Mitä ajattelet perheestä jossa on viisi poikaa?

En ajattele mitään ihmeellistä.

Itselläni on tyttö ja kaksi poikaa, kaikki yhtä rakkaita. Olisin varmasti aivan yhtä onnellinen, vaikka olisi kolme poikaa tai kolme tyttöä. Omia vaan rakastaa äärettömän paljon.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:55"]

En ajattele mitään ihmeellistä.

Itselläni on tyttö ja kaksi poikaa, kaikki yhtä rakkaita. Olisin varmasti aivan yhtä onnellinen, vaikka olisi kolme poikaa tai kolme tyttöä. Omia vaan rakastaa äärettömän paljon.

Et voi tietää. Tottakais niitä omia rakastaa sukupuolesta huolimatta, mutta kuitenkin odottaa saavansa myös toista sukupuolta. Eivät ne asiat sulje toisiaan pois. Miksiköhän aina aletaan sitten huudella, että etkö rakasta lastasi, jos hän on "väärää" sukupuolta? Ei se niin mene, vaikka toista toivoisikin.

[/quote]

Ei ei ei ei ei, ei se sanonta niin mene, että rakastavaiset saa tyttöjä, vaan että hyvä rakastaja tekee tyttöjä. Valtava ero näillä asioilla. Joo on merkitysketön humpuukisanonta meni miten meni, mutta täytyihän tämä nyt korjata.

Kerron ensimmäisen mieleeni tulevan ajatuksen (joka ei sisällä minkäänlaista arvostelua eikä tuomitsemista): IIK!

Tämä perustuu lapsuuteeni. Kasvoin viiden tytön perheessä. Me kaikki olimme todella kilttejä ja hiljaisia kirjatoukkia (opimme lukemaan tosi aikaisin, itsekin 4-vuotiaana), jotka korkeintaan vähän silittelimme välillä nukkejamme, ja sitten taas jokainen uppouduimme kirjoihimme. Äiti puki ja kampasi meidät nätisti. Meillä oli talossa aina siistiä, puhdasta ja HILJAISTA.

Naapurissa asui puolestaan perhe, jossa oli kuusi poikaa, suunnilleen samanikäisiä meidän kanssa. Olivat  todella villejä vilpereitä, likaisia, sotkuisia ja melskaavia. Aina yhdellä naama ruvella ja toisella pää kainalossa, kolmannella jalka poikki ja neljäs kotiarestissa jostain kolttosesta. Miekat, pyssyt ja kaikenlaiset monsterit heiluivat ja ihmeelliset vekottimet pörisivät TAUOTTA. Se METELI oli kuvaamaton. Heillä ei ollut hiljaista hetkeä varmaan IKINÄ.

Näin aikuisena ymmärrän, että molempien perheiden äidit varmasti olivat yhtä onnellisia ja ylpeitä katraistaan. Mutta silti jostain tulee yhä se primitiivireaktio: IIIIK!!  :D :D

No en nyt varsinaisesti sääli esim. kolmen tytön perheitä, mutta ei käy kateeksikaan. Niinhän se menee, että yhden tytön kasvattaminen vastaa seitsemää poikaa :) nimin. molempien äiti

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:24"]Rehellisesti. Käykö mielessäsi mitään? Vai herättääkö viiden pojan perhe sinussa jotain ajatuksia?  Kerro myös oletko itse lapseton vai perheellinen ja onko sinulla tyttöjä vai poikia? Yritän tässä todistella siskolleni erästä teoriaa :) [/quote] Että sitä tyttöä ei sitten tullut yrityksestä huolimatta. 2 tyttöä löytyy meiltä.

[/quote]

Eikö tullut poikaa yrityksestä huolimatta?
[/quote]

Moni valitsisi mielummin monta tyttöä kuin monta poikaa. Pelkkien tyttöjen äitejä ei tunnuta säälittelevän niin usein. Naiset tuntuvat toivovan jostain syystä useammin tyttöä yleensäkin.

Mulla on molempia ja voin kertoa, että meidän pojat on tosi rauhallisia ja siistejä, mutta tyttö aika villi ja oikea sottapytty. Lisäksi on kova kitisemään, mitä pojat ei ollu.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:34"]

Turhaa arvostella toisten vastauksia. Tässähän kai kysyttiin, "mitä ajattelet", ei sitä, mitä ajattelet toisten vastauksista.

Minulla on kolme aikuista poikaa. He ovat pitkiä, komeita, urheilullisia miehiä ja jokainen on löytänyt paikkansa elämässä. Siitä olen todella onnellinen. Ja eniten siitä, että heillä on tosi tiivis yhteys keskenään, vaikka lapsena tappelivatkin.

Mutta kysymykseen: ajattelen jo kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen nähdessäni, että kolmannesta on toivottu eri sukupuolta. Mitä enemmän lapsia on, sitä enemmän niin ajattelen. Tätä teoriaa tukee se, että tuntemissani monilapsisissa perheissä lasten teko on lopetettu siihen, kun eri sukupuolta oleva lapsi on syntynyt. Ja aika moni kolmatta tai useampaa lasta odottava sanoo suoraan yrittävänsä poikaa/tyttöä.

Tätähän ei saa ääneen sanoa. Mutta se joka muuta väittää, valehtelee.

Lisäksi olen onnellisempi siitä, että lapseni ovat poikia kuin että kaikki kolme olisivat tyttöjä.

No niin, antaa tulla paskaa niskaan. Mutta vastasin rehellisesti. Muut eivät uskalla tai sitten pettävät itseään.

[/quote]

Mutta siinähän se onkin kun KAIKKI kolmen tai yli samaa sukupuolta olevien lasten vanhemmat ei todellakaan  toivo eri sukupuolta. Joku haluaakin saada paljon sitä samaa, tietysti sillä riskillä, että saattaa tulla erikin. 

[/quote]

Avaisitko vähän, miksi haluat kaikkien lasten olevan mieluummin samaa sukupuolta? Kai siihen on joku syy, esim. ettei tarvitse ostaa toiselle sukupuolelle sopivia vaatteita tai leluja vai onko mielessä vain erikoisuuden tavoittelu tyyliin "seitsemän veljestä"?

[/quote]

Ehkö suurin syy on lasten väliset suhteet. Lapsista tulee parempi tiimi kun he ovat samaa sukupuolta keskenään. Sitten hyvänä kakkosena tulee tuo massasta poikkeaminen. Ei ole ihan tusinatavaraa perhe jos siinä on isompi joukko samaa sukupuolta lapsia. Toisaalta iso perhe nyt on jo harvinaisempaa muutenkin. Lasten mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja kaverit ovat yhteisiä kun lapset ovat samaa sukupuolta. Perhe pysyy enemmän koossa. Monesti näkee perheissä missä on molempia sukupuolia lapsia, että äiti on tyttären/tytärten kanssa ja isä pojan/poikiken kanssa. Minusta on kurjaa kun perhe jakaantuu noin. Se on myös kurjaa lapsille. Perheissä missä lapset on samaa sukupuolta, niin koko perhe tekee yhdessä asioita paljon enemmän. Sitten on tietysti vaatehankinnat ja muut syyt joista on myös plussaa. 

Tässä nyt joitain syitä siihen miksi minä toivoin, että lapseni olisivat samaa sukupuolta kaikki ja saisin heitä 3-5kpl
[/quote]

Lasten välisiin suhteisiin saattaa kyllä vaikuttaa enemmän ikäero kuin sukupuoli. Näin ainakin omassa kokemuspiirissä. Saman ikäisillä lapsilla on enemmän mahdollisuuksia leikkiä yhdessä.
Ja kyllä meillä ainakin tehtiin asioita koko perheen voimin, tai kiinnostuksen mukaan. Minä ja veli käytiin samoissa harkoissa, sinne kuskas äiti tai isä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:20"] [quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:24"]Rehellisesti. Käykö mielessäsi mitään? Vai herättääkö viiden pojan perhe sinussa jotain ajatuksia?  Kerro myös oletko itse lapseton vai perheellinen ja onko sinulla tyttöjä vai poikia? Yritän tässä todistella siskolleni erästä teoriaa :) [/quote] Että sitä tyttöä ei sitten tullut yrityksestä huolimatta. 2 tyttöä löytyy meiltä. [/quote] Eikö tullut poikaa yrityksestä huolimatta? [/quote] Moni valitsisi mielummin monta tyttöä kuin monta poikaa. Pelkkien tyttöjen äitejä ei tunnuta säälittelevän niin usein. Naiset tuntuvat toivovan jostain syystä useammin tyttöä yleensäkin.

[/quote]

Minulla on kolme poikaa ja olen todella paljon onnellisempi heistä kuin olisin kolmesta tytöstä. Poika tuli - paljon tuli, tyttö tuli - tyhjä tuli. Sanottiin jo ennen vanhaan.

Niin, olen nainen.

Että mitkähän niiden poikien nimet on? Viidestä pojannimestä saisi jo vaikka miten hauskan sarjan ;)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:08"]Kerron ensimmäisen mieleeni tulevan ajatuksen (joka ei sisällä minkäänlaista arvostelua eikä tuomitsemista): IIK!

Tämä perustuu lapsuuteeni. Kasvoin viiden tytön perheessä. Me kaikki olimme todella kilttejä ja hiljaisia kirjatoukkia (opimme lukemaan tosi aikaisin, itsekin 4-vuotiaana), jotka korkeintaan vähän silittelimme välillä nukkejamme, ja sitten taas jokainen uppouduimme kirjoihimme. Äiti puki ja kampasi meidät nätisti. Meillä oli talossa aina siistiä, puhdasta ja HILJAISTA.

Naapurissa asui puolestaan perhe, jossa oli kuusi poikaa, suunnilleen samanikäisiä meidän kanssa. Olivat  todella villejä vilpereitä, likaisia, sotkuisia ja melskaavia. Aina yhdellä naama ruvella ja toisella pää kainalossa, kolmannella jalka poikki ja neljäs kotiarestissa jostain kolttosesta. Miekat, pyssyt ja kaikenlaiset monsterit heiluivat ja ihmeelliset vekottimet pörisivät TAUOTTA. Se METELI oli kuvaamaton. Heillä ei ollut hiljaista hetkeä varmaan IKINÄ.

Näin aikuisena ymmärrän, että molempien perheiden äidit varmasti olivat yhtä onnellisia ja ylpeitä katraistaan. Mutta silti jostain tulee yhä se primitiivireaktio: IIIIK!!  :D :D
[/quote]

Näin myös meillä, mutta rämäpäisenä poikatyttönä en IKINÄ olisi halunnutkaan hiljaisia ja rauhallisia lapsia:D Ja jotain alkukantaista ylpeyttä sitä tuntee myös siitä, että yhdellä on naama ruvella ja toinen kävelee kepeillä, mutta silti pitää päästä kalastamaan tai vähintään uimaan. Eivät meidän rasavillit vähästä hidasta. Kumpa sama draivi säilyisi aikuisuuteen.

Minä en tuosta veljessarjasta ajattelisi sukupuolen perusteella yhtään mitään. Jos perhe on onnellinen, niin sittenhän kaikki on hyvin :)

Sen sijaan tästä keskustelusta olen kovin surullinen. Eletään vuotta 2014 ja edelleen yleistykset ja stereotypiat ovat monilla luokkaa "pojille ostetaan mopo ja pojat kiipeilee isän kanssa puussa". Tai että isät ovat poikkeuksetta ylpeitä, jos saavat monta poikaa. Iloisia varmasti ja onnellisia kuten äiditkin, mutta miksi juuri pojista ollaan ylpeitä?

Itselläni on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, tässä järjestyksessä ja näistä ehkä yksi tyttö mahtuisi johonkin "perinteiseen lokeroon". Yksi on kiipeillyt puissa eikä se ollut kumpikaan pojista, lasten lempivärit ovat turkoosi, musta, violetti ja vihreä, saa arvata sukupuolia noitten perusteella... Oikeasti, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä lapset oppivat sukupuolittamisen jalon taidon :(

Niin ja meille oli alusta asti selvää, että jos vain on mahdollista, meille tulee neljä lasta. Emme siis lopettaneet ensimmäiseen "toisen sukupuolen" lapseen, ja kyllä, tätä ihmeteltiin meille päin naamaa "vieläkö te teette lapsia, vaikka teillä on jo tyttö ja poika".

No ihan jo senkin perustella mitä olen nähnyt ja kuullut ihan jopa lähipiirissä, niin paljon lapsia on nimenomaan niillä onnettomilla, jotka olisivat ehdottomasti halunneet sen tytön ja vain poikia on tullut. Eli sääliksi käy. Onneksi itse sain mitä halusinkin, tytön. Jos lisää lapsia on tullakseen, ei sukupuolella ole väliä, kun haluamani jo sain. 

Ajattelen että onpa iso perhe.

Itselläni on kaksi tytärtä

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:24"]Rehellisesti. Käykö mielessäsi mitään? Vai herättääkö viiden pojan perhe sinussa jotain ajatuksia?  Kerro myös oletko itse lapseton vai perheellinen ja onko sinulla tyttöjä vai poikia? Yritän tässä todistella siskolleni erästä teoriaa :) [/quote] Että sitä tyttöä ei sitten tullut yrityksestä huolimatta. 2 tyttöä löytyy meiltä.

[/quote]

Eikö tullut poikaa yrityksestä huolimatta?

[/quote]

Kylläpä olet kitkerä. Kahden tytön äiti tuskin on väenvängällä yrittänyt sitä poikaa saada, toisin kuin ehkä viiden tytön äiti olisi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:20"] [quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:24"]Rehellisesti. Käykö mielessäsi mitään? Vai herättääkö viiden pojan perhe sinussa jotain ajatuksia?  Kerro myös oletko itse lapseton vai perheellinen ja onko sinulla tyttöjä vai poikia? Yritän tässä todistella siskolleni erästä teoriaa :) [/quote] Että sitä tyttöä ei sitten tullut yrityksestä huolimatta. 2 tyttöä löytyy meiltä. [/quote] Eikö tullut poikaa yrityksestä huolimatta? [/quote] Moni valitsisi mielummin monta tyttöä kuin monta poikaa. Pelkkien tyttöjen äitejä ei tunnuta säälittelevän niin usein. Naiset tuntuvat toivovan jostain syystä useammin tyttöä yleensäkin.

[/quote]

Minulla on kolme poikaa ja olen todella paljon onnellisempi heistä kuin olisin kolmesta tytöstä. Poika tuli - paljon tuli, tyttö tuli - tyhjä tuli. Sanottiin jo ennen vanhaan.

Niin, olen nainen.

[/quote]

Voi sinua oman sukupuolesi halveksujaa. Onko sinulla käsittelemättömiä tunteita siitä, että itse olit se "tyhjä tyttö" syntyessäsi? Uskomatonta, että vielä nykypäivänä joku tosissaan perustelee kantaansa tuolla todella aikansa eläneellä sanonnalla.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:08"]

Kerron ensimmäisen mieleeni tulevan ajatuksen (joka ei sisällä minkäänlaista arvostelua eikä tuomitsemista): IIK!

Tämä perustuu lapsuuteeni. Kasvoin viiden tytön perheessä. Me kaikki olimme todella kilttejä ja hiljaisia kirjatoukkia (opimme lukemaan tosi aikaisin, itsekin 4-vuotiaana), jotka korkeintaan vähän silittelimme välillä nukkejamme, ja sitten taas jokainen uppouduimme kirjoihimme. Äiti puki ja kampasi meidät nätisti. Meillä oli talossa aina siistiä, puhdasta ja HILJAISTA.

Naapurissa asui puolestaan perhe, jossa oli kuusi poikaa, suunnilleen samanikäisiä meidän kanssa. Olivat  todella villejä vilpereitä, likaisia, sotkuisia ja melskaavia. Aina yhdellä naama ruvella ja toisella pää kainalossa, kolmannella jalka poikki ja neljäs kotiarestissa jostain kolttosesta. Miekat, pyssyt ja kaikenlaiset monsterit heiluivat ja ihmeelliset vekottimet pörisivät TAUOTTA. Se METELI oli kuvaamaton. Heillä ei ollut hiljaista hetkeä varmaan IKINÄ.

Näin aikuisena ymmärrän, että molempien perheiden äidit varmasti olivat yhtä onnellisia ja ylpeitä katraistaan. Mutta silti jostain tulee yhä se primitiivireaktio: IIIIK!!  :D :D

[/quote]

Sama. Ensimmäinen ajatus on, että en ikinä jaksaisi sitä poikien päätöntä kohkaamista.

t. kahden tytön äiti ja itse myös tyttöperheessä kasvanut

Mietin et onks se totta et jotkut saa vaan toista sukupuolta.

t. Neljän tytön mamma

Mä ajattelen, että wau, onpas komea veljessarja. Ja että siinä perheessä on elämää: vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja että perheenäitikin on varmaan vuosien mittaan hioutunut melko rempseäksi äidiksi, siis positiivisessa mielessä.

Olen lapseton.

Ihan ekana tuli mieleen, että isä ainakin on ylpeä. Ja kakkosen vastaus kuin omasta päästä.