Onko sinun vaikea ymmärtää, että ulkonäkö voi olla taakka?
Itse olen nuorempana kärsinyt, että minua ei otettu vakavasti (ei työssä ei miesmarkkinoilla) ulkonäköni takia. Onneksi olen lihonut ja lässähtänyt, mutta nyt en sitten meinaa kelpaa miehelleni enää vaikkei pinnallisuus ollut hänen arvojaan kun naimisiin mentiin (olin vielä nuori ja kaunis).
Joopa joo, koskaan ei hyvä!
Muita saman asian kanssa painivia?
Kommentit (14)
vanhenemiseen liittyviä juttuja en haluaisi " taakakseni" .
minä olen kyllä ihan hyvän näköinen mutta asiallisesti pukeutumalla ja käyttäytymällä olen tullut vakavasti otetuksi töissä.
Ja mies tykkää minusta ihan muista syistä kuin sen ulkonäön takia.
Ja elämäni on miljoona kertaa helpompaa, olen paljon avoimempi ja mukavampi ihmisille, enkä koko ajan pelkää heidän kadehtivan minua. Mieskin on niin tyytyväinen, että on saanut itselleen vaimon, jonka kanssa voi touhuta kaikenlaista kivaa ilman että toinen vaan kyttää peiliin ja taistelee sen olemattoman yhden liikakilon kanssa. Kaikkien ystävieni mielestä olen paljon mukavampi ja rennompi nykyään. Että mulle rupsahtaminen on ollut helpotus.
Miesvaltaisessa työpaikassani minua arvostetaan ammattitaitoni perusteella, enkä koe kenenkään pitävän minua bimbona ulkonäköni takia. Erään tyypin " lähentelyt" (ehkä turha vahva ilmaus) tosin ärsyttävät, mutta mielestäni ongelma on hänen päässään, ei minun olemuksessani.
Useampaakin otteeseen on juopot ja selvinpäinkin olevat huomautelleen kaupungilla. Jos vanhemmat mukana, häpesin ihan hirveästi. Yläasteella minua KOKO 3-vuotta " kiusasivat" samat pojat huutelemalla joka kerta rivouksia minut nähdessään. Jopa koputtivat luokan oveen, kurkkasivat missä istun ja huhuilivat lisää :S se oli NOLOA ja inhottavaa
vähän joka puolella ja paikat roikkuu. Enkä todellakaan jaksa laittaa itseäni niin kuin ennen. Eli siis varmaan olen silleen laiskuuttani ruma, mutta paljon onnellisempi kuin ennen. Ihanan vapauttavaa kävellä kaupassakin miettimättä koko ajan että miltä näytän. Sulaudun nykyään niin hyvin massaan, että saan olla rauhassa. Ennen ne miesten katseet ahdistivat vaikka niitä tarvitsinkin. 3
Vierailija:
vähän joka puolella ja paikat roikkuu. Enkä todellakaan jaksa laittaa itseäni niin kuin ennen. Eli siis varmaan olen silleen laiskuuttani ruma, mutta paljon onnellisempi kuin ennen. Ihanan vapauttavaa kävellä kaupassakin miettimättä koko ajan että miltä näytän. Sulaudun nykyään niin hyvin massaan, että saan olla rauhassa. Ennen ne miesten katseet ahdistivat vaikka niitä tarvitsinkin. 3
mikä siinä on, että nimenomaan rupsahtaneena sulautuu massaan? Miksi ihmiset eivät huolehdi itsestään enemmän? Toki tämäkin riippuu vähän siitä, missä sitä massaa näkee. Keskisen kyläkaupassa liikkuu Suomen rupsahtanein massa.
mutta kun 30 tuli mittariin rupesi vaatteet ahdistamaan ja ja sama silmämeikki ei enää näyttänyt kivalta, joten tajusin vanhentuneen.
En ole siis koskaan itse ollut pinnallinen KOSKAAN.
-ap
te jotka valitatte kauneuden olevan " taakka" . Olisitteko todella mieluummin oikeasti rumia?
Ulkonäkö voi todellakin olla taakka, joka pilaa koko elämän. Nimittäin jos sattuu syntymään rumaksi. Tuntemattomat haukkuvat ja nauravat kadulla harva se päivä, miehet eivät tietysti vilkaise sinuun päinkään. Ilman perhettä, lapsia, rakkautta ja seksiä pitää koko elämä elää. Sekö olisi herkkua?
" Kauniit" , menkää itsenne kun valitatte turhasta.
Kerronpa vähän ystävästäni:
Hän on malli, tehnyt hommia kansainvälisellä tasolla monia vuosia (ei enää). Jos baariin mennään niin hän saa naisilta usein tosi inhottavaa kohtelua ja miehet tuijottelevat. Hän on onnellisesti naimisissa eikä kaipaa miesseuraa. Häntä kohdellaan jotenkin inhottavan ulkopuolisesti kuin hän olisi julkkis, toki esiintyy joskus joissain mainoksissa mutta aika harvoin enkä itse ainakaan häntä niistä tunnistanut silloin kun tutustuttiin (luulin että hän on koripalloilija).
Yhden kerran baarissa kaikki naiset vaikenivat kun hän tuli vessaan... kun meni koppiin niin kehtasi sitten yksi naikkonen avata suunsa, mutta mitäs sieltä tulikaan: " V*tun silikoniblondi." Eikä tasan ole mitään silikoneja eikä muutakaan parantelua, sattuu vaan olemaan hemmetin kaunis nainen!
Olemme opiskelleet yhdessä ja myös siellä ulkonäkö on aina ollut hänelle este, olen sen itse tullut huomanneeksi. Miehet tekevät hommat hänen puolestaan kun eivät usko hänen itse osaavan, eikä hänelle anneta todellista palautetta, vaikka hän sitä toivoisi. Hänellä onkin sen vuoksi kova tarve antaa itsestään älykkäämpi kuva kuin olisi tarpeen ja hän teki opiskeluaikoina HIRVEÄSTI töitä kaiken eteen, koska ei halunnut koskaan olla väärässä, kun aina meni sitten kauneuden piikkiin.
Ei siis todellakaan ole vaikea ymmärtää että kauneus voi olla taakka. Tottakai siitä on ystävälleni ollut paljon etuakin, sen hän itse myöntää avoimesti, ja hän osaa myös pilkata kauneuttaan ja käyttää sitä hyväksi. Mutta kyllä mä olen nähnyt paljon niitä negatiivisia puolia myös. Ja itse oon siis ihan tällanen tavallinen leväperäinen suomalainen jolle aina ulkonäkö on ollut kauhea itsetunto-ongelma, mutta hänen kanssa ystävyttyäni olen alkanut arvostaa myös ihan omaa ulkonäköäni ja olen lakannut unelmoimasta että kunpa olisin huippumallin näköinen!
Olen iloinnut ekoista rypyistä. Odotan innolla vanhenemista, jotta olisin uskottava ja saisin huomiota, joka keskittyisi siihen mitä sanon, en siihen miltä näytän. Vihaan sitä, että minua tytötellään. Tai tilannetta, jossa mieskolleega keskustelee kanssani ja yhtäkkiä tulee epäilys, että häntä ei kiinnosta mitä sanon, vaan miltä näytän.
Äitiysloma-aika oli ihanaa. Olin lastenvaunujen takana jotenkin vapaa katseilta. Uskoisin, että huivitettujen musliminaisten perustelu, että huivi vapauttaa heidät naisina perustuu juuri tähän.
MINUN mielestäni kauniin ulkonäön tuomat hyvät asiat peittoavat selkeästi huonot puolet.
En täysin käsitä miksi joku ihminen jolle on kauneutta annettu haluaisi olla ruma. Niin paljon voi itsestään annettavaan kuvaan vaikuttaa käytöksellään, pukeutumisellaan yms asioilla.
No jaa.
Ulkonäkö todellakin on taakka, nimittäin ruma/poikkeava sellainen. Mäkään en tule koskaan näyttämään normaalilta, enkä varsinkaan kauniilta lukuisista korjausleikkauksista huolimatta.
Vierailija:
te jotka valitatte kauneuden olevan " taakka" . Olisitteko todella mieluummin oikeasti rumia?Ulkonäkö voi todellakin olla taakka, joka pilaa koko elämän. Nimittäin jos sattuu syntymään rumaksi. Tuntemattomat haukkuvat ja nauravat kadulla harva se päivä, miehet eivät tietysti vilkaise sinuun päinkään. Ilman perhettä, lapsia, rakkautta ja seksiä pitää koko elämä elää. Sekö olisi herkkua?
" Kauniit" , menkää itsenne kun valitatte turhasta.
kun täytin 30v, ihmisten suhtautuminen muuttui kuin napsautuksella. En ole mikään supermegababe.