Ruma ihminen: miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

Pakko myöntää, että välillä tuntuu tosi pahalta, mutta sitten kun päivittäin katsoo ihmisiä ja tajuaa, että enemmän joka puolella rumia kuin kauniita, niin olokin paranee.

Miksi mun viesti katosi täältä?! Olenko niin ruma että ylläpitokin vihaa :'(

Itse en ole vielä nähnyt sellaista ihmistä, joka on timmissä kunnossa mutta on ruma.

Hyväkuntoinen ihminen näyttää hyvältä. Ei siis ole rumia ihmisiä, on vain huonokuntoisia, ylipainoisia tai epäsiistejä. Mikä parasta nämä kaikki ovat asioita joihin pystyy helposti itse vaikuttamaan.

No miten sen nyt pitäisi vaikuttaa arkiseen elämääni? Ei mitenkään! Ai niin, sinäkin saat olla ihan rauhassa, sinun ukkosi ei ole kiinnostunut minusta. Lepää rauhassa!

Rumaakin rumempi on se, joka kateuksissaan käyttäytyy ilkeästi hyvännäköisiä kohtaan. Elämääni tuli muutamia vuosia sitten erittäin ruma nainen, joka sai rumuutensa vuoksi paljon myötätuntoa minulta - hänellä lienee vaikeaa kun on noin ruma -ajattelin - , joten annan hänen ylimielisen ja itsekkään käytöksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja yritän ymmärtää että hän on haavoittunut. Mutta mitä enemmän olen tuota rumaa oppinut tuntemaan, sitä rumemmaksi hän silmissäni muuttuu. Moni kakku on päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä ja niin on moni rumakin.

Nuorena rumana naisena voin kertoa:

- kelpaan vain yhden illan jutuksi tai salaiseen seksisuhteeseen

- kukaan mies ei ole koskaan kiinnostunut vakavemmasta

- täten minua ei ole myöskään esitelty kavereille ja kerran vahingossa näin yhden miehen (jonka kanssa seksisuhde) vanhemmat, ja mies halusi päättää tämän kys. suhteen heti seuraavana päivänä

- naiset pilkkaavat kutsumalla kauniiksi

- jos on yrittänyt tutustua miehiin, saan aina jossain vaiheessa jotain pilkkaa tai huomautuksia ulkonäöstäni

- Kukaan ei ole kiinnostunut seurastani jos en itse tee aloitetta ja osoita olevani älykkäämpi kuin miltä näytän.

- Siedettävän näköiset naisetkin vain nostelevat nokkaansa minulle

- Flirtti? Mitä se on?

- En ole varma tästä, mutta luulen että rumuus on myös ongelma työhaastatteluissa kun 95% alani työpaikoista on sellaisten nättien nuorten miesten kansoittamia. Ja nämä mallipojut sitten palkkaavat vain kaltaisiaan koska rumahan on automaattisesti tyhmä.

Onpa tämä kommettiketju surullista luettavaa mutta näinhän se on, että tämä maailma on todella pinnallinen ja julma paikka, etenkin epäviehättäville ihmisille. Tajusin jo nuorena olevani ruma, en koskaan onnistunut kuvissa, näytin huomattavasti rumemmalta kuin muut. Erotuin aina joukosta hyvin negatiivisella tavalla, pojat sekä tytöt nälvivät, nauroivat, levittivät ilkeitä juoruja, tönivät , potkivat, halveksuivat ja eristivät porukan ulkopuolelle. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla sain olla suht rauhassa, mutta koulua vaihdettuani ja neljännelle luokalle mentyäni helvetti alkoi. Kiusaaminen oli lähes päivittäistä, en saanut hetken rauhaa kiusaajiltani, monesti toivoin ettei minun olisi tarvinnut mennä kouluun ollenkaan. Toisille olin aina se varakaveri, se tyttö jonka kanssa oltiin tekemisissä jos ei ollut muuta parempaa seuraa. Toisinaan vietin välitunnit ihan yksin. Elämäni on ollut taistelua lapsuudesta saakka, olen huomannut miten eri tavalla minuun suhtaudutaan kuin viehättäviin tai jopa ihan tavallisiin ihmisiin. Ihmiset eivät tule juttelemaan minulle, saan outoja pälyileviä katseita, kulmien kurtistelua, tuhahtelua, huokauksia, supittelua minun nähdeni, ihmiset eivät halua tarjota apuaan minulle ja jos sitä kysyn vastaukseksi saan joko hymähtelyä, vihaisen mulkaisun, vaivautuneen katseen tai minut jätetään täysin huomiotta. Miehet eivät flirttaile kanssani, en saa treffipyyntöjä, kanssani ei haluta seurustella vaan miehet vonkaa ainoastaan seksiä ja sitä kun eivät saa, niin katoavat vähin äänin. Ihmiset ignooraavat minua aika roimasti, saa oikeasti tehdä töitä ja nähdä vaivaa sen eteen että tulee edes nähdyksi tai kuulluksi ihmisten keskuudessa. Ääntäni en saa kuuluviin, vaan minun täytyy kovasti ponnistella ja silti minut jätetään huomiotta, syrjitään sivuun. Kanssani ei haluta olla kavereita eikä liikkua julkisilla paikoilla, ihmiset tuntevat seurassani olonsa kiusalliseksi. Minun oletetaan aina olevan tyhmempi kuin mitä olenkaan, saavutuksiani vähätellään ja mitätöidään, jos joku kauniimpi tekee saman asian, saa kyseinen henkilö siitä kiitosta ja kunniaa. Joudun olemaan suorastaan yli-ystävällinen ihmisille, jos vähänkään näytän temperamenttiani tai tahtoani, näytetään minulle välittömästi kaapin paikka ja laitetaan ruotuun. Kauniit ihmiset saavat anteeksi vaikka mitä, jopa aivan törkeää käytöstäkin. Kaikenlainen sikailu on näköjään sallittua, jos olet vähänkään viehättävä mutta ruman täytyy polvistua muiden edessä ja nöyristellä kuin mikäkin äiti Teresa ja silti saa huonoa kohtelua. Monesti tuntuu siltä että jopa ansaitsen tulla kohdelluksi huonosti, olenhan ihmisenä niin hirveä ja arvoton, näin minulle on näytetty koko ikäni ja siksipä olenkin usein se kynnysmatto, jonka yli tallotaan häpeämättä ja sääliä tuntematta. Joten ei ole vaikeaa arvata että itsetuntoni on aivan pohjamudissa ja olen vakavasti masentunut. En näe itsessäni mitään hyvää ja tunnen itseni ihan arvottomaksi, olen täysin epäonnistunut ihmisenä. On selvää että tällainen keskiverrosta negatiivisella tavalla poikkeava ulkonäkö estää tekemästä monia asioita ja sulkee niin monia ovia elämässä, en uskalla edes haaveilla seurustelukumppanin löytymisestä tai työnsaannista. Ei missään ammatissa oteta vakavasti jos ei ole edustavan näköinen, ihan sama mikä ala on kyseessä, tämä on ihan selvä tosiasia. Jopa omat vanhempani kohtelevat minua eri tavalla kuin muita sisaruksiani, minulla on kaksi isoveljeä ja yksi pikkusisko ja heillä kaikilla on symmetriset ja viehättävät piirteet, oma naamani taas on epäsymmetrinen, kasvojeni mittasuhteet ovat kummalliset ja silmäni todella pienet ja nenäni iso hyppyri ja perunanenän sekoitus. Usein mietin että olisi parempi jos en olisi koskaan syntynytkään, ei tämä elämä ole elämisen arvoista eikä nautittavaa lainkaan, suurimman osan ajasta olen sisätiloissa, sosiaalista elämää minulla ei ole ollut enää vuosiin. Tuntuu etten saa kanssaihmisiin minkäänlaista yhteyttä ja ikään kuin minun ja heidän välillä olisi sellainen valtava suojamuuri, jonka yli ei pääse millään. Olen elämässä ollut aina se sivustaseuraaja, katsonut kun muut pitävät hauskaa, solmivat ihmissuhteita, sosialisoivat muiden kanssa, luovat kontakteja, matkustelevat, saavat töitä ja elävät kaikin puolin täysipainoista elämää, ette arvaakaan miltä tuntuu olla täydellinen luuseri ja elämässä häviäjä, yhteiskunnasta syrjäytynyt kummajainen. En usko että tästä tilanteesta on muuta ulospääsyä kuin kuolema mutta itseäni en uskalla tappaa, en halua päätyä vammautuneena johonkin hoitokotiin lopun iäkseni, se olisi aivan karmiva painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena rumana naisena voin kertoa:

- kelpaan vain yhden illan jutuksi tai salaiseen seksisuhteeseen

- kukaan mies ei ole koskaan kiinnostunut vakavemmasta

- täten minua ei ole myöskään esitelty kavereille ja kerran vahingossa näin yhden miehen (jonka kanssa seksisuhde) vanhemmat, ja mies halusi päättää tämän kys. suhteen heti seuraavana päivänä

- naiset pilkkaavat kutsumalla kauniiksi

- jos on yrittänyt tutustua miehiin, saan aina jossain vaiheessa jotain pilkkaa tai huomautuksia ulkonäöstäni

Lisäinfoa, tällaisen näköinen olen:

- pitkät hiukset

- hoikka, tiimalasivartalo

- keskiverrot kasvot. Eivät tosiaan erityisen kauniit kuulemma.

- pukeudun naisellisesti

- keskikokoiset rinnat

- siro vartalo

Ja ei - en pärjää kilpailussa muiden naisten kanssa vaan tosiaan pelkkään tunteettomaan seksiin miehille... :(

mun päälle syljetään, saan haukkuja jos poistun kotoa, en saa töitä ja en ole koskaan edes suudellut

Kukaan ei sillä tavalla kiinnostu minusta. Aina on kiinnostus herännyt vasta kun on käynyt ilmi minun ammattini ja tuloni

Olen huomannut samanm minkä jotku on täällä aikaisemmin maininnutkin, että luonne pelastaa monta tilannetta. Tiedän monia naisia jotka ovat rumemman puoleisia, mutta jotka ovat hyväluontoisia, joten heillä on perheet ja elämä mallillaan ym. Itse olen parhaimillani tavallisen näköinen meikattuna ja vaikka itse sanonkin ehkä paremman näköinen kuin nämä jotkut tuttuni: valitettavasti olen luonteeltani sellainen kotihiiri ja muutenkin niin varautunut ettei miehiä oikein kiinnosta.

Olen roteva kuin Justiina, naurettavan isot on rinnat ja hartiat, perse pieni, maha iso. Naamaltani olen ihan nätti. Pituuskin ois hyvä, 170 cm ja ei oo kaksoisleukaa lihavuudesta huolimatta. Harteitani oon kironnut aina, hoikkanakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole vielä nähnyt sellaista ihmistä, joka on timmissä kunnossa mutta on ruma.

Hyväkuntoinen ihminen näyttää hyvältä. Ei siis ole rumia ihmisiä, on vain huonokuntoisia, ylipainoisia tai epäsiistejä. Mikä parasta nämä kaikki ovat asioita joihin pystyy helposti itse vaikuttamaan.

Eräs tuntemani ihminen näyttää kävelevältä kuivalihakimpulta. Siis täysin rasvattomalta, ohuelta ja sinkuneelta. Posket ovat lommolla, verisuonet näkyvät ihon alla. Tukka harvenee. Joo..

Uudet tuttavuudet, myyjät, aspat eli lähestulkoon kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät _tunne_ minua, heillä on jonkinlainen varautunut olo. Asiakaspalvelijat, jos he ovat hyviä ja ammattilaisia, pystyvät kyllä suorittamaan heidän työnsä ihan ok:sti. Jotkut taas eivät oikein tiedä että miten päin olisivat.

Monet uudet tuttavuudet (joiden kanssa on myöhemmin tosiaan ystävystynyt) ovat sanoneet, että aluksi tavatessamme eivät oikein tienneet, miten suhtautua. Vasta tutustuessamme paremmin ovat huomanneet, että mun kanssa voi oikeasti heittää läppää, jutella syvällisiäkin, ylipäätään keskustella, viettää hassutellen kesäpäivää ja ottaa mukaan baariin/festareille/konsertteihin/illanviettoihin.

Ehkä siinä on joku "no toi nyt on vaan tollanen" mutta myöhemmin on todettava että hauskaa seuraa silti.

Itse olen sinut sen kanssa, että olen tällainen kuin olen. Ehkä siinä on jo tarpeeksi itsevarmuutta pelissä?

Tuossa mennäviikolla eräs naapurin remonttimies jäi vahtaamaan kun tukka pörröllä aamukahvikuppi kädessä kolmelta iltapäivällä hain päiväpostia (oli yövuoro takana). Piti siinä sitten joku tölväisykin heittää. No ehkä sille tuli parempi mieli. Ikää sillä oli ehkä 50+v. Mutta sen halveksivan katseen määrä! OMG. Se oli lähinnä sellainen "hyivittusaatana EN PANISI".

Vierailija kirjoitti:

Kärsin varsinkin nuorempana omasta "pottunenästäni". Jossainvälissä yläasteen jälkeen kun kasvot alkoivat muotoutua sopusuhtaisemmiksi ja aloin hoikistua (vauvan pyöreys katosi) niin pääsin yllättäen siihen "nättien tyttöjen" kastiin.

Edelleen kun kuulen vaikka kahvilassa jonkun porukan naureskelevan, niin saan pahat vilunväristykset ja ahdistuksen, koska automaattisesti ajattelen ihmisten viittaavan ulkonäkööni negatiivisesti. En varmaan ikinä tule näkemään itseäni samalla tavalla kuin ne, jotka nätiksi väittävät minua. Pienikin kritiikki ulkonäöstäni saa itsetuntoni edelleen murenemaan hetkeksi aikaa.

Olen harkinnut vastaavanlaista nenäleikkausta, minkä Blake Lively on itselleen teettänyt. Ihan vain oman psyykkisen terveyteni korjaamiseksi peruskouluvuosien kiusaamisen ja nälvimisen jälkeen.

-N20
https://www.google.co.uk/search?q=blake+lively+before+after&biw=1440&bih=770&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=cxFGVMOAItHPiAK_u4CICg&ved=0CAYQ_AUoAQ#facrc=_&imgdii=_&imgrc=Hg2njLvhtkC1IM%253A%3BSoZGmfruI5vUaM%3Bhttp%253A%252F%252Fplasticsurgerybeforeafter.net%252Fwp-content%252Fuploads%252F2013%252F06%252Fblake-lively-plastic-surgery-1.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fplasticsurgerybeforeafter.net%252Fblake-lively-plastic-surgery%252F%3B449%3B361

 

Hei, katsopas uudelleen noita before ja after kuvia! OK, nena on leikattu, mutta lisaksi Blaken kampaus ja hiustenvari on muuttunut ja meikkia on huomattavasti paljon enemman!

Minullakin on suurenpuoleinen nena, ex-aitipuoleni kerran ehdotti, etta minussa on juutalaista verta (Adrien Brody...). En ole kuitenkaan antanut sen hairita, nena kulkee mukana ja so what. Kuitenkaan en ole susiruma muuten. Kaksoisleukaa ja eriparihuulia loytyy kuin myos ian myota tulleita ryppyja, mutta so what edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin varsinkin nuorempana omasta "pottunenästäni". Jossainvälissä yläasteen jälkeen kun kasvot alkoivat muotoutua sopusuhtaisemmiksi ja aloin hoikistua (vauvan pyöreys katosi) niin pääsin yllättäen siihen "nättien tyttöjen" kastiin.

Edelleen kun kuulen vaikka kahvilassa jonkun porukan naureskelevan, niin saan pahat vilunväristykset ja ahdistuksen, koska automaattisesti ajattelen ihmisten viittaavan ulkonäkööni negatiivisesti. En varmaan ikinä tule näkemään itseäni samalla tavalla kuin ne, jotka nätiksi väittävät minua. Pienikin kritiikki ulkonäöstäni saa itsetuntoni edelleen murenemaan hetkeksi aikaa.

Olen harkinnut vastaavanlaista nenäleikkausta, minkä Blake Lively on itselleen teettänyt. Ihan vain oman psyykkisen terveyteni korjaamiseksi peruskouluvuosien kiusaamisen ja nälvimisen jälkeen.

-N20
https://www.google.co.uk/search?q=blake+lively+before+after&biw=1440&bih=770&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=cxFGVMOAItHPiAK_u4CICg&ved=0CAYQ_AUoAQ#facrc=_&imgdii=_&imgrc=Hg2njLvhtkC1IM%253A%3BSoZGmfruI5vUaM%3Bhttp%253A%252F%252Fplasticsurgerybeforeafter.net%252Fwp-content%252Fuploads%252F2013%252F06%252Fblake-lively-plastic-surgery-1.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fplasticsurgerybeforeafter.net%252Fblake-lively-plastic-surgery%252F%3B449%3B361

 

Hei, katsopas uudelleen noita before ja after kuvia! OK, nena on leikattu, mutta lisaksi Blaken kampaus ja hiustenvari on muuttunut ja meikkia on huomattavasti paljon enemman!

Minullakin on suurenpuoleinen nena, ex-aitipuoleni kerran ehdotti, etta minussa on juutalaista verta (Adrien Brody...). En ole kuitenkaan antanut sen hairita, nena kulkee mukana ja so what. Kuitenkaan en ole susiruma muuten. Kaksoisleukaa ja eriparihuulia loytyy kuin myos ian myota tulleita ryppyja, mutta so what edelleenkin.

Blaken alkuperäinen nenä ei ole mitenkään "perunanenä". Se on vain aavistuksen kyömy ja leveämpi kuin nykyinen. Perunanenä on sellainen jossa alaosa on selvästi leveämpi ja sieraimet saattavat sojottaa eteenpäin. Timo Soinilla on hyvä esimerkki perunanenästä.

Lohdutuksen sana: vanhemmuuttaan nenät kapenevat. Mummoilla ei juuri perunaneniä näe.

Miehet suhtautuvat minuun halveksivan vihamielisesti, tai vaihtoehtoisesti olen heille näkymätön. Minua ei joko huomata ollenkaan, tai jos jostain syystä on pakko, esim. itse puhun jotain, minua katsotaan sellaisella "Mitä vittua säkin siinä teet"- ilmeellä.

Onneksi olen kiinnostunut myös naisista, niin olen voinut jättää miehet täysin omaan arvoonsa. 

Kysy jennalta.

Täällä vielä roteva, isorintainen Justiina. Kun en vastannut kysymykseen. Ei ole lihavana menekkiä kovin miesmarkkinoilla. Enkä ole rempseä, iloluonteinen ja puhelias, vaan ujo, herkkä, toki keskustelenkin, mutta luonne ei korvaa läskiyttäni. Miehet on vaan kiinnostuneita kuppikoostani, ei muuten. Tai ovat naamakuvan perusteella, mutta monet ovat perääntyneet livenä nähdessään. Olen ollut suurimman osan elämästäni normaalipainoinen, mm. psyykenlääkkeet ovat turvottaneet, koen itseni Muumimammaksi ja mun on edelleen vaikeaa sopeutua olemaan lihava, varmaan se heijastuu ulospäinkin.