Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka saan pidettyä lapsilla isän?
12.09.2021 |
Olemme eronneet lasteni isän kanssa 6 vuotta sitten, lapset nyt 10v, 11v ja 12v.
Aluksi isä piti tiukasti kiinni siitä, että lapset ovat hänellä joka toisen viikon. 3 vuotta sitten isä muutti 40km päähän uuden puolisonsa kanssa ja siirryttiin siihen, että ovat isällään joka toisen viikonlopun ja lomilla vähän pidempään.
Viime aikoina isä on kuitenkin alkanut perumaan viikonloppuja esim. korona-karanteeniin tai työreissuihin vedoten. En usko, että nämä ovat todellisia, kun tulevat aina sinä aamuna kun lasten olisi tarkoitus sinne mennä.
Mitä teen, että saisin lapsilla pidettyä edes jonkunlaisen suhteen isään? Vai annanko vain isä-suhteen hiipua?
Lapsilla on elämässään tärkeinä miehinä isäni sekä uusi puolisoni, joiden kanssa viettävät paljon aikaa eli ilman ”miehen mallia” eivät jää. Ja eipä tuo isänsä taida kovin hyvää mallia näyttääkään..
Kommentit (38)
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikeus isään. Isällä ei ole oikeuksia lapsiin tai olla olematta isä lapsilleen. Lastenvalvojaan yhteys heti!
Paperilla on toki kyse lasten oikeudesta mutta käytännössä se toimii isän oikeutena.
Vaikka lapsi kuinka kaipaisi isää ja haluaisi tavata tätä, ei tämä oikeus toteudu jos isä ei sitä halua. Isällä taas on halutessaan oikeus tavata lastaan, jopa silloin kun lapsi itse ei isän luokse halua. Pienemmän lapsen kohdalla täytyy olla todella vakavat syyt ennen kuin tapaamiset voidaan kieltää.
Lastenvalvoja ei pysty vaatimaan isää tapaamaan lapsia, eikä kyllä kukaan muukaan. Toki voi yrittää kannustaa, mutta siihen se lapsen oikeus jää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Teidän olisi pitänyt tehdä tapaamissopimus lastenvalvojan luona ja muutenkin keskustella asiat suhteessa ollessanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän puoliso ei halua teidän lapsia sinne. Tavallinen tarina. Tavoite päästä eroon edellisen liiton lapsista on hyvin yleistä naisilla. Isä on hankalassa välikädessä. Ei kannata alkaa valittaa asiasta, se ei auta. Isä tekee niinkuin tekee.
Kyllä se isä itse on se, jota ei kauheasti kiinnosta. Hän tietty saa lisätukea, kun uutta puolisiakaan ei kiinnosta.
Jos iaä oikeasti haluaa lapsiaan nähdä, niin hän priorisoi lapset.
Puhuu ihminen kuka ei selvästi tiedä mtn uusperheistä. Kyllä mies tarvii vaimonsa, ja hänellä on iso valta mieheen. Hän haluaa olla ykkönen.
Mä olen uusperheellinen, sekä mulla että miehellä on lapsia edellisestä suhteesta.
Sori jos en sun mielestä omaa riittävää kokemusta kun en osaa kuvitella tilannetta jossa mä edes olisin yhdessä miehen kanssa joka ei haluaisi mun tapaavan lapsiani, saati että suostuisin hänen mielikseen hylkäämään lapseni. Enkä miestäni katsoessani osaa kuvitella että hän mun tai kenenkään muun naisen takia olisi valmis jättämään lapsensa.
Meille on ollut molemmille alusta asti selvää että lapset on kummallekin ne tärkeimmät ja sellaiset suhteet jotka tulee kestämään läpi elämän. Eikä kumpikaan koe tarvetta mennä toisen ja tämän lasten väliin. Parisuhde toimii silti hyvin, tai ehkä juuri sen vuoksi ettei kummankaan tarvitse kilpailla toisen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Teidän olisi pitänyt tehdä tapaamissopimus lastenvalvojan luona ja muutenkin keskustella asiat suhteessa ollessanne.
On meillä tapaamissopimus ollut kokoajan. Jokatoinen viikonloppu ja osat lomista.
Isälle se on ollut tärkeä, on ollut haluamassa lisätäkin tapaamisaikoja koska hän haluaa mahdollisimman laajat oikeudet tavata lapsiaan.
Mutta hänelle kyse on nimenomaan siitä oikeudesta, ei siitä että hän haluaisi sitä aina toteuttaa. Hän on itse kertonut kuinka hyvä mieli hänelle tulee kun hän tietää että saa halutessaan lapset luokseen, mutta mikään pakko siihen ei ole.
Eli tapaamissopimus ei tosissaan takaa mitään eikä kukaan voi velvoittaa isää tapaamaan lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nyt entisiä lapsia haluaa tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Teidän olisi pitänyt tehdä tapaamissopimus lastenvalvojan luona ja muutenkin keskustella asiat suhteessa ollessanne.
On meillä tapaamissopimus ollut kokoajan. Jokatoinen viikonloppu ja osat lomista.
Isälle se on ollut tärkeä, on ollut haluamassa lisätäkin tapaamisaikoja koska hän haluaa mahdollisimman laajat oikeudet tavata lapsiaan.
Mutta hänelle kyse on nimenomaan siitä oikeudesta, ei siitä että hän haluaisi sitä aina toteuttaa. Hän on itse kertonut kuinka hyvä mieli hänelle tulee kun hän tietää että saa halutessaan lapset luokseen, mutta mikään pakko siihen ei ole.
Eli tapaamissopimus ei tosissaan takaa mitään eikä kukaan voi velvoittaa isää tapaamaan lapsiaan.
Yleensä ihminen käsittää sopimuksen sitovaksi, tuollainen häntäheikki ei ole alunperinkään ollut isäainesta.
Nuo siis olisi suhteessa ollessa jo pitänyt puhua halki, lapsille erittäin repivää että välillä isä ottaa välillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän puoliso ei halua teidän lapsia sinne. Tavallinen tarina. Tavoite päästä eroon edellisen liiton lapsista on hyvin yleistä naisilla. Isä on hankalassa välikädessä. Ei kannata alkaa valittaa asiasta, se ei auta. Isä tekee niinkuin tekee.
Kyllä se isä itse on se, jota ei kauheasti kiinnosta. Hän tietty saa lisätukea, kun uutta puolisiakaan ei kiinnosta.
Jos iaä oikeasti haluaa lapsiaan nähdä, niin hän priorisoi lapset.
Puhuu ihminen kuka ei selvästi tiedä mtn uusperheistä. Kyllä mies tarvii vaimonsa, ja hänellä on iso valta mieheen. Hän haluaa olla ykkönen.
Mä olen uusperheellinen, sekä mulla että miehellä on lapsia edellisestä suhteesta.
Sori jos en sun mielestä omaa riittävää kokemusta kun en osaa kuvitella tilannetta jossa mä edes olisin yhdessä miehen kanssa joka ei haluaisi mun tapaavan lapsiani, saati että suostuisin hänen mielikseen hylkäämään lapseni. Enkä miestäni katsoessani osaa kuvitella että hän mun tai kenenkään muun naisen takia olisi valmis jättämään lapsensa.
Meille on ollut molemmille alusta asti selvää että lapset on kummallekin ne tärkeimmät ja sellaiset suhteet jotka tulee kestämään läpi elämän. Eikä kumpikaan koe tarvetta mennä toisen ja tämän lasten väliin. Parisuhde toimii silti hyvin, tai ehkä juuri sen vuoksi ettei kummankaan tarvitse kilpailla toisen lasten kanssa.
Hyvä niin. Naisten mustasukkaisuus miehen edellisen liiton lapsista on kuitenkin totta. Tästä on paljon ketjuja. Eniten uusia vaimoja ärsyttää yleensä miehen tyttäret. Tämä on tiedetty jo Tuhkimosta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Isät voivat etääntyä lastensa elämästä varsinkin kun on uusi kumppani kuvioissa.
Vaikea juttu sillä isyys on isän asia. Isän pitäisi kantaa vastuu omasta roolistaan.
Onneksi kotonasi on miehen malli lapselle.
Ja ehkä oikea isäkin tulee lapsen elämään enemmän sitten kun hänen uusi suhteensa on asettunut vakiintuneisiin uomiinsa.
Voimia!
Aivan samalla tavalla äiditkin voivat etääntyä lapsistaan jos lapsi tai lapset jäävät isälleen, kuten meidän tapauksessa (minä olen siis se isä). Äiti muutti aika yllättäen muutama vuosi sitten muutaman kymmenen kilometrin päähän eikä ole sen jälkeen nähnyt meidän yhteistä lasta kuin ehkä kerran kuussa koska hänellekin tulee jatkuvasti jotain "yllättäviä" menoja. Minulle on jo oikeastaan aivan sama vaikka hän ei tapaisi lastaan enää koskaan mutta ja vähän tuntuu siltä, että lapsikin ajattelee niin.
Joka kuukausi äiti kuitenkin muistaa raivota elatusavusta jos ei muuten meitä muista. Rahallisesti minä en häneltä sitä tarvitsisikaan mutta hän teki aikoinaan muutaman niin törkeän tempun (yksi oli se yllättävä muutto), että ihan kostoksi vaadin sitä häneltä niin kauan kuin lapsi täyttää 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita että elatusta on lisättävä jos ei viitsi lapsia ottaa
Vaikka parisataa per lapsi
On se jännä, että näitä juttuja on mielenmäärin. Osa miehistä nurisee kun ei löydä naista lasten tekoon ja sitten kadotaan elämästä kun ne lapset on tehty. Tuskin koskaan lukee juttuja kuinka äiti otti ja lähti, jätti lapset isän hoidettavaksi, ei vaivaudu maksamaan penniäkään eikä jaksa nähdä kun on uusi boytoy kainalossa.
Miehet, ryhdistäytykää nyt hlvti soikoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Teidän olisi pitänyt tehdä tapaamissopimus lastenvalvojan luona ja muutenkin keskustella asiat suhteessa ollessanne.
On meillä tapaamissopimus ollut kokoajan. Jokatoinen viikonloppu ja osat lomista.
Isälle se on ollut tärkeä, on ollut haluamassa lisätäkin tapaamisaikoja koska hän haluaa mahdollisimman laajat oikeudet tavata lapsiaan.
Mutta hänelle kyse on nimenomaan siitä oikeudesta, ei siitä että hän haluaisi sitä aina toteuttaa. Hän on itse kertonut kuinka hyvä mieli hänelle tulee kun hän tietää että saa halutessaan lapset luokseen, mutta mikään pakko siihen ei ole.
Eli tapaamissopimus ei tosissaan takaa mitään eikä kukaan voi velvoittaa isää tapaamaan lapsiaan.
Yleensä ihminen käsittää sopimuksen sitovaksi, tuollainen häntäheikki ei ole alunperinkään ollut isäainesta.
Nuo siis olisi suhteessa ollessa jo pitänyt puhua halki, lapsille erittäin repivää että välillä isä ottaa välillä ei.
Millälailla tapaamissopimus voidaan tehdä sitovaksi? Siis niin että se edellyttäisi etävanhempaa ottamaan lapsen tapaamisviikonloppuina.
Mä en ole tuollaisesta mahdollisuudesta kuullutkaan, mulle on joka puolelta nostettu vain kädet pystyyn ja todettu että kyse on siitä että etällä on tuolloin oikeus ottaa lapsi luokseen, ei velvollisuutta. Ja jos sopimuksen tapaamiset ei toteudu, voidaan sopimus tehdä uusiksi vähemmillä tapaamisilla. Mutta sitovuus tuossa koskee ainoastaan lähiä, ei koskaan etää. Lähi voi saada sanktiot jos kieltäytyy antamasta lasta etälle sovitusti, mutta etälle ei saa sanktioita millään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10v ja 12v lapset, erottiin 8v sitten eli lapset oli silloin aika pieniä ja kykenemättömiä itse pitämään yllä isäsuhdetta.
Silloin koin vastaukseni saada tuon jotenkin toimimaan ja pyrin etsimään keinoja motivoida isää lasten tapaamisiin. Kerroin lapsille kaikkia positiivisia juttuja isästä, maksoin heille yhteisiä huvituksia ja reissuja (isä isompituloinen mutta ei nähnyt syytä tuhlata rahaa lapsiin, elareissa tyydyin minimiin vaikka tulojen mukaan olisi voinut saada enemmän, maksoin itse kaiken koska en halunnut rahan tulevan väliin). Osteskeltiin isälle syntymäpäivä- ja joululahjoja sekä isänpäivälahjoja ja muuta muistamista vaikka isä ei sitten lapsia lahjonut. Itse valehtelin lapsille osan lahjoistaan olevan isältä saatuja tai yhteisiä. Kannustin lapsia soittelemaan ja kirjoittamaan kirjeitä. Kaiken tämän päälle sain kuulla kuinka ex syytti mua vieraannuttamisesta, syy sille että hän tapasi harvoin lapsia oli siinä että mä peruin viime hetkellä tapaamiset vaikka se käytännössä oli hän joka ne perui. Useampi yhteisistä kavereista katkaisi muhun välit tämän vieraannuttamisen takia. Senkin pystyin nielemään koska tärkeintä oli että lapset saisivat tutustua isäänsä.
Jotenkin saatiin tuo toimimaan niin että lapsilla säilyi suhde isään ja lasten silmissä isä oli sankari. Nyt en enää parina viimeisenä vuotena ole jaksanut tuohon niin paljoa panostaa. Tällä hetkellä näen lasten olevan jo niin isoja että koen heidän kykenevän itse pitämään yhteyttä isäänsä. Toisaalta he myös huomaisivat jos mä olisin noita hirveästi säätämässä.
Nykyään tapaamiset on jääneet vähemmälle, ehkä 3-4 viikonloppua vuodessa vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mä koen hoitaneeni velvollisuuteni lasten isäsuhteen kanssa ja saan nyt keskittyä omaan perheeseeni.
Jälkeenpäin ajatellen en ehkä lähtisi edes noin aktiivisesti isän tapaamisiin puuttumaan. Tärkeimmäksi näen sen että ei hauku isää lapsille. Yrittää korostaa positiivisia muistoja ja lasten ollessa pienempiä yrittää edes jotenkin kaunistella noita viime hetkellä peruuntuneita tapaamisia.
Meillä oli eron kohdalla samanikäiset lapset. Minulle ei tullut mielenkään,,että olisin tehnyt kuten sinä. Katsoin alusta alkaen, että sen pitää riittää,,etten hauku tai mustamaalaa isää. Ja sitä en koskaan tehnyt.
Ja joo,,isä syytti minua mustamaalaamisesta ja vieraannuttamisesta. Mikään ei ikinä riitä, kuten sinun tarinasi osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etävanhemman yksityiselämässä syntyvä kriisi (ero senhetkisestä parisuhteesta , sairaus, taloudelliset vaikeudet, ymv) usein vaikuttavat suoraan siihen että etävanhempi peruu lastensa tapaamisia.
Ilkeyttään tai silkkaa välinpitämättömyyttään harva peruu.
Ymmärtäväisyys lähivanhemman puolelta on silloin viisasta koska suhde lapsiin säilyy ja jatkuu paremmin kun toinen taas saa asiansa kuntoon.
..ap kirjoitti:
Tämä ”uusi” puoliso on ollut kuvioissa jo 7 vuotta. Ex-mieheni oli siis suhteessa vuoden ennen kuin asia selvisi minulle ja hän lähti.
Siksi vähän ihmetyttää tämä yhtäkkinen kieltäytyminen lasten näkemisestä.
Hän saattaa toistaa samaa kuviota nykyisen kanssa, ei ihan sattumaa että 7:n vuoden kriisialttiudesta parisuhteissa puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita että elatusta on lisättävä jos ei viitsi lapsia ottaa
Vaikka parisataa per lapsi
Ei siinä toisen vanhemmant ilmoitukset auta mitään jos lastenvalvojalla elatusapu on jo määrätty maksimiin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita että elatusta on lisättävä jos ei viitsi lapsia ottaa
Vaikka parisataa per lapsi
Hah hah! Meinaat siis että yksi lapsi kustantaa viikonlopussa 200 euroa? Hah hah hah hah!!! Joo, ei se noin mene. Lähivanhempi ei voi nyhtää etävanhemmalta mitä haluaa, laki nimittäin kieltää sen :D
Alue: Aihe vapaa
Mitä se hyödyttää?