Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka. Tätä ei ole soveliasta sanoa ääneen – edes tieteessä, sanoo psy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko älykkyys pelkästään peritty ominaisuus vai vaikuttaako sen kehittymiseen se millaisessa ympäristössä elää? Esim. millaisia virikkeitä lapselle tarjotaan.

Älykkyydestä 50% muodostuu suoraan perimästä, 20% siitä ajasta kun lapsi on kohdussa, 20% virikkeistä lapsuudessa ja 10% näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta.

Vaikuttaa tuohon muukin. Esim. ravitsemus, varsinkin ensimmäisten kolmen vuoden ajalta, sitten myös onko tapahtunut jotain ikävää kuten altistuminen vaikkapa lyijylle tai liikaa osumaa päähän.

Kuinka pitkältä ajalta virikkeet lapsuudessa vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Sinulla ei nyt mitään perusteluja ja todisteita ole sille, että ns. loikkaus olisi erittäin vaivatonta.

Mikä kokoomuslainen ympäristön vaikutuksen vähättely on muodissa? Jokainen voi silmiään auki pitämällä nähdä, kuinka ympäristö vaikuttaa meihin. Nykynuoret ovat lihavia ja huonoryhtisiä ja Pisa-tulosten perusteella myös tyhmempiä. Syynä on elintapojen ja ruokavalion muutos. Vaikka kuinka hokisitte olevanne rikkaita koska se on osa genetiikkaanne, se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Geenit eivät ymmärrä mikä on osaketili tai Bitcoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Sinulla ei nyt mitään perusteluja ja todisteita ole sille, että ns. loikkaus olisi erittäin vaivatonta.

Kyllä se älykkäälle on vaivatonta, koska Pohjoismaissa on ilmainen koulutus ja jokainen pystyy elämään vuosikymmenen vaatimattomasti, jos löytyy asiaan tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko älykkyys pelkästään peritty ominaisuus vai vaikuttaako sen kehittymiseen se millaisessa ympäristössä elää? Esim. millaisia virikkeitä lapselle tarjotaan.

Älykkyydestä 50% muodostuu suoraan perimästä, 20% siitä ajasta kun lapsi on kohdussa, 20% virikkeistä lapsuudessa ja 10% näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta.

Vaikuttaa tuohon muukin. Esim. ravitsemus, varsinkin ensimmäisten kolmen vuoden ajalta, sitten myös onko tapahtunut jotain ikävää kuten altistuminen vaikkapa lyijylle tai liikaa osumaa päähän.

Kuinka pitkältä ajalta virikkeet lapsuudessa vaikuttaa?

Vaikuttaa varmaan aikuisenakin. Ainakin itse sain ekasta älykkyystestistä selvästi heikomman tuloksen kuin myöhemmistä, joita varten edes hieman harjoittelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Sinulla ei nyt mitään perusteluja ja todisteita ole sille, että ns. loikkaus olisi erittäin vaivatonta.

Kyllä se älykkäälle on vaivatonta, koska Pohjoismaissa on ilmainen koulutus ja jokainen pystyy elämään vuosikymmenen vaatimattomasti, jos löytyy asiaan tahtoa.

Ei sinulle ihan hirveästi sitä älyä ole siunattu, jos noin meinaat. Mutta eipä siinä sen kummempaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Sinulla ei nyt mitään perusteluja ja todisteita ole sille, että ns. loikkaus olisi erittäin vaivatonta.

Kyllä se älykkäälle on vaivatonta, koska Pohjoismaissa on ilmainen koulutus ja jokainen pystyy elämään vuosikymmenen vaatimattomasti, jos löytyy asiaan tahtoa.

Ei sinulle ihan hirveästi sitä älyä ole siunattu, jos noin meinaat. Mutta eipä siinä sen kummempaa sitten.

En meinaa, vaan tiedän ettei korkealla älykkyydellä "siunattua" paremman sanan puutteessa juuri peruskoulu tai lukio haasta. Eikä haasta ylitsepääsemättömällä tavalla yliopistokaan.

Sitä kasvattaa joo lapsensa hyvin, sitten tulee niiden puolisot sekottamaan pakkaa ja kuviot menee uusiksi. Lapset uskovat puolisoittensa höpinät ja kääntyvät vanhempiaan vastaan syytellen, vaikka puolisot on huonoista oloista ja rahan perässä juoksevien vanhempien heitteille jättämiä hylkiöitä. Että se siitä kasvatuksen vaivannäöstä. Aivan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta ei pysty analyyttisesti tutkimaan, koska meillä ei ole edes luotettavaa tapaa mitata älykkyyttä. Lahjoiltaan kutakuinkin älykkäimmän kymmenyksen kynttilä ei todennäköisesti kuitenkaan jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa, elleivät vanhemmat systemaattisesti pahoinpitele lasta tai joudu Koskelan poitsun kaltaiseen kidutuskierteeseen. Joten tässä mielessä voi sanoa, ettei älykkyys ainakaan kirjaimellisesti periydy. Omat, kaikin puolin klassiset duunarivanhemmat kyllä lukivat minulle lapsena, mutta tästä huolimatta en usko hetkeäkään se olisi vaikuttanut millaiset asiat myöhemmin koin mielenkiintoisina. Olisin kiinnostunut älyllisistä asioista sosiaalisuuden ja urheilun sijaan ilman heidänkin panostaan. Tätä tukee se, etten ole "perinyt" heiltä mitään muita tapoja. Pikemminkin inhoan useimpia heidän harrastuksistaan. 

Millä perustelet, että ei jää vakan alle pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa?

Hyvä, satunnainen geenikombinaatio puskee esiin ja mahdollistaa menestyksen, vaikka vanhemmat osoittaisivat kaikin puolin keskinkertaista älykkyyttä ja kasvuolosuhteet olisivat vaatimattomat.

Vaikka sattuisi älykkyyden kannalta hyvä geenikombinaatio, niin on monta muuttujaa kodin lisäksi jotka voi haitata matkaa menestykseen. Lisäksi kun pohjoismainen yhteiskunta on tasapäistävä, niin on todennäköistä, että sekä keskiverrosta että hieman korkeamman älykkyyden saaneesta tulee suurin piirtein yhtä hyvin pärjäävä, ei menestyvä.

No, sehän on iso hyppäys, jos lähtökohtana on suuri suku, missä ei kukaan ole käynyt edes lukiota. Toisekseen miten älykkyyden ilmentymistä pitäisi mitata? Ihmisen nettoarvolla? Huippuälykkään oikeastaan pitäisi tavoitella maksimaalista onnellisuuden olotilaa, koska rahalla ja omaisuudella ei tietyn kynnyksen jälkeen tee mitään.

Aihe tuntuu kiehtovan monia ja vielä erilaisista näkökulmista, mutta ehkä on lopulta parempi, ettei ainakaan toistaiseksi älykkyyden ilmentymistä ole mahdollista millään tavalla ennustaa. Lisäksi muut luonteenpiirteet vaikuttavat vähintäänkin yhtä paljon nousevatko lahjat koskaan tietoisuuteen. Lahjakkaita lapsia syntyy satunnaisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta oikeastaan ei voida kuin yrittää suojella näitä ja kaikkia muitakin lapsia fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. 

Niin, tuli vaikutelma, että koska itse ilmeisesti teit luokkaloikkauksen pohjoismaisessa yhteiskunnassa duunarivanhemmistasi huolimatta, niin luulet että syynä siihen on ensinnäkin älykkyytesi ja toiseksi ympäröivä yhteiskunta? Kuitenkin tilastollisesti luokkaloikkaus ei ole mitenkään usein tapahtuvaa, niin en oikein tiedä, minkä takia päättelisit oikein mitään pelkän oman tilanteesi pohjalta.

Älykkyyden ilmentymistä mitataan älykkyysosamäärän mittaamisella, mutta sitähän ei mitenkään rutiinisti testata ihmisiltä. Elämässä - taloudellisesti, työelämässä ja sosiaalisesti - keskivertoälykkäät sekä hieman keskivertoa älykkäämmät suoriutuvat parhaiten, sillä yhteiskunta tarjoaa heille eniten sopivia rooleja. Tietysti myös muut seikat, kuten terveydentila ja persoonallisuus, mahdollistavat ja vaikeuttavat erilaisille yhteiskunnan tarjoamille paikoille solahtamista.

Onnellisuuden tavoittelu ei älykkyyteen liity mitenkään, vaan siinä mennään filosofian puolelle, että onko etupäässä onnellisen elämän tavoittelu edes mielekäs päämäärä

Koska se ns. loikkaus on erittäin vaivatonta, ellei sinua oikeasti vedetä turpiin joka perjantai. Pikemminkin väittäisin, että pelkkä älyllinen kapasiteetti ei riitä, vaan asiaan vaikuttaa tukku yksilön muita ominaisuuksia ja silläkin on suuri merkitys mitä yksilö itse tahtoo ja näkee vaivan arvoisena. 

Sinulla ei nyt mitään perusteluja ja todisteita ole sille, että ns. loikkaus olisi erittäin vaivatonta.

Kyllä se älykkäälle on vaivatonta, koska Pohjoismaissa on ilmainen koulutus ja jokainen pystyy elämään vuosikymmenen vaatimattomasti, jos löytyy asiaan tahtoa.

Ei sinulle ihan hirveästi sitä älyä ole siunattu, jos noin meinaat. Mutta eipä siinä sen kummempaa sitten.

En meinaa, vaan tiedän ettei korkealla älykkyydellä "siunattua" paremman sanan puutteessa juuri peruskoulu tai lukio haasta. Eikä haasta ylitsepääsemättömällä tavalla yliopistokaan.

Ei se yleensä haastakaan ainakaan silloin, jos älykkyys on 110+ ja yksilön ominaisuudet ja olosuhteet tukevat akateemista uraa. Nykyään akateeminen koulutus ei vaan takaa menestymistä siinä mielessä, että yliopistotutkinnosta seuraisi ura ja vaurastumista. Siinä mielessä esimerkiksi äo 105, lukion keskiverrosti suorittanut AMK:hon suunnannut pystyy aika todennäköisestikin aineellisesti menestymään ehkä älykkäämpäänsä paremmin ja nopeamminkin. Jos mennään jo 115-125 paikkeille älykkyydestä, niin muut elämän osa-alueet kuten sosiaalinen elämä ja parinvalinta alkaa olla jo haasteellista, joten jos se lasketaan osaksi elämässä menestymistä niin suurempi älykkyys jopa haittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta sano. Ja samaan aikaan niiltä tylsemmiltä kyniltä sitten vaaditaankin ihmeitä nykymaailmassa selviytymiseen, sillä tämä yhteiskunta on tehty älykkäille.

Ei ole! Keskinkertaisuudet rekrytoivat eivätkä koskaan halua älykkäämpiä kuin itse ovat! Voi kuinka ihmiset tajuaisivat, kuinka vähällä älyllä tätä maata johdetaan. On oltava mukautuva ja sopiva eli et saa nousta muiden yläpuolelle. Sitä saa mitä tilaa! Katsokaa rakentamisen laatu, kuntien kilpailutuksen jne. Rahaa haaskataan susiin ja sekundaan.

Tj mieheni on pariin otteeseen maininnut, että talousjohtajaksi hän palkkaa aina naisen, niin ei tartte pelätä että hallpj vaihtaakin hyväksi havaitun talousjohtajan tj:ksi 😊

Vierailija kirjoitti:

Harvoin älykkäällä ihmisellä on tyhmiä lapsia.

Älykkyyden pitää tulla molemmilta puolilta, että lapsi olisi älykäs. Älykäs mies voi pariutua vaikka tyhmän naisen kanssa ja saada tyhmiä lapsia. Itse tiedän lukuisia tällaisia tapauksia.

Jännä että Suomi ja moni muukin maa, esim Japani äkisti nousi kehitysmaasta teollisuusmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi.

Nopeesti ne geenit muuttuu kun isovanhemmat on käyneet kansakoulun ja painaneet raskasta alkutuotantotyötä, vanhemmat kävi seminaarin ja työskenteli opettajina ja me apset ollaan jo akateemisia. Se tavallinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvännäköiset ihmiset ovat älykkäämpiä kuin rumat

Ei pidä paikkaansa, katseleppas missien uraputkia. Kun ensimäinen ryppy tule,  naivat vastaantulevan jääkiekkoilijan tai rallikuskin elättäjäkseen.

Missiksi ei haekaan kovin älykkäät. On suuri määrä kauniita ja äkykkäitä, jotka eivät todellakaan hae missiksi, koska opiskelevat jo jonnekin kunnon alalle. Toki misseissäkin on ollut älykkäitä yksilöitä.

Sitäpaitsi, jos vaan tahtoo rahaa helpolla, on huomattavan älykästä tehdä sitä ensin ulkonäöllä ja sen jälkeen iskeä joku rikas mies elättäjäksi. Sen jälkeen voi keskittyä omiin intresseihinsä, kun ei tienaamisen ajattelusta ole vaivaa.

Ei älykkyys korreloi kunnianhimon kanssa. Voi olla älykäs haluamatta sen erikoisempaa uraa. Älykkäin ja lahjakkain minun tuntemani ihminen on putkiasentaja. Kokee että hommassa saa riittävän hyvät tienestit riittävän pienellä effortilla, ja vapaa-ajalla on sitten energiaa keskittyä omiin juttuihin.

Naimisiin menemällä ei rikastu, kun nykyisin yleensä rikkailla on avioehto ja ainoastaan eroamalla ilman avioehtoa saa rahat itselleen. Toisen siivellä eläminen ei ole mitään rikastumista, vaan voi loppua hetkessä avioeroon. Hankkimalla lapsen rikkaan kanssa ei silloinkaan itse peri omaisuutta, vaan lapsi perii. Perintöä voi lapsi joutua odottelemaan aika monta vuosikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko älykkyys pelkästään peritty ominaisuus vai vaikuttaako sen kehittymiseen se millaisessa ympäristössä elää? Esim. millaisia virikkeitä lapselle tarjotaan.

Älykkyysosamäärä on 80-prosenttisesti geneettinen tutkimusten mukaan, muiden tekijöiden vaikutus on hyvin pieni perimään verrattuna.

Sosiaaliluokka ei liity älykkyyteen mitenkään.

Yliopistot tai muu vastaava ei tehoa jos puuttuu tunne älykkyys, valitettavasti on ihan yleinen puutos Suomessa. Se on just se kun ei osaa olla iloinen mistään esim. Kaverille syntyy lapsi ei onnittele, joku menee naimisiin ja siihen murahtaa jotain tai ei reagoi, tai toisella syntymäpäivä ja siihen toteaa vihaisesti miten pitkä aika omiin juhliin on. Ja sitten tuollaisia hakeutuu suuriin virkoihin ja myös auttamisen alalle asti. 

Rikkaiden perheiden koulussa huonosti pärjäävistä lapsista suurin osa jatkaa korkeakouluun. Köyhissä perheissä taitavat lapset taas eivät useinkaan jatka korkeakouluun. 

En kiellä psykometristen testien mittaaman älykkyyden merkitystä, mutta on hyvä myös tiedostaa, että tuo on noin sata vuotta vanha keksintö. Siihen aikaan käsitys ihmisten elämänkulusta on ollut hyvin erilainen ja nykyajan psykologia jossakin mielessä jatkaa tuota perinnettä eli ihmisille sanellaan, että sinä olet tuollainen ja yritetään sovittaa häntä johonkin lokeroon, mikä on nykyaikaisen ohjaustieteen näkökulmasta museotavaraa. Suomessahan psykologia myös jossain määrin kohottaa omaa arvovaltaansa roikkumalla lääketieteen lahkeessa, mikä antaa tälle ajattelulle ikään kuin luonnontieteellistä vahvistusta. 

Kumpi näistä on älykkäämpi? Lääkäri, joka oli hyvä lukion luonnontieteellisissä aineissa vai vähemmän tienaava yrittäjä, joka työllistää useita ihmisiä, kunnes yritys lopulta kaatuu. 

Yrittäjältä vaaditaan enemmän henkistä kapasiteettia, koska hänen pitää ottaa riskejä ja huolehtia muidenkin toimeentulosta kuin itsestään. Yhteiskunta kuitenkin palkitsee isolla rahasummalla ihmiset, jotka ovat hyviä lukion matikassa ja fysiikassa siten, että heidät päästetään johonkin oppilaitokseen ja sitten heitetään sisään johonkin työhön, missä he samoja rutiineja toistaen saavat viettää lokoisan loppuelämän. 

Alhaisen älykkyyden maissa sukurutsaus on osa arkea. Serkkujäät, jopa sisarusliitot, hyväksytään. Kyllä nää tutkijat on oikeassa. Käytäntö on sen jo näyttänyt. .fi.m.wikipedia.org/wiki/IQ_and_the_Wealth_of_Nations

Joitakin vuosikymmeniä sitten väitettiin ympäristön osuutta merkittävästi älykkyyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Nyt vihdoin on tunnustettu perimä vahvaksi vaikuttajaksi; älykkyys periytyy.