Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ikinä katuneet lapsen hankintaa?
11.09.2021 |
Meidän lapsi on aiheuttanut niin paljon harmaita hiuksia päivittäin... jatkuvat vastoinkäymiset ja negatiiviset kokemukset lapsen kanssa ovat johtaneet tähän että joskus kadun miksi tuo vaivansalkkari pitikään hankkia... vie nii paljon elämäniloa inhottavalla käytöksellään. Ej ole mitään diagnoosia, muuten vain on v*ttumainen äitiä kohtaan. Pian lähetämme hänet varmaan lastenkotiin. Kyllä lapsen hankinta oli elämäni pahin virhe...
Kommentit (38)
Otsikkokysymys oli hyvä, aloittajan tarina provon kuuloinen. Mutta vastaan: en ole katunut kaikkien lapsien hankkimista, mutta kolmannen lapsen kyllä. Ois kannattanut pysähtyä kahteen, elämä hankaloitui 3 lapsen myötä yllättävän monella tavalla (matkustelu, 3. lapsella ikäeroa kahteen vanhempaan joten lapsiperhearki lähti tavallaan pyörimään alusta uudelleen ja jossain vaiheessa se vasta konkretisoitui itselle, aika oli kullannut muistot ekan kierroksen osalta. Olisi hyvä että näistä puhuttaisiin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Menin hankkimaan lapselle pelikonsolin ja nyt ei muuta teekään kuin istuu sisällä ja huutaa pleikkarille. Kyllä kaduttaa.
Sano, että jos ei osaa pelaa huutamatta, otat konsolin pois.
Jos jatkaa huutamista, otat konsolin pois.
Päivän päästä yritetään uudestaan.
Jos huuto jatkuu, viikon tauko.
Uusi yritys ja tarvittaessa kuukauden tauko jne...
Olen aloittaja ja tämä ei ole todellakaan provo... olen alkanut tosissani miettimään että lapseni on tuleva alkoholin-huumeidenkäyttäjä kun käyttäytyy niin huonosti, ei tottele pätkääkään vanhempiaan, ei kuuntele, ei ota opiksi siitä miten paljon pahaa mieltä meille aiheuttaa. Ja totta, olen itsekin masentunut kun en tiedä mitä teen tällä asialle. Aika epätoivoiselta näyttää lapsen tuleva elämä.
En halua kuulla molarisointia toimistani, olen täysin hermoraunio. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja tämä ei ole todellakaan provo... olen alkanut tosissani miettimään että lapseni on tuleva alkoholin-huumeidenkäyttäjä kun käyttäytyy niin huonosti, ei tottele pätkääkään vanhempiaan, ei kuuntele, ei ota opiksi siitä miten paljon pahaa mieltä meille aiheuttaa. Ja totta, olen itsekin masentunut kun en tiedä mitä teen tällä asialle. Aika epätoivoiselta näyttää lapsen tuleva elämä.
En halua kuulla molarisointia toimistani, olen täysin hermoraunio. Ap
Mikä ikäinen lapsesi on? Poika vai tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja tämä ei ole todellakaan provo... olen alkanut tosissani miettimään että lapseni on tuleva alkoholin-huumeidenkäyttäjä kun käyttäytyy niin huonosti, ei tottele pätkääkään vanhempiaan, ei kuuntele, ei ota opiksi siitä miten paljon pahaa mieltä meille aiheuttaa. Ja totta, olen itsekin masentunut kun en tiedä mitä teen tällä asialle. Aika epätoivoiselta näyttää lapsen tuleva elämä.
En halua kuulla molarisointia toimistani, olen täysin hermoraunio. Ap
Mikä ikäinen lapsesi on? Poika vai tyttö?
8-vuotias tyttö. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut. Diagnoosi lapsella löytyy. Kaikki työmäärä verrattuna kahteen muuhun normaalisti kehittyneeseen on kymmenkertainen ja uuvuttaa. Ero on mielessä, jotta elämä helpottuisi hieman. Haastava käytös raastaa hermoja ja epäonnistumisen tunnetta joutuu kokemaan lähes päivittåin. Tämän lisäksi se suru ja pelko, löytääkö lapsi omaa paikkaansa koskaan. Se turhautuminen kun tekee lapsen eteen järkyttävän määrän työtä, eikä ne hedelmät tipu syliin samalla tavalla kuin kahden muun kanssa. Kaiken tämän lisäksi pietää sietää häpeää lapsen poikkeavasta käytöksestä ja kehityksestä, ja normaalista yhteisöstä väkisinkin ajautuu erilleen, kun lapsen käytös tavallaan leimaa hänet itsensä ja meidät vanhemmat.
Silti en pystyisi koskaan antamaan pois. Pahin pelkoni on, että lapsi jouduttaisiin sijoittamaan jonnekin ja hänellä olisi siellä huono olla. Tunnustan kuitenkin miettiväni lähes päivittäin, että heitin elämäni viemäristä alas tämän lapsen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja tämä ei ole todellakaan provo... olen alkanut tosissani miettimään että lapseni on tuleva alkoholin-huumeidenkäyttäjä kun käyttäytyy niin huonosti, ei tottele pätkääkään vanhempiaan, ei kuuntele, ei ota opiksi siitä miten paljon pahaa mieltä meille aiheuttaa. Ja totta, olen itsekin masentunut kun en tiedä mitä teen tällä asialle. Aika epätoivoiselta näyttää lapsen tuleva elämä.
En halua kuulla molarisointia toimistani, olen täysin hermoraunio. Ap
Mikä ikäinen lapsesi on? Poika vai tyttö?
8-vuotias tyttö. Ap
No kurita sitä hyvänen aika niin alkaa käyttäytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus otsikkoon: Heikkoina hetkinä kyllä.
En.
Nyt viisikymppisenä on tosi kivaa kun on aikuisia lapsia. Niistä on paljon iloa ja seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut. Elämä murrosikäisen höyrypään kanssa on raskasta.
Joo lapsi ei sopinu mulle. En oo äippätyyppiä ja lisäksi kohtalo oli mulle karu ja kumppani häippäsi. Itkettää päivittäin kun en pystynyt enkä osannut yksin. Nyt olen etävanhempi silti lapsi on rakas vaikka on raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Vaikka niitä on 3. Ja niiden jokaisen kanssa on ollut omat haasteensa. Olen jo voiton puolella. Nuorinkin täysikäinen.
Kyllä.
Miksei tästä puhuta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Miksei tästä puhuta enemmän.
Tabu. Sitten ei voisi länkyttää veloille lisääntymisen ihanuudesta. Ja jo valmiiksi lisääntyneet pahoittavat mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja tämä ei ole todellakaan provo... olen alkanut tosissani miettimään että lapseni on tuleva alkoholin-huumeidenkäyttäjä kun käyttäytyy niin huonosti, ei tottele pätkääkään vanhempiaan, ei kuuntele, ei ota opiksi siitä miten paljon pahaa mieltä meille aiheuttaa. Ja totta, olen itsekin masentunut kun en tiedä mitä teen tällä asialle. Aika epätoivoiselta näyttää lapsen tuleva elämä
En halua kuulla molarisointia toimistani, olen täysin hermoraunio. Ap
Ota yhteyttä kasvatusneuvolaan, jos niitä vielä on tai muuhun asiantuntijaan, niin saat apua.
Emme. Ainoastaan se kaduttaa, että jäi se neljäs tekemättä.
Yhdellä yhdet murheet,toisella toiset murheet,Eivätkä välttämättä toisia suurempia tai pienempiä.Isäni Vilppu ( 1895-1964) oli sanonut kuulemma aikoinaan,yksin huoltaja isänä: Pienistä lapsista pienet murheet,isoista isot murheet,meitä kun oli 9 lasta.Itse ajatelen lapsi ,lapset on elämän lahja.Minulla niitä kaksi ja rakkaudesta syntyneet. En ole päivääkään katunut lapsiani!
Ymmärrän ja kadun: lapseni (liki 20 v) ei ilmeisesti halua muuta kuin ”elää sossun rahoilla päihdehuuruista elämää”…. Ja ennenkuin ehditte kommentoida: molemmat vanhemnat akateemisia, sijoituksista kiinnostuneita JA kaikki koulutus/ taloudellinen hyvinvointi IHAN itse hankittu….. missä meni ”pieleen” kun 20 v ei halua ”uraa”, hyvinvointia jne…. No meidän autoilla / kesämökillä jne ei kyllä ”loisi”