Loukkaantuisitko, jos päiväkoti-ikäinen vieras lapsi sanoisi sinusta "onpa outo nainen" kun kuljet ohitse
Minulle kävi noin kun kuljin päiväkodin ohitse. Näytän mielestäni aivan tavalliselta.
Kommentit (47)
En. Huoli lapsesta häivähtäisi kyllä mielessäni..
Sanoisin takas, etä onpa siinä täykeä pikku ipana
En. Ne toistelee ihan mitä tahansa ovat kuulleet toisten sanovan.
Todennäköisesti naurattaisi vähän.
Lapset kohtaavat kaikenlaista uutta ja outoa joka päivä, koska elämänkokemusta on niin vähän. Myös vasta opettelevat käytöstapoja. En loukkaantuisi. Ehkä vähän naurattaisi. :)
Siskoni ei loukkaantynut, kun pihassa leikkivä lapsi sanoi äidilleen: kato äiti, noita-akka, osoitti roskapussia vievää siskoani.😅
En loukkaantuisi. Lapsi tuskin tajuaa, mitä outo tarkoittaa.
Ei sentään puhunut noita-akasta. Poikani rakasti noita-akkasatuja ja katseli aina näkyykö missään - pari kertaa löysikin. Ei kannata loukkaantua, Lapselle outouden voi aiheuttaa vaikka vaatteiden väri.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ottaisin kohteliaisuutena 😄
Samoin...kaikki jotka jotenkin on minua kommentoineet koko 69 v. aikana, olen ottanut kohteliaisuutena. Ja tuonne 50v. takaisiin aikoihin mahtuu jos jonkinlaista outoutta silloiseen aikaan nähden.
Olimme jonkin sortin edelläkävijöitä niiden outojen suhteen.
Hauskaa oli, se on pääasia.
Enkä mikään ihan tavis ole vieläkään, uskallan mitä vain...elämän opettamalla kokemuksella.
Ei tarvi omia outouksiaan kenenkään ujostella, päinvastoin, korostakaa.
En loukkaantuisi, eikä kannata sinunkaan. Monella lapsella ei ole vielä minkäänlaista filtteriä, ja se "outous" voi olla jotain, jota aikuinen ei edes tajua. Totuus ei aina tule lasten suusta, vaan lapsi vain voi kiinnittää huomiota ihan erilaisiin asioihin kuin aikuinen.
Mun nuorempi lapsi möläytteli jossain vaiheessa kummallisia juttuja, koska hän kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, joita itse en pane merkille. Sain kyllä iskostettua aika nopeasti häneen sen, että ihmisiä ei kommentoida ääneen eikä osoitella. Hän on hyvin hienotunteinen ihminen, joten tajusi nopeasti.
papukaijaksi joku lapsi väritettyä punkkari-irokeesia kehui ja olin samaa mieltä, positiivisella tavalla. Ja tykkäsi kyllä kehujen kohdekin.
Lapset osaa erottaa sellaisia asioita jotka aikuiselta menee useinkin ohi, ihan positiivisessa mielessä. Lasten kommentit on myös hauskoja kohteistaan, ei niistä loukkaannu kuin pikkusieluiset tosikot.
Outo saattaa pk-ikäisellä tarkoittaa jotain ihan muuta kuin negatiivista 'outo, omituinen, vääränlainen'.
He vasta harjoittelevat kielen tajua.
Oma lapsi halusi aina mennä lähelle ihastelemaan romanien kuningatarasuja ja tivasi 'oletteko menossa naamisiiin/linnan juhliin mitä milloinkin, sekä tietenkin Miksi äiti sinä et voi pukeutua noin hienosti kun lähdetään kauppaan??? (Hänellä oli usein prinsessamekko päällä - se oli tehty hänelle toiveiden mukaisesti 'samanlaiseksi'(mutta toki kyllä oikeasti erilaiseksi) kuin romanien asut.
Toinen oma lapsi kiljaisi kerran keskellä kesäkuuta metsien miehelle ihastuneena "katso äiti, joulupukki!!"
Pyysin anteeksi, hän sanoi, että oli 'kivointa' mitä oli pitkään aikaan itsestään kuullut 🤷
Lapset puhuvat outoja hassuja ja ihanuuksia. Ei kannata ottaa niin vakavasti. (Jos joku oikeasti loukkaa, kannattaa puhua lapsen vanhemmalle...)
Poikani näki kaljun, kehitysvammaisen lapsen (mahdollisesti Down oireyhtymä) ja sanoi minulle että lapsi on kummallisen näköinen. Hän rehellisesti kommentoi ihmisen olemusta, kun ei ollut sellaista aiemmin nähnyt. Sanoin hänelle että meitä on maailmassa monen näköisiä ja ulkonäöstä huolimatta ollaan kaikki ihan tavallisia. Kerroin myös että ei ole kohteliasta kommentoida muiden ulkonäköä, ettei kukaan vahingossa ymmärrä väärin ja pahoita mieltään.
Lapset nyt päästelee suustaan milloin mitäkin
Kerran olin 4 vuotiaan poikani kanssa uimahallin saunassa ja sinne tuli vatsakas mies, jolla oli tuuhea parta. Poikani kysyi että "Onko tuo Joulupukki?". Mies ei loukkaantunut ja oli mukana pelissä kun kerrottiin että kesällä Joulupukkikin pitää lomaa ja käy uimassa kuten muutkin. :)
Nehän nyt voivat sanoa mitä vain. Yksi sanoi minusta, että Onko tuo joku täti, kun menin ohi. Minulla on kyllä ihan pitkät hiukset ja olen ihan normaalin näköinen.
En loukkaantuisi, vaan vilkuttaisin takaisin. Luultavasti ihan kaikki ovat lapsen mielestä outoja.