Lue keskustelun säännöt.
Introvertti/erityisherkkä ja sosiaalinen ähky
10.09.2021 |
Miten te muut jaksatte? Itsellä tilanne, että opiskelujen takia ollut tosi sosiaalisia tilanteita ja nyt puolison veli tulossa kylään esittelemään uutta kumppania.. En jaksaisi enää yhtään vaan haluaisin olla omissa oloissani sosiaalisen Ähkyn jälkeen. Meillä on ollut joka viikonloppu joku kylässä ja tämä veli käy myös paljon.. Miten ratkaisette nämä tilanteet, kun itse haluaisi vain olla rauhassa ilman ihmisiä, mutta puoliso haluaa vieraita ja kyläilijöitä? Puoliso tekee itse etätöitä niin haluaa varmaan eri tavalla nähdä ihmisiä.. Itse en jaksa, koska olen esim. opiskeluiden puolesta jo niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä se elämä nyt kovalla kädellä ap:ta kolhii! Jos ei huvita tavata vieraita, ja asutte jossain perähikiällä, niin mene metsään keräämään sieniä, marjoja, sorsia, kaloja, mitä siellä nyt vaan kohdalle sattuu. Tai jos sattuu satelemaan juuri kyseisenä päivänä, ja olet sokerista tehty, niin voit lukittautua makuuhuoneeseen lukemaan ko. päiväksi. Tai Tinderiä selailemaan, tai mitä muuta nyt ikinä harrastatkaan.
Kuinka oletkaan selviytynyt elämästäsi, ilman näitä meidän neuvoja?
Miksi suhtaudut aloittajaan noin vihamielisesti? Etkö sinä kaipaa koskaan mahdollisuutta ladata akkujasi?
Enhän minä ap:ta tunne, enkä vihaa. Kyrsii vain tämä teidän lumihiutale-kuvitelmat, että teitä tulisi kohdella jollain eri säännöillä, koska ette nyt jaksa toisia ihmisiä. Ja ap:lla taitaa olla ihan tarpeeksi mahdollisuuksia ladata akkujaan, ja jonkun tunnin kylässä käyvät sukulaiset eivät mielestäni ole mikään suuren suuri rasite. Ja jos ovat, niin minähän annoin konkreettisia neuvoja, kuinka sen kohtaamisen voi välttää.
Olisikin kyseessä vain tunnin sukulointi.. Ei vaan koko vklopun kestävä vierailu. Maanantaina sitten virkeänä taas leikkimään sosiaalista opiskelujen pariin... Ap
Miksi ihmeessä olet suostunut kahden yön yökyläilyvieraisiin?
Onneksi asutte maalla. Teillä on oletettavasti sen verran iso talo, että voit vetäytyä, tai jos et talossa voi, menet latoon tai verstaalle tai metsään. Ei sinun ole pakko olla koko ajan läsnä, eikä varsinkaan passata.
Pidä myös mielessäsi se vaihtoehto, että jos liikaa alkaa ahdistaa, on täysin sallittua mennä hotelliin. Luultavasti et tule tätä "korttia" käyttämään, mutta helpottaa kun tietää, että pääset tilanteesta pois koska vaan.
Meillä oli kerran mökillä miehen ulkomaankavereita viikon kylässä. Talvella. Selvisin sillä, että mies ja minä yövyimme yöpymismökissä, mihin ostettiin valopetroolilämmitin. Vieraat vähän ihmetteli, mutta selitin että menen niin aikaisin nukkumaan niin on kaikille kivampi, kun he saavat olla isossa mökissä iltaa istumassa. Menin sitten päivälläkin aina pariksi tunniksi pikkumökkiin. Aika kylmä siellä oli aamuyöstä, kun lämmitin haisee niin pahalta ettei sen kanssa uskalla nukkua, mutta untuvapussilla pärjäsin hienosti. Lisäksi pidin koko ajan mielessä sen, että voin lähteä kotiin koska tahansa.
Kaikenlaisia keinoja on kyllä, kunhan vaan ymmärtää suunsa avata ja ehdottaa. Ja ennen kaikkea karkaisee luontonsa ja kestää sen häpeän, että ei jaksa eikä pysty kuten muut. Ne "kunnon ihmiset". Sehän siinä vaikeinta on, ainakin minulle.
-se autisti-
Viimeinen kappale oli ihan asiaa.
Olen varmaan vasta nyt iäkkäämpänä oppinut ja uskaltanut olla sosiaalisesti oma itseni.
Kerron suoraan, etten halua vieraita, edes omaa perhettä luokseni "kylään", ainakaan enemmän kuin 1 hlö kerrallaan.
Käytännössä tämä on johtanut siihen, ettei kukaan enää tule. No can do. Käyn sitten itse kylässä, kun siltä tuntuu.
Lapsenlasten kanssa olen toisinaan viettänyt aikaa - kotini ulkopuolella. Koska leikkien jälkeen pääsen palaamaan omaan, turvalliseen pesääni, jossa minun ei tarvitse tehdä samantien suursiivousta vierailun jäljiltä.
Onhan tuossa ollut muille kuin omilla lapsilleni vähän nikottelemista, mutta nykyään tietävät eivätkä enää ota pulttia, kun kerron, ettei joku asia nyt vaan käy, ei jaksa eikä pysty, vaikka olenkin hyväkuntoinen. Siinä sitä on monelle ihmettelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään paikkaa, minne voisit mennä vaikka koko vknlopuksi yksin latautumaan? Vaikka vanhempien/jnk kaverin mökki tms. mitä voisit lainata/vuokrata edullisesti.
Itse en ole edes sosiaalisessa työssä, mutten silti jaksaisi kyläilijöitä edes kerran kk:ssa. Mies on sosiaalisempi ja varmaan joskus pahoillaan, kun en lähde mukaan käytännössä mihinkään muihin kuin aivan pakollisiin juhliin ja nyrpistän nenää kaikille ylimääräisille kyläilyehdotuksille niin vieraana kuin emäntänä, mutta olen ihan suoraan sanonut, että ko. tilanteet ovat minulle ihan ääriraskaita enkä saa niistä yhtään mitään, samalla kehottaen häntä kyläilemään ihan niin paljon kuin huvittaa.
Onneksi oma mieheni on ymmärtänyt yskän eikä meillä juuri käy vieraita lukuunottamatta molempien lapsuudenperheitä silloin tällöin. En tiedä, oletko ap kertonut puolisollesi suoraan ettet jaksaisi vieraita niin usein ja syytä siihen, mutta ellet, tee se heti. Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus olla kotonasi rauhassa kuin puolisollasi kutsua sinne vieraita mutta olet itse ainoa, joka sen oikeuden puolesta taistelee.
Lähtökohtaisesti itse olen sitä mieltä, että sosiaalisempi puolisko joutaa mennä kodin ulkopuolelle toteuttamaan itseään, jollei introvertillä ole paikkaa, minne "paeta" silloin, kun ei jaksa olla ihmisten kanssa. Ekstrovertit eivät yleensä.ymmärrä koko sosiaalisen väsymyksen käsitettä, joten asia pitää heille vääntää rautalangasta ja joskus hyvinkin suorin sanoin ennen kuin se menee jakeluun ja meininki muuttuu.
Vähän ikävää tässä on sekin, että olen kyllä sanonut miehelle. Sanoo ymmärtävänsä, mutta heti tämä unohtuu, kun veli haluaa tulla kylään tai joku muu.. Ärsyttää just se oletus, että olen jotenkin huono ihminen tai jotenkin ilkeä, kun en jaksa kyläilijöitä. Vaikka väsyn vaan ja siitä kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy luonnostaan, taidot lisääntyvät kun on utelias ja uskaltautuu hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sosiaalisuus on taito, oli vaikka kuinka herkkä, ja puhun kokemukesesta, olen itsekin herkkä.
Mutta se sosiaalisuusmuskeli ei kasva jos sitä ei treenaa.
Ei voi olla että puolet suomalaisista on introverttejä, hakee tabletit lääkäristä, terapiaa ja ennenaikaista eläkettä.
Kyllä jokainen on vastuussa itsestään, aina voi oivaltaa, kasvaa ja kehittyä ja silti ihan kivuttomasti.
Vetäytyminen ei tuo onnistumisen kokemuksia. Itse tiedät, miten säilytät uteliaisuuden ja avaimen kasvuun ja oivalluksiin. Otat vaan uuden asenteen.
Puolet kaikista maailman ihmisistä on introversioon taipuvaisia. Ihan tutkitusti. Introversio ei tarkoita sosiaalista kyvyttömyyttä, kuten sinä sivistymätön moukka tunnet kuvittelevan, vaan sitä, että ihminen tarvitsee omaa aikaa latautuakseen, siinä missä ekstrovertti energisoituu ihmisistä.
Introvertin sosiaaliset taidot ovat usein paremmatkin kun ekstroverttien, koska introverteilla on parempi kyky itsereflektioon (tutkitusti) ja muiden kuunteluun (edelleen tutkitusti).
Ehdotan, että sinäkin vähän kokeilet mukavuusalueesi rajoja, menet viettämään viikon täydellisen yksin johonkin korpeen, ilman nettiä ja somea. Yrität hieman oppia itsetuntemusta ja samalla kohentaa tuota puutteellista yleissivistystäsi lukemalla. Vaikka temperamenttieroista ja persoonallisuuden psykologian nykytutkimuksesta.
Eihän se ole ihminen eikä mikään, joka ei pysty olemaan viikkoa yksinään ihan hiljaa. Heikko luonne. Mitä pelättävää sellaisella mahtaa itsessään ollakaan?
Monet ihmiset ovat taipuvaisia aggressioon. Hyökkäävä käyttäytyminen tulee monin tavoin esille. Taustalla on yleensä alemmuudentunto ja pelkoja, joita henkilö yrittää peittää monin eri tavoin, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Yhteisössä, varsinkin johtavassa asemassa tai erikoisasiantuntijoina toimivat aggressiiviset henkilöt ovat potentiaalisesti vaarallisia.
Varsinkin henkilöt, jotka ovat opiskelleet psykologiaa. He voivat olla häikäilemättömiä vallankäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään paikkaa, minne voisit mennä vaikka koko vknlopuksi yksin latautumaan? Vaikka vanhempien/jnk kaverin mökki tms. mitä voisit lainata/vuokrata edullisesti.
Itse en ole edes sosiaalisessa työssä, mutten silti jaksaisi kyläilijöitä edes kerran kk:ssa. Mies on sosiaalisempi ja varmaan joskus pahoillaan, kun en lähde mukaan käytännössä mihinkään muihin kuin aivan pakollisiin juhliin ja nyrpistän nenää kaikille ylimääräisille kyläilyehdotuksille niin vieraana kuin emäntänä, mutta olen ihan suoraan sanonut, että ko. tilanteet ovat minulle ihan ääriraskaita enkä saa niistä yhtään mitään, samalla kehottaen häntä kyläilemään ihan niin paljon kuin huvittaa.
Onneksi oma mieheni on ymmärtänyt yskän eikä meillä juuri käy vieraita lukuunottamatta molempien lapsuudenperheitä silloin tällöin. En tiedä, oletko ap kertonut puolisollesi suoraan ettet jaksaisi vieraita niin usein ja syytä siihen, mutta ellet, tee se heti. Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus olla kotonasi rauhassa kuin puolisollasi kutsua sinne vieraita mutta olet itse ainoa, joka sen oikeuden puolesta taistelee.
Lähtökohtaisesti itse olen sitä mieltä, että sosiaalisempi puolisko joutaa mennä kodin ulkopuolelle toteuttamaan itseään, jollei introvertillä ole paikkaa, minne "paeta" silloin, kun ei jaksa olla ihmisten kanssa. Ekstrovertit eivät yleensä.ymmärrä koko sosiaalisen väsymyksen käsitettä, joten asia pitää heille vääntää rautalangasta ja joskus hyvinkin suorin sanoin ennen kuin se menee jakeluun ja meininki muuttuu.
Vähän ikävää tässä on sekin, että olen kyllä sanonut miehelle. Sanoo ymmärtävänsä, mutta heti tämä unohtuu, kun veli haluaa tulla kylään tai joku muu.. Ärsyttää just se oletus, että olen jotenkin huono ihminen tai jotenkin ilkeä, kun en jaksa kyläilijöitä. Vaikka väsyn vaan ja siitä kyse. Ap
Itseluottamuksen puutetta, sitäkin voi harjoitella.
Kenelläkään muulla kuin sinulla itsellä on olettamuksia.
Eikä sun tarvitse selittää kenellekään, et ole tilivelvollinen tunteistasi.
Olen itsekin tämmöinen sosiaalisesti rajoittunut, mutta ymmärrän kyllä, että se voi olla muille/perheelle henkisesti hankalaa. Ihan samalla tapaa kuin melkein mikä tahansa muu rajoite. Esim. liikuntarajoite, vamma, joka estää henkilöä osallistumasta liikuntatapahtumaan.
Ymmärrän senkin, jos joku ei halua kaveerata tai kumppanikseen tällaista vetäytyjää - vaikka ihminen muuten olisikin hyvä tyyppi.
Sitä en kumminkaan voi hyväksyä, että yleisellä tasolla ekstrovertit määrittelevät, mikä on sopivaa sosiaalisuutta mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille viesteistä ja vinkeistä ja vertaistuesta varsinkin. Aloin miettimään tuota varsinkin, että ehkä mun rajojen vedossa on opettelemista ja sosiaalisen paineen sietäminen siinä ettei jaksa vieraita ja sen hyväksymisessä on tekemistä vielä.
Ehkä eniten loukkaa myös se, että mies ylittää jatkuvasti sitä rajaa, että en haluaisi vieraita. Enemmän painaa veljen halu tulla kylään kuin se, että minä en jaksaisi vieraita kodissani. Mies usein myös jotenkin suuttuu tai nakkelee niskoja sille, kun sanon, että en jaksaisi vieraita. En olisi uskonut, että tällainen voi tulla suhteen tielle.. Mies ei itsekään edes ole mikään social butterfly vaan itsekin introvertti, mutta silti tuntuu että hän se vasta ei osaa sanoa ei ja haluaa tuota veljeään aina tavata tai muita vieraita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään paikkaa, minne voisit mennä vaikka koko vknlopuksi yksin latautumaan? Vaikka vanhempien/jnk kaverin mökki tms. mitä voisit lainata/vuokrata edullisesti.
Itse en ole edes sosiaalisessa työssä, mutten silti jaksaisi kyläilijöitä edes kerran kk:ssa. Mies on sosiaalisempi ja varmaan joskus pahoillaan, kun en lähde mukaan käytännössä mihinkään muihin kuin aivan pakollisiin juhliin ja nyrpistän nenää kaikille ylimääräisille kyläilyehdotuksille niin vieraana kuin emäntänä, mutta olen ihan suoraan sanonut, että ko. tilanteet ovat minulle ihan ääriraskaita enkä saa niistä yhtään mitään, samalla kehottaen häntä kyläilemään ihan niin paljon kuin huvittaa.
Onneksi oma mieheni on ymmärtänyt yskän eikä meillä juuri käy vieraita lukuunottamatta molempien lapsuudenperheitä silloin tällöin. En tiedä, oletko ap kertonut puolisollesi suoraan ettet jaksaisi vieraita niin usein ja syytä siihen, mutta ellet, tee se heti. Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus olla kotonasi rauhassa kuin puolisollasi kutsua sinne vieraita mutta olet itse ainoa, joka sen oikeuden puolesta taistelee.
Lähtökohtaisesti itse olen sitä mieltä, että sosiaalisempi puolisko joutaa mennä kodin ulkopuolelle toteuttamaan itseään, jollei introvertillä ole paikkaa, minne "paeta" silloin, kun ei jaksa olla ihmisten kanssa. Ekstrovertit eivät yleensä.ymmärrä koko sosiaalisen väsymyksen käsitettä, joten asia pitää heille vääntää rautalangasta ja joskus hyvinkin suorin sanoin ennen kuin se menee jakeluun ja meininki muuttuu.
Vähän ikävää tässä on sekin, että olen kyllä sanonut miehelle. Sanoo ymmärtävänsä, mutta heti tämä unohtuu, kun veli haluaa tulla kylään tai joku muu.. Ärsyttää just se oletus, että olen jotenkin huono ihminen tai jotenkin ilkeä, kun en jaksa kyläilijöitä. Vaikka väsyn vaan ja siitä kyse. Ap
Itseluottamuksen puutetta, sitäkin voi harjoitella.
Kenelläkään muulla kuin sinulla itsellä on olettamuksia.
Eikä sun tarvitse selittää kenellekään, et ole tilivelvollinen tunteistasi.
Selittäminen auttaa kyllä ihmisiä suhtautumaan positiivisemmin. Jos eivät tiedä, luulevat omiaan, ja sillä voi olla vaikutusta, miten käyttäytyvät jatkossa k.o. henkilöä kohtaan.
Moni voi esim. luulla, että vetäytyvä/poistunut henkilö on mulkku, suuttunut, ylimielinen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään kyllä jaksa paljon sosiaalisia tilanteita. Väsyn niihin. Itsellä sekin syynä, kun jännitän niin paljon ihmisiin tutustumista. En pysty oikein olemaan rento. Johtuu kokemuksistanikin ja toisaalta kaipaan rauhaa muutenkin. Samalla en haluaisi olla niin yksin, mutta on vähän vaikeaa tutustua näillä ominaisuuksilla. Tosin itse saan siis olla liiankin rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään kyllä jaksa paljon sosiaalisia tilanteita. Väsyn niihin. Itsellä sekin syynä, kun jännitän niin paljon ihmisiin tutustumista. En pysty oikein olemaan rento. Johtuu kokemuksistanikin ja toisaalta kaipaan rauhaa muutenkin. Samalla en haluaisi olla niin yksin, mutta on vähän vaikeaa tutustua näillä ominaisuuksilla. Tosin itse saan siis olla liiankin rauhassa.
Mulla on kans tuota jännittämistä.. Se varmaan tekee tästä vielä uuvuttavampaa. Nyt odotellaan täällä vieraita saapuvaksi..ei näy vieläkään. Käsi sydämellä kuinka moni ihan "normi" sosiaalinenkaan jaksaa vieraita perjantai-iltana raskaan työviikon päätteeksi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy luonnostaan, taidot lisääntyvät kun on utelias ja uskaltautuu hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sosiaalisuus on taito, oli vaikka kuinka herkkä, ja puhun kokemukesesta, olen itsekin herkkä.
Mutta se sosiaalisuusmuskeli ei kasva jos sitä ei treenaa.
Ei voi olla että puolet suomalaisista on introverttejä, hakee tabletit lääkäristä, terapiaa ja ennenaikaista eläkettä.
Kyllä jokainen on vastuussa itsestään, aina voi oivaltaa, kasvaa ja kehittyä ja silti ihan kivuttomasti.
Vetäytyminen ei tuo onnistumisen kokemuksia. Itse tiedät, miten säilytät uteliaisuuden ja avaimen kasvuun ja oivalluksiin. Otat vaan uuden asenteen.
Tuli tähän liittyen mieleen, kun jotkut hokevat aina sitä, että pitäisi poistua mukavuusalueeltaan. Itsellekin sanotaan noin. Esim opiskeluissa tämä korostuu. Mietin vaan sitä, ettei kukaan mieti sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Joku juttu voi olla raskas toiselle, vaikka siihen yrittäisi tottua. Samalla minä olen elänyt elämääni aika paljon jo tuon mukavuusalueen ulkopuolella jos sitä katsotaan. On esim kiusattu paljon ja olen silti kestänyt sen kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Lumihiutaleen kova elämä vol. 433
Sunlaiset elää muiden kautta, kun itsessä ei ole mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä ja vinkeistä ja vertaistuesta varsinkin. Aloin miettimään tuota varsinkin, että ehkä mun rajojen vedossa on opettelemista ja sosiaalisen paineen sietäminen siinä ettei jaksa vieraita ja sen hyväksymisessä on tekemistä vielä.
Ehkä eniten loukkaa myös se, että mies ylittää jatkuvasti sitä rajaa, että en haluaisi vieraita. Enemmän painaa veljen halu tulla kylään kuin se, että minä en jaksaisi vieraita kodissani. Mies usein myös jotenkin suuttuu tai nakkelee niskoja sille, kun sanon, että en jaksaisi vieraita. En olisi uskonut, että tällainen voi tulla suhteen tielle.. Mies ei itsekään edes ole mikään social butterfly vaan itsekin introvertti, mutta silti tuntuu että hän se vasta ei osaa sanoa ei ja haluaa tuota veljeään aina tavata tai muita vieraita. Ap
En tiedä, kauanko olette olleet yhdessä, mutta eihän tuo suoraan sanottuna kovin hyvää suhteelle lupaa, jos mies ei kunnioita toiveitasi tuon vertaa. Toisaalta hän ilmeisesti on hyvin läheinen veljensä kanssa ja kokee että tämä kuuluu tavallaan kalustoon, eikä suostu ymmärtämään, ettet sinä pysty suhtautumaan häneen samalla tavalla välittömästi.
Pystyn samaistumaan sekä sinuun että mieheesi. Olen ääri-introvertti, mutta mulla on todella läheiset välit sisaruksiini. Ei haittaisi, vaikka he kävisivät meillä viikoittain, mutta miehen sisaruksia jaksan nippanappa kerran parissa kuukaudessa samoin kuin kaikkia muita ihmisiä.
Miten teillä menee vieraiden passaaminen? Hoitaako mies vieraidensa kestitsemisen itse vai jääkö kahvinkeitto sinulle? Entä keskustelun ylläpito? Mulle iso osa ongelmaa on se, että olen sosiaalisesti taitavampi kuin mieheni, vaikka introvertti olenkin, ja keskustelu ja kahvitus on aina mun vastuulla, vaikka vieraat olisi miehen puolelta ja kutsumia. Se rasittaa valtavasti, paljon enemmän kuin ihmisten seura itsessään, kun joutuu vääntämään tikusta asiaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole juuri mitään yhteistä. Vieraat olisi meille paljon useammin tervetulleita, jos saisin joskus olla tavallaan vieraana muiden joukossa ilman vastuuta siitä, että ihmiset viihtyvät, saavat jotain juodakseen/syödäkseen jne.
Ja joo, tiedän, että.voisin vain antaa olla ja miehen huolehtia itse omista vieraistaan, monesti näin teenkin, mutta ei aina kehtaa vain kököttää möllinä nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä ja vinkeistä ja vertaistuesta varsinkin. Aloin miettimään tuota varsinkin, että ehkä mun rajojen vedossa on opettelemista ja sosiaalisen paineen sietäminen siinä ettei jaksa vieraita ja sen hyväksymisessä on tekemistä vielä.
Ehkä eniten loukkaa myös se, että mies ylittää jatkuvasti sitä rajaa, että en haluaisi vieraita. Enemmän painaa veljen halu tulla kylään kuin se, että minä en jaksaisi vieraita kodissani. Mies usein myös jotenkin suuttuu tai nakkelee niskoja sille, kun sanon, että en jaksaisi vieraita. En olisi uskonut, että tällainen voi tulla suhteen tielle.. Mies ei itsekään edes ole mikään social butterfly vaan itsekin introvertti, mutta silti tuntuu että hän se vasta ei osaa sanoa ei ja haluaa tuota veljeään aina tavata tai muita vieraita. Ap
En tiedä, kauanko olette olleet yhdessä, mutta eihän tuo suoraan sanottuna kovin hyvää suhteelle lupaa, jos mies ei kunnioita toiveitasi tuon vertaa. Toisaalta hän ilmeisesti on hyvin läheinen veljensä kanssa ja kokee että tämä kuuluu tavallaan kalustoon, eikä suostu ymmärtämään, ettet sinä pysty suhtautumaan häneen samalla tavalla välittömästi.
Pystyn samaistumaan sekä sinuun että mieheesi. Olen ääri-introvertti, mutta mulla on todella läheiset välit sisaruksiini. Ei haittaisi, vaikka he kävisivät meillä viikoittain, mutta miehen sisaruksia jaksan nippanappa kerran parissa kuukaudessa samoin kuin kaikkia muita ihmisiä.
Miten teillä menee vieraiden passaaminen? Hoitaako mies vieraidensa kestitsemisen itse vai jääkö kahvinkeitto sinulle? Entä keskustelun ylläpito? Mulle iso osa ongelmaa on se, että olen sosiaalisesti taitavampi kuin mieheni, vaikka introvertti olenkin, ja keskustelu ja kahvitus on aina mun vastuulla, vaikka vieraat olisi miehen puolelta ja kutsumia. Se rasittaa valtavasti, paljon enemmän kuin ihmisten seura itsessään, kun joutuu vääntämään tikusta asiaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole juuri mitään yhteistä. Vieraat olisi meille paljon useammin tervetulleita, jos saisin joskus olla tavallaan vieraana muiden joukossa ilman vastuuta siitä, että ihmiset viihtyvät, saavat jotain juodakseen/syödäkseen jne.
Ja joo, tiedän, että.voisin vain antaa olla ja miehen huolehtia itse omista vieraistaan, monesti näin teenkin, mutta ei aina kehtaa vain kököttää möllinä nurkassa.
Ihanaa, että joku tajuaa. No kyllä mieskin passaa, koska olen sanonut etten jaksa yksin passata hänen vieraitaan, jotka käyvät usein. Ja tuo puheen ylläpito. Joo tuntuu just tuolta, että sitten odotetaan, että seurustelen vieraiden kanssa.. En itsekään osaa sitten vain möllöttää nurkassa. Sitten päädyn keskustelemaan ja huomioimaan muita:(En vaan pysty olemaan ja jatkamaan omia askareita, jos joku on kylässä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luola olisi kyllä hyvä. Toisaalta itse vastustan sitä, että introvertin pitäisi yleisen käsityksen mukaan olla aina se, joka lähtee pois kotoa metsään tai luolaan tai mihin vaan, vaikka ehdotinkin ap:lle kotoa poistumista tilanteessa, jossa vierailua ei ehkä enää kehtaa peruakaan. Minulle ainakin koti on se paikka jossa parhaiten lataudun, enkä ihan helposti luovu oikeudestani löhötä pyjamassa sohvalla vaikka mies haluaisikin kutsua vknloppuvieraita useamminkin kuin muutaman kerran vuodessa.
Oma tilanteeni ei ihan noin "vakava" ole onneksi. Kestän sentään koirat samassa tilassa, mutta miestänikään en, jollei hän kävisi kodin ulkopuolella töissä. Itse teen töitä kotona, joten saan olla arkipäivät rauhassa koirien kanssa. Silti en yhtää pahastu, jos mies lähtee vknlopuksi tai osaksi jonnekin omiin menoihinsa ja saan olla vähän lisää yksin.
Mitään ystäviähän mulla ei ole ollut enää vuosiin ja sukulaisistakin näen vain kaikkein läheisimpiä mutta elämä on valintoja. Mulle oma henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin sosiaalinen hyväksyntä, niin kuin selkeästi sinullekin.