Liian kaveri
Moikka
Olen noin nelikymppinen mies, joka on pitkistä suhteista ollut sinkkuna nyt vuosikausia.
Ongelma on siinä, että päädyn AINA kaverisektorille. En ole se tyrkky, someahdistelija tai töissä kyttääjä. Mutten myöskään se joka kehuu joka ikistä kuvaasi, peukuttaa vaikka tekisit miten tyhmiä asioita tai.. no, stalkkaisi. Sitähän se on mitä ne fanipojat tekee, jotka päätyvät seurustelemaan.
Minussa ei ole mitään sellaista ulkoista vikaa joka vaikuttaisi, olenko vain liian kiltti?
Tuntuu, että nämä vuosikausia tuntemani monet naiset, jotka pitävät minua best friendeinään, vievät kaiken aikani ja voimani siitä, että voisinkaan ikinä tavata ketään muuta. Sieltä tulee synkimmät salaisuudet, perhedraamat ja hyvänyöntoivotukset. Kaverina.
Joten mitä teen? Olen liian suosittu mutta liian kaveritavalla enkä edes homo. Enkä kaipaa enää yhtäkään kaveria.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kerron miten oma mieheni minut valloitti: hän ei tykännyt, peukuttanut, fanittanut, niin kuin väität että tarvitsee tehdä. Hän lähestyi kunnioittavasti mutta määrätietoisesti tehden selväksi, että on kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä. Ja nimenomaan juuri minusta, ei etsimässä 'naista' ylipäätään.
Mikään ei ole niin ällö kuin kaverina lähestyvä mies, jolla onkin ollut koko ajan strategiana kaveruuden kautta sänkyyn pääseminen, yök!
Komppaan täysillä! Mies joka etsii romanttista suhdetta ja näyttää että minusta kiinnostunut siinä mielessä on hot. Ja siis ihan verbaalisesti tai pienillä vinkeillä, esim flirtistä tämä. Ja niin mulla miehet tosiaan menevät nopeasti sinne friendzonelle ja sieltäkin sitten vaikea miehen päästä pois. …
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua miesparka. Et ole koskaan oppinut elämässäsi miehen tärkeintä taitoa, eli kuinka nainen valloitetaan. Vinkki: unohda kaikkien naispuolisten ystäviesi, tuttaviesija maksullisten deittikoutsien neuvot. Sama asia kuin kysyisi kalalta vinkkejä kuinka kalastaa. Nämä ovat miesten ns. ammattisalaisuuksia, ja keinot on monet. Kysy ja kuuntele neuvoja (miespuolisilta) ystäviltäsi sekä havainnoi miten miehet ylipäätään huomioivat naisystäviään ja vaimojaan. Ja lopuksi, etsi parempi kanava kuin vauvapalsta tiedonjanoosi. :D
Taas tuo kalavertaus. Kala ei kerro kalastajalle, kuinka se käy pyydykseen, koska kalastaja tahtoo kalalle pahaa (tappaa sen). Tarkoitatko siis, että mieskin haluaa naiselle pahaa eikä siksi halua kuulla naisilta itseltään, miten heihin tehdään vaikutus?
Jos ihan maalaisjärjellä ajattelisit, niin joka ikinen nainen kertoisi mielellään, millaisilla teoilla kiva mies saisi varmasti hänen huomionsa.
Kalavertaus on ihan hyvä jos ei ole autisti. Naiset eivät nyt vaan sano mitä haluavat, vaan mitä tahtoisivat haluta.
Miksi? Jos tietäisin, että joku kiva mies on minusta kiinnostunut eikä tiedä, miten saada huomioni, niin minkä ihmeen takia minä neuvoisin häntä tekemään jotain väärin?? Kuvitellaan vaikka, että ystäväni vinkkaa, että Pekka on jossain tilaisuudessa kysellyt häneltä, että mitenhän hän voisi lähestyä Maijaa (minua). Minusta Pekka olisi juuri sellainen mies, jonka lähestymistä toivoisin. Tietäisin, että minuun vetoaa se, että mies on hauska, auttavainen, ystävällinen. MIKSI pyytäisin ystävääni vinkkaamaan Pekalle, että hänen kannattaa lähestyä minua tylysti ja dissaten? En ymmärrä tätä teidän kalastuslogiikkaanne, en sitten millään.
Ei siihen mitään loogista syytä olekkaan. Miksi pahat pojat kiinnostaa? "En tiedä, mutta jotain niissä on" mitä toivoisit mieheltä? " Että olis kiltti, ymmärtäväinen, huumorintajuinen jne" naiset ajattelevat järjellä millaisen kumppanin haluaisivat, mutta se kutkuttava tunne ohittaa sen järjen. Jos Anu tykkää pahoista pojista, hän ei kehota ketään olemaan sellainen, vaan itseasiassa päinvastainen.
Jos kerran haluat pahoista pojista tykkäävän Anun, niin jatka kaikin mokomin nykyistä taktiikkaasi.
Minä olen nykyisin äitisi tai jopa isoäitisi ikäinen mamma (ne Anut eivät vietä perjantai-iltaa tällä palstalla), mutta olen ollut Anu enkä ole koskaan, en koskaan tykännyt pahoista pojista, koulukiusaajista, dissaajista. Oma poikani on ollut kiltti, ymmärtäväinen, huumorintajuinen, älykös, sosiaalinen, kunnollinen poika ja löytänyt vähän yli parikymppisenä kauniin, älykkään, naisellisen naisen, joka nykyisin on hänen puolisonsa.
Mutta ampukaa kaikin mokomin itseänne ja toisianne nilkkaan täällä tämäkin viikonloppu ;-)
Vierailija kirjoitti:
Tee jokin seksikäs liike, esim. kosketa vaivihkaa naista jostakin kohdasta yllättäin. Selkä, niska...
Älä missään nimessä tee mitään tällaista, haastavat käräjille pahoinpitelystä tai r**skauksesta. Pysyt etäällä kiinnostuksen kohteesta, viittoilet hyväntahtoisesti tai jotain.
On ihan omalla vastuullasi järjestää ajankäyttöäsi ja voimavarasi niin että myös parisuhteen etsimiselle jää aikaa.
Jos nämä kaverinaiset ovat hyviä tyyppejä ja teillä on hyvä ystävyys, niin olet onnekas. Ajattele näitä naisia ihmisinä äläkä nimenomaan naisina jotka pitäisi saada parisuhteeseen, ja nauti ystävyydestä sukupuolesta riippumatta.
Ota kuitenkin huomioon, että lauma läheisiä ystävänaisia saattaa karkottaa potentiaaliset seurustelukumppanit. Joillekin se on ok, mutta monille ei, syystä tai toisesta.
Jos olisit nainen niin kysyisin heti, että onko ylipainoa, mutta miesten osalta asia ei ole niin yksinkertainen.
Miehenä voi aivan hyvin jäädä kaverivyöhykkeelle vaikka olisi treenattu ja timmi.
Naiset ovat mysteerisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit nainen niin kysyisin heti, että onko ylipainoa, mutta miesten osalta asia ei ole niin yksinkertainen.
Miehenä voi aivan hyvin jäädä kaverivyöhykkeelle vaikka olisi treenattu ja timmi.
Naiset ovat mysteerisiä.
Niinpä. Treenattu ja timmi mies ei olisi ikinä herättänyt huomiotani. Ei edes silloin, kun itse olin treenattu ja timmi (160/49). Ihan muita asioita hain miehestä.
Minusta sinä et kuulosta kovin mukavalta. Vähän katkeralta ja huonolla itsetunnolla varustetulta. Mitä puolia miespuoliset kaverit sinussa kehuvat? Ts. onko sinulla jokin oma "valtti"? Entä miten ajattelit löytää seurustelulle aikaa, jos kaverinaisten kanssa pitää käydä läpi jokaikinen hetki päivässä??
Älä haali itsellesi näitä kaverinaisia. Itse en ole ikinä edes alkanut kaveeraamaan, jos olen muuta vailla. Olen sanonut, että kiitos, mutta ei kiitos. Minulla on kavereita riittävästi.
Ota kädestä kiinni ja suutele. Eiköhän pitäisi selvitä mitä ajat takaa. Kaveriväleistä tuskin enää tämän jälkeen puhutaan. Ei kannata tämän siirron kanssa odottaa liian pitkään.
Naiset haluavat Ferrarin, Bugatin tai jonkun jännän museoauton tai sitten söpön ja persoonallisen pikkuauton, eivät harmaata Toyotaa, vaikka se vakaampi olisikin.
Haluatko oikeasti ns. päästä pukille? Tunnetko seksuaalista halua? Olen itse bi-nainen ja ihastunut naiseen. Sen ihastukseni seurassa "kaveeratessa" ei ole jäänyt epäselväksi, että haluan häntä seksuaalisessa mielessä. Jos haluaa toista "siinä mielessä", asia ei vain jää friendzonelle mitenkään. Hakeudu niiden sinua oikeasti kiinnostavien naisten seuraan, niin halusikin kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä et kuulosta kovin mukavalta. Vähän katkeralta ja huonolla itsetunnolla varustetulta. Mitä puolia miespuoliset kaverit sinussa kehuvat? Ts. onko sinulla jokin oma "valtti"? Entä miten ajattelit löytää seurustelulle aikaa, jos kaverinaisten kanssa pitää käydä läpi jokaikinen hetki päivässä??
Juuri näin. Ap vaikuttaa katkeralta ja esiintyy olosuhteiden uhrina ja rivien välistä pilkistää naisviha tyyliin miksi naiset eivät tajua mahtavuuttani.
Onneksi ajatusmaailmaansa voi muuttaa. Se ei edes maksa mitään. Helppoa se ei ole, koska aluksi pitää myöntää itselleen olleensa väärässä. Mennee vuosia, mutta worth it.
Kukaan ei jaksa katsella puolisoa, jonka kaikki voimat ja aika menee kavereihin, sukupuolesta riippumatta. Ehkä sinun kannattaisi nyt ensimmäisenä ottaa hieman etäisyyttä näihin kaverinaisiin ja saattaa nämä ystävyyssuhteet normaalille tasolle.
Jos minä olisin hakemassa itselleni miestä, niin tyyppi joka käyttää aivan liikaa aikaa ja vaivaa johonkin naiskaverilaumaan, jonka terapeuttina, kuuntelijana ja hyvänyöntoivottelijana hän toimii, ja lisäksi on katkera siitä ettei näiltä naisilta heru hänelle, ei todellakaan pääsisi jatkoon.
Ihmisellä on hyvä olla kavereita ja ystäviä, mutta tuo ap:n kuvio vaikuttaa sen verran oudolta etten sellaista elementtiä ja taakkaa kaipaisi miehen mukana omaan elämääni ja kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä et kuulosta kovin mukavalta. Vähän katkeralta ja huonolla itsetunnolla varustetulta. Mitä puolia miespuoliset kaverit sinussa kehuvat? Ts. onko sinulla jokin oma "valtti"? Entä miten ajattelit löytää seurustelulle aikaa, jos kaverinaisten kanssa pitää käydä läpi jokaikinen hetki päivässä??
Juuri näin. Ap vaikuttaa katkeralta ja esiintyy olosuhteiden uhrina ja rivien välistä pilkistää naisviha tyyliin miksi naiset eivät tajua mahtavuuttani.
Onneksi ajatusmaailmaansa voi muuttaa. Se ei edes maksa mitään. Helppoa se ei ole, koska aluksi pitää myöntää itselleen olleensa väärässä. Mennee vuosia, mutta worth it.
Ei tässä ole naisvihasta kyse. Naispuoliset ystäväni ovat ihania ja tärkeitä, mutta en halua niitä enää lisää. Pitänee kai alkaa olla ilkeä jos vastakaikua ei ala kuulua, kun tapaa uusia ihmisiä.
-ap
Pointti onkin, että ei ole normaalia ystävyyttä vaan emotionaalista hyväksikäyttöä naisen puolelta. En ole ap, mutta arvelen, että tästä on kysymys. Tällaiseen ei pidä lähteä mukaan, mutta helposti antaa periksi, kun yksinäisyys on vaihtoehtona.