Miksei ujoista tykätä? Mikä ihmeen uhka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei huomaa,  että hiljaisuus johtuu ujoudesta vaan pitää ylimielisenä, 

Mä en tajua tätä yhteyttä? Olen aika ujo ja hiljainen ihminen ja jatkuvasti kuulen, että mua pidetään ylimielisenä. Niinkun miten? :D Enemmän ylimielisiä on musta ne jatkuvat räpättäjät jotka yleensä kilvan kehuvat itseään.

Ujous on helppo tulkita ylimielisyydeksi, jos ujo ei ota kontaktia ja hakeudu seuraan. Tulee vaikutelma, että hän kokee itsensä paremmaksi kuin muut, jotka eivät ole hänen seuransa arvoisia. Myös ujon puhumattomuus voi tuntua siltä, että hän arvostelee muita hiljaa mielessään. Tiedän, että ujo ei itse koe näin vaan hänen käytöksensä syyt on ihan toiset, mutta joskus ujon käytöksen voi tulkita virheellisesti tällä tavalla.

T. Itsekin ujo

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ujoutta uhkana koe. Ujot ihmiset vaan ovat usein tosi tympeää seuraa, ei siitä pääse mihinkään.

Riippuu vähän että mihin sitä seuraa on tarvitsemassa. Rehvakkaaseen illanviettoon ujo voi olla vähän tylsä kaveri, mutta sitten taas jos meneekin treffeille ja nainen on ujo niin se on vain hellyttävää ja söpöä. Mieluummin ujo nainen kuin joku isoon ääneen räpättäjä.

Ei se ujous varsinaisesti haittaa, mutta on raskasta jos pitäisi saada aikaan tiiminä ja toinen on perässä vedettävä eikä uskalla tehdä haastavia asioita tai avata suutaan silloin kun pitäisi. Jos toinen ei pysty puolustamaan edes itseään tai ilmaisemaan rajojaan, niin jää toisten kontolle huolehtia, että ilkeät ihmiset ei hyökkää hyötymään tämän ujon heikkouksista.

Jotkut ujot ovat myös vahvoja ja tekevät kaiken tarvitsin, vaikka se vaatisi punastelua ja itsensä ylittämistä. Itse tykkään kyllä ihmisistä jotka puhuvat vähän ja asiaa, kunhan ei ole lapanen.

koska ujo ihmiset on liian kinkkyja

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei huomaa,  että hiljaisuus johtuu ujoudesta vaan pitää ylimielisenä, 

Tai tyhmänä. Valot on päällä, mutta kukaan ei ole kotona.

Itsekin olin pitkään ujo, en ajatellut että ketään kiinnostaisi minun ajatukseni. Mutta tämä on toisia kohtaan tosi hankalaa, ja onneksi tajusin, että vika on omassa päässäni, ja uskallan nykyään ottaa enemmän tilaa. Kanssakäymisen on tärkeä olla molemminpuolista, vastavuoroista, ja on tärkeää, että jokainen tuo pöytään jotain. Se ei tarkoita edes sitä että pitää puhua, koska kyllä minä hiljaista mutta rohkeasti läsnäolevaa seuraa osaan myös arvostaa. Mutta jos pitää itseään liian mitättömänä olemaan läsnä ja kontaktissa toisiin, niin toisten on vaikea sinua pelastaa siitä pulasta, se pitää tehdä itse se työ. Ei ole reilua olla laittamatta itseään likoon, kun muutkin laittavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap olet väittämäsi keksinyt?

Mietin muuten, että en ole varmaan ikinä törmännyt oikeasti ujoon ja hiljaiseen ihmiseen, vaan ihan jokainen kyllä saa minun kanssani suunsa auki ja juttelee.

Tunnen muutaman tuollaisen ihmisen, jonka kanssa on vaan helppo jutella ja avautua, vaikka olenkin muuten ujo ja hiljainen. Suurin osa muista menee vaikeaksi eikä oikein osaa olla vaikka ovat muka sosiaalisia ja puheliaita. Pahinta on pistää kaksi epäsosiaalista, epävarmaa tai ujoa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ujo ja hiljainen on tylsää seuraa. Jopa epäkohteliasta. On tosi raskasta ylläpitää puhetta ja sosiaalista kanssakäymistä yksin. Toinen vaan ynähtää ja tuijottaa. Naama ummessa kaikin puolin. Huhhuh.

Käykö sinulle usein niin, että olet sopinut tapaamisen jonkun kanssa ja hän ei puhukaan sinulle mitään? Vai oletatko, että joka tilanteessa ihmisten pitää puhua ja pitää seuraa sinulle? 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin pitkään ujo, en ajatellut että ketään kiinnostaisi minun ajatukseni. Mutta tämä on toisia kohtaan tosi hankalaa, ja onneksi tajusin, että vika on omassa päässäni, ja uskallan nykyään ottaa enemmän tilaa. Kanssakäymisen on tärkeä olla molemminpuolista, vastavuoroista, ja on tärkeää, että jokainen tuo pöytään jotain. Se ei tarkoita edes sitä että pitää puhua, koska kyllä minä hiljaista mutta rohkeasti läsnäolevaa seuraa osaan myös arvostaa. Mutta jos pitää itseään liian mitättömänä olemaan läsnä ja kontaktissa toisiin, niin toisten on vaikea sinua pelastaa siitä pulasta, se pitää tehdä itse se työ. Ei ole reilua olla laittamatta itseään likoon, kun muutkin laittavat. 

Mulla on melkeinpä päinvastoin, ahdistun kun muut tuntuu olevan liiankin kiinnostuneita siitä mitä sanon tai ajattelen ja pelkään, että sanomisiani arvostellaan muita tarkemmin. Luulen tän juurtavan juurensa siihen kun menin kouluun ja olin vähän vetäytyvä ja ujo, joten en heti paljoa puhunut. No kaikki opettajia myöten alkoivat saman tien pitää minua hiljaisena ja toitottaa sitä päivästä toiseen, joten vähän niin kuin hyväksyin kohtaloni. Jos sanoin jotain, kaikki ympärillä tuijotti ja kommentoi jotain "se puhuu!". Tuollainen tuntui todella kamalalta pienenä arkana lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ujoutta uhkana koe. Ujot ihmiset vaan ovat usein tosi tympeää seuraa, ei siitä pääse mihinkään.

Riippuu vähän että mihin sitä seuraa on tarvitsemassa. Rehvakkaaseen illanviettoon ujo voi olla vähän tylsä kaveri, mutta sitten taas jos meneekin treffeille ja nainen on ujo niin se on vain hellyttävää ja söpöä. Mieluummin ujo nainen kuin joku isoon ääneen räpättäjä.

Ujous ei ole todellakaan mitään hellyyttävää ja söpöä aikuisella ihmisellä. Rajansa siinäkin. Jos toinen ei pysty sanomaan yhtä sanaa enempää ja katsekontaktista ei ole tietoakaan, niin ei siinä viitsi kovin kauan yksinään keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Siis ketä kiinnostaa työpaikankahvipöydässä kuunnella jonkun koirankusetusreissuja? Ennemmin tuijotan hiljaa kännykkään.

Sen kännykän tuijottamisen sijasta sinä voit sitten itse johdatella keskustelua haluamaasi suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ketä kiinnostaa työpaikankahvipöydässä kuunnella jonkun koirankusetusreissuja? Ennemmin tuijotan hiljaa kännykkään.

Sen kännykän tuijottamisen sijasta sinä voit sitten itse johdatella keskustelua haluamaasi suuntaan.

Mutta miksi aina on pakko keskustella? Jospa toinen haluaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. 

-eri

Mitä salattavaa sillä ujolla ihmisellä on, kun se ei puhu ?

Tässäkin monesti mainittu, että ujon vetäminen perässä keskustelussa on uuvuttavaa. On okei, jos halutaan olla vaan yhdessä hiljaa, mutta esimerkiksi keskustelussa toisen ujous on väsyttävää. Minusta ei sitä varmasti monikaan uskoisi, mutta olen aika ujo ja epävarma, ollut lapsesta asti. Olen kuitenkin tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt sosiaaliseksi ja puheliaaksi. Koulussa eräs opettaja nuhteli meitä sosiaalisesti äänekkäämpiä siitä, että kannattaisi ottaa noita ujojakin mukaan keskusteluihin. Miksi tuo taakka päätyy vain meille? Minä joudun edelleen tekemään töitä esimerkiksi katsekontaktin suhteen, ei se ole helppoa. En oikeasti jaksa kantaa kahden ihmisen edestä keskustelua. Monesti nämä hiljaiset ujot ihmiset ovat tosi kivoilta vaikuttavia ihmisiä, mutta kun oikeasti ei me puheliaatkaan jakseta aina tsempata ja pitää kaikkia mukana.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin monesti mainittu, että ujon vetäminen perässä keskustelussa on uuvuttavaa. On okei, jos halutaan olla vaan yhdessä hiljaa, mutta esimerkiksi keskustelussa toisen ujous on väsyttävää. Minusta ei sitä varmasti monikaan uskoisi, mutta olen aika ujo ja epävarma, ollut lapsesta asti. Olen kuitenkin tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt sosiaaliseksi ja puheliaaksi. Koulussa eräs opettaja nuhteli meitä sosiaalisesti äänekkäämpiä siitä, että kannattaisi ottaa noita ujojakin mukaan keskusteluihin. Miksi tuo taakka päätyy vain meille? Minä joudun edelleen tekemään töitä esimerkiksi katsekontaktin suhteen, ei se ole helppoa. En oikeasti jaksa kantaa kahden ihmisen edestä keskustelua. Monesti nämä hiljaiset ujot ihmiset ovat tosi kivoilta vaikuttavia ihmisiä, mutta kun oikeasti ei me puheliaatkaan jakseta aina tsempata ja pitää kaikkia mukana.

Jatkan vielä, että hiljaisten ujojen kanssa ryhmätöissä joudun yleensä aina "rohkeana" ihmisenä johtorooliin, jossa joudun sitten houkuttelemaan heistä ulos mielipiteitä, tsemppaamaan jatkuvasti, hädläämään kommunikoinnin ja hoitamaan oikeasti ison osan töistä. Moitteita voi tulla jälkikäteen passiivis-agressiivisesti siitä, että olin "jyräävä" eli siis kukaan ei sanonut mielipidettään edes kysyttäessä ja minä jouduin päättämään. Minustakin olisi kiva joskus olla ryhmätöissä vain seinäruusuna tai esittää näkymätöntä, kun opettaja kysyy johonkin vapaaehtoista. Nykyisellään jos opettaja kysyy jotain ja luokan pari rohkeaa ei vastaa, opettaja nuhtelee luokkaa (mutta oikeasti rohkeita) passiivisuudesta. Ujot silti pysyvät hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin monesti mainittu, että ujon vetäminen perässä keskustelussa on uuvuttavaa. On okei, jos halutaan olla vaan yhdessä hiljaa, mutta esimerkiksi keskustelussa toisen ujous on väsyttävää. Minusta ei sitä varmasti monikaan uskoisi, mutta olen aika ujo ja epävarma, ollut lapsesta asti. Olen kuitenkin tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt sosiaaliseksi ja puheliaaksi. Koulussa eräs opettaja nuhteli meitä sosiaalisesti äänekkäämpiä siitä, että kannattaisi ottaa noita ujojakin mukaan keskusteluihin. Miksi tuo taakka päätyy vain meille? Minä joudun edelleen tekemään töitä esimerkiksi katsekontaktin suhteen, ei se ole helppoa. En oikeasti jaksa kantaa kahden ihmisen edestä keskustelua. Monesti nämä hiljaiset ujot ihmiset ovat tosi kivoilta vaikuttavia ihmisiä, mutta kun oikeasti ei me puheliaatkaan jakseta aina tsempata ja pitää kaikkia mukana.

Jatkan vielä, että hiljaisten ujojen kanssa ryhmätöissä joudun yleensä aina "rohkeana" ihmisenä johtorooliin, jossa joudun sitten houkuttelemaan heistä ulos mielipiteitä, tsemppaamaan jatkuvasti, hädläämään kommunikoinnin ja hoitamaan oikeasti ison osan töistä. Moitteita voi tulla jälkikäteen passiivis-agressiivisesti siitä, että olin "jyräävä" eli siis kukaan ei sanonut mielipidettään edes kysyttäessä ja minä jouduin päättämään. Minustakin olisi kiva joskus olla ryhmätöissä vain seinäruusuna tai esittää näkymätöntä, kun opettaja kysyy johonkin vapaaehtoista. Nykyisellään jos opettaja kysyy jotain ja luokan pari rohkeaa ei vastaa, opettaja nuhtelee luokkaa (mutta oikeasti rohkeita) passiivisuudesta. Ujot silti pysyvät hiljaa.

Miksi ryhmätöissä ei voi jakaa kaikille omaa osa-aluetta ja jokainen hoitaa sitten oman tonttinsa? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhmätöissä ei voi jakaa kaikille omaa osa-aluetta ja jokainen hoitaa sitten oman tonttinsa? 

Kukaan ei ole halunnut alkuunsa edes avata suutaan, ellen itse ole alkanut kyselemään. Jos olisin itsekin hiljaa, päädyttäisiin vain neuvottomina tuijottamaan toisiamme ja projekti myöhästyisi. Käytännössä olen joutunut kyselemään aina, mitä kukakin haluaa tehdä ja oikein kaivamalla kaivamaan mielipiteitä. Kun kaikille on jaettu oma työtehtävä, ujo ei välttämättä kysy neuvoa tai kommunikoi edistymisestä, josta projekti taas kärsii.

Olin nuorena ujo, vanhemmiten pystynyt karistamaan ujostelun lähes kokonaan. Aina olen ollut suht sosiaalinen kuitenkin. Jos joku kuitenkin hiljaisuuteni kokee niin, että joutuu kannattelemaan keskustelua,  se on hänen oma ongelmansa, ei minulle hiljaisuus ole ongelma. Oikeasti hyvien tyyppien kanssa voi olla hetken hiljaakin, eikä se haittaa. Hiljaisuudesta hermostuva suupaltti harvoin on oikeasti hyvää seuraa, ja saa mennäkin, niin seurankipeä en useinkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhmätöissä ei voi jakaa kaikille omaa osa-aluetta ja jokainen hoitaa sitten oman tonttinsa? 

Kukaan ei ole halunnut alkuunsa edes avata suutaan, ellen itse ole alkanut kyselemään. Jos olisin itsekin hiljaa, päädyttäisiin vain neuvottomina tuijottamaan toisiamme ja projekti myöhästyisi. Käytännössä olen joutunut kyselemään aina, mitä kukakin haluaa tehdä ja oikein kaivamalla kaivamaan mielipiteitä. Kun kaikille on jaettu oma työtehtävä, ujo ei välttämättä kysy neuvoa tai kommunikoi edistymisestä, josta projekti taas kärsii.

Aika huonoa tuuria, jos aina on tuollainen joukko ryhmässä, joista kukaan ei saa hommia hoidettua. Ei tuo minusta enää kuulosta ujoudelta vaan joltain muulta kyvyttömyydeltä. Kyllä ujokin saa tarvittaessa suunsa auki, jos pakko on. 

Tästä keskustelusta näkee hyvin sen, kuinka ujoutta on vaikea ajatella vain "ujoutena". Siihen liitetään helposti erilaisia määritteitä ja oletuksia: ujo ihminen on empaattinen, herkkä, tilannetajuinen vs. ujo ihminen on perässävedettävä, estynyt, ylimielinen. Harvoin asiat ovat näin mustavalkoisia vaan ujokin ihminen käyttäytyy eri tavoin tilanteesta riippuen ja ujolla ihmisellä on paljon muitakin luonteenpiirteitä kuin pelkkä ujous.

Itse olin nuorena ujo mutta kohdallani se johtui sekä koulukiusaamisesta että kotona tapahtuvasta lyttäämisestä minkä seurauksena sulkeuduin suojellakseni itseäni. En myöskään osannut tai uskaltanut olla luontevasti sosiaalinen missään tilanteessa, koska olin niin tottunut siihen, että sanomisiini tai reaktioihini aina tartutaan ilkeämielisesti. Elämänpiirin laajenemisen ja elämänkokemuksen myötä ujouskin karisi mutta kestän hyvin myös hiljaisuutta. Aina ei tarvitse eikä pidä olla suuna päänä pälättämässä. Ujon ihmisen tavatessani pyrin antamaan hänelle tilaa ja tutustumaan häneen ihan samalla tavalla kuin muidenkin kanssa: ihmisenä, ei "ujona ihmisenä". Parin äärimmäisen ujon (siis sellaisten, jotka eivät oma-aloitteisesti puhuneet oikein mitään ja vaivaantuivat heti, jos heiltä vaikka kysyi mielipidettä viimeksi näkemästään elokuvasta) henkilön kanssa en kuitenkaan jaksanut viedä tutustumista kovin pitkälle juuri sen vuoksi, etten pidemmänkään tuttavuuden jälkeen saanut heiltä mitään vastakaikua. En heitä ruvennut inhoamaankaan - siihen tarvittaisiin jo oikeasti veemäistä käytöstä - mutta viilensin välit tervehtimistasolle. Kuten joku jo sanoikin, niin ei voida olettaa, että sen puheliaamman/sosiaalisemman/avoimemman osapuolen pitäisi aina olla se kantava voima. Ystävyyssuhteiden pitäisi olla tasavertaisia.