Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Vanhemmat feministit ovat taktisesti unohtaneet uhonsa ja vihansa. Nyt näytellään järkyttynyttä.

Julkisen terveydenhoidon rahoja ei saa pistää sukupuolen muutosleikkauksiin. Kunnilla ei ole varaa mihinkään pelleilyyn. Stoppi turhuudelle ja muotihulluudelle. Rahaa tarvitaan mieleterveyssektorille ja somaaattisille sairauksille sekä vanhushuoltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Jos joku sanoo olevansa queer, oletan, että hän on hetero. Eikä valtavirta"feminismi" edes ole naisasialiike vaan liberaalifeminismiä, josta on naisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Prostituution, p*rnon ja kohdunvuokrauksen hehkutus, alastonkuviin ja kinkyilyyn kannustaminen, feminismin muuttaminen äitiliikkeeksi, jonka pitää huolehtia joka ikisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta, liittyvät ne sitten naisiin tai eivät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Athena, twitterissä

@mothergender, nykyään detransitioitunut USA:sta kirjoitti tuosta narratiivista.

https://mobile.twitter.com/mothergender/status/1421533285289582592

"Being misgendered never bothered me before I was told it should

Being "dead named" never bothered me before I was told it should

I wasn't suicidal until I was told I had to in order to be trans

I did not hate people for making pronoun or name mistakes until I was told I should"

Miksi kopioit Twitterin sisällön tänne? Luuletko että keksityt anekdootit ovat joku järkevä argumentti?

"keksityt anekdootit" just... detransitioituneen naisen oma kokemus on "vain keksitty anekdootti"? kun eihän heitä oikeasti ole olemassa ja, jos ovatkin, ovat ihan marginaalinen ilmiö, vai? varmaan oot myös sitä mieltä että he ovat vaan erehtyneitä cissupaskoja?

Sinulla on todella paha olla. Ota pieni kävely ja hengitä happea. Vain otetut lääkkeet auttavat. Kai sinulla on hoitokontakti? Ota yhteyttä jo tänään.

Joku ei ole vieläkään toipunut jauhotuksestaan :D.

Kehen viittaat, ja mikä jauhotus? Ei teiltä transaktivisteilta tule kuin one-linereita ja :D : D : D

😂

Jauhottaja tuli omiensa hylkäämäksi. Kipeä paikka.

Se joka on tätä :D viljellyt on ollut aiemmin sellainen, joka vaikutti transaktivistilta kun teksit olivat jotain muka nasevaa hymynaaman kanssa. Mitään asiallista keskustelua ei sieltä aiemmin tullut.

Nyt voin olla erehtynyt henkilöstä, kannattaa kirjoittaa jotain pidempää tekstiä niin ei sekaannu toiseen henkilöön.

:D-käyttäjä oli se transihnisten vastustaja, joka "jauhotti" muut keskustelijat diagnosoimalla heidät narsisteiksi ja psykoottisiksi, kehotti muita ottamaan lääkkeet, hakemaan apua mt-ongelmiin ja nämä todettuaan kertoi aina laittaneensa toisille jauhot suuhun ja voittaneensa väittelyn ja lopuksi päivysti viimeistä sanaa ketjussa klo 23 saakka ja aloitti seuraavana aamuna. Päivästä toiseen. Satoja identtisiä viestejä ja aina hymiö mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Jos joku sanoo olevansa queer, oletan, että hän on hetero. Eikä valtavirta"feminismi" edes ole naisasialiike vaan liberaalifeminismiä, josta on naisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Prostituution, p*rnon ja kohdunvuokrauksen hehkutus, alastonkuviin ja kinkyilyyn kannustaminen, feminismin muuttaminen äitiliikkeeksi, jonka pitää huolehtia joka ikisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta, liittyvät ne sitten naisiin tai eivät...

Konservatiivi polkee jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatk7uu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Ihan maaliviivalla kompastuit ja paljastit todellisen karvasi eli et ollutkaan asialinjalla vaan näpäyttämässä tökerösti.

Todellisuudessa muun sukupuolisia on alle puoli prosenttia. Nyt tuntuu, että he ovat petäti enemmistönä, johtuen siitä että pitävät hirveän kovaa meteliä itsestään.

Jospa annettaisi edes pienten lasten varttua kaikessa rauhassa. Kertoen heille, kuinka ihania ja rakastettuja ovat tyttöinä ja poikina. Niinkuin ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Jos joku sanoo olevansa queer, oletan, että hän on hetero. Eikä valtavirta"feminismi" edes ole naisasialiike vaan liberaalifeminismiä, josta on naisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Prostituution, p*rnon ja kohdunvuokrauksen hehkutus, alastonkuviin ja kinkyilyyn kannustaminen, feminismin muuttaminen äitiliikkeeksi, jonka pitää huolehtia joka ikisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta, liittyvät ne sitten naisiin tai eivät...

Konservatiivi polkee jalkaa.

Mikä noissa jutuissa on edistyksellistä ja feminististä? Ne hyödyttävät miehiä naisten kustannuksella, ja prostituution dekriminalisointi on lisännyt ihmiskauppaa Saksassa ja Hollannissa. Olen vasemmistolainen, ateisti ja biseksuaali nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Ameriikasta tämä on kotoisin, kuten kaikki muukin hurmoksellinen p*a, johon suomalaisen nuoren tai mielestään edistyksellisen vanhemmankin saa empimättä mukaan.

Bill Burr tämän ennusti komediapätkässään jo 3 vuotta sitten. Lupasi eurooppalaisille, että pian teilläkin on edessä ajat kun ihonväristään ja sukupuolestaan pitää pyytää anteeksi.

Mitä Suomessa ei vaan ymmärretä on, että Amerikassa niitä vanhoja hierarkioita ja valta-asetelmia on ihan aidosti, joita vastaan on taisteltu ja joudutaan vielä taistelemaan, jotta vähemmistöryhmät saavat edes perusoikeudet enemmistön tasolle. Vastaavanlainen metelöinti ja kulttuurillinen aivopesu jo valmiiksi hyvin tasa-arvoisessa ja liberaalissa Suomessa vaikuttaa hieman harhaiselta, joskus jopa psykoottiselta ja kevyimmilläänkin kuin uhmaikäisen kiukuttelulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatk7uu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Ihan maaliviivalla kompastuit ja paljastit todellisen karvasi eli et ollutkaan asialinjalla vaan näpäyttämässä tökerösti.

Koitko tulleesi näpäytetyksi?

Sulla on varmaan joku osuvampi teoria miksi näiden lukumääräisesti suurempien ryhmien, jotka ovat myös jonkinlaisesta sukupuoliahdistuksesta kärsineet, tarinaa ei saisi kertoa?

Koska kiistatontahan on, että onnistuneiden sukupuolenmuuutosten esillä olo verrattuna niihin ,joita ei koskaan tehty tai jotka eivät tuoneet yksilölle apua on yhden suhde kymmeneen niin, että "onnistumiskertomukset" johtaa. Ja silti transaktivistit syyttävät esim tämän keskustelun osallistujia tai sen harvinaisen toisen kannan tuovan artikkelin kirjoittajaa transfobian lietsomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatk7uu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Ihan maaliviivalla kompastuit ja paljastit todellisen karvasi eli et ollutkaan asialinjalla vaan näpäyttämässä tökerösti.

Koitko tulleesi näpäytetyksi?

Sulla on varmaan joku osuvampi teoria miksi näiden lukumääräisesti suurempien ryhmien, jotka ovat myös jonkinlaisesta sukupuoliahdistuksesta kärsineet, tarinaa ei saisi kertoa?

Koska kiistatontahan on, että onnistuneiden sukupuolenmuuutosten esillä olo verrattuna niihin ,joita ei koskaan tehty tai jotka eivät tuoneet yksilölle apua on yhden suhde kymmeneen niin, että "onnistumiskertomukset" johtaa. Ja silti transaktivistit syyttävät esim tämän keskustelun osallistujia tai sen harvinaisen toisen kannan tuovan artikkelin kirjoittajaa transfobian lietsomisesta.

Lähde 1:10-väitteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen. 

Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa

Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.

Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Jaa miksi? En ole taipuvainen salaliittoteorisointiin, mutta pitkäaikaisen huomion olen tehnyt tarkoituksellisesta kulttuurinmuokkaamisesta. Kaikki mikä viittaa perinteisiin arvoihin, yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin tai kansallismielisyyteen pyritään mitätöimään ja häivyttämään. Ikään kuin yhtenäiskulttuuri olisi joku mädättävä paha, joka tulee hajottaa.

Vasemmiston näpit tässä on vahvasti pelissä

Onhan tuo muutos jo pitkälle edennyttä, riittää kun selailee nykyisiä naistenlehtiä. Samoin mainonta työntää nyt ohjelmallisesti ihan uudenlaisia kuvia. Tulee tunne että onko nyt vanhat pierut saatu eläkkeelle, vallankumous voi alkaa. Aika äimänä itse tätä tykitystä useammalla rintamalla seuraan, sen tahtia ja määrätietoisuutta. Feminismin nimissähän tätä mylläystä pitkälle toteutetaan. Ikäänkuin kaikki (no melkein) olisivat jossain uljas uusi maailma- joukkohurmoksessa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Vähän vanhemmat ihmiset ovat ihan hiljaa ja hissukseen. Kukaan ei oikein uskalla muuta kuin myötäillä. Tämä on oikeastaan pelottavinta kaikessa tässä: queerejä kärrätään kirkonkin lehtien sivuille, koska nyt kuuluu. Queer on sananakin jotenkin kivempi.

Ameriikasta tämä on kotoisin, kuten kaikki muukin hurmoksellinen p*a, johon suomalaisen nuoren tai mielestään edistyksellisen vanhemmankin saa empimättä mukaan.

Bill Burr tämän ennusti komediapätkässään jo 3 vuotta sitten. Lupasi eurooppalaisille, että pian teilläkin on edessä ajat kun ihonväristään ja sukupuolestaan pitää pyytää anteeksi.

Mitä Suomessa ei vaan ymmärretä on, että Amerikassa niitä vanhoja hierarkioita ja valta-asetelmia on ihan aidosti, joita vastaan on taisteltu ja joudutaan vielä taistelemaan, jotta vähemmistöryhmät saavat edes perusoikeudet enemmistön tasolle. Vastaavanlainen metelöinti ja kulttuurillinen aivopesu jo valmiiksi hyvin tasa-arvoisessa ja liberaalissa Suomessa vaikuttaa hieman harhaiselta, joskus jopa psykoottiselta ja kevyimmilläänkin kuin uhmaikäisen kiukuttelulta.

Aivopesu. Check. Psykoottisuus. Check. Kiukuttelu. Check. Asiakirjoittajahan se siinä, kaikki täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, joka jää piiloon, on transaktivistien homofobia ja homoseksuaalien eheyttämispyrkimykset. Eheyttämisen kohdistaminen erityisesti transyhdistysten lähipiirissä oleviin nuoriin johtaa homoseksuaalisten nuorten eheyttämiseen transheteroiksi. Kukapa haluaisi olla nolo vulvafanaatikkolesbo, kun voi alkaa transheteromieheksi.

Transyhdistyksen puuhahenkilöt Panda Eriksson ja Julia Peltonen leimaavat homoseksuaalit vulvafanaatikoiksi ja genitaalifetisisteiksi ja homoseksuaalisuuden poisopittavaksi preferenssiksi. Panda Erkisson:

"Pointti on se, että nainen ja vulva eivät ole synonyymeja. Jos sulla on genitaalipreferenssi, tämä on täysin OK (joskaan en ymmärrä tarvetta kertoa sitä kaikille jatkuvasti). Jos sulla on fetissi, sekin on ok (kunhan et toteuta sitä niin, että muut kärsivät siitä)."

"Jos tosin olet kiinnostunut naisesta muuten, mutta kiinnostus lopahtaa kuin seinään, kun näet hänen alapäänsä, niin voit ehkä miettiä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa itseäsi. Oma käsi on yleensä aina saman mallinen, ei liiemmin variaatiota. #transfobia"

"Se, mikä tässä on ongelma on se, että ei osata hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset värkit. Jos on vulvafanaatikko, go ahead, mutta miksi yleistää omia preferenssejään?"

https://twitter.com/panda_eriksson/status/1275770908918067207

Julia Peltonen:

"Otetaan esimerkiksi se ikuinen kysymys genitaaleista Kyllä, on ok omata genitaalipreferenssi Ja kyllä, genitaalipreferenssisi mitä todennäköisimmin on transfobian aiheuttamaa"

"Suuri osa genitaalipreferensseistä aiheutuu siitä, että kokee viehätystä binäärisukupuolta kohtaan ja yhdistää siihen odotuksen genitaaleista. Tämä on transfobista sekä myös interfobista"

"Yksilötasolla transfobista on taas kiistää transihmisten sukupuoli omien seksuaalipreferenssien perusteella Samoin transfobista on kategorisesti kieltäytyä transihmisten kanssa seurustelusta ainoastaan sillä perusteella että he ovat transsukupuolisia"

"Ja älä nyt ihan joka paikassa huuda genitaalipreferensseistäsi, vähän creepy"

https://twitter.com/vastaanjulia/status/1275778081765167104

No mut nämähän on jutuista päätellen jotain kylähulluja. Ainahan niitä on ollut, mutta ennen internetiä ne esiintyi vain pienelle yleisölle. Jos minä haluan seksuaalisessa kanssakäymisessä kikkeliä, niin ei se hemmettivieköön tee minua vielä tranfoobiseksi jos en kiinnostu jostain Tommista, jolla on vielä Tanjan kroppa. Genitaalifanaatikko voin sitten vaikka ollakin, sovitaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatk7uu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Ihan maaliviivalla kompastuit ja paljastit todellisen karvasi eli et ollutkaan asialinjalla vaan näpäyttämässä tökerösti.

Koitko tulleesi näpäytetyksi?

Sulla on varmaan joku osuvampi teoria miksi näiden lukumääräisesti suurempien ryhmien, jotka ovat myös jonkinlaisesta sukupuoliahdistuksesta kärsineet, tarinaa ei saisi kertoa?

Koska kiistatontahan on, että onnistuneiden sukupuolenmuuutosten esillä olo verrattuna niihin ,joita ei koskaan tehty tai jotka eivät tuoneet yksilölle apua on yhden suhde kymmeneen niin, että "onnistumiskertomukset" johtaa. Ja silti transaktivistit syyttävät esim tämän keskustelun osallistujia tai sen harvinaisen toisen kannan tuovan artikkelin kirjoittajaa transfobian lietsomisesta.

Lähde 1:10-väitteelle?

selaa toistakymmentä sivua taaksepäin niin siellä on joku tehnyt laskuharjoituksen ihan kattavasta otannasta Suomen mediassa.

Oliko sulla tuohon itse kysymykseen jotain näkemystä, lähdemokuttaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatk7uu...

"Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019)."

Eli toisin sanoen jo alaikäisten pitää saada hoitoja, joita he ehkä katuvat? Mitä tapahtui ajatukselle, että ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa? Kuulostaa samalta kuin sanottaisiin, että lihavat lapset pitää viedä rasvaimuun ettei heitä kiusata - toisin sanoen kiusaaminen vieritetään lapsen ulkonäön syyksi.

"Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020)."

Turban saa rahaa blokkerien valmistajalta. Ei mainintaa blokkerien haitoista ja niiden hyödyt kyseenalaistavista tutkimuksista.

"Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset

hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014)."

Suurin osa dysforisista nuorista kasvaa siitä yli. Kiirehtiminen johtaa todennäköisesti turhiin hoitoihin, ja ne vasta lisäävät riskiä.

"On havaittu, että oman identiteetin mukainen virallinen nimi ja sukupuolimerkintä henkilöllisyyttä koskevissa dokumenteissa ovat yhteydessä vähäisempään negatiiviseen emotionaaliseen reaktioon henkilön kohdatessa sukupuoleensa perustuvaa syrjintää – juridinen vahvistus omalle sukupuolelle saattaa siis suojata transfobian vaikutuksilta."

Pitää lukea tuo tutkimus, koska kuulostaa oudolta. Eikö lapselle voi opettaa resilienssiä tavalla, joka ei lukitse häntä transkokemukseen?

Lisään, että en hyppäisi tuosta suoraan johtopäätökseen, että juridinen merkintä estää itsemurhia. Eivätkä ulkopuoliset näe papereita ja identiteettiä päällepäin, joten "väärinsukupuolittaminen" ei vähene - mutta tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että Seta aikoo käyttää juridista merkintää astinlautana alaikäisten hormoneihin ja leikkauksiin. Järjestöt alkavat vedota siihen, että lapsi on tarpeeksi kypsä vaihtamaan merkinnän, ja papereiden ja ulkonäön ristiriita ahdistaa.

"Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides."

Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?

"Vähemmistönuorilla itsemurhayritys voi näyttäytyä odotettavissa olevana ja ymmärrettävänä ratkaisuna vaikeuksia kohdatessa. Tätä selittää muun muassa se,

että mediassa seksuaalivähemmistönuoret esitetään yleensä haavoittuvassa asemassa, ja

heidän elämäänsä liitetään ensisijassa kärsimykseen ja kamppailuun liittyviä teemoja.

Vähemmistönuoret saattavat kasvaa odotukseen siitä, että heidän elämänsä tulee olemaan

väistämättä vaikeaa ja itsetuhoisuus nähdään osana elämän käsikirjoitusta."

Seta ja transaktivistit itse vahvistavat käsikirjoitusta.

Minä tavallaan ymmärrän SETA ja transaktivistien hyvän ja kannatettavan tarkoituksen tässä. Moni on varmasti kärsinyt nuorena itse siitä väärään sukupuoleen kuulumisen tunteesta valtavasti ja kun sitten on myöhemmässä iässä päässyt transitioprosessiin on vapautunut näistä henkisistä kivuista. Tuntuu varmasti tärkeältä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia -ihan normaalia empatiaa ja ns selviytyjän velan tuntuakin.

Mutta olisihan yhtä tärkeää kuulla heitä, joilla on vastaavia kokemuksia nuoruudessaan /lapsuudessan, jotka kuitenkin aikuiseksi kypsyminen on vienyt itsestään ohi! Ja heitä, jotka ovat transitioprosessiin pyrkineet ja päässeet, mutta myöhemmin  huomanneet, ettei se heitä auttanutkaan. Myös heitä, jotka ovat transklinikalta saaneet tarvitsemansa avun, jonka myötä ovat huomanneet, etteivät sukupuolenmuutosta tarvitse.

Miksi heidän äänensä transaktivistit edes haluaisi vaientaa? Onko nyt kyseessä se, että henkilökohtaisella tasolla kokee nämä toisenlaiset kokemukset sen oman valinnan arvostelemiseksi ja saa jotain fläsäreitä kokemastaan transfobiasta? Kannattaisiko jokaisen katsoa peiliin tässä asiassa hetken?

Ihan maaliviivalla kompastuit ja paljastit todellisen karvasi eli et ollutkaan asialinjalla vaan näpäyttämässä tökerösti.

Koitko tulleesi näpäytetyksi?

Sulla on varmaan joku osuvampi teoria miksi näiden lukumääräisesti suurempien ryhmien, jotka ovat myös jonkinlaisesta sukupuoliahdistuksesta kärsineet, tarinaa ei saisi kertoa?

Koska kiistatontahan on, että onnistuneiden sukupuolenmuuutosten esillä olo verrattuna niihin ,joita ei koskaan tehty tai jotka eivät tuoneet yksilölle apua on yhden suhde kymmeneen niin, että "onnistumiskertomukset" johtaa. Ja silti transaktivistit syyttävät esim tämän keskustelun osallistujia tai sen harvinaisen toisen kannan tuovan artikkelin kirjoittajaa transfobian lietsomisesta.

Lähde 1:10-väitteelle?

Lähde? Onks vertaistutkimuksii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, joka jää piiloon, on transaktivistien homofobia ja homoseksuaalien eheyttämispyrkimykset. Eheyttämisen kohdistaminen erityisesti transyhdistysten lähipiirissä oleviin nuoriin johtaa homoseksuaalisten nuorten eheyttämiseen transheteroiksi. Kukapa haluaisi olla nolo vulvafanaatikkolesbo, kun voi alkaa transheteromieheksi.

Transyhdistyksen puuhahenkilöt Panda Eriksson ja Julia Peltonen leimaavat homoseksuaalit vulvafanaatikoiksi ja genitaalifetisisteiksi ja homoseksuaalisuuden poisopittavaksi preferenssiksi. Panda Erkisson:

"Pointti on se, että nainen ja vulva eivät ole synonyymeja. Jos sulla on genitaalipreferenssi, tämä on täysin OK (joskaan en ymmärrä tarvetta kertoa sitä kaikille jatkuvasti). Jos sulla on fetissi, sekin on ok (kunhan et toteuta sitä niin, että muut kärsivät siitä)."

"Jos tosin olet kiinnostunut naisesta muuten, mutta kiinnostus lopahtaa kuin seinään, kun näet hänen alapäänsä, niin voit ehkä miettiä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa itseäsi. Oma käsi on yleensä aina saman mallinen, ei liiemmin variaatiota. #transfobia"

"Se, mikä tässä on ongelma on se, että ei osata hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset värkit. Jos on vulvafanaatikko, go ahead, mutta miksi yleistää omia preferenssejään?"

https://twitter.com/panda_eriksson/status/1275770908918067207

Julia Peltonen:

"Otetaan esimerkiksi se ikuinen kysymys genitaaleista Kyllä, on ok omata genitaalipreferenssi Ja kyllä, genitaalipreferenssisi mitä todennäköisimmin on transfobian aiheuttamaa"

"Suuri osa genitaalipreferensseistä aiheutuu siitä, että kokee viehätystä binäärisukupuolta kohtaan ja yhdistää siihen odotuksen genitaaleista. Tämä on transfobista sekä myös interfobista"

"Yksilötasolla transfobista on taas kiistää transihmisten sukupuoli omien seksuaalipreferenssien perusteella Samoin transfobista on kategorisesti kieltäytyä transihmisten kanssa seurustelusta ainoastaan sillä perusteella että he ovat transsukupuolisia"

"Ja älä nyt ihan joka paikassa huuda genitaalipreferensseistäsi, vähän creepy"

https://twitter.com/vastaanjulia/status/1275778081765167104

No mut nämähän on jutuista päätellen jotain kylähulluja. Ainahan niitä on ollut, mutta ennen internetiä ne esiintyi vain pienelle yleisölle. Jos minä haluan seksuaalisessa kanssakäymisessä kikkeliä, niin ei se hemmettivieköön tee minua vielä tranfoobiseksi jos en kiinnostu jostain Tommista, jolla on vielä Tanjan kroppa. Genitaalifanaatikko voin sitten vaikka ollakin, sovitaan niin.

Se onkin pelottavaa, että kuinka paljon transaktivisteilla on yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Heillä on lusikkansa sopassa lainsäädäntöä ja hoitokäytäntöjä myöten. He saavat ministerit ottamaan kantaa hoitosuosituksiin, jotka eivät edes kuulu heidän vastuulleen. Media tuuttaa pelkkää transiuden ihanuutta ja hoitojen mullistavuutta, transkriittisiä juttuja näkee tosi harvoin.

Lisäksi nämä transyhdistykset vokottelevat nuoria riveihinsä, olivat esimerkiksi kähmyröineet 15-vuotiaan rippikoululaisen nimen ja sukupuolen uusiksi salaa tämän vanhempien selän takana.

Genitaalifetisistisyytöksiä heitellään tällä hetkellä vain vastakkaisen sukupuolen värkeistä kieltäytyville homoseksuaaleille. Jostain kumman syystä transien tuntuu olevan helpompi tyrkyttää tyttödikkiä ja leidipenistä lesboille kuin heteromiehille. Miksiköhän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, joka jää piiloon, on transaktivistien homofobia ja homoseksuaalien eheyttämispyrkimykset. Eheyttämisen kohdistaminen erityisesti transyhdistysten lähipiirissä oleviin nuoriin johtaa homoseksuaalisten nuorten eheyttämiseen transheteroiksi. Kukapa haluaisi olla nolo vulvafanaatikkolesbo, kun voi alkaa transheteromieheksi.

Transyhdistyksen puuhahenkilöt Panda Eriksson ja Julia Peltonen leimaavat homoseksuaalit vulvafanaatikoiksi ja genitaalifetisisteiksi ja homoseksuaalisuuden poisopittavaksi preferenssiksi. Panda Erkisson:

"Pointti on se, että nainen ja vulva eivät ole synonyymeja. Jos sulla on genitaalipreferenssi, tämä on täysin OK (joskaan en ymmärrä tarvetta kertoa sitä kaikille jatkuvasti). Jos sulla on fetissi, sekin on ok (kunhan et toteuta sitä niin, että muut kärsivät siitä)."

"Jos tosin olet kiinnostunut naisesta muuten, mutta kiinnostus lopahtaa kuin seinään, kun näet hänen alapäänsä, niin voit ehkä miettiä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa itseäsi. Oma käsi on yleensä aina saman mallinen, ei liiemmin variaatiota. #transfobia"

"Se, mikä tässä on ongelma on se, että ei osata hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset värkit. Jos on vulvafanaatikko, go ahead, mutta miksi yleistää omia preferenssejään?"

https://twitter.com/panda_eriksson/status/1275770908918067207

Julia Peltonen:

"Otetaan esimerkiksi se ikuinen kysymys genitaaleista Kyllä, on ok omata genitaalipreferenssi Ja kyllä, genitaalipreferenssisi mitä todennäköisimmin on transfobian aiheuttamaa"

"Suuri osa genitaalipreferensseistä aiheutuu siitä, että kokee viehätystä binäärisukupuolta kohtaan ja yhdistää siihen odotuksen genitaaleista. Tämä on transfobista sekä myös interfobista"

"Yksilötasolla transfobista on taas kiistää transihmisten sukupuoli omien seksuaalipreferenssien perusteella Samoin transfobista on kategorisesti kieltäytyä transihmisten kanssa seurustelusta ainoastaan sillä perusteella että he ovat transsukupuolisia"

"Ja älä nyt ihan joka paikassa huuda genitaalipreferensseistäsi, vähän creepy"

https://twitter.com/vastaanjulia/status/1275778081765167104

No mut nämähän on jutuista päätellen jotain kylähulluja. Ainahan niitä on ollut, mutta ennen internetiä ne esiintyi vain pienelle yleisölle. Jos minä haluan seksuaalisessa kanssakäymisessä kikkeliä, niin ei se hemmettivieköön tee minua vielä tranfoobiseksi jos en kiinnostu jostain Tommista, jolla on vielä Tanjan kroppa. Genitaalifanaatikko voin sitten vaikka ollakin, sovitaan niin.

Se onkin pelottavaa, että kuinka paljon transaktivisteilla on yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Heillä on lusikkansa sopassa lainsäädäntöä ja hoitokäytäntöjä myöten. He saavat ministerit ottamaan kantaa hoitosuosituksiin, jotka eivät edes kuulu heidän vastuulleen. Media tuuttaa pelkkää transiuden ihanuutta ja hoitojen mullistavuutta, transkriittisiä juttuja näkee tosi harvoin.

Lisäksi nämä transyhdistykset vokottelevat nuoria riveihinsä, olivat esimerkiksi kähmyröineet 15-vuotiaan rippikoululaisen nimen ja sukupuolen uusiksi salaa tämän vanhempien selän takana.

Genitaalifetisistisyytöksiä heitellään tällä hetkellä vain vastakkaisen sukupuolen värkeistä kieltäytyville homoseksuaaleille. Jostain kumman syystä transien tuntuu olevan helpompi tyrkyttää tyttödikkiä ja leidipenistä lesboille kuin heteromiehille. Miksiköhän.

Trans ry:n entinen varapuheenjohtaja ja Kehrääjän päätoimittaja eli transidentifioituva mies "adoptoi" netissä lapsia, jotka sitten kutsuvat häntä äitihahmoksi tai äidikseen. Juuri hän hoiti rippikouluikäisen, transidentifioituvan pojan asioita salaa tämän vanhemmilta.

https://archive.is/03vga

https://archive.is/WytVm

Kauheaa, että rippikoulun vetäjä ilmoitti vanhemmille, että lapsenne asioita hoitaa vieras aikuinen. /s

hirvittävän pinnallista ja ulkonäkökeskeistä touhua nykyisin.. on miesten asiat ja naisten asiat ja jos menet rajan yli, olet muunsukupuolinen tai muuten vaan erityinen.

 Oikeasti jos lähtisin pohtimaan olemassaoloani noiden hyvin ahtaiden muusukupuolis-trans-cislokeroiden mukaisesti, olisin varmasti kaikennäköisten horminihoitojen ja juridisten uudistusten tarpeessa... joka kerta jotain tehdessä pitäisi analysoida, olenko nyt miehisissä vai naisellisissa hommissa ja onko tämä nyt sisäisen minän mukaista toimintaa ja onko paidan väri mitä ilmentävä. Juu. Ei käy mulle. Minä en lähde tähän leikkiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, joka jää piiloon, on transaktivistien homofobia ja homoseksuaalien eheyttämispyrkimykset. Eheyttämisen kohdistaminen erityisesti transyhdistysten lähipiirissä oleviin nuoriin johtaa homoseksuaalisten nuorten eheyttämiseen transheteroiksi. Kukapa haluaisi olla nolo vulvafanaatikkolesbo, kun voi alkaa transheteromieheksi.

Transyhdistyksen puuhahenkilöt Panda Eriksson ja Julia Peltonen leimaavat homoseksuaalit vulvafanaatikoiksi ja genitaalifetisisteiksi ja homoseksuaalisuuden poisopittavaksi preferenssiksi. Panda Erkisson:

"Pointti on se, että nainen ja vulva eivät ole synonyymeja. Jos sulla on genitaalipreferenssi, tämä on täysin OK (joskaan en ymmärrä tarvetta kertoa sitä kaikille jatkuvasti). Jos sulla on fetissi, sekin on ok (kunhan et toteuta sitä niin, että muut kärsivät siitä)."

"Jos tosin olet kiinnostunut naisesta muuten, mutta kiinnostus lopahtaa kuin seinään, kun näet hänen alapäänsä, niin voit ehkä miettiä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa itseäsi. Oma käsi on yleensä aina saman mallinen, ei liiemmin variaatiota. #transfobia"

"Se, mikä tässä on ongelma on se, että ei osata hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset värkit. Jos on vulvafanaatikko, go ahead, mutta miksi yleistää omia preferenssejään?"

https://twitter.com/panda_eriksson/status/1275770908918067207

Julia Peltonen:

"Otetaan esimerkiksi se ikuinen kysymys genitaaleista Kyllä, on ok omata genitaalipreferenssi Ja kyllä, genitaalipreferenssisi mitä todennäköisimmin on transfobian aiheuttamaa"

"Suuri osa genitaalipreferensseistä aiheutuu siitä, että kokee viehätystä binäärisukupuolta kohtaan ja yhdistää siihen odotuksen genitaaleista. Tämä on transfobista sekä myös interfobista"

"Yksilötasolla transfobista on taas kiistää transihmisten sukupuoli omien seksuaalipreferenssien perusteella Samoin transfobista on kategorisesti kieltäytyä transihmisten kanssa seurustelusta ainoastaan sillä perusteella että he ovat transsukupuolisia"

"Ja älä nyt ihan joka paikassa huuda genitaalipreferensseistäsi, vähän creepy"

https://twitter.com/vastaanjulia/status/1275778081765167104

No mut nämähän on jutuista päätellen jotain kylähulluja. Ainahan niitä on ollut, mutta ennen internetiä ne esiintyi vain pienelle yleisölle. Jos minä haluan seksuaalisessa kanssakäymisessä kikkeliä, niin ei se hemmettivieköön tee minua vielä tranfoobiseksi jos en kiinnostu jostain Tommista, jolla on vielä Tanjan kroppa. Genitaalifanaatikko voin sitten vaikka ollakin, sovitaan niin.

Se onkin pelottavaa, että kuinka paljon transaktivisteilla on yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Heillä on lusikkansa sopassa lainsäädäntöä ja hoitokäytäntöjä myöten. He saavat ministerit ottamaan kantaa hoitosuosituksiin, jotka eivät edes kuulu heidän vastuulleen. Media tuuttaa pelkkää transiuden ihanuutta ja hoitojen mullistavuutta, transkriittisiä juttuja näkee tosi harvoin.

Lisäksi nämä transyhdistykset vokottelevat nuoria riveihinsä, olivat esimerkiksi kähmyröineet 15-vuotiaan rippikoululaisen nimen ja sukupuolen uusiksi salaa tämän vanhempien selän takana.

Genitaalifetisistisyytöksiä heitellään tällä hetkellä vain vastakkaisen sukupuolen värkeistä kieltäytyville homoseksuaaleille. Jostain kumman syystä transien tuntuu olevan helpompi tyrkyttää tyttödikkiä ja leidipenistä lesboille kuin heteromiehille. Miksiköhän.

Mulle tuli näiden jutuista mieleen sellainen kumma homma, että oon tavannut useita ihan heteromiehiä, jotka ei kiihotu kuin lesbopornosta. En tiedä yhtään mitä ryhmää nämä rouvat edustavat, mutta jotenkin tuli mieleen tämä pornon asema fetissien muodostumisessa kontra näiden kahden pakkomielle saada lakanoihinsa juuri lesbonainen...