Lue keskustelun säännöt.
Introvertti/erityisherkkä ja sosiaalinen ähky
10.09.2021 |
Miten te muut jaksatte? Itsellä tilanne, että opiskelujen takia ollut tosi sosiaalisia tilanteita ja nyt puolison veli tulossa kylään esittelemään uutta kumppania.. En jaksaisi enää yhtään vaan haluaisin olla omissa oloissani sosiaalisen Ähkyn jälkeen. Meillä on ollut joka viikonloppu joku kylässä ja tämä veli käy myös paljon.. Miten ratkaisette nämä tilanteet, kun itse haluaisi vain olla rauhassa ilman ihmisiä, mutta puoliso haluaa vieraita ja kyläilijöitä? Puoliso tekee itse etätöitä niin haluaa varmaan eri tavalla nähdä ihmisiä.. Itse en jaksa, koska olen esim. opiskeluiden puolesta jo niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa.
Kommentit (95)
Kylläpä se elämä nyt kovalla kädellä ap:ta kolhii! Jos ei huvita tavata vieraita, ja asutte jossain perähikiällä, niin mene metsään keräämään sieniä, marjoja, sorsia, kaloja, mitä siellä nyt vaan kohdalle sattuu. Tai jos sattuu satelemaan juuri kyseisenä päivänä, ja olet sokerista tehty, niin voit lukittautua makuuhuoneeseen lukemaan ko. päiväksi. Tai Tinderiä selailemaan, tai mitä muuta nyt ikinä harrastatkaan.
Kuinka oletkaan selviytynyt elämästäsi, ilman näitä meidän neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisin miehen kanssa että menee veljensä ja tämän heilan kanssa ulos kahville. win win molemmille. Japanissa esimerkiksi ei ole lainkaan sellaista kulttuuria, että mennään toisen kotiin vaan kaikki sosiaaliset tapaamiset hoidetaan ravintolassa, kahvilassa jne.
Mies opettelee sanomaan ei tai sitten ehdottaa tapaamista sinne veljen kotiin.
Miehellä on oikeus kutsua kavereita ja sukulaisia kotiinne. Vastaavasti sinulla on oikeus olla rauhassa kotona. Tästä seuraa, että teette kompromissin eli välillä mies tapaa kahvilassa tuttaviaan ja sinä olet kotona, toisella kertaa vaihdatte osia ja sinä menet vaikka kirjastoon siksi aikaa.
Olen introvertti itsekin, mies huomattavasti sosiaalisempi. Meillä mies tapaa kavereita paljon kodin ulkopuolella, mutta aina välillä on pakko kestää hänen vanhempiaan tai muita tuttavia. Mikään parisuhde ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ok juoda vaikka kahvit miehen veljen ja uuden tuttavuuden kanssa ja vetäytyä sitten omiin oloihinsa? Ei kai minun ole pakko koko iltaa viihdyttää heitä, jos en vaan jaksa? Ap
Sun ei ole pakko edes olla paikalla, jos sulta ei ole edes kysytty, että sopiiko se vierailu. Itse lähtisin varmaan jonnekin muualle tuolloin, vaikka lenkille jos ei muuta keksi. Näkisin noita vieraita sitten sellaisena ajankohtana, kun se itsellekin sopii.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus kutsua kavereita ja sukulaisia kotiinne. Vastaavasti sinulla on oikeus olla rauhassa kotona. Tästä seuraa, että teette kompromissin eli välillä mies tapaa kahvilassa tuttaviaan ja sinä olet kotona, toisella kertaa vaihdatte osia ja sinä menet vaikka kirjastoon siksi aikaa.
Olen introvertti itsekin, mies huomattavasti sosiaalisempi. Meillä mies tapaa kavereita paljon kodin ulkopuolella, mutta aina välillä on pakko kestää hänen vanhempiaan tai muita tuttavia. Mikään parisuhde ei ole täydellinen.
Totta kai miehellä on oikeus kutsua vieraita omaan kotiinsa. Mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että hän automaattisesti sopii myös puolisonsa puolesta tämän tapaamisen. Eli oletus on, että he molemmat ovat kotona tuona tiettynä aikana vieraita kestitsemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, hankala sanoa. Itse en ole parisuhteessa juurikaan sen vuoksi koska se toinen osapuoli veisi liikaa sosiaalisesta sietokyvystäni. Väsyn todella herkästi, tarvitsen paljon omaa aikaa. Saati jos vieraita lappaisi tämän tästä, palaisin varmaan loppuun. Myös omat kaverisuhteeni ovat harvalukuisia. Miehelle nyt ainakin kannattaisi selvittää asia, että kuormitut herkästi, eikä se ole kellekään hattuilua. Jos et ole jo kertonut. Vieraiden seurassa voisit olla jonkun aikaa ja sitten sanoa että takana on hiukan raskas viikko, pahoittelet ja että tarvitset lepoa.
Ihminen kehittyy luonnostaan, taidot lisääntyvät kun on utelias ja uskaltautuu hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sosiaalisuus on taito, oli vaikka kuinka herkkä, ja puhun kokemukesesta, olen itsekin herkkä.
Mutta se sosiaalisuusmuskeli ei kasva jos sitä ei treenaa.
Ei voi olla että puolet suomalaisista on introverttejä, hakee tabletit lääkäristä, terapiaa ja ennenaikaista eläkettä.
Kyllä jokainen on vastuussa itsestään, aina voi oivaltaa, kasvaa ja kehittyä ja silti ihan kivuttomasti.
Vetäytyminen ei tuo onnistumisen kokemuksia. Itse tiedät, miten säilytät uteliaisuuden ja avaimen kasvuun ja oivalluksiin. Otat vaan uuden asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu siltä, että haluan muuttaa yksin korpeen ja päättää milloin jaksan tavata ihmisiä ja milloin en..En vaan jaksa jatkuvasti olla kontakteissa. Ap
Tämä nyt on rajojen puutetta.
Kuka vaatii olla jatkuvassa kontaktissa? Vai oletko alle 18-vuotias?
Ei kukaan muu kuin sinä itse, ole vastuussa hyvinvoinnistasi.
Ei elämä ole mustavalkoista, joko-tai.
Sinulla ei ole herkkyyden kanssa ongelmia vaan rajojen kanssa ongelmia ja kommunikaatio-ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä se elämä nyt kovalla kädellä ap:ta kolhii! Jos ei huvita tavata vieraita, ja asutte jossain perähikiällä, niin mene metsään keräämään sieniä, marjoja, sorsia, kaloja, mitä siellä nyt vaan kohdalle sattuu. Tai jos sattuu satelemaan juuri kyseisenä päivänä, ja olet sokerista tehty, niin voit lukittautua makuuhuoneeseen lukemaan ko. päiväksi. Tai Tinderiä selailemaan, tai mitä muuta nyt ikinä harrastatkaan.
Kuinka oletkaan selviytynyt elämästäsi, ilman näitä meidän neuvoja?
Miksi suhtaudut aloittajaan noin vihamielisesti? Etkö sinä kaipaa koskaan mahdollisuutta ladata akkujasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toinen vastaavista ongelmista kärsivä ja sosiaalisuus ei ole ongelma vaan tilnteista palautuminen. Olen hyvinkin sosiaalinen ihminen ja pidän aidosti sosiaalisista tilanteista, mutta olen niiden jälkeen jäätävän väsynyt vaikka kivaa oli. Määrän lisääminen ei siedätä vaan uuvuttaa ja aiheuttaa psykosomaattisia vaivoja, kokeiltu on jo niin monta kertaa että uskon.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy luonnostaan, taidot lisääntyvät kun on utelias ja uskaltautuu hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sosiaalisuus on taito, oli vaikka kuinka herkkä, ja puhun kokemukesesta, olen itsekin herkkä.
Mutta se sosiaalisuusmuskeli ei kasva jos sitä ei treenaa.
Ei voi olla että puolet suomalaisista on introverttejä, hakee tabletit lääkäristä, terapiaa ja ennenaikaista eläkettä.
Kyllä jokainen on vastuussa itsestään, aina voi oivaltaa, kasvaa ja kehittyä ja silti ihan kivuttomasti.
Vetäytyminen ei tuo onnistumisen kokemuksia. Itse tiedät, miten säilytät uteliaisuuden ja avaimen kasvuun ja oivalluksiin. Otat vaan uuden asenteen.
Onpa taas niin täyttä p*skaa koko viesti.
Introvertti ei tosiaankaan ole mitenkään mieleltään sairas ihminen, joka tarvitsisi lääkkeitä ja terapiaa introverttiydensä takia.
On se kumma kun ei raskaan ja SOSIAALISEN opiskelu- tai työviikon jälkeen saa edes kotona rauhassa rentoutua. Vieraita vaan kestitsemään aamusta iltaan, niin on sitten "normaali" ihminen ja muut hyväksyvät sinut! Jes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen toinen vastaavista ongelmista kärsivä ja sosiaalisuus ei ole ongelma vaan tilnteista palautuminen. Olen hyvinkin sosiaalinen ihminen ja pidän aidosti sosiaalisista tilanteista, mutta olen niiden jälkeen jäätävän väsynyt vaikka kivaa oli. Määrän lisääminen ei siedätä vaan uuvuttaa ja aiheuttaa psykosomaattisia vaivoja, kokeiltu on jo niin monta kertaa että uskon.
Ja vielä, vetäytyminen nimenomaan tuottaa onnistumisen kokemuksia, joka kerta on voittaja olo kun olen torjunut jotain josta tiedän että se käynnistää ketjureaktion jonka toisessa päässä on refluksi tai peräpukamien aktivoituminen tai sydämen muljahtelut. Se taas on joka kerta epäonnistumisen kokemus, kun taas kerran suostun johonkin josta tiedän että se vetää voimavarat pakkasen puolelle.
Mielestäni introverttejä ja muita perttejä alkaa olla niin paljon että koko nimike on keksitty peittämään kyvyttömyyttä sosiaalisiin tilanteisiin.
Taas vertit liikkeellä. Tuntuu omalta valinnalta tuo olotila.
Ainakin tuntemani introvertit on itsekkäitä ihmisiä ja narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu siltä, että haluan muuttaa yksin korpeen ja päättää milloin jaksan tavata ihmisiä ja milloin en..En vaan jaksa jatkuvasti olla kontakteissa. Ap
Tämä nyt on rajojen puutetta.
Kuka vaatii olla jatkuvassa kontaktissa? Vai oletko alle 18-vuotias?
Ei kukaan muu kuin sinä itse, ole vastuussa hyvinvoinnistasi.
Ei elämä ole mustavalkoista, joko-tai.
Sinulla ei ole herkkyyden kanssa ongelmia vaan rajojen kanssa ongelmia ja kommunikaatio-ongelma.
Sehän se introverteillä onkin yleensä ongelma, että kun niitä rajoja yrittää laittaa, niin muut ei niitä ymmärrä (tässä tapauksessa ap:n oma puoliso). Kuten tässäkin ketjussa jo sanottu, niin et sitten ole "normaali", jos et jaksa ottaa vastaan vieraita tms. On oletusarvoista, että kaikki haluaa olla sosiaalisia 24/7.
Noh, itse olen viime vuosina ne rajat asettanut entistä tarkemmin, minkä vuoksi kavereita ei enää juurikaan ole. Mutta ennemmin olen ilman kavereita kuin sellaisten kanssa, jotka eivät minua hyväksy tällaisena kuin olen :)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy luonnostaan, taidot lisääntyvät kun on utelias ja uskaltautuu hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sosiaalisuus on taito, oli vaikka kuinka herkkä, ja puhun kokemukesesta, olen itsekin herkkä.
Mutta se sosiaalisuusmuskeli ei kasva jos sitä ei treenaa.
Ei voi olla että puolet suomalaisista on introverttejä, hakee tabletit lääkäristä, terapiaa ja ennenaikaista eläkettä.
Kyllä jokainen on vastuussa itsestään, aina voi oivaltaa, kasvaa ja kehittyä ja silti ihan kivuttomasti.
Vetäytyminen ei tuo onnistumisen kokemuksia. Itse tiedät, miten säilytät uteliaisuuden ja avaimen kasvuun ja oivalluksiin. Otat vaan uuden asenteen.
Hienosti kirjoitettu.
Yksi tuttu mies oli kaltaisesi naisen kanssa naimisissa jonkun vuoden. Mutta ei se "normaalin" ja vahvasti introvertin suhde sitten pidemmän päälle toiminut.