Lue keskustelun säännöt.
Olen bmi 42, 44v työikäinen nainen jolla on pari perussairautta, selkävaivaa, korkeaa verenpainetta, tulehduksia jne, mutta lihavuusleikkaukseen kunnallisen kautta minulla ei ole asiaa
Kokemuksen syvä rintaääni
11.09.2021 |
Lääkäri ei näe tarvetta. Teen suhteellisen fyysistä työtä, ja sairauslomia on kertynyt milloin selän, milloin tulehdusten tai kipujen vuoksi.
Olen käynyt ravitsemusterapeutilla, ja saanutkin vinkkejä ja tietoa, mutta se ei ole ollut riittävä hoitomuoto. Käsittelen ruokasuhdettani myös terapiassa viikottain, sekään ei ole estänyt minua lihomasta aina takaisin.
Millaisille ihmisille lihavuusleikkaus on tarkoitettu?
Kommentit (104)
Kyllä bmi 42 on niin suuri terveysuhka että leikkaus pitäisi olla itsestäänselvää. Elämäntapamuutos tulee siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteesi syömiseen ei ole kunnossa, voit muutaman vuoden päästä olla taas samoissa mitoissa. Verovarojen tuhlaamista.
Psykoterapia on jo korkattu.
Mitä ihmettä on ruokasuhteeseen keskittyvä psykoterapia? Kuulostaa yhtä pätevältä kuin asenneongelmia seksissä tuijottava seksuaaliterapia. Ap syö johonkin tarpeeseen, onko terapiassa käsitelty sitä, miksi hänellä sellainen tarve on niin korostunut? Vai yritetään vain tuputtaa tarpeeseen jotain muuta?
Miten ihmiset on ruuan ja syömisen suhteen niin sekaisin, että tarvitaan viikottaista terapiaa "ruokasuhteesta" ja leikkauksia? En voi ymmärtää. Itsekuria ja herätys! Kukaan ei tunge ruokaa väkisin suuhun. Ulos ja lenkille! Pitää lopettaa ylipainoisten paapominen, ei se auta ketään. Yksinkertaisesti otat ravinto-ohjeet vastaan, noudatat niitä ja liikut enemmän. Jos aiheuttaa alussa pientä epämukavuutta, kestät sen kyllä. Voi ihmisen käsi tätä maailmaa!
Elämäntapamuutos muuten ei tule automaattisesti samalla kuin leikkaus., jos henkilö ei ole sitoutunut siihen.
Ap:n kertomus kuvaa, kuinka suhde ruokaan on ongelmallinen. Ap:n on siis käypä hoito-suosituksen mukaankin saatava suhteensa ruokaan ja ruokailitottumuksensa hallintaan, ennen kuin lääkäri voi suositella leikkausta. Painoindeksi on vain yksi kriteeri leikkaukselle.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on ruuan ja syömisen suhteen niin sekaisin, että tarvitaan viikottaista terapiaa "ruokasuhteesta" ja leikkauksia? En voi ymmärtää. Itsekuria ja herätys! Kukaan ei tunge ruokaa väkisin suuhun. Ulos ja lenkille! Pitää lopettaa ylipainoisten paapominen, ei se auta ketään. Yksinkertaisesti otat ravinto-ohjeet vastaan, noudatat niitä ja liikut enemmän. Jos aiheuttaa alussa pientä epämukavuutta, kestät sen kyllä. Voi ihmisen käsi tätä maailmaa!
Palataan uudelleen asiaan kun sinulka on 65 kiloa ylipainoa ja yrität päästä normaalipainoon, voi sian sorkka sentään tätä maailmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutos muuten ei tule automaattisesti samalla kuin leikkaus., jos henkilö ei ole sitoutunut siihen.
Ap:n kertomus kuvaa, kuinka suhde ruokaan on ongelmallinen. Ap:n on siis käypä hoito-suosituksen mukaankin saatava suhteensa ruokaan ja ruokailitottumuksensa hallintaan, ennen kuin lääkäri voi suositella leikkausta. Painoindeksi on vain yksi kriteeri leikkaukselle.
Käynnissä on lie psykoterapia ja ravitsemusterapia. Mitä vielä tarvitaan? 100 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on ruuan ja syömisen suhteen niin sekaisin, että tarvitaan viikottaista terapiaa "ruokasuhteesta" ja leikkauksia? En voi ymmärtää. Itsekuria ja herätys! Kukaan ei tunge ruokaa väkisin suuhun. Ulos ja lenkille! Pitää lopettaa ylipainoisten paapominen, ei se auta ketään. Yksinkertaisesti otat ravinto-ohjeet vastaan, noudatat niitä ja liikut enemmän. Jos aiheuttaa alussa pientä epämukavuutta, kestät sen kyllä. Voi ihmisen käsi tätä maailmaa!
Palataan uudelleen asiaan kun sinulka on 65 kiloa ylipainoa ja yrität päästä normaalipainoon, voi sian sorkka sentään tätä maailmaa!
Olen kohta 50-vuotias ja normaalipainoinen. Ei se 65 kiloa ylipainoa tule ilman, että syö paljon ja koko ajan. Ei ole mikään automaatio, että ihmiset lihoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 155cm/100kg. Polvi niin tohjona, että liikun kepin kanssa enkä tosiaan voi lähteä lenkille! Silti pääsy laihdutusleikkaukseen on evätty toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kokeillut mitään laihdutuslääkettä? Tabletteina Mysimba ja pistettävänä Saxenda ja Ozempic. Itse olen vasta aloittamassa Saxendaa, BMI 43. On kuulemani mukaan tosi tehokas, vaikuttaa ruokahaluun. Suosittelen ainakin kokeilemaan! Ja huom. yli 40 painoindeksi katsotaan sairaalloiseksi lihavuudeksi ja siihen on olemassa jopa käypä hoito -suositus. Eli lääkärin ON pakko auttaa!!
Itse aloitin Mysimban käytön vajaa kaksi kuukautta sitten ja -10 kg tänään.
Mysimballa jne ei Kela korvattavuutta. Yli 100e noin 3kk annos.
Aivan sama. Minulla on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 155cm/100kg. Polvi niin tohjona, että liikun kepin kanssa enkä tosiaan voi lähteä lenkille! Silti pääsy laihdutusleikkaukseen on evätty toistuvasti.
80 prosenttia painonhallinasta koostuu ihan siitä mitä syöt/juot loppu 20 prosenttia liikunnasta. Sinulle hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkikisi uiminen, vesijumppa ja vesikävely. Älä heittäydy vaan mieti millaisella liikunnalla voisit painonhallintaa tukea. Suurin osalla ylipainoisista ajattelee juuri samoin ja siksi ylipaino onkin niin suuri kansanterveydellinen ongelma tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä täydy olla joku kilomäärä tiputettuna, ennen kuin pääsee leikkaukseen?
5-7% lähtöpainosta ravitsemusterapeutin tai lääkärin valvonnan alaisena. Sama sääntö koskee myös laihdutuslääke My_simbaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukset makaavat kuolemankielissä täysissä vaipoissa nälissään, yksi valittaa kun yhteiskunta ei voi maksaa hänen laihduttamistaan?
On tämä touhu härskiksi mennyt.
Syö vähemmän ja liiku, niin muutkin ovat laihduttaneet.
Täällä ei nyt ole ollenkaan puhuttu hormoneista, jotka vaikuttavat painonhallintaan, ja joiden toimintaa aletaan vasta pikku hiljaa ymmärtämään. Jos laihtuminen tapahtuu liian nopeasti, hormoneilla on keinonsa saada ihminen syömään ne menetetyt kilot takaisin, siinä ei mitkään tahdonvoimat auta. Laihtunut rasvasolukin pyrkii pääsemään takaisin pulleroksi ja rasvasolun ikä on viisi vuotta. Sen hitaan laihdutuksen jälkeen pitäisi pystyä siis vielä viisi vuotta vastustamaan elimistön taistelua menetettyjen kilojen takaisinsaamiseksi, ennen kuin tilanne helpottaa.
Siihen on syynsä, miksi se pudotettu paino niin usein tulee takaisin. Sellaisen, joka ei ole koskaan lihonut, on paljon helpompi pitää normaalipaino kuin sellaisen, joka on päässyt normaalipainoon laihduttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on ruuan ja syömisen suhteen niin sekaisin, että tarvitaan viikottaista terapiaa "ruokasuhteesta" ja leikkauksia? En voi ymmärtää. Itsekuria ja herätys! Kukaan ei tunge ruokaa väkisin suuhun. Ulos ja lenkille! Pitää lopettaa ylipainoisten paapominen, ei se auta ketään. Yksinkertaisesti otat ravinto-ohjeet vastaan, noudatat niitä ja liikut enemmän. Jos aiheuttaa alussa pientä epämukavuutta, kestät sen kyllä. Voi ihmisen käsi tätä maailmaa!
Palataan uudelleen asiaan kun sinulka on 65 kiloa ylipainoa ja yrität päästä normaalipainoon, voi sian sorkka sentään tätä maailmaa!
Olen kohta 50-vuotias ja normaalipainoinen. Ei se 65 kiloa ylipainoa tule ilman, että syö paljon ja koko ajan. Ei ole mikään automaatio, että ihmiset lihoo!
Sarkasmi on taitolaji. Idiootti.
Mielisairas pummi! Potku perseeseen ja häpeämään!
Mene yksittiselle lääkärille ja pyydä lähete lihavuusleikkaukseen. Työterveyslääkärit ei halya määrätä mitään, mistä aiheutuu kustannuksia tai sairauslomaa. Ne haluaa vaan pitää ihmiset töissä.
Anna mä arvaan, olet julkisella puolella hoitajana? Työterveyshuollon toiminta kuulostaa tutulta....
Vierailija kirjoitti:
ei se lihavuusleikkaus ole mikään maaginen lääke lihavuuteen. Sinun pitää joka tapauksessa muuttaa elintapasi ja ruokailutottumuksesi, pääsit leikkaukseen tai et.
Onko tuosta aikaa 3-4 vuotta mies kävi lihavuus leikkaus ja vatsa senkun kasvaa,eli käytänössä matkalla entiseen.Laihdut varmasti.Hitaasti. Kun otat käytöön ruoka rytmin ja todella syöt.PerusruokaaEsim..Kello 8 aamiainen. Lounas 11.30-12. Välipala kello 14. Illalinen kello 16.30-17. Iltapala kello 19. Siihen loppu ravinon ottosi. Henkilö 3 vuodessa laihtui 30kg. paino pysyy kun orjalisesti noudataa ruoka rytmiä.Toinen henkilö laihtui 40 kg. kesti 4 vuotta.Edeleen hän noudataa samat kellon ajat ravinon otto.Kun aloitti asian eläkeelle jäätyään 64 vuotiaana ja on lähemäs 80v. nyt.Sunitelee menonsa ravinon oton mukaan.Mene sitten lounaalle jos ei koti.Ei suinkaan pulla,kakku mössö kahveile.Kieltäytyy ne syystä.Kun kerran on ne rasvasolut saanut.Ne ei kuole koskaan.Alkaa heti kasvaa paino nousee,leivos,keksit, jäätelö,kaakut.Valintasi on yksin sinun mitä lapaat suuhus loppu elämäsi?
Aloita superyksinkertainen dieetti. Jätä sipsit, karkit, leivokset ja muut herkut kauppaan. Unohda pizzat ja pikaruoka. Takuuvarmasti laihdut ja vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on ruuan ja syömisen suhteen niin sekaisin, että tarvitaan viikottaista terapiaa "ruokasuhteesta" ja leikkauksia? En voi ymmärtää. Itsekuria ja herätys! Kukaan ei tunge ruokaa väkisin suuhun. Ulos ja lenkille! Pitää lopettaa ylipainoisten paapominen, ei se auta ketään. Yksinkertaisesti otat ravinto-ohjeet vastaan, noudatat niitä ja liikut enemmän. Jos aiheuttaa alussa pientä epämukavuutta, kestät sen kyllä. Voi ihmisen käsi tätä maailmaa!
Ohiksena kommentoin, että mulla on taustalla väkiv altainen lapsuus ja sen myötä aloin jo alle kouluikäisenä ahmia ruokaa. Pahimmillaan painoin 107 kg (pituus 158 cm). Mulle terapiasta oli tässä tilanteessa todella paljon apua. Siellä käytiin läpi lapsuuden traumaattisia tilanteita ja opeteltiin elämänhallintaa ja niin edelleen. Terapian myötä painokin alkoi tippua ihan mukavaa vauhtia. Niin että itse tarvitsin tuollaista apua siihen, että pystyin ylipäätään noudattamaan painonhallintaohjeita ja pysymään niissä. Ilman terapiaa söisin vieläkin kaksin käsin kaiken, mitä eteen tulee. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia, niin että toisilta nämä asiat sujuu helpommin kuin toisilta
Jep, vatsalaukku voi venyä takaisin suureksi, ulkomailla käsitykseni mukaan pitää todistaa pystyvänsä elämäntapa muutokseen ja sitten vasta pääsee leikkaukseen.