Jumittaako kukaan muu tuntitolkulla hiljaisuudessa?
Minulle käy usein näin, olen yksin kotona ja ilman auki olevaa tv tä, radiota tai mitään mistä lähtee ääntä. Kännykästä luen jotain välillä tai teen jonkun pikkuaskareen mut muuten saatan vaan olla uppotuneena ajatuksiin pitkiäkin aikoja. Tänään tulin kotiin seitsemän aikaan ja nyt ihmettelen että mihin tämä kolme tuntia tässä oikein meni. Hassua.
Kommentit (11)
Tuo tekisi hyvää jos vielä hiljentäisi ajatuksiakin.
Usein laitan kuulokkeet päähän, aikomuksena kuunnella musiikkia. Sitten uppoudun ajatuksiin ja kuulokkeet ovat päässä monta tuntia, vaikken ole laittanut mitään soimaan, eli kyllä.
Tuo on ADD:n oire. Hyvin yleistä heillä.
Olen haka tässä. Korostuu jos ”pitäisi” tehdä jotain askareita: mieli hylkii aloittamista. Lykkäämisessä on jotain samaa mielihyvää kun torkuttamisessa. Mieli etsii kiireettömänä jotain juttua joka olisi kiinnostavaa. Olo on taiteellinen ja vapaa-assosioiva. Tässä tilassa on vaikea noteerata ajatuksia. Sisäinen reportteri joka jäsentää asioita on hiljainen. Ulkopuoliselle tila näyttäytyy tuimana ajatteluna. Jos joku kysyy mitä ajattelet, voin vastata vain että en tiedä.
Mä oon samanlainen. Esim työpäivän jälkeen tai ei nyt oikein tarvitse olla edes työpäivä, voisin maata vaikka 4 tuntia paikallani, enkä tee mitään. Välillä saatan katsoa puhelinta mutta esim lapsena muistan tehneeni samaa, silloin ei ollut puhelinta mutta makasin ja olin vain ja haaveilin.
En tiedä, olenko epänormaali. Olen kyllä muutenkin rauhallinen, että luonteeseeni tämä sopii kyllä.
Kyllä, naapurini ovat niin raivostuttavan äänekkäitä että kun he vihdoin hetkeksi hiljenevät, haluan nauttia siitä hiljaisuudesta täysin siemauksin. Mietin välillä että kärsinköhän oikeasti jostain pakonomaisesta haaveilusta tms kun välillä saattaa vierähtää useampikin tunti omien ajatusten parissa.