jos pyörität arkea yksin pitkien työpäivien jälkeen niin miten ihmeessä kaupassakäyntien, kotitöiden ja harrastusten lisäksi jää sitä rauhallista kotiaikaa jolloin lapsi saisi huomiota?
[/quote]
Kiitos kaikista tsempeistä ja kommenteista. Tähän vastaan että sitä rauhallista aikaa (siis aikaa jonka ainakin pitäisi olla rauhallista) jää mielestäni aika paljonkin. Tytöllä on vain kerran viikossa se harrastus, puoli tuntia kestää ja hän tykkää käydä siellä, eli tuskin siiitä ainakaan mitään haittaa on.
Kun tyttö on kotona esimerkiksi lomalla ja ollaan vain rauhallisesti kotona hän on selvästi tylsistynyt, on vilkas ja tarvitsee tekemistä, tykkää käydä päiväkodissakin ja on oikeasti pettynyt kun ei pääse jos on esimerkiksi kipeä. Eli tässä tapauksessa en ainakaan tekemistä vähentäisi. Meidän 5v. taas voisi olla kotonakin, leikkisi vaikka yksin legoilla tuntikausia, mutta tämä tyttö haluaa mennä ja kaipaa ohjelmointia, ei ole sellainen joka keksii itse tekemistä. Tavallaan ymmärän tyttöäni, itsekin tylsistyisin täysin kotona jos ei olisi mitään muuta ohjelmaa. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 10:15"]
#10 on malliesimerkki siitä, miten kuvitellaan taaperoikäisen olevan älyllisesti niin kehittynyt, että hänen kanssaan voisi rationalisoida kuten aikuiselle. Tuon ikäiset ei ymmärrä syy-seuraus -suhteista palttiarallaa mitään, joten hyvin yksinkertaiset toimintamallit pätevät. Sanotaan, mitä halutaan suoritettavan ja jos ei tapahdu, välitön tuntuva rangaistus. Ei mitään selittelyä ja silittelyä.
Tietysti osa ihmisistä ei aikuisikäänsäkään mennessä opi kovin abstrakteja ajattelumalleja ja heitä pitää johtaa vielä aikuisenakin kuin pikkulasta, mutta se lienee on eri keskustelu.
[/quote]
Uhmaiässä oleva lapsi vasta opettelee tunteiden säätelyä ja aikuisen pitäisi olla siinä apuna ja tukena. Sinun kehoittamasi tuntuva rangaistus ei ainakaan saa aikaiseksi lapsen itsetunnolle ja minäkuvan kehitykselle mitään hyvää. Lapsi kyllä oppii syy-seuraus suhteita vähitellen, jos niitä hänelle opetetaan johdonmukaisesti ja kärsivällisesti! Jos niitä ei jo taaperolle välitetä alkaa opettaa, niin eipä ne lapset sitten opikkaan. Rippikoulussako ajattelit vasta alkaa lapsellesi opettaa syy-seuraus suhteita?? Selittelyä ja silittelyä todellakin tarvitaan vaikka kasvatus olisikin johdonmukaista ja rajoja asettavaa! Jos aikuinen ei keskustele ollenkaan lapsen kanssa tilanteista ja nimeä asioita ja tunteita, niin eipä lapsi itsekseenkään niitä sitten opi. Onnea vaan sota-aikaiselle kasvatusnäkemyksellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 09:17"]
Tälläistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä vielä 80-luvulla. Pyynnöt, kehoitukset, käskyt ja sitten vyö lanteilta. Muksu oli vakavana hiljaa ja piteli takamustaan. Sittemmin kasvoi oikein mallikansalaiseksi.
Vanha sanonta pätee edelleen: "Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
Ei voi kuin ihmetellä tätä nykyistä halimisisen ja ymmärtämisen kulttuuria. Tulee maa täyteen "Hyvinkään ampujia", kun kukaan ei ole koskaan asettanut selkeitä rajoja.
[/quote]
Juuri näin, montakohan sukupolvea tarvitaan ennenkuin tämä vanha viisaus hoksataan uudestaan. Toivottavasti ei liian myöhään.
[/quote]
Hakkaamalla kasvatatte omista kullanmuruistanne varmasti oikein mallikansalaisia! Lapsraukat millaisia idiootteja vanhempina...
Mulla on suht rauhallinen pian 3v poika. Hän menee aivan sekaisin jäähystä. Varovaisesti väittäisin ettei jääty todellakaan sovi kaikille lapsille ja että siitä kannattaisi luopua jos se on todella vaikeaa
Miksi sitä lasta tarvitsee rangaista?
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 12:34"]
Miksi sitä lasta tarvitsee rangaista?
[/quote]En tiedä onko rangaistus oikea sana mutta luulen että on tärkeää opettaa että lapsi ei saa käyttäytyä miten tahansa ja siksi on pakko olla joitain tuntuvia seurauksia, muuten lapsi ei näe syytä muuttaa tapojaan.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 10:06"]
Kokeile jotain muuta rangaistusta. Meillä todella temperamenttinen nyt 4v uhmaillut jo 2v, joskin on hiukan alkanut viimeaikoina vihdoin rakoilemaan se uhmakin. Meillä minä ensin keskustelen tytön kanssa miksi jokin pitää lopettaa ja pyydän lopettamaan sekä kerron seuraukset jos ei lopeta. Seuraavaksi lasken hitaasti kolmeen (tämä usein toimii jo) ja jos ei toiminta muutu toteutan seuraukset. Seuraukset riippuvat tilanteesta; jos ollaan lähdössä ulos ja pukeminen takkuaa, saatetaan jäädä sitten sisään. Jos ollaan kylvyssä tai kylässä tmv saatetaan lähteä pois. Voi menettää viikonloppunamin tai uuden lelun tmv joksikin aikaa. Ei katsota lastenelokuvaa tai pelata peliä tmv mitä oli suunniteltu katsovamme/pelaavamme. Tämä on meillä tehonnut suht hyvin, ainoa vaan että vielä unohtuu se harmistus etuuksien menetyksestä niin nopeasti (ja kehut hyvästä käytöksestä ym) että parin tunnin päästä saatetaan vääntää taas samasta asiasta. Luotan siihen, että ajan myötä tilanne helpottaa.. Vaikka tuon väsymyksen tunnen kyllä itsessänikin. Pottailut esimerkiksi oli pakko aloittaa suoralla lahjonnalla (lahjonta voitiin jättää sitten hetken päästä pois onneksi helposti), mutta ajoittain kun uhmattaa kovin pissii mielellään vieläkin alleen ihan vaan kun ei huvita mennä vessaan. Tarrataulut ym esim ystävillänikin suosiossa olevat kikat ei tosiaan toimi meillä. Meillä jäähyt oli sellaisia, että 2h kannoin tyttöä kokoajan takaisin jäähypaikkaan, huusi kuin syötävä muttei tosiaan jäänyt sinne ikinä. Nykyisin jos alkaa huutokonsertti jostain syystä niin kannan omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja menen juttelemaan kun on rauhoittunut. Sinnekin saa välillä kantaa pari kertaa takaisin ennenkuin jää sinne. Tavallaan jäähy tämäkin, mutta saa siellä huoneessa liikkua vapaasti ja keskustelu jälkikäteen kun on rauhoittunut edes vähän.
[/quote]
Olemme kokeilleet eri rangaistuksia, mutta jäähy on ainoa johon tyttö edes jotenkin reagoi (raivoamalla). Lelujen poisotot ym. eivät ole auttaneet, tyttö vain kikattaa päälle. Ollaan jätetty Lintsireissu väliin, ei reagoinut, huono köytös jatkui, olen antanut lähteä pakkasella ulos kun veti ne päältä pois 50 kertaa, ei mitään.
ap
Aika auttaa. Meillä yhdellä lapsella oli ihan kamala uhmaikä, todella tutulta kuulosti ap:n teksti. Vähitellen se uhma laantui ja aurinko alkoi taas paistaa. Temperemanttinen tyttö on nyt koululaisenakin, mutta ei nyt sentään ihan mahdoton.