Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ikinä katuneet lapsen hankintaa?
11.09.2021 |
Meidän lapsi on aiheuttanut niin paljon harmaita hiuksia päivittäin... jatkuvat vastoinkäymiset ja negatiiviset kokemukset lapsen kanssa ovat johtaneet tähän että joskus kadun miksi tuo vaivansalkkari pitikään hankkia... vie nii paljon elämäniloa inhottavalla käytöksellään. Ej ole mitään diagnoosia, muuten vain on v*ttumainen äitiä kohtaan. Pian lähetämme hänet varmaan lastenkotiin. Kyllä lapsen hankinta oli elämäni pahin virhe...
Kommentit (38)
En. Lapsen kasvatus on taito- ja kestävyyslaji. Palkitsee kyllä. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin lapset hankkimatta, joten en ole.
Minkä ikäinen lapsi, ap?
Apua on varmasti tarjolla. Jos alle kouluikäinen, käänny neuvolan puoleen. Tarvitset tukea.
En ole vaan voisin hankkia näitä lisääkin. Meillä on kyllä yleisesti ottaen helpot ja kiltit lapset, eli varmaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisin. Voi tietty olla, että joskus oonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pää ei kyllä ole ihan kunnossa.
Ajoittain kyllä. Kasvatin myöhään diagnosoidun erityisen ilman tukitoimia, puolison sairastaessa.
Selvittiin, kaikki, ja aika kultaa muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään viimeksi. Sairastuin siis ja elämä ylipäätään on kuin kivirekeä vetäisi päivästä toiseen samalla, kun joku ruoskii jalkoihin. Oli kremppaa silloinkin, kun lapset saatiin, mutta halvaannutin jalkani toisen ollessa vauva ja siitä lähtien on ollut tosi vaikeaa, jatkuva hermokipu jalassa. En pysty suorittamaan asioita, mitä haluaisin ja mitä äidin kuuluisikin tehdä. Toivoisin niin, että lapseni olisivat syntyneet jollekin kiltille, terveelle ihmiselle, joka olisi rakastanut niitä yhtä paljon kuin minä ja jonka kanssa lapsillani olisi ollut paljon sisältörikkaampi ja parempi elämä. Olen äitinä täysin kelvoton pska itse.
Äitinä ei voi edes tappaa itseään ja se juurikin on todella tuskallinen tosiasia. Kun ei ne mistään toista äitiä voi kuitenkaan saada.
Toinen lapseni on tietenkin erityinen ja hänen kanssaan on ollut todella vaikeaa ajoittain, mutta en kyllä sen takia ole kuin hetkellisesti katunut, että tulin vanhemmaksi. Oma kyvyttömyys on paljon raskaampi taakka tässä asiassa.
En, kaksi on omaa ja kohta kolme lapsenlasta. Omien kanssa oli ihanaa ja jos mahdollista nyt on vielä ihanampaa. Eilen istuin 1 v pojanpoikani sylissäni, hän painoi kiharaisen päänsä poskeani vasten; ajattelin, että miten minulle on vielä tämmöinenkin onni suotu.
#kiitollinen ja onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen ettei hankkinut. Voi kännätä, rellestää ja seikkailla vankilasta toiseen vailla huolta huomisesta.
En.
Mutta yhden nepsylapsen äiti katuu, puhuu siitä usein. Ymmärrän häntä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen ettei hankkinut. Voi kännätä, rellestää ja seikkailla vankilasta toiseen vailla huolta huomisesta.
Kuka voi noin tehdä? En tiedä yhtäkään.
En ikinä. Mä halusin lapsen ja sain ja olen onnellinen asiasta.
Joo. Menin hankkimaan lapselle pelikonsolin ja nyt ei muuta teekään kuin istuu sisällä ja huutaa pleikkarille. Kyllä kaduttaa.
En ole. Hoidata pääsi kuntoon, niin kyllä se siitä.