Oletko ollut ihastunut johonkin saavuttamattomaan
ihmiseen pitkiä aikoja? Miksi et pääse ihastumisesta lopullisesti eroon?
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:07"]Pitkäksi venähtävä ihastuminen voi olla seurausta myös siitä, että ei ole tähän toiseen henkilöön ollenkaan keskusteluyhteydessä tai sellaisissa väleissä, että voisi puhua tälle avoimesti ja kiertelemättä. Juttu siis junnaa paikoillaan, koska se ei saa ratkaisua. [/quote] Hyvä teoria.. Olen itsekin ajatellut, että olisiko tutustuminen järkevää, että voisi saada jonkinlaisen päätepisteen.
[/quote]
Miten voi olla ihastunut ihmiseen jonka kanssa ei ole missään tekemisissä ja jota ei edes tunne...?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:07"]Pitkäksi venähtävä ihastuminen voi olla seurausta myös siitä, että ei ole tähän toiseen henkilöön ollenkaan keskusteluyhteydessä tai sellaisissa väleissä, että voisi puhua tälle avoimesti ja kiertelemättä. Juttu siis junnaa paikoillaan, koska se ei saa ratkaisua. [/quote] Hyvä teoria.. Olen itsekin ajatellut, että olisiko tutustuminen järkevää, että voisi saada jonkinlaisen päätepisteen.
[/quote]
Miten voi olla ihastunut ihmiseen jonka kanssa ei ole missään tekemisissä ja jota ei edes tunne...?
[/quote]
Siinäpä se. Tuota jäin minäkin ihmettelemään. ;D
Joka kerta. Tai no, melkein joka kerta. Yhden kerran sain vastakaikua ja yllätyin täysin tunteista ja tunteistani. Minulla on jonkinlaista ongelmaa ihmissuhteiden kanssa ja luultavasti tarkoituksellakin ihastun näihin "saavuttamattomiin" koska en alitajuisesti varmaan toivo suhdetta. Harmikseni ihastukseni kestävät vain vuosia... Ei haittaisi, jos kestäisi hieman vähemmän aikaa.
Yhtä taisin kaukaa katsellä 4 vuotta, kunnes tiet erosivat. Edelleen on lämpimät tunteet häntä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:07"]Pitkäksi venähtävä ihastuminen voi olla seurausta myös siitä, että ei ole tähän toiseen henkilöön ollenkaan keskusteluyhteydessä tai sellaisissa väleissä, että voisi puhua tälle avoimesti ja kiertelemättä. Juttu siis junnaa paikoillaan, koska se ei saa ratkaisua. [/quote] Hyvä teoria.. Olen itsekin ajatellut, että olisiko tutustuminen järkevää, että voisi saada jonkinlaisen päätepisteen.
[/quote]
Miten voi olla ihastunut ihmiseen jonka kanssa ei ole missään tekemisissä ja jota ei edes tunne...?
[/quote]
Siinäpä se. Tuota jäin minäkin ihmettelemään. ;D
[/quote]
Olen yllättynyt, eikö kukaan muu ole koskaan ihastunut täysin tuntemattomaan? Ei nyt sellaiseen, jonka kerran ohittaa kadulla, mutta sellaiseen, jota edes joskus näkee, vaikkei tälle koskaan puhuisikaan?
Itse ujona tyttönä ihastuin jatkuvasti, elin toki muutenkin aika paljon mielikuvituksessani ja kuvittelin heidän persoonansa, meidän tulevaisuutemme, kotimme jne. Se on vähän sama asia kuin ihastuisi näyttelijään tai vielä tarkemmin, roolihahmoon.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:13"
Miten voi olla ihastunut ihmiseen jonka kanssa ei ole missään tekemisissä ja jota ei edes tunne...?
[/quote]
Tutustunut esimerkiksi ympäristössä, jonne ei varsinaisesti mennä "haku päällä", ollaan tekemisissä ulkoisten asioiden takia, ympärillä aina muitakin ihmisiä, niin ettei henkilökohtaisuuksta voi puhua jne.
Jep. Sammy Babitziniin hänen oltuaan kuolleena 40 vuotta. Ihan tosi. :D On lieventynyt, mutta en ole varma onko mennyt vieläkään täysin ohi.
En tiedä mikä pääparkaa vaivaa, mutta ihanaa on ollut...
Pidän itseäni melko realistina, mutta niin vain rakastuin ensisilmäyksellä.
Hän on minulle yhtä saavuttamattomissa, kuin asuisi kuussa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 01:18"]Pidän itseäni melko realistina, mutta niin vain rakastuin ensisilmäyksellä.
Hän on minulle yhtä saavuttamattomissa, kuin asuisi kuussa.
[/quote]
Miksi on saavuttamattomissa?
Joku sanoi että kannattaa reilusti vaan ottaa yhteyttä siihen mahdolliseen ihastuksen kohteeseen, eikä saa jäädä yksin murehtimaan kyseisen aiheen kanssa. Se on varmaankin joissain tapauksissa ihan varteenotettava vaihtoehto. Mutta entäs tämä minun tapaukseni, kun olen nääs ihastunut, tai suoraan sanottuna, rakastunut, siihen kaunareiden, Donna Loganiin! Tunteeni häntä kohtaan heräsivät heti kohta muutaman jakson jälkeen, kun olin nähnyt tuon suloisen kultakutrin. Riittääköhän se että kirjoitan ihan reilusti, Suomeksi, vai pitäisikö kenties pyytää avuksi eräs luotettava henkilö, joka hallitsee myös Englannin kielen ihan täydellisesti..? Toisaalta voisin kyllä kuvitella, että Donna hallitsee myös Suomen kielen, koska hän puhuu myös Englantia niin sujuvasti. Se, että miksi olen rakastunut tähän kaunari-Donnaan, johtuu siitä, että hän on aivan uskomattoman sympaattinen, ja hän tulee toimeen kaikkien kanssa, se kertoo ihmisestä hyvin paljon. En ole tainnut vielä kehua, että Donna on minun mielestäni kaikkein kauneinta ja hurmaavinta mitä koskaan olen nähnyt! Varsinaisesta kirjeestäni tulisi perusteluineen aikalailla pitkähkö, mutta kun ottaa huomioon, että sillä voisin ehkä jopa saada hänet kiinnostumaan, niin miksipä en silloin yrittäisi.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:25"]
Väitän, että pitkään jatkunut ihastuminen saavuttamattomaan on peitetunne. Taustalla voi olla trauma, riippuvuus, arvottomuuden tunne. Arvottomaksi itsensä kokeva ihminen ihastuu kohteeseen, jota ei voi saada todistaakseen itselleen huonoutensa. Ihastuminen on turvallista, koska siitä ei synny suhdetta. Traumaa ei tarvitse käsitellä kun mieli kiinnittyy saavuttamattomaan ihastukseen. Kun on valmis kohtaamaan vaikean kokemuksen, ihastuskin hiipuu. Riippuvuus katoaa. Pitkä, vuosia jatkuva, ihastus ja sen taustalla piilevä toinen tunne on hyvä käsitellä terapiassa. Tätä mieltä minä olen.
[/quote]
Mulla on just tällainen, paitsi että nyt on käynyt niin, että olemme tutustumassa. Tutustuin häneen nimenomaan siksi, että saisin käsitellä traumojani (jotka hänellä paljolti samoissa asioissa) ja niitä onkin noussut koko ajan jatkuvalla syötöllä käsittelyyn. Näemme aika harvakseltaan, mutta kun näemme se on hyvin intensiivinen tapaaminen. Elättelen toiveita syvemmästäkin suhteesta, mutta saa nyt nähdä. Suhteen tiellä on paljon (sisäisiä) esteitä(mme).
Yks lääkäri. Komea varakas ja hauska. En voi varata hänelle aikaa koska olen ajatellut häntä ..
Yks räppäri. Kosisin jos en olis naimisissa. Ei ole Ela eikä Cheek.
Yks ruotsalainen euroviisuvoittaja. On vaan niin sairaan komea.
Mä olen naimisissa tavallinen perheen äiti ja aika köyhä.
Portugalin euroviisuesiintyjään 2015. Välissämme on meri.
-Mies 29v + 1v-
Olen ollut rakastunut 12-vuotiaasta lähtien yhteen ja samaan ihmiseen, jota en voi saada. Koen vain jotenkin syvää yhteyttä häneen, vaikka asuu nykyisin toisella puolella maata. Luen aina välillä hänen urheilujoukkueensa postilistaa. Ihan typerää olla vielä 40-vuotiaana jumissa johonkin niin saavuttamattomaan.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:59"]
No vittu kyllä. Niin paljon vituttaa, haluun lobotomian.
[/quote]
jos ikinä saisin kokea noin vahvoja tunteita, niin tekisin tasan kaikkeni ihastuksen eteen.
t. Tunnetyhjiössä elävä
[/quote]
Ei se ole niin yksinkertaista. Vai miten osaisit itse toimia tilanteessa, jossa olet kuvitellut itsesi koko elämäsi heteroksi, kunnes joku nainen pistää sun pään totaalisen sekaisin? Sydän heittää volttia ja täriset vielä pari minuuttia pelkän "moi":n jälkeen. Ja tietysti nainen on heterosuhteessa ja olet ollut asiakassuhteessa hänen kanssaan. Ei paljon tutustuta edes kaverimielessä. Huoh.
(tiedän, olen huudellut tätä keissiä ympäri vauvapalstaa. En vaan pysty olla miettimättä tätä koko ajan ja kenellekään en voi puhua kunnolla)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:59"]
No vittu kyllä. Niin paljon vituttaa, haluun lobotomian.
[/quote]
jos ikinä saisin kokea noin vahvoja tunteita, niin tekisin tasan kaikkeni ihastuksen eteen.
t. Tunnetyhjiössä elävä
[/quote]
Ei se ole niin yksinkertaista. Vai miten osaisit itse toimia tilanteessa, jossa olet kuvitellut itsesi koko elämäsi heteroksi, kunnes joku nainen pistää sun pään totaalisen sekaisin? Sydän heittää volttia ja täriset vielä pari minuuttia pelkän "moi":n jälkeen. Ja tietysti nainen on heterosuhteessa ja olet ollut asiakassuhteessa hänen kanssaan. Ei paljon tutustuta edes kaverimielessä. Huoh.
(tiedän, olen huudellut tätä keissiä ympäri vauvapalstaa. En vaan pysty olla miettimättä tätä koko ajan ja kenellekään en voi puhua kunnolla)
[/quote]
Hmm.Aika erikoista..
Miten tämä henkilö suhtautuu sinuun?´Voisiko kenties tuntea samoin?
Joo. Tälläkin hetkellä kaveriini. Emme näe usein, mutta puhumme silloin tällöin pitkiä aikoja puhelimessa. Kun näemme, meillä on tosi kivaa. Olimme kerran reissussa yhdessä ja minulla oli niin hyvä olo hänen kanssaan että teki vaan mieli ottaa kädestä kiinni, se ois tuntunut niin luonnolliselta. Nyt oon miettinyt pitäiskö kertoa tunteistani vaikka olen aika varma ettei hän tunne samoin. Ei pelota että saisin takkiini, olen varautunut siihen. En myöskään usko että kaverisuhteemme kärsisi koska emme näe niin usein, ja hän on aiemminkin ollut vastaavanlaisissa tilanteissa ja hoitanut ne hyvin. Ehkä mä kerron, jahka vaan uskallan.
Kyllä. Mutta ihmettelen suuresti jos muka kuvittelin kaiken. Koska vaikutti jonkin aikaa että sillä oli samantyylisiä ajatuksia. Mutta sitten ei kuitenkaan. Kyllähän tää vähän vit*ttaa. Itse asissa aika vit*sti. Mä oon just sellanen, että jos kokeilee ei pääse eroon. Koska oon niin ufo tyyppi. Niin pakko niiden lyödä jarrut sen takia. Tiedän sen. Tarvitsen sellanen todella itsenäisen ja älykkään miehen. Mutta harmikseni ihastun toisenlaisiin. Koska haluan olla alfa suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:07"]Pitkäksi venähtävä ihastuminen voi olla seurausta myös siitä, että ei ole tähän toiseen henkilöön ollenkaan keskusteluyhteydessä tai sellaisissa väleissä, että voisi puhua tälle avoimesti ja kiertelemättä. Juttu siis junnaa paikoillaan, koska se ei saa ratkaisua.
[/quote]
Hyvä teoria.. Olen itsekin ajatellut, että olisiko tutustuminen järkevää, että voisi saada jonkinlaisen päätepisteen.