Kohtalotovereita yksinäiselle?
Olen 30-vuotias nainen, joka ei koskaan ole suudellut, harrastanut seksiä tai ollut parisuhteessa. Näin pitkän yksinäisyyden jälkeen kumppanin löytäminen tuntuu mahdottomalta. :( Kateellisena seuraan, kuinka kaikki ihmiset ympärillä löytävät parisuhteita, saavat lapsia, avioituvat… Itkettää ajatella, että minä en todennäköisesti koskaan tule saamaan samoja asioita. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän myös oman hedelmällisyyden menetys ahdistaa. Olen korkeakoulutettu, työssäkäyvä, kauniiksi ja mukavaksi kehuttu, mutta jostain syystä miehet eivät koskaan lähesty minua. Enkä minä kokemuksen puutteen vuoksi osaa itsekään lähestyä heitä. Lisäksi tuntuu siltä, että ihmisillä on ennakkoluuloja meitä kokemattomia kohtaan. Että meissä täytyy olla joku vika. Siihen on jollain tapaa alkanut kai itsekin uskoa. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (18)
Minä olen sinua semmoset 16v vanhempi, enkä ole mainitsemistasi asioista tehnyt muuta kuin suudellut pari kertaa. Ja rehellisesti sanottuna ottaa päähän nämä hupiveikot, jotka väittävät, että "nainen saa aina jonkun". Ei todellakaan saa. Tuskin kukaan myöskään haluaa olla se, johon vaan tyydytään tai tyytyä johonkin ihan kivaan. En ainakaan minä, eikä kukaan tuntemani ihminen. Tasoakaan en viitsi laskea, kun eivät spuget ja muuten elämänhallinnaltaan ongelmaiset oikein nappaa. Niitä kun saa työn puolesta katsella enemmän kuin tarpeeksi.
Muistaa tietty varovaisuus, kun tutustuu tuntemattomiin. Ei lähteä kenenkään kyytiin tai kotiin, ei myöskään tarjota kyytiä tai kutsua kotiin. Itsestään ei kannata kertoa kaikkea. Treffit julkiselle paikalle, esim. kahvilaan. Muuten kertoa itsestään hyviä asioita ja myös kuunnella toista. Kokemattomuudesta ei kannata aikaisessa vaiheessa kertoa. Hyvin se menee.
Hakekaa joltain gay-deittipalstalta miehiä. Sieltä löytyy hyviä. Monella hieno ura ja komeitakin ovat. Jotkut ainakin pussaa, kun on vähän aikaa tutustuttu <3
Usein tasovaatimukset nousevat, kun ikää tulee lisää. Tärkeimmissä asioissa tasoa ei silti kannata laskea.
Korkeakoulutusta ei kannata korostaa, jos vaatimattomammin koulutettukin kelpaa, esim AMK. Maaseudulla olisi vapaita miehiä, mutta onko se todellinen vaihtoehto...
Ei teille kelpaa normaalit miehet.
Sinun pitää alkaa opetella tuota lähestymistä. Kaikki ovat aloittaneet nollasta jossain vaiheessa ja joutuneet käytännössä opettelemaan kiusallisten käytännön tilanteiden kautta. Hyväksy lempeydellä, että tulet tekemään virheitä ja se on okei. :) Sinua ei ehkä lähestytä, koska muita ujostuttaa tai sitten saatat vaikuttaa hermostuksissasi sulkeutuneelta.
Sinussa ei todennäköisesti ole mitään vikaa. Olet normaali tyyppi, jolla vain yksinkertaisesti ei ole kokemusta tällä saralla. Se ei tee sinusta huonompaa. Hyvät tyypit eivät välitä kokemattomuudestasi, mutta liiallisena epävarmuus saattaa olla muille ihmisille luotaantyöntävää. Sanoisin siis, että kannattaa treenata itseluottamuksesi kanssa, koska et oikeasti ole muita huonompi. Jos uskot olevasi huonompi, saatat alitajuisesti työntää muita pois ja siten vahvistaa tätä kierrettä itsellesi. Rohkeasti siis yrittämään ja epäonnistumaan!
Sopiva kaunistautuminen on eduksi, ei kuitenkaan niin kuin työhaastatteluun vaan pehmeämmin, naisellisemmin.
En ehdi kirjoittaa paljon, mutta olet kuin minä. Itse tosin vielä alle 30. On kiusattu aikoinaan ja ei mitään ystäviä jäänyt. En osaa tutustua tai uskalla. Ei ole koulutusta paljon ja en pääse opiskelemaan millään. Tuttua on.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi kirjoittaa paljon, mutta olet kuin minä. Itse tosin vielä alle 30. On kiusattu aikoinaan ja ei mitään ystäviä jäänyt. En osaa tutustua tai uskalla. Ei ole koulutusta paljon ja en pääse opiskelemaan millään. Tuttua on.
Täällä myös kiusattu. Ja olen yksin, mutta parisuhteessa. Lapsiakin on, mutta silti koen suhteen puolesta olevani yksin. Olen lukossa ja mies on _todella_ hallitseva. Määrää ja käskyttää kaiken.
En osannut kiusaamisen ja alkkispeeheessä pieksettynä vietetyn lapsuuden jälkeen arvostaa itseäni yhtään. Mieheni löysi minut ja en osannut olla kuin kiitollinen. Nyt 15 vuotta ja kaikki on edelleen minun vikani. Kukaan muu ei huolisi. En selviäisi yksin. Lapsillani on tyhmä ja häpeämisen ansaitsema äiti. Olen huono vaimo. En tyydytä kunnolla. En osaa olla oikein mitenkään. Näitä kuulen koko ajan.
Eli, älkää vain menkö suhteeseen arkana. Älkää niin, että luulette, ettette ansaitse hyvää. Sen virheen itse tein. Nyt olen jumissa, kuin kaukomailta tuotu katalogivaimo. Ei yhtään ystävää. Ei ketään sukulaista, joka välittäisi. Ei tulevaisuutta. Onneksi on lapset. Saan lämpöä ja rakkauteni kelpaa. Isoimmat jo ymmärtävät, etten ole ihan niin huono. Vikaa voi olla muussakin, kuin aina äidissä.
Ulospäin mies saa kaiken näyttämään siltä, että on oikein hyvä aviomies ja isä. Se on uskomaton taito. Aina joku on kehumassa häntä ja itse nuolen taas haavani hiljaa kotona.
Yksinäiset tarvitsevat fyysisen kohtaamispaikan joka näin korona-aikana on ollut hankalaa toteuttaa. Oletko kokeillut sinkkuiltoja? Järjestääkö mikään taho kotikunnassasi sellaisia? Jos ei, haluaisitko/kykenisitkö tekemään aloitteen moisen edistämiseksi?
Mitään vikaa ei ole, kohtaanto-ongelma vain 🫂
En ole ap, mutta kommentoin silti ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kontaktit toiseen sukupuoleen voivat olla opettavaisia, vaikkei niistä seuraisi mitään sen kummempaa.
Niinhän ne on, mutta kukaan ei voi luvata että olisi mukavalla tavalla opettavainen. Itse olen oppinut että olen vastenmielinen ja eipä ole asiaa lähestyä miehiä. Teen sen siis jotenkin väärin, eikä ole mitään käsitystä että miten. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Ei teille kelpaa normaalit miehet.
Itse en muuta haluakaan kuin normaalin miehen. Ongelma on siinä, että sen miehen pitäisi myös haluta mua, joten tässä sitä ollaan, nelikymppisenä ikisinkkuna, täysin kokemattomana.
Itse olen 32v ja täysin kokematon. Kovasti haluaisin parisuhdetta ja perhettä, mutta sellaista ei ole minulle siunaantunut. Olen aina ollut miehille täysin näkymätön. Kovin on yksinäinen olo tässä maailmassa....
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 32v ja täysin kokematon. Kovasti haluaisin parisuhdetta ja perhettä, mutta sellaista ei ole minulle siunaantunut. Olen aina ollut miehille täysin näkymätön. Kovin on yksinäinen olo tässä maailmassa....
Jotenkin niin vaikea uskoa, että ikävuosien 15-32 välissä kukaan ei ole koskaan lähestynyt sua? Ei risteilyllä, baarissa, kotibileissä, koulun käytävillä, opiskelijabileissä, töissä, pikkujouluissa, muissa tapahtumissa. Ei missään? Vai oisiko kuitenkin niin, että ne ketkä lähestyy ei kelpaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 32v ja täysin kokematon. Kovasti haluaisin parisuhdetta ja perhettä, mutta sellaista ei ole minulle siunaantunut. Olen aina ollut miehille täysin näkymätön. Kovin on yksinäinen olo tässä maailmassa....
Jotenkin niin vaikea uskoa, että ikävuosien 15-32 välissä kukaan ei ole koskaan lähestynyt sua? Ei risteilyllä, baarissa, kotibileissä, koulun käytävillä, opiskelijabileissä, töissä, pikkujouluissa, muissa tapahtumissa. Ei missään? Vai oisiko kuitenkin niin, että ne ketkä lähestyy ei kelpaa....
Et oikeasti usko, että on olemassa naisia joita ei lähesty kukaan? Näitä naisia on sitä paitsi kuule yllättävän paljon. Ja joo, osa näistä on ehkä muutenkin arkoja ja eivät välttämättä käy kaikissa tuollaisissa tapahtumissa.
Miten olisi jokin itsellesi mieleinen harrastus, jossa olisi sekä miehiä että naisia? Sitten voisit kysyä neuvoa joltain mukavan tuntuiselta mieheltä ja tutustua miehiin enemmänkin. Kaikki kontaktit toiseen sukupuoleen voivat olla opettavaisia, vaikkei niistä seuraisi mitään sen kummempaa. Tietty rentous ja hymyily on hyväksi. Ehkä kannattaa välillä unohtaa, että on etsimässä kumppania, niin ei jännitä niin paljon. Toivon, että löydät arvoisesi hyvän miehen. Yhdenillan suhteita en suosittele, niissä vain rikkoo itsensä.
Yksin olen minäkin ollut kauan, ei ole lapsia enkä enää saakaan. En silti ole onneton. Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta.