Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kellopeliappelsiini ihannoi väkivaltaa - Ei siitä mihinkään pääse
10.09.2021 |
Katsoin taas Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiini -elokuvan vuodelta 1971.
Elokuvassa hämmästyttää mm. musiikki, pornografinen kuvasto ja outo venäjäpohjainen slangi, mutta ennenkaikkea se, että kyseinen elokuva pohjimmiltaan ihannoi väkivaltaa - ei siitä mihinkään pääse.
Sympaattinen päähenkilömme Alex esitetään pohjimmiltaan sankarina, jonka pitäisi antaa vapaasti toteuttaa raakuuteen, raiskaamiseen ja julmuuteen suuntautuneita viettejään. Poliisi, yhteiskunta ja petolliset rikoskumppanit kuitenkin vainoavat Alexia ja yrittävät käyttää tätä pelinappulanaan, mutta lopulta Alex selviää voittajana.
Sairas elokuva.
Kommentit (23)
Kubrickin kaikki elokuvat on nerouden julistusta, millä hän mittaa katsojan kykyä ymmärtää realismin raadollisuuden, suhteessa symboliikan mystiikkaan. Täydellisyyden vaatimus laittoi näyttelijät koville ja hän kaivoi heistä esille ominaisuuksia, joista he eivät aiemmin olleet tienneet mitään.
Suosittelen lämpimästi katsomaan kaikki hänen elokuvansa. Jokainen niistä on mestariteos ja ne vaativat katsojalta paljon, mutta ne palkitsevat katsojan.
Ap ei ole ymmärtänyt elokuvan viestiä, koska hän poimii asioita sieltä täältä ja samalla ei ymmärrä kaiken nivoutuvan kaikkeen ja siksi häneltä jää täysin tajuamatta elokuvan syvin tarkoitus. Kokonaisuus on jokaisen elokuvan pointti ja Kubrickin elokuvissa se on rakennettu filmin jokaisen yksittäisen ruudun pilkuntarkkaan täydellisyyteen, ilman kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan siinä väkivalta on ultraväkivaltaa, niin överiä että se on vain fantasiaa. Muutenkin tuohan sijoittuu tulevaisuuteen, on siis dystopia.