Pelaako lapset OIKEASTI liikaa?
Ihan alkajaisiksi pitää sanoa että otsikko hieman valehtelee, sillä aihe ei ole täysin lasten pelimäärään liittyvä, vaan peleistä joita he pelaavat.
Tämän aiheen tarkoitus olisi poistaa teidän äitien negatiivinen suhtautuminen lastenne pelaamiseen. Itse pelaan, ja paljon. Monipuolisesti, en pelkästään jotain räiskintäpelejä (Näistä hyviä esimerkkejä ovat Call of Duty eli CoD sekä Battlefield eli BF. Näihin tullaan myöhemmin.)
Aloitetaan vaikka surullisella faktalla: monet lapset (10-12 vuotiaat) pelaavat edellämainittuja pelejä. Haluan muistuttaa että nämä pelit ovat ikäsuositukseltaan 18. Tästä löytyy hyviä ja huonoja puolia:
Hyvät: Lapsen reaktiokyky, havainnointikyky, näkö ja tietyt osat aivoista kehittyvät (positiivisesti!) Reaktiokyky paranee nopeatoimisen räiskinnän parissa, havainnointikyky paranee kun pelaaja joutuu tutkimaan ympäristön nopeasti ja tekemään havainnot. Näkö paranee kun joudut nopeasti paikantaman kaukaa löytyvän vihollisen. Kaksi osaa aivoista (en muista nimiä ja tarkkoja merkityksiä) mutta kehittyessään parantavat visuaalisen ajatuksen hahmottamista. Kaikki tässä mainittu on tieteellisesti todistettu ja olen valmis linkkaaman tarvittavat lähteet vaadittaessa.
Neutraalia: Väkivaltaiset pelit eivät tee lasta väkivaltaiseksi tai muuta hänen ajattelutapaansa huonompaan suuntaan. Kuten edellisetkin tiedot, myös tämä on tutkittua.
Huonot: Mikäli lapsi on kehityksestään jäljessä tai muuten HYVIN kehittyvässä vaiheessa, saattaa tällaiset pelit vaikuttaa lapsen ajattelutapaan tavalla tai toisella, mutta huom. Että kun lapsi osaa olla edes hieman itsenäinen ja päättelykykyinen, niin osaa hän jo erottaa viihteen ja todellisuuden toisistaan.
Siinä oli tämä synkkä puoli. Nyt haluaisin puhua peleistä yleisesti, sillä vanhemmilla on nykypäivänä TÄYSIN väärä kuva peleistä. Kun kysytään vanhemmilta tiivistelmää sanasta "videopeli" niin vastaus on kutakuinkin "No on sellasia tappo-ampumispelejä ja sitten niitä lasten Mario-pelejä." Sanotaanko niin että jos vastauksesi olisi kutakuinkin tuollainen, kuvasi pelikulttuurista on hyvin tynkä.
Pelit ovat taidetta, eivät pelkästään markkinointikikka jolla saadaan lapset vinkumaan ja vanhempien tilit tyhjiksi.
Oudoltahan se voi kuulostaa, mutta ei ihme, jos et ole perehtynyt asiaan. Haluatteko esimerkkejä taiteellisista peleistä?
The Walking Dead
Jos sinulle nimi on tuttu TV sarjan tai sarjakuvan kautta, niin hyvä. Tarina ei silti vastaa ollenkaan niitä. Tarina perustuu pelaajan valintoihin, joita hän saa eteensä koko ajan. Kyseessä ei ole mikään Zombie-räiskintä, vaan interaktiivinen novelli. Kuin elokuva, mutta sinä päätät juonen. Valitettavasti väkivaltaiset kohdat (Joita ei ole paljon) ovat melko yksityiskohtaisia, joka (pakko myöntää) on hieman turhaa.
TES:V Skyrim
RPG (roolipeli) joka perustuu Skyrimin maailmaan, jossa olet legendaarinen sankari. Maailma on täysin avoin, ja pelkästään sen tutkiminen on hauskaa. Ja maailma on suuri. Sen kulkeminen päästä päähän vie noin 45 minuuttia. Todella hieno varsinkin visuaalisesti, mutta väkivaltaakin löytyy hitusen.
Nuo olivat ehkä huonoja esimerkkjä, mutta valitsin ne koska ne ovat ehkä tunnetuimpia.
Enimmäkseen taidetta löytyy Indie-peleistä. Indie tarkoittaa periaatteessa pienen ryhmän, tai vaikka yhden ihmisen luomaa peliä. Näistä taidetta löytyy, koska peliä ei tehdä vain markkinointiin, sillä ei mitkään pikkuryhmät saa peliään suurille konsolimarkkinoille, joka mahdollistaa luovuuden ja uudet ideat, kun ei työskentele suurelle yritykselle jonka pillin mukaan pitää tanssia.
Näitä löytyy kymmeniä, ei, satoja esimerkkejä, mutta siitä tuskin on hyötyä sillä niistä olet tuskin kuullut.
Näin lopuksi haluaisin tiivistää sen mitä pyydän:
Vanhemmat, antakaa peleille mahdollisuus ja perehtykää niihin. En tarkoita, että teidän pitäisi ryhtyä pelaamaan niitä aktiivisesti, vaan että saisitte yleisen käsityksen siitä, etteivät pelit ole pelkkää väkivaltaista virtuaalitodellisuutta, johon lapset uppoutuvat.
Haluaisin myös tietää millaisia kokemuksia teillä on ollut lastenne pelaamisen suhteen.
T: 15-vuotias, joka on tehnyt tällaista tutkimusta nyt noin 4vk. (+ pelaa kilpailullisesti CS:GO peliä, käynyt ulkomailla kisaamassa rahapalkintojen perässä tms. +en ole nykypelien orja, arvostan pelihistoriaa suuresti. Pöydältä löytyy vanha NES klassikkopeleineen.)
Kommentit (6)
Vastaus kysymykseen: KYLLÄ. Lapsista tulee kiukkuisia ja ei ole hyvä muutenkaan upota virtuaalimaailmaan kun on oikea elämäkin elettävänä. Paljon pelaavien sosiaaliset taidot ovat usein huonot.
Viikonlopuiksi mukuloilta pelikoneet kiinni ja ulos leikkimään kivisotaa naapurin kakaroiden kanssa. Se on tervehenkinen ja sosiaalisia taitoja kehittävä harrastus.
Ihan sama kuin muiden harrastusten kanssa. Niin kauan kuin se ei häiritse normaalia päivärytmiä ja koulunkäyntiä niin ei ole ongelmaa.
En näe ikärajaakaan ongelmana jos olet sitämieltä että lapsi on tarpeeksi kypsä ymmärtämään pelin, se on ihan yksilöllistä.
Meillä on lapset saaneet aina pelata täysin vapaasti niin paljon kuin haluavat. Me vanhemmatkin kun ollaan it-alan ammattilaisia ja peliharrastajia :) Ei meillä peleistä ole koskaan mitään ongelmaa ollut. Eikä lapset koskaan ole olleet mitään pakkomielteisiä peliaddikteja edes.
Tykkävät lähinnä erilaisista rooli-, seikkailu- ja actionpeleistä, jotka sitten pelataan läpi kun on tullut joku uusi peli. Läpipeluun ajan (usein alle viikko) voi mennä pitkiä päiviä koneella, mutta sitten voi taas mennä kuukausia pelaamatta juuri yhtään, jos ei ole mitään uutta kiinnostavaa peliä pelattavana. Nyt ovat viimeksi pelanneet Risen 3: Titan Lords-seikkailupeliä ja Assassin's Creedin uusinta vallankumousajan Ranskaan sijoittuvaa peliä odottavat kovasti.
Pelaan itse paljon, mutta en silti anna lasteni pelata. EHKÄPÄ juuri siksi, kun olen perehtynyt pelien sisältöön ja etenkin psyykkiseen puoleen. Peleissä on paljon myös piilosanomia mitkä jäävät lasten alitajuntaan eivätkä aina itsekkään ymmärrä miten peli vaikuttaa. Niinkun et sinäkään, kun tämän aloituksen teit. Walking Dead on hyvä peli ja sarja, mutta se on henkisesti todella raskas. Niinkun esim myös GTA. Jotkut vanhemmat eivät perehdy peleihin ja antavat lasten pelata niinpaljon, kun haluavat. Väitän siis, että ne mielestäsi tiukkapipot tietää enemmän peleistä, kun ne jotka eivät välitä eikä päinvastoin!
Muistakaa kuitenkin että ikarajat k3-k16 ovat ehdotuksia eivätkä lakeja koska toiset ovat kehittyneempiä kuin toiset. Älkää kuunnelko kukkahattuja