Millainen isoäiti melkein vaatii, että lapsenlapsensa hiukset

Asian tekee vielä pahemmaksi se, että lapsena monet kerrat itketti minua kun pakotti lyhyisiin hiuksiin. Ja jopa minua yrittää edelleen saada poikatukkaan (tulee vain kuolleen ruumiini ylitse enää).

Erikoinen ilmiö tuo hiusten leikkaamisen vaatiminen. Anoppini jankuttaa koko ajan 18-vuotiaalle tyttärelleni, että hiukset pitäisi leikata. Samaa jankuttaa myös minulle. Tyttärellä on puoliselkään ja minulla hartioille. Leikatkaa, leikatkaa, leikatkaa. Hänellä tietysti se lain ja asetusten vaatiman kananperse.

Mitä tarkoittaa "melkein vaatii"?

Onko kyse siitä, että tulkitset liikaa?

Jos oikeasti vaatii jotain tällaista, niin vatsaus kysymykseesi on: rasittava.

Sellainen, joka on omassa lapsuudenkodissaan perisuomalaiseen tapaan opetettu "vaatimattomaksi ja nöyräksi"? Kuulostaa oikeasti aika pitkälle siltä kuuluisalta sukupolvien ketjulta, jossa joku  isoäidin isomummon 1800-luvun puolella saama körttihenkinen kasvatus siirretään sen enempiä asenteita kyseenalaistamatta kuudenteen tai seitsemänteen polveen. 

Hittolainen:) Tää on ihan ohis, mutta vasta nyt ryhdyin miettimään mitä umpiuskovainen anoppini mahtaisi tykätä pojastamme: pitkät hiukset ja korvikset, ikää 10v:) Onneksi on anoppi ollut hautuumaalla jo kohta parikymmentä vuotta niin ei joudu tuosta järkyttymään. Mutta itse asiaan, minusta hiukset on jokaisen oma asia, ei siis mummon eikä edes äidin, kunhan sitten lapsi myös hoitaa ne hiuksensa.

Sellainen, jonka nuoruudessa piti aina olla siistit hiukset. Se tarkoitti käytännössä joko lyhyitä tai aina tarkkaan letitettyjä. Kysy sinä ihan suoraan, miksi pitäisi olla lyhyet eikä pitkät käy. Kerro sitten meillekin mitä vastaa.

Tässä veikkaus: pitkät on niin vaikea hoitaa (= oli hänen lapsuudessaan, kun kiskottiin kammalla takkuja ja letitettiin).

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:14"]

Sellainen, joka on omassa lapsuudenkodissaan perisuomalaiseen tapaan opetettu "vaatimattomaksi ja nöyräksi"? Kuulostaa oikeasti aika pitkälle siltä kuuluisalta sukupolvien ketjulta, jossa joku  isoäidin isomummon 1800-luvun puolella saama körttihenkinen kasvatus siirretään sen enempiä asenteita kyseenalaistamatta kuudenteen tai seitsemänteen polveen. 

[/quote]

No eiköhän tällaisilla juuri ole pitkät hiukset, mutta ne pitää pitää kiinni (lapsena letillä ja aikuisena nutturalla). :D Aiemminhan lyhyet hiukset naisella ja pitkät hiukset miehellä oli kauhistus!

Itse en ymmärrä miten muiden hiusten pituus jaksaa kiinnostaa ja herättää intohimoja. Minulla on ollut niin lapsena kuin aikuisena lyhyet, polkkapituiset ja pitkät hiukset ja kaikissa on puolensa ja kaikki ovat sopineet minulle. Lyhyet hiukset olivat yhtä naiselliset kuin nykyiset pitkätkin, koska pukeudun naisellisesti ja siroihin kasvoihin sopii myös lyhyet hiukset. :)

Mun kaverilla oli lapsena toisinpäin: äidillä pitkä tukka ja kaikilla kolmella tyttärelläkin piti olla vähintään puoleen selkään yltävä tukka, koska "ne hiukset on niin hienot". Teini-ikäisenäkään ei kaveri saanut käydä kampaajalla leikkaamassa "liian lyhyeksi" eli vaikka vähän yli hartioiden. Kaverini piti teininä aina aamulla ensimmäisenä käydä letittämässä nuoremman siskon pitkä tukka, ettei se menisi takkuun.

Tätä seuranneena ymmärrän kyllä miksi minun äiti piti minulla polkkatukkaa (joka kyllä myös sopi minulle lapsena), kunnes osasin itse harjata omat paksut hiukseni. Säästyi aikaa joka aamu.

Minun mummoni leikkautti minun hiukseni pienenä myös ihan lyhyiksi (käytännössä oli poikatukka) kysymättä mielipidettä vanhemmiltani tai minultakaan. Loppui, kun en itse kouluikäisenä enää suostunut siihen ja halusin ehdottomasti kasvattaa pitkät hiukset.

Ilmeisesti luonteeltaan muutenkin päättäväinen ja toimelias mummo toimi tässä ihan hyvää hyvyyttään. Hänet oli lapsena 20-luvulla pakotettu pitämään pitkiä lettejä, joita hän inhosi. Kai hän leikkautti minulle sellaiset hiukset kuin itse olisi samanikäisenä halunnut.

Minun äitini joutui saman uhriksi ollessaan pieni. Kaikilla kavereilla oli kuulemma vähän pidemmät hiukset, mutta minun äidiltäni ne leikattiin lyhyiksi joka jätti kamalat traumat tyttölapseen joka olisi halunnut pitkät hiukset. Minä taas itse halusin pienenä todella pitkistä hiuksista polkkatukan, äiti istui parturin penkillä itku kurkussa kauhistuneena kun 6-vuotiaan tyttären alaselkään ulottuvat hiukset napsaistiin polkkapituuteen tytön omasta tahdosta. Äidinäiti on edelleen sitä mieltä, että pitäisi olla lyhyet hiukset...

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 11:52"]

Sellainen, joka sanoo ääneen mielipiteensä, pidettiin siitä tai ei. Jostain syystä isoäidit ei saisi sanoa mitään, tehdä mitään tai ajatella mitään, mikä on erilaista kuin miniöiden tai tyttärien ajatukset. Moni isoäiti tekeekin tyynen rauhallisesti irtioton lapsenlapsista, koska jo toteamus "Urho Kekkonen oli vahva presidentti" saa miniät ja tyttäret takajaloilleen ja selittämään, että ei pidä puuttua asioihin, joista ei ymmärrä mitään, presidentillä ei ole valtaa eikä Kekkonen käynyt edes salilla.

[/quote]

Mielipiteitä saa sanoa, mutta kannattaa myös esittää perusteluja. Jankkaaminen on todella rasittavaa, varsinkin jos perustelut ovat tyyliin "mutku pitää" tai "mummi haluaa". Itse asiassa toivonkin, että anoppi tajuaisi tehdä pienen irtioton elämästämme, koska en jaksa sitä nalkuttamista. Joskus haluaisin sanoa rumasti ettei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa jankkaamista, kun emme tee kuten anoppi haluaa.

Älkää leikatko! Jos lapsella on tuuheat, kauniit ja kivanväriset hiukset niin turha niitä on leikata pois. 

Voipi olla , että itsellä lapsuudessa oli toisinpäin. Jospa hänen oli pidettävä lapsena pitkää tukkaa vaikka ei halunnut.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 11:57"]

En ymmärrä tuota. Oma äitini halusi aikanaan että minulla on polkkatukka. Kuulemma hänellä ei ole aikaa letittää (ainoan) tyttönsä tukkaa. Kasvatin lukiossa tukan pitkäksi. Ja sitä se on vieläkin :)

[/quote]

Mulla vähän sama juttu, astetta pahempana tosin. Mulla nimittäin oli pikkusisko, jonka hiuksia jaksettiin kyllä letitellä...

Ei pitkiä hiuksia tarvitse letittää! Eikä ne mitään roiku muodottomina, vaan niihin voi leikata lievän kerrostuksen, edestä portaittain hieman lyhyempää, niitä voi tupeerata kevyesti, suoristaa, kihartaa... Minulla ainakin on paksu tukka niin siinä pitkä malli näyttääkin joltain. Kiitos sukulaisilleni, jotka lapsena hokivat että pitkät hiukset on vaikeat hoitaa, et sinä tarvitse mitään meikkejä tai hiusvärejä, pue enemmän vaatetta päällesi, miten pysyt pystyssä korkokengissä, ei kaikki voi aina olla pinkkiä jne. Nykyään herätän aina paheksuntaa sukujuhlissa, mutta olen siitä vain tyytyväinen pitkän ja komean mieheni rinnalla.

Ja ap nöyränä ja kunnollisena mammana leikkaa/leikkauttaa tytön hiuksen koska mummo käskee. :D