Ruma ihminen: miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

Mun on jännää ottaa kantaa tähän koska olen ollut sekä "ruma" että "nätti".

Aiemmin olin koulukiusattu langanlaiha akneihoinen luuranko, joka näytti pojalta, käytti rumia halpoja vaatteita kun muuhun ei ollut varaa ja vihasi itseään ja jonka päälle pojat lähes räkivät. Erikoista kyllä, kavereita ei puuttunut. Jotenkin sain seuraa, koska en ollut kenellekään uhka.

Myöhemmin kiloja tuli lisää, opin tyylin, opin meikkaamaan, käyttämään tyylikkäitä vaatteita ja koruja jne. Ja nyt on TODELLA vaikeaa saada uusia ystäviä, varsinkin naisista. En tiedä onko se perussuomalainen kateus vai mikä, mutta jotenkin hirveää, että rumana raukkana sain olla mukana porukoissa, nyt mua ei uskalleta edes lähestyä?

-Enkä todellakaan ole nokkava, sen koulukiusaus kyllä karsi.

Sen myönnän että tyylikäs ulkonäkö avaa mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Miehiä ei myöskään ole puuttunut. Vakavassa mielessä, sillä en ole mikään tissiblondi ts.pano... tai näkyyhän tuossa tuo kuva josta saa aika hyvän esimerkin.

Kaunistuin laihduttamalla 30 kiloa. Kasvoihini se oli suuri parannus. Tuli peukuteltua melkein koko ketju läpi, niin tuttuja kokemukset olivat. Aina normaalin näköinen tai kaunis ollut ei tajua. Kaikki entuudestaan tututkin kohtelevat eri tavalla.

Rumaan naiseen törmään yhtä usein kuin kauniiseen naiseen - eli harvoin. Tässä maassa on mielestäni suurin osa naisista ns. ulkonäöltään mitään sanottavia. sit löytyy näitä keskivertoa vähän kauniimpia (mutta ei kuitenkaan kauniita) ja tietenkin muutama oikeasti kaunis. No, mielipidekysymys. Itse kohtelen ihmistä hyvin ulkonäöstä riippumatta ja arvostan kaikkien mielipiteitä.

mies

Itse en ole ruma enkä kaunis, varmaan aika tavis. Se on kyllä varmaan totta, että tällaisella taviksella itsetunnon merkitys on suuri. Yleensähän itsetunto vahvistuu vuosien vieriessä, mutta itsellä se on kulkenut täysin päinvastaisesti...anyway, meillä on töissä nainen, joka ei ole erityisen viehättävä, iso ulkoneva luomi kasvoissa, hygienia huono (tämä on kyllä helppo korjata, mutta hän on pienten lasten äiti, joten ei varmaan ole aikaa). Hän on huono esiintyjä, usein hermostunut jne. Mutta sitten kun puhutaan älykkyydestä, niin hän on kyllä yliveto. Älykkyys ei tule esille, kun ensimmäisiä kertoja hänen kanssaan on tekemisisissä tuon hermostuneisuuden vuoksi, mutta myöhemmin kyllä tajuaa, että hänellä on melkoisesti kapasiteettia. Luulen kuitenkin, että hänellä oli aiemman tiiminsä kanssa vaikeuksia ehkäpä juuri tuon epäviehättävyyden takia (tiimi oli miehistä koostuva). Ja pointti tässä kirjoituksessa oli kai se, että itse ainakin arvostan tuota naista, koska hän on äärimmäisen älykäs ja vaikka olisikin puutteita ulkonäössä, niin itselleni se on ihan täysin toisarvoinen asia, kun päässä leikkaa. En asu Suomessa, mutta Suomen aikoina muistan kuinka välillä kärsin nenästäni, kun se oli niin pitkä. Nyt asun Keski-Euroopassa, niin nenäni on jopa pieni. Olen sitä mieltä, että Suomen/suomalaisten homogeenisuus vaikuttaa myös siihen, miten vähänkin erilaiset ihmiset nähdään. Muistan varsinkin, että suomalaiset miehet saattavat olla todella julmia naisia kohtaan, jotka eivät sovi heidän käsitykseensä söpöydestä, kauneudesta jne. Keski-Euroopassa on kannustavampi ilmapiiri niitä kohtaan, jotka eivät ole niin viehättäviä. Sen näkee siinä, että jos "epäviehättävä " nainen laittautuu hyvin, hän aivan varmasti saa positiivista huomiota. Suomessa, jos näin tapahtuu, se nähdään jotenkin säälittävänä. En tiedä, onko asiat muuttuneet, mutta näin itse vuosien takaa muistan.

Saliax kirjoitti:

Myöhemmin kiloja tuli lisää, opin tyylin, opin meikkaamaan, käyttämään tyylikkäitä vaatteita ja koruja jne. Ja nyt on TODELLA vaikeaa saada uusia ystäviä, varsinkin naisista. En tiedä onko se perussuomalainen kateus vai mikä,

Huoh. Olet ilmeisesti nyt aikuinen? Aikuisena ystävien saaminen on muutenkin vaikeampaa, mutta jos sinulle tuottaa iloa ajatella muiden olevan vain kateellinen ulkonäöstäsi, niin mikäs siinä. Ehkä tuo asenne kaiken lisäksi paistaa sinusta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että Suomen/suomalaisten homogeenisuus vaikuttaa myös siihen, miten vähänkin erilaiset ihmiset nähdään.

Eipä ole koskaan tullut tuo mieleen, mutta olet varmasti oikeassa. Suomessa on todella kapea näkemys kauneudesta.

Ja av:lla tietysti vielä sitäkin kapeampi.

Olen tavallinen/kaunis ja voin sanoa, että olen kohdannut elämässäni syrjintää, huonoa kohtelua ja ilkeyttä, sekä erilaisia pahoja vastoinkäymisiä jotka eivät liity ulkonäköön. Sanon tämän nyt tähän väliin ihan siksi, kun jotkut rumat vaikuttavat kuvittelevan, että kauniit saa aina hyvää kohtelua, aina flirttaillaan ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista ja hienoja, ilmaiseksi eteen heitettyjä mahdollisuuksia.

En jää ihmisille mieleen. Työpaikalla mun nimeä ei muisteta ja usein kunnian minun töistäni saa joku toinen. 

Baareissa jään aina ilman seuraa vaikka mentäisi tyttöporukalla. Kaikille muille riittää hakijaa ja saattajaa. Joskus joku kohtelias miekkonen saattaa jututtaa minuakin mutta silmät vierivät aina ystäviini päin ja pian huomaankin juovani itsekseni. 

Nämä voivat johtua myös huonosta luonteesta ja ehkä juttuni ovat tylsiä, mutta miellään laitan syyn rumalle naamalle ja löllölle kropalle että saisin uskoteltua itselleni sentään luonteeni olevan siedettävä. 

Luulen, että kaikista parhaassa asemassa sosiaalisesti ovat ihmiset jotka ovat kategoriassa tavallisennäköiset. 

Silmiä avaava ketju. Pitääpä yrittää aivan tietoisesti vaikuttaa omaan suhtautumiseen eri ihmisiin. Mielestäni toki suhtaudun kaikkiin samoin, mutta hyvinkin olen voinut tiedostamattani käyttäytyä huonosti rumia kohtaan.

Jotenkin näen suurimman osan ihmisistä rumina, joten mun on paha mennä sanomaan. Kohtelen yleensä niitä yleisesti ajatellusti kauneimpia/komeimpia huonoiten, koska niillä menee parhaiten. Näin tasapainotan vaakaa.

Luuserimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ihmisten keskellä. Varpaisiin tuijottelu, varsinkin jos hyvännäköisiä ihmisiä on lähellä niin katse menee heti maahan alistumisen merkiksi. Yleensä sitä vain häpeää itseään muiden seassa ja toivoo, että kukaan ei huomaisi. Unohtamatta sitä tunnetta kun tietää miten helvetillinen työ on saada parisuhde kun on ruma eikä edes erityisen lahjakas missään. Siis jos joskus koen olevani sellaiseen suhdehommeliin valmis. Tuntuu, että työllistymistäkin vaikeuttaa se kun on ruma, kukapa sitä nyt rumaa työkaveria haluaa katsella. Koulua muistelen edelleen pahalla enkä ikinä enää kyseisiin laitoksiin halua astua vaikka miten sinne minua houkuttelisivat, ne on yksiä helvettejä ja kiusaamisen keskuksia.

Terveisin Naispelko22

Käypä mittauttamassa testosteronitasosi.

Alentuneet testo-tasot ovat keskeisimpiä syitä miesten masennukselle ja alakuloisuudelle. Tuon ikäinen mies on normaalisti voittamaton universumin kuningas, ihan riippumatta todellisuudesta. Lääkäriltä voit saada korvaushoitoa.

Olisipa melkoinen osuma jos kyse olisi testosteronin puutteesta ja muutaman rivin perusteella sen voisi päätellä. Mutta jos olisikin niin sinkkitabletit nostaa testosteronia, ei tarvii lääkäriin välttämättä mennä.

Se näkyi pentuna siinä kun kaveri kopioi kokeeni. Mutta hän saikin 8+ ja mulle tippui 5 1/2. Vitutti ihan vähäsen.

Vierailija kirjoitti:

Se näkyi pentuna siinä kun kaveri kopioi kokeeni. Mutta hän saikin 8+ ja mulle tippui 5 1/2. Vitutti ihan vähäsen.

Eri luokilta oltiin siis ja eri opettajat tarkisti noi. Tehtiin samassa tilassa kun luokkatilat oli remontissa.

Ei rumia ole ihmisiä. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, arvokkaita ja tasavertaisia. Ei tässä maailmassa ole yhtään huonoa ihmistä, ei ainakaan minun silmissäni!

Vierailija kirjoitti:

Ei rumia ole ihmisiä. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, arvokkaita ja tasavertaisia. Ei tässä maailmassa ole yhtään huonoa ihmistä, ei ainakaan minun silmissäni!

Ei niin, mutta tasavertaista kohtelua eivät kaikki saa selvästikkään. Ennakkoasenteet paistaa läpi, näkyy ketjun vastauksissa. Vihamielisyys, ylikävely, huomauttelu, itsetunnon romutusyritykset.

Kyse ei varmaan edes ole siitä, että jollain olisi huono itsetunto sinänsä. Vaan toisten suhtautumistavat aiheuttavat vastareaktiota.

Tuli muuten mieleen, että en näe mitään kaunista ulkoisesti virheettömissä ihmisissä. Jostain syystä ne ei edes jää mieleen, enkä muista niitä jälkeenpäin.

PARASTA TIETYSTI MINUN KOHDALLANI,ETTÄ ISÄ JÄTTI AINOAN POIKANSA PERINNÖTTÖMÄKSI,KUN EI OLE TUOTA JÄLKIKASVUAKAAN...8,1 OLI KOULUSSA KESKIARVO JA YLIOPPILAS.TOSIN VANHOJENTANSSISSA KUKAAN EI SUOSTUNUT TANSSIMAAN KANSSANI...HARVAT HAMPAAT,MUTTA HYVÄT,EPÄSYMMETRISET KASVOT...JÄTKÄT TOSIAAN REILUJA JA KAVEREITA,MUTTA OON HETERO.

Mitäpä tähän sanoisi. Olen kaveri porukassani pelle, se läski mikä vitsailee milloin mistäkin. Ketä ei oteta vakavissaan ja olenkin saanut seksittömän leiman, kuin en olisi seksuaalinen olento lainkaan. Kerran kuultua "en voisi edes kuvitella, että harrastaisit seksiä" ja naurua päälle. Wau, kiitos, kauniit sanat jo huono itsetuntoiselle.

Lapset ovat pelästyneet minua ollessani tupakalla huppu päässä. Juoksivat pakoon talon taakse.Olen kovin kalpea, melkein valkoinen, ehkä harmaa ja päällä mustat vaatteet. Ei sillä, toisinaan säikähdän itsekin jos katson peiliin, etenkin pimeässä.

Ainoan kerran kun joku mies on lähestynyt, on hän ollut todella kovassa humalassa. Ja silloinkin jos mies osoittaa mielenkiintoa, ystäväni tulevat ja häätävät hänet pois. "Et ansaitse tuollaista". Mitä minä ansaitsen? Vieläkin huonompaa kuin känninen, hieltä, tupakalta ja eritteiltä  haiseva mies, joka ei osaa lausua edes nimeäni oikein? Olen iloinen, että joku joskus kehuu, vaikka se tulisi kolmena näkevän suusta.

Olen likasanko, jonka päälle kaadetaan paskaa. Se, joka on epäsiistin näköinen, vaikka kuinka laittautuisi, se, joka on tyhmä, vaikka kuinka tietäisi. Toisinaan tuntuu, ehkä huono itsetuntonikin puhuu, etten kuulu samalle tasolle kuin muut. Kuin katselisin kaukaa ja ihmetellen, miten he saavat ihmismäistä kohtelua. Kuinka he ovat kauniita.

Kaikesta huolimatta olen ihan perus positiivinen ja iloinen ihminen, mutta tätä ketjua lukiessa samaistui ja alkoi ärsyttää. Nyt surettaa.