Lue keskustelun säännöt.
huh, olipas lääkärit vähän värittäneet potilaskertomuksia *omakanta
22.10.2014 |
Lääkärit näköjään kirjanneet väärin tietoja, ensin yksi, -sitten toinen hieman muunnellut ja kolmas suorastaan valehdellut tonne potilastietoihin. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista kun samoja asioita jankutettu joka käynnillä, näiden lääkäreiden kanssa? :D Lisäksi yksi lääkäri kirjannut kuinka vastaukseni ovat epäselviä ja mukana olleestalapsesta täytyy tehdä ls-ilmoitus. Toinen lääkäri parin viikon päästä ihan erimieltä, siis mitä ihmettä? Olen hämmentynyt.
Kommentit (180)
Mulla oli just kirjoitettu, että "potilas ei halua kokeilla lääkettä", kun sanoin että sitä on ehkä joskus saatettu kokeilla, en maininnut mitään siitä haluanko samaa uudelleen eikä siinä ollut tarkoituskaan kuin kartoittaa aiempia lääkkeitä. Pelottaa hieman että tuo voi vaikuttaa vaikka Kelassa myöhemmin, tyyliin "potilas on kieltäytynyt ehdotetusta hoidosta, joten emme maksa sairausrahaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärit ovat myös ihmisiä, mutta ammattietiikka voi olla unohtunut kokonaan ja omaa pahaa oloa puretaan lausunnoissa. Työterveyslääkärini aikoinaan kirjoitti epikriisiin, etten katsonut silmiin kertoessani oireistani. Se johtui siitä, että yritin estää kyyneleitä, kun kipujen kuvaus oli vaikeaa. Näin kirjoituksensa pöydän yli. Miten epäluuloisia lääkärit ovat? Kun sanoin ortopedille, etten ole masentunut hän rupesi tivaamaan, että minun masennukseni on voinut alkaa jo ennen nivelrikkoa. Hän oli keskustellut minun kanssani 5 minuuttia. Itse olen koulutukseltani psykologi ja tiedän, että tuota diagnoosia ei tehdä noin. Tutkimuksen lopuksi hän sanoi, että kantapääni ovat karheat (olin juuri hionut niitä). Kirjoittiko hän epikriisiin senkin? Juuri sain lausunnon, jossa oikean polven nivelrikon oletettiin aiheuttavan vasemman polven kivut.
MT-potilaat ovat usein eri mieltä diagnoosista. Ja sangen usein myös sairaudentunto puuttuu. Ketju osoittaa yleistyksen oikeaksi.
Minulla luki kerran, että "poika mukana" vaikka mukana oli tyttäreni ja tälle pystyy vielä nauramaan, muttei sille että jostain tietoihin ilmestyi "nuorena tehty abortti" mikä ei pidä paikkaansa, minulle ei ole koskaan tehty raskaudenkeskeytystä!
Mua harmittaa se, että kun tapaamisen tarkotus oli mun sairaus ja oli vuositarkastus, mutta omakantaan oli vaan pistänyt jotain mun finneistä. Oon teini ja mulla on ollu finnejä jo useamman vuoden enkä nää sitä mitenkään ongelmana. Mun mielestä ihan normaalia. Mun lääkäristä oon muutenkin huomannu sen, että se keskittyy liikaa mun ulkonäköön. Mm. Miten musta tulee ”kauniimpi” kun laihdutan. Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki terveystiedot tulevat menemään kansalliseen arkistoon, jota ylläpitää Kela. Myös ne vanhat. Vanhat tiedot vain arkistoidaan sinne eikä kansalaisella tule olemaan näkymää niihin tietoihin. Ainakaan aluksi ei myöskään terveydenhuollon ammattilaisilla. Kun sairaanhoitopiirit tai terveydenhuollon yksiköt siirtyvät palvelun piiriin, alkaa terveystiedot mennä kansalliseen arkistoon siten, että myös kansalaisella on OmaKannan kautta näkymä omiin tietoihinsa. Kaikki tiedot eivät silti jatkossakaan näy potilaalle itselleen, koska hoitava lääkäri voi määritellä kansalliseen arkistoon lähtevän tiedon siten, ettei se koskaan näy potilaalle vaan ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisille.
Minulla on viimeisimmät tiedot psykiatrian polilta vuodelta 2003. Milloin ne mahtavat olla kannassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MT-potilaat ovat usein eri mieltä diagnoosista. Ja sangen usein myös sairaudentunto puuttuu. Ketju osoittaa yleistyksen oikeaksi.
Juu, tätä on saanut todistaa lähipiirissä.
Sulla on seuraavalla viikolla ollut vahvemmat pillerit käytössä.
Siinä sen kummempaa ollut.
Muuten ilmeisesti olet tyypillinen wt sidukka whale..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En kaipaa sinne mitään lääkärin omaa spekulointia tai pohdintaa."
Meille taas koulutuksissa nimenomaan korostetaan, että pitää kirjata sairauskertomukseen sitä omaa pohdintaa ja päättelyketjua. Kysymykset ja kirjaus mielialasta esim. selkäkipupotilaalla ovat sikäli oleellisia, että masennus liittyyy selkäkipuihin vahvemmin kuin magneettikuvassa näkyvät kuluma- ym. muutokset. Ja Kela haluaa tietää sairauspäivärahaa varten, mikä on lääkärin arvio tilanteesta (esitiedot, nykytila, tutkimustulokset, niiden mahdolliset ristiriidat). Pelkkä potilaan kertoma, että kipeä on ja mihinkään ei pysty, ei niille riitä.
t. lääkäri
TR kirjoitti:
"En kaipaa sinne mitään lääkärin omaa spekulointia tai pohdintaa."
Meille taas koulutuksissa nimenomaan korostetaan, että pitää kirjata sairauskertomukseen sitä omaa pohdintaa ja päättelyketjua. Kysymykset ja kirjaus mielialasta esim. selkäkipupotilaalla ovat sikäli oleellisia, että masennus liittyyy selkäkipuihin vahvemmin kuin magneettikuvassa näkyvät kuluma- ym. muutokset. Ja Kela haluaa tietää sairauspäivärahaa varten, mikä on lääkärin arvio tilanteesta (esitiedot, nykytila, tutkimustulokset, niiden mahdolliset ristiriidat). Pelkkä potilaan kertoma, että kipeä on ja mihinkään ei pysty, ei niille riitä.
t. lääkäri
Kiinnostaisi erityisesti sinun näkemyksesi tähän: olen pohtinut ääneen työterveyslääkärillä sitä, että väkivaltakokemukset voisivat liittyä kipuaistimuksiini. Asiaan ei ole senenempää palattu, vaikka myös fysiatrian polilla toin tämän esiin. Kipujani ei voi selittää vain vammoilla, ts. ne ovat kovempia kuin ns. pitäisi ja siksi mietin, voisiko tässä olla psyykellä tekemistä.
Pärjään töissä kipukynnystä nostavilla lääkkeillä + tramalilla. Sairauslomia on vähän. Mietin, onko tämä pärjääminen syy siihen, että asiaa ei enempää pohdita? Kukaan ei siis ole ehdottanut pyk.polia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Kiinnostaisi erityisesti sinun näkemyksesi tähän: olen pohtinut ääneen työterveyslääkärillä sitä, että väkivaltakokemukset voisivat liittyä kipuaistimuksiini. Asiaan ei ole senenempää palattu, vaikka myös fysiatrian polilla toin tämän esiin. Kipujani ei voi selittää vain vammoilla, ts. ne ovat kovempia kuin ns. pitäisi ja siksi mietin, voisiko tässä olla psyykellä tekemistä.
Pärjään töissä kipukynnystä nostavilla lääkkeillä + tramalilla. Sairauslomia on vähän. Mietin, onko tämä pärjääminen syy siihen, että asiaa ei enempää pohdita? Kukaan ei siis ole ehdottanut pyk.polia tms.
Nähdäkseni voisit hyötyä psykiatrisesta arviosta ja mahdollisesti psykofyysisestä fysioterapiasta erilaisten kehontuntemus- ja -hallintaharjoitusten muodossa.
Voimia avun hakemiseen, sen löytäminen olisi tärkeää nyt kun työkykysi on vielä tallella.
t. sama
TR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Kiinnostaisi erityisesti sinun näkemyksesi tähän: olen pohtinut ääneen työterveyslääkärillä sitä, että väkivaltakokemukset voisivat liittyä kipuaistimuksiini. Asiaan ei ole senenempää palattu, vaikka myös fysiatrian polilla toin tämän esiin. Kipujani ei voi selittää vain vammoilla, ts. ne ovat kovempia kuin ns. pitäisi ja siksi mietin, voisiko tässä olla psyykellä tekemistä.
Pärjään töissä kipukynnystä nostavilla lääkkeillä + tramalilla. Sairauslomia on vähän. Mietin, onko tämä pärjääminen syy siihen, että asiaa ei enempää pohdita? Kukaan ei siis ole ehdottanut pyk.polia tms.
Nähdäkseni voisit hyötyä psykiatrisesta arviosta ja mahdollisesti psykofyysisestä fysioterapiasta erilaisten kehontuntemus- ja -hallintaharjoitusten muodossa.
Voimia avun hakemiseen, sen löytäminen olisi tärkeää nyt kun työkykysi on vielä tallella.
t. sama
Kiitos! Näin olen itsekin järkeillyt ja ottaisin kyllä apua vastaan. Nämä puheeni on vain sivuutettu ja keskitytty fyysisiin juttuihin. Toki esim. fysioterapeutin suunnittelma muutos treeneihini auttaa, mutta luulisi, ettei se poissulje mielen hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin eilen että lääkäreillä on käytössä järjestelmä, josta voivat nähdä kaikki potilaan tiedot hoitopaikasta riippumatta. Eli jos olen käynyt vaikka Helsingin Mehiläisessä ja menen sen jälkeen Tampereen Terveystaloon, näkee terveystalon lääkäri, mitä Mehiläisessä on tapahtunut.
Pitääkö tämä paikkansa? Alalla olevat?
Meillä pari pv sitten Pikkujätissä iskettiin eteen lapsen osalta kaavake että saako tiedot tallentaa yksityisten terveysfirmojen yhteiseen rekisteriin. Sellainen siis on olemassa. Jos olet suostunut, ainakin tallennetaan. Varmaan muutenkin.....
TR kirjoitti:
"En kaipaa sinne mitään lääkärin omaa spekulointia tai pohdintaa."
Meille taas koulutuksissa nimenomaan korostetaan, että pitää kirjata sairauskertomukseen sitä omaa pohdintaa ja päättelyketjua. Kysymykset ja kirjaus mielialasta esim. selkäkipupotilaalla ovat sikäli oleellisia, että masennus liittyyy selkäkipuihin vahvemmin kuin magneettikuvassa näkyvät kuluma- ym. muutokset. Ja Kela haluaa tietää sairauspäivärahaa varten, mikä on lääkärin arvio tilanteesta (esitiedot, nykytila, tutkimustulokset, niiden mahdolliset ristiriidat). Pelkkä potilaan kertoma, että kipeä on ja mihinkään ei pysty, ei niille riitä.
t. lääkäri
Hullujako ne siellä Kelassa ovat? Minulta erikoislääkäri kysyi, että olenko jaksanut viime aikoina leipoa? Kuinka ihmeessä minä leivon jos kuvissakin näkyvät kulumat niskassa, ristiselässä ja kulumat peukaloidentyvissä? Kyllä siinä on leipominen viimeisenä ajatuksissa. Ihan täysi työ, että saa juuri ja juuri pidettyä kotinsa ja itsensä siistinä.
Minulle on yksi lääkäri jopa esitelmöinyt, että masentuneena pääsisin kuntoutustuelle. Minä sanoin, etten ala valehtelemaan enkä teeskentelemään. Väänsin, että tarvin ennemmin lähetteen kuntoutukseen ja näytin hänelle kopiot Kelan tukemista kuntoutuskurssista. Sain lähetteen sinne ja voin todeta vieläkin sen kuntoutuksen auttaneen minua vielä tänäänkin enemmän kuin mikään valediagnoosi.
Koen, että masennuksesta valehtelemalla asettaisin ihan oikeasti masentuneet entistä vaikeampaan asemaan siksi, että joutuisin käyttämään heille suunnattuja palveluita saadakseni apua omaan sairauteeni. Se ei ole millään tavoin oikein minun mielestäni.
Nosto!