Miten suojata omaisuus/vanhuudenpäivät avomiehen perillisiltä.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 12:15"]

Olen kuullut että pitkässä avoliitossa toisen kuollessa voidaan soveltaa avioliittolakeja? Tarkoittaisikohan tämä esimerkiksi lesken asunisoikeutta yhteiseen asuntoon?

[/quote]

Ei todellakaan tarkoita. Puolison lapset saavat puolikkaansa ja avoleski lunastaa lapset pois asunnosta

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 11:27"]

Homma hoituu kätevästi keskinäisellä testamentilla, eli siinä ensin kuolleen omaisuus jää jäljellejääneelle.

[/quote]

Keskinäinen testamentti ei kumoa lapsen oikeutta rintaperillisen lakiosaan.

[/quote]

Ei tietenkään kumoa, myös keskinäisessä testamentissa rintaperillisillä on oikeus lakiosaansa jos he sitä vaativat.

Oliko nyt tässä tapauksessa rintaperillisiä olemassa? Käsitin että ei ollut mutta pelättiin muita sukulaisia, heidät voidaan blokata keskinäisellä testamentilla pois.

T:5

En ymmärrä. Mielestäni miehesi omaisuuden kuuluukin mennä kokonaan hänen kuolemansa jälkeen hänen lapsilleen! Ei sinule tietenkään. Ihan väärään sukuun.
Mieti nyt, että miehesi kuolisi ensin ja perisit ihan kaiken, mitä lakiosan jälkeen jäisi. Sityen sinä kuolisit seuraavana päivänä. Mehen omaisuus menisi sinun vanhemmillesi tai muille sukulaisillesi.
Sen miehen omaisuuden kuuluukin mennä hänen lapsilleen, ei sulle.

MIes voi myös testamentissaan määrätä sinulle elinikäisen käyttöoikeuden asuntoon, kesämökkiin, jolloin voit rauhassa elellä siellä kuolemaasi asti.

Avioliitossakaan ei puoliso tosiaan peri, jos rintaperillisiä (lapset, lastenlapset) on elossa/olemassa. Puolliso perii vain, jos ei rintaperillisiä ole.

Keskinäisellä testamentilla voitte yhdessä päättää, mitä yhteiselle omaisuudellenne tapahtuu, mutta tässäkin on syytä muistaa, että vaikka kuinka mies testamenttaisi sinulle omaisuutensa, rintaperilliset ovat aina oikeutettuja lakiosaan eli puoleen perinnöstään (toisin sanoen puoleen isänsä omaisuudesta). Mies voi siis testamentata sinulle vain puolet omasta omaisuudestaan eli voisit tämän jälkeen omistaa 3/4 yhteisestä omaisuudestanne ja miehen lapsille menisi joka tapauksessa loput.

Hallinnonjakotestamentilla voitte sopia, että kumpikin saa elinikäisen käyttöoikeuden toisen omaisuuteen. Olisko mies tähän suostuvainen?

Avioliitto ei auta sinua perimään puolisoasi, jos puolisollasi on lapsia mutta se takaisi oikeuden asua yhteisessä kodissa käytännössä elinaikasi ajan eli lapset eivät voisi häätää sinua pois.

Käytännössä suosittelen, että ette yhdessä ostaisi mitään sellaista omaisuutta, josta ette ole toisen kuollessa valmiita luopumaan. Voisitte hyvin tehdä esim. niin, että sinä ostat asunnon/talon, jossa asutte ja mies kesämökin ja aikanaan se kesämökki menee miehen lapsille mutta sinä saat pitää koko asunnon, koska se myös on sinun.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 13:49"]Onko mies tietoinen, että sinä suunnittelet hänen lapsensa jättämistä perinnöttömäksi..?

Jos minä eroaisin ja alkaisin uuteen suhteenseen, toimisin juuri kuten miehesi. Ja todellakin jättäisin kaiken mahdollisen perinnöksi lapsilleni!
[/quote]

Mitä hemmetin perinnöttömäksi jättämistä se on jo lapset ei saa osuutta kodistani vaan pelkästään miehen ja tämän suvut kiinteistöt ja mökit. Kuinka mo ta hemmetin sijoitusasuntoa sen lapsen on saatava? Eikö kolme ole tarpeeksi vastineeksi siitä että saan pitää oman kotini?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 15:55"]Miehen ei kannata testamentata sinulle hallintaoikeuksia, koska silloin sinä voisit vaikka 40 vuotta elellä uuden puolison kanssa miehen lapsen omistamassa asunnossa ja käyttää kesämökkiä kuin omaasi uuden miehen kanssa.

Kaikissa liitoissa pitäisi lähteä siitä, että toisen kuoltua toinen jatkaa elämäänsä ja siihen elämään saattaa kuulua liuta juoppoja poikaystäviä tai hurahtaminen uskontoon, jolloin täysin tuntematon "kolmas osapuoli" vie koko perinnön. Fiksumpaa on lähteä siitä, että kaikki jää lapsille ja leski - oli sitten avo- tai avio - opettelee pärjäämään omillaan. Kun itse omaisuutensa hankkii, ei tarvitse muille itkeä, että viette minulta kaiken (vaikka kyse puolison omaisuudesta).

Miksi ap ei elele onnellisena miehen omaisuudesta nauttien ja omansa vaikka sijoitusasuntoihin laittaen?
[/quote]

No näin mä aion tehdä. Ja maksaa meidän yhteisen asunnon yksin ettei tarvitse omasta kodista lähteä. Ja luoja suokoon että lähden ensin.

Miehen ei kannata testamentata sinulle hallintaoikeuksia, koska silloin sinä voisit vaikka 40 vuotta elellä uuden puolison kanssa miehen lapsen omistamassa asunnossa ja käyttää kesämökkiä kuin omaasi uuden miehen kanssa.

Kaikissa liitoissa pitäisi lähteä siitä, että toisen kuoltua toinen jatkaa elämäänsä ja siihen elämään saattaa kuulua liuta juoppoja poikaystäviä tai hurahtaminen uskontoon, jolloin täysin tuntematon "kolmas osapuoli" vie koko perinnön. Fiksumpaa on lähteä siitä, että kaikki jää lapsille ja leski - oli sitten avo- tai avio - opettelee pärjäämään omillaan. Kun itse omaisuutensa hankkii, ei tarvitse muille itkeä, että viette minulta kaiken (vaikka kyse puolison omaisuudesta).

Miksi ap ei elele onnellisena miehen omaisuudesta nauttien ja omansa vaikka sijoitusasuntoihin laittaen?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 11:43"]

Ollaan vielä nuoria (mä 34) eikä asialla sinänsä ole kiirettä. Mun mielestä tuohon voidaan paneutua vasta sitten kun selviää tehdäänkö me niitä lapsia vai eim

[/quote]

Toivottavasti asia selviää, ennen kuin alat lisääntyä sen miehen kanssa. Ja mene naimisiin, ennen kuin lapsi syntyy.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 11:20"]

Eli skenaario olisi tällainen: parikymmentä vuotta yhdessä ollut pari joka ei ole avioitunut tai tehnyt lapsia yhdessä, on saanut maksettua ajan saatossa yhteisen kotinsa. Toinen kuolee ja hänen perillisensä alkaa vaatimaan asunnon (eli äiti/isäpuolen) nykyisen kodin myyntiä tai että tämän eläkkeellä olevan puolison täytyy ostaa osuutensa. Voiko tältä suojautua mitenkään? Toinen kysymys on miehen omaisuus. Kaikki kesämökit ja veneet jotka ovat olleet yhteiskäytössä ja osa avopuolison elämää vuosikymmenet, menee ilmeisesti puolison lapsille koska ei avioliittoa. Eikö näinollen ole lakipykälää edes käyttöoikeudesta jos avioliitto ei tuo mitään perimissuojaa. Kauhea ajatus, että yhteisen elämän jälkeen toiselta riistetään elinkumppanin lisäksi koko yhteinen elämä. Luomani tilanne on ihan fiktiota, mutta ajankohtainen siinä mielessä,että olemme suunnitelleet yhteisen asunnon ostoa miehen kanssa. Hänen lapsensa on mukava teini-ikäinem ja välimme ovat ok, mutten voi kuitenkaan luottaa vanhuuden elämäni pysyvyyttä olettamukseen hänen moraalista. Onko muuta mahdollisuutta kuin olla kaikessa kaiken itsenäinen kustantaja. Ostaa omat kesämökit ja veneet vaikkei minusta yksi perhe tarvitse kaikkea kahtena. Kertokaa te viisaammat. Pyrkimyksenähän ei ole nyt estää toista saamasta omia perintöjään vaan suojata sen lain edessä heikomman omaisuutta, itsehallinnoimisoikeutta yms... Ei tunnu oikein reilulta ajatus, että 20 vuoden kumppanuuden jälkeen tulee joku ulkopuolinen ja vie mennessään koko elämän.

[/quote]

suomen laki lähtee siitä, että omistaja on se, kenen nimi on paperissa. Avoliitossa olleella ei ole oikeutta puolison omaisuuteen ja avioliitossakin on vain (jos ei avioehtoa tai testamenttia) köyhemmän osapuolen oikeus saada tasinkoa, ei perintöä. Rintaperilliset eli lapset tai lapsenlapset ovat ne, jotka perivät. Minusta tämä on hyvä systeemi. Jos olet itse jotain maksanut, sen omistat, kun huolehdit, että nimesi on kauppakirjassa.