Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä enää ystävyyttä?
09.09.2021 |
Kuvailen ystäväni ja minun välistä suhdetta: Ystävä soittaa, kysyy olenko kotona tai päässyt jo töistä. Joo, vastaan. Sitten hän kertoo juurta jaksaen päivän tapahtumat: työpäivä, parisuhde, lapset, naapurit, ruoka, arjen touhut, omat vaivat /ikävät asiat tai vastavuoroisesti ne huiput jutut jne. Kuuntelen, vastailen lyhyesti, puhetta tulee taukoamatta ja hän analysoi asioita aina omaksi parhaakseen. Sitten hän lopettaa puhelun. Mitä jäi käteen? Mulle ei mitään muuta kuin hänen puhetulvan kuuntelu. Jos jotain yritän edes puhua omista asioista hän kuittaa ne lyhyesti jotenkin "ok" ja kääntää taas puheen itseensä. Missä vuorovaikutus, toisen huomioiminen, kiinnostus myös minusta? Olen jo henkisesti väsynyt tähän, olen ollut niin tiiviisti hänen tukenaan saamatta oikeastaan mitään takaisin. Minua on alkanut jo ahdistamaan kun huomaan hänen soittavan, sekä puhelun jälkeen on sama tunne. Tätä on jatkunut jo pitkään eikä muutosta näy näköpiirissä vaikka olen kerran ottanut asian puheeksi. Hän kuittasi sen sanomalla, että mitä enemmän minä olen hiljaa, sitä enemmän hän alkaa puhumaan. Eli onko tämä minun syyni, että olen häntä kuunnellut? Mulla ei ole tällä hetkellä enää halua kertoa hänelle kuulumisiani. Koen että häntä ei kiinnosta enkä koe saavani enää tilaa. Olen pitkään miettinyt onko tämä enää tervettä, vastavuoroista ystävyyttä ja haluanko enää jatkaa tätä. Etäisyyttä olen yrittänyt tietoisesti ottaa ja itse huomannut voivani paremmin sen myötä. Mitä ajatuksia herää?
Kommentit (25)
Olet hänen terapeuttinsa. Ystävyydestä ei voi oikein puhua, ystävyys on vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole ystävyyttä. Kannattaa kertoa "ystävälle" suoraan, että et koe suhdettanne vastavuoroiseksi ja jos hän ei halua korjata asiaa niin moro.
Mitä muuta yhteistä tekemistä teillä on kuin puhelut?
Onko muulloinkin yhtä yksipuolista keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta yhteistä tekemistä teillä on kuin puhelut?
Onko muulloinkin yhtä yksipuolista keskustelua?
Eipä nykyään oikeastaan muuta. Kun harvoin tavataan, hän on paljon kiinni kännykässään, ei ole läsnä. Tai sitten tosiaan puhuu niitä omia juttujaan. Hän saattaa tavatessamme olla muka näennäisen kiinnostunut asioistani mutta koen kyselyt tuolloin lähinnä uteluna sellaisista henkilökohtaisista asioista mitä en halua kertoa, hän on vain pirun utelias. Pelkään että hän käyttäisi kuulemiaan asioita joskus minua vastaan jos kertoisin. Jos ei muuten niin kehumalla omaa elämää kun tietäisi minun olevan haavoittuvainen. Mulle e tule olo että hän olisi aidosti kiinnostunut. Ap.
Tuo on mun painajainen, molemmin päin. Itse koen samaa osan sukulaisten kanssa, pitää pitää yhteyttä, mutta he ei paljon puhu eikä pukahda tai ei vaan ole tapahtunut oikein mitään, josta keskustella puhelimessa. Kuitenkin toivovat että soitellaan ja ilahtuvat yhteydenotoista. Kasvokkain on luontevampaa mutta korona ym. on sitä vähentänyt. Sitten mä täytän puhelun varmasti ihan järkyttävän tylsillä jutuilla omasta arjesta, kun ei siinä luurissa oikein hiljaakaan viitsi olla.
Toisaalta, mulla on olut myös sun kuvailemia kavereita, ihmisiä jotka jauhavat tuntikausia omista jutuistaan ja ei suunvuoroa oikein saa, tai heitä ei kiinnosta ollenkaan toisen elämä. Noille olen lopettanut puhelimeen vastaamisen ja siirtynyt viesteilemään, se on vähän vastavuoroisempaa ja ne viestit voi lukea itselle sopivassa välissä. Osa on lopettanut yhteydenpidon, koska heille käy vaan ne tuntikausien vuodatuspuhelut. Ei ole ikävä.
Jospa siirtyisit satunnaiseen viesteilyyn? Ei musta kenekään tarvitse toisen puheripulia kuunnella ilman vastavuoroisuutta ja mä sanon tämän oikeasti aika puheliaana ja välillä varmaan nimenomaan paljon puhuvana osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vastaa, sillähän siitä pääset.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mun painajainen, molemmin päin. Itse koen samaa osan sukulaisten kanssa, pitää pitää yhteyttä, mutta he ei paljon puhu eikä pukahda tai ei vaan ole tapahtunut oikein mitään, josta keskustella puhelimessa. Kuitenkin toivovat että soitellaan ja ilahtuvat yhteydenotoista. Kasvokkain on luontevampaa mutta korona ym. on sitä vähentänyt. Sitten mä täytän puhelun varmasti ihan järkyttävän tylsillä jutuilla omasta arjesta, kun ei siinä luurissa oikein hiljaakaan viitsi olla.
Toisaalta, mulla on olut myös sun kuvailemia kavereita, ihmisiä jotka jauhavat tuntikausia omista jutuistaan ja ei suunvuoroa oikein saa, tai heitä ei kiinnosta ollenkaan toisen elämä. Noille olen lopettanut puhelimeen vastaamisen ja siirtynyt viesteilemään, se on vähän vastavuoroisempaa ja ne viestit voi lukea itselle sopivassa välissä. Osa on lopettanut yhteydenpidon, koska heille käy vaan ne tuntikausien vuodatuspuhelut. Ei ole ikävä.
Jospa siirtyisit satunnaiseen viesteilyyn? Ei musta kenekään tarvitse toisen puheripulia kuunnella ilman vastavuoroisuutta ja mä sanon tämän oikeasti aika puheliaana ja välillä varmaan nimenomaan paljon puhuvana osapuolena.
Tässä on varmaan ainakin se ero, että sukulaisesi toivovat yhteydenpitoa ja ilahtuvat siitä, vaikka puhut kertomasi mukaan paljon. Itse en jaksa enää ilahtua näistä soitoista, päinvastoin. Tuo viestittely voisi olla toimivampi vaihtoehto mutta en tiedä miten sen käytännössä toteutan.. Pyydänkö esim häntä vain laittamaan viestillä asiansa jos on vaikka yrittänyt soittaa enkä ole vastannut.. Pitänee miettiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta yhteistä tekemistä teillä on kuin puhelut?
Onko muulloinkin yhtä yksipuolista keskustelua?Eipä nykyään oikeastaan muuta. Kun harvoin tavataan, hän on paljon kiinni kännykässään, ei ole läsnä. Tai sitten tosiaan puhuu niitä omia juttujaan. Hän saattaa tavatessamme olla muka näennäisen kiinnostunut asioistani mutta koen kyselyt tuolloin lähinnä uteluna sellaisista henkilökohtaisista asioista mitä en halua kertoa, hän on vain pirun utelias. Pelkään että hän käyttäisi kuulemiaan asioita joskus minua vastaan jos kertoisin. Jos ei muuten niin kehumalla omaa elämää kun tietäisi minun olevan haavoittuvainen. Mulle e tule olo että hän olisi aidosti kiinnostunut. Ap.
Miten ystävä on sinusta kysellessään utelias asioista, jotka eivät hänelle kuulu? Haluaisitko siis puhua toisenlaisista asioista? Sinulla on jokin lukko, voi ystävän käytöksessäkin olla jotain pielessä.
Millaisten ihmisten kanssa voit puhua vapautuneesti ja ovatko myös heidän puheensa kiinnostavia?
Siis miksi olet edes roikkunut "ystävyydessä" kiinni ja kärsinyt? En ymmärrä. Nyt itsetunto kohdilleen ja pää pystyyn - älä nöyristele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta yhteistä tekemistä teillä on kuin puhelut?
Onko muulloinkin yhtä yksipuolista keskustelua?Eipä nykyään oikeastaan muuta. Kun harvoin tavataan, hän on paljon kiinni kännykässään, ei ole läsnä. Tai sitten tosiaan puhuu niitä omia juttujaan. Hän saattaa tavatessamme olla muka näennäisen kiinnostunut asioistani mutta koen kyselyt tuolloin lähinnä uteluna sellaisista henkilökohtaisista asioista mitä en halua kertoa, hän on vain pirun utelias. Pelkään että hän käyttäisi kuulemiaan asioita joskus minua vastaan jos kertoisin. Jos ei muuten niin kehumalla omaa elämää kun tietäisi minun olevan haavoittuvainen. Mulle e tule olo että hän olisi aidosti kiinnostunut. Ap.
Miten ystävä on sinusta kysellessään utelias asioista, jotka eivät hänelle kuulu? Haluaisitko siis puhua toisenlaisista asioista? Sinulla on jokin lukko, voi ystävän käytöksessäkin olla jotain pielessä.
Millaisten ihmisten kanssa voit puhua vapautuneesti ja ovatko myös heidän puheensa kiinnostavia?
Mulla on muita ystäviä joiden kanssa voin puhua avoimesti omista asioista ja meillä synkkaa, löytyy yhteisiä kiinnostavia puheenaiheita. Mutta totta, tämän kyseisen ystävän kanssa olen lukossa. Ehkä on jotenkin mitta täynnä hänen kanssaan, en jaksa enkä luotakaan häneen täysin. Hän utelee lähinnä semmoisia asioita jotka on selvästi häntä kiinnostavia, vähän ikäviäkin asioita, niinku juoruja mun elämästä, vaikea selittää tarkemmin. Asioita joista en haluaisi hänelle avautua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi olet edes roikkunut "ystävyydessä" kiinni ja kärsinyt? En ymmärrä. Nyt itsetunto kohdilleen ja pää pystyyn - älä nöyristele.
Tämä on ollut mulle todella vaikeaa ja ristiriitaista koska takana on pitkä ystävyys. On todella vaikea ajatella että pistäisin välit poikki. Mutta tosiasia on etten jaksa tätä enää tällaisenäkään.... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo tilanne niin pahalta kuulosta, ettei se olisi ystävyyttä lainkaan. Ongelmalliselta kyllä, mutta tuo on aika yleinen ongelma. Eivät ne ihmiset, jotka noin toimivat, varmaan itse tiedosta koko asiaa.
Mä olen lopettanut sellaisten ihmisten puheluihin vastaamisen, jotka joka kerta jaarittelevat ummet ja lammet itsestään. Tai sanotaan, että vastaan heille harvoin. Lähetän heidän soittoyrityksensä jälkeen, yleensä saman päivän iltana, viestin jossa kerron, etten vastannut koska on ollut kiire päivä tms.. Kysyn mitä kuuluu ja kirjoitan muutamalla lauseella omista kuulumisistani. Lähetän viestin niin myöhään, että jos vielä sen jälkeen soittavat takaisin eivätkä älyä vastata viestillä, katkaisen puhelun lyhyeen ja kerron olevani jo menossa nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi "ystävä" on myös juuri tuollainen..
Itse olen aina kuunnellut & auttanut osaltani häntä ja hänen lapsiaan, mutta harvoin kun itselläni olisi tarvetta kuuntelijalle ja ymmärrykselle, vastaus huoliini on etäinen ja ympäripyöreä "oookei", jonka jälkeen kääntää puheen takaisin itseensä.
Kaikki hänen tekemisensä viestivät siitä, ettei minun elämäni tai asiani pahemmin kiinnosta, vaikka hän sepitteleekin törkeyksien syiksi milloin mitäkin.
Eikä ikinä mikään ole hänen vikansa.
En tarvitse tuollaista ihmistä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi olet edes roikkunut "ystävyydessä" kiinni ja kärsinyt? En ymmärrä. Nyt itsetunto kohdilleen ja pää pystyyn - älä nöyristele.
Tämä on ollut mulle todella vaikeaa ja ristiriitaista koska takana on pitkä ystävyys. On todella vaikea ajatella että pistäisin välit poikki. Mutta tosiasia on etten jaksa tätä enää tällaisenäkään.... Ap
Anna yhteyden hiipua omalla painollaan. Älä vastaa, laita silloin tällöin viesti tms. Kyllä se siitä loppuu aikanaan.
Ei tarvitse laittaa välejä poikki mitenkään selvästi. Tajutkoon itse, jos on tarpeeksi fiksu.
On aikuisuuden tuomaa viisautta poistaa elämästään sitä huonontavat ihmissuhteet. Vaikuttaa välittömästi onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi olet edes roikkunut "ystävyydessä" kiinni ja kärsinyt? En ymmärrä. Nyt itsetunto kohdilleen ja pää pystyyn - älä nöyristele.
Tämä on ollut mulle todella vaikeaa ja ristiriitaista koska takana on pitkä ystävyys. On todella vaikea ajatella että pistäisin välit poikki. Mutta tosiasia on etten jaksa tätä enää tällaisenäkään.... Ap
Anna yhteyden hiipua omalla painollaan. Älä vastaa, laita silloin tällöin viesti tms. Kyllä se siitä loppuu aikanaan.
Ei tarvitse laittaa välejä poikki mitenkään selvästi. Tajutkoon itse, jos on tarpeeksi fiksu.On aikuisuuden tuomaa viisautta poistaa elämästään sitä huonontavat ihmissuhteet. Vaikuttaa välittömästi onnellisuuteen.
Olen huomannut juuri tämän. Itselläni on ollut parempi mieliala ja helpompi olla kun olen ottanut vähän etäisyyttä ystävääni. Siinäkin näkyy se kuinka kuormittava suhde on ollut. Ap
Älä vastaa puheluihin. Eka kerta on vaikein, mutta siihen tottuu ja pian jo huomaat miten paljon paremmin voit ilman noita yhteydenottoja.
Ei ole ystävyyttä.
Käyttää sua hyväkseen ilmaisena terapeuttina.
Oma ystävyyssuhde loppui juurikin tämän vuoksi. Mun asiat ei enää kuulunut siihen, eli vastavuoroisuus puuttui. Lopetin ystävyyden.
Nyt voisin jopa maksaa että joku random tyyppi kuuntelisi mua kerran kuussa, mutta en halua ammattilaiselle koska vastaamo.
Lopeta kuuntelu, sua käytetään hyväksi. Voit paremmin kun ei tarvitse olla toisen likasankona.
Tuttua. Eräs tuttu jaakas kerran tunnin puhelimessa. Koko ajan puhui omista, samoista asioistaan.
Mitä hän on sanonut, kun olet tästä häneen kanssa keskustellut?