T a p p o Turun vanhusyksikössä

Olen vanhustenhoitaja. Ikää jo 58v. Pelkäsin olla töissä tietyissä paikoissa, isoja miehiä, fyysisesti hyväkuntoisia, mutta aivotoiminta täysin kadonnut. Joudut pienikokoisena naisena avustamaan näitä 2 metrisiä ukkoja, jotka ovat aggressiivisiä. Erään kerran, harjoittelupaikassa, eräs mies potkaisi ohjaajaani vatsaan ja löi nyrkillä. Silmälasit lensivät ja hajosivat. Ohjaajani joutui jäämään sairauslomalle. Itse olen liian pelkäävä, en uskalla hoitaa näitä ihmisiä. Olen työtön, koska en uskalla toimia alalla.

Vanhainkodissa osastolla voi olla jopa 15-20 vanhusta ja töissä voi olla vain yksi yöhoitaja. Kansakouluajan loruilla ja lauluilla ei ratkaista Suomen vakavaa hoitajapulaa.

Tarvitaan lisää hoitopaikkoja, jossa vanhus voi asua turvallisesti. Ei ole oikein, että muut vanhukset ja heidän lähiomaiset joutuvat pelkäämään, koska joku raivopäinen ja väkivaltainen vanhus iskee.

Kotona asuu monisairaita ja iäkkäitä ihmisiä, joitten oikea paikka ei ole kotona. On tilanteita, että raihnainen, 75-90-vuotias yksinäinen vanhus, pariskunta tai leski asuu noin 150-200 neliöisessä omakotitalossa. Taloa ja pihaa ei ole hoidettu enää vuosiin. Monet vanhukset ovat nuukia ja jopa saitoja. Jos on lapsia, niin kaikki lapset asuvat toisilla paikkakunnilla. Aikuiset lapset perheineen ja lähiomaiset käyttävät vapaa-aikaansa tekemällä vanhuksen rästitöitä. Ulkopuolista apua ei voi missään nimessä ostaa, koska se voisi maksaa jopa muutaman kympin.

Kotona pärjäämättömät vanhukset työllistävät hyvin paljon hätäkeskusta 112 ja ensihoitoa. Sähköhella unohtuu tämän tästä päälle ja paikalle tulee palokunta. Ambulanssiralli kiertää, kun ensihoitajat nostavat kotonaan kaatunutta, kotitapaturmaista tai sängystä pudonnutta vanhusta paareille ja kuskaavat päivystykseen. Kohta kotona pärjäämätön muorin tai vaari taas kotiutetaan ja sama ambulanssiralli jatkuu.

Näille vanhuksille tarvitaan yhteisökoteja, joissa vanhuksilla on oma asunto. Pariskunnat saavat asua yhdessä. Yhteisökodissa paikalla on valvoja tai hoitaja 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää filippiiniläisiä, myös virolaisia hoitajia Suomeen. Ainut pelastus kun tämän palstan yhteenvetoa tekee.

Asenne kohdallaan, ahkeria, ystävällisuä,kunnioittavat vanhuksia eivätkä pelkää tunteita (omiaan tai vanhusten).

Ei tarvitse suomalaisten enää kohdata epämiellyttäviä agressiivisia tahallaan ilkeitä vanhuksia tai vammaisia.

Muistisairaan saa rauhoittumaan potilaalle tutuilla vanhoilla asioilla, kuten hyräilemällä hänen lapsuudenaikaisia lauluja tai toistamalla tuttuja kansakouluaikaisia loruja. Näitä tilanteita olen hoitotyössä nähnyt usein ja itsekin menetelmää käyttänyt. Aasialaisilla on usein kova ja korkea ääni ja epäselvä tapa lausua suomea. Ainakaan meidän osastolla heillä ei ole ollut vanhuksia rauhoittava vaikutus, vaan valitettavasti päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisit, että taannut aggressiiviseksi sekopääksi, haluaisitko, että sinua silti hoidetaan vaivoja säästelemättä?

Itse toivoisin, että siinä tilanteessa tehtäisiin samanlainen ratkaisu kuin rakkaan lemmikin kanssa. Eikö hoitajillakin pitäisi olla jokin ihmisarvo?

Tällä hetkellä kirkkaalla järjen juoksulla en tosiaan halua taantua aggressiiviseksi sekopääksi joka piehtaroi omassa kakassaan ja käy pieksämässä naapurihuoneen mummon sekä vähän kiksauttamassa toisen naapurihuoneen pappaa samalla hoitajaa vaipoilla heitellen. Poispäästämistä toivon, jos näin uhkaa käydä.

Tahtomisella ja haluamisella ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä, jos elää tarpeeksi vanhaksi. Siinähän se asian ydin onkin. Ja jos joku vetää tähän näitä "hoitotahtoja" ym. hyvin vähän niitä otetaan missään paikoissa huomioon. Kun ihminen kirjataan sisään, hän ja hänen omaisensa sitoutuvat ko yksikön toimintatapoihin. Tahtoa voi tietenkin kuuta taivaalta jos siitä jotain lohtua on.

Tämä on mielestäni väärin. Jos ilmoitan että minua ei pöpipäänä hoideta, niin pitäisihän sitä kunnioittaa.

Ei niitä hoitajia ennen sen enempää ollut mutta 50 vuotta sitten ihmiset kuolivat aikanaan pois ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ketjusta huokuu inho vanhuutta ja vanhuksia kohtaan epäkunnioitus. Olettekos ajatelleet näitten vanhusten lapsuutta sotien kourissa ja sen jälkeistä puutetta , työvelvoitusta ja muuta? Sotaveteranit eivät koskaan saaneet psykiatrista apua juuri ja monet elivät käytännössä isättä näistä polvista ja jopa äidittä. Nyt pikkasen valoja sinne eutanasiaosastolle.

Mun pappa on juurikin tällainen sodan traumatisoima. Äitiään ei kiinnostanut ja isänsä kaatui. Äitinsä yritti "unohtaa" papan ruotsiin ja kukaan ei tiedä mitä siellä ruotsissa lopulta tapahtui. Nuorena pappa oli hirmu huumorintajuinen ja lupsakka mies.

Nyt kaikki kauhu tunkee pintaan, kun ei alzheimerinsa takia oikein muuta kuin tuon kaoottisen lapsuuden muista. Wiskarin tuntematon potilas voisi hyvin kertoa meidän papasta. Joskus on hyvä päivä ja on aika oma itsensä. Tunnistaakin meitä sen verran, että tietää tutuiksi. Ei kyllä enää muista mistä tunnemme. Lapsensa muistaa, mutta sotkee heidät välillä keskenään. Joskus luulee lastenlastenlapsia omiksi lapsikseen.

Toisinaan taas kammoaa kaikkea ja pyytää äitiä. Vaipat vuotaa ja ottaa niitä pois, ei osaa kuitenkaan enää mennä vessaan. Kuljeskelee alasti siellä täällä ja aiheuttaa kaikkea muutakin häröyttä.

Kaiken kaikkiaan ei mitenkään ihmisarvoista oikein tuo elämä. Varsinkaan kun välillä pappa herää niistä houreista ja tajuaa itse ettei homma mene niinkuin strömsössä. Yrittää sitten peitellä jälkiään häpeissään.

Kyllä minä toivon että vanhana mulle suotaisiin tuossa kunnossa jo eutanasia.

Voi ei. Käy sääliksi pappaa.

On ihan kamala kirjoittaa näin, mutta nykytilanteessa papallesi varmaan armeliain vaihtoehto olisi, että hän ei kohta enää heräisi houreistaan vaan vaipuu pysyvästi Alzheimeriin. Kunniallista kuolemaa (= eutanasia) kun ei täällä sallita. 

Kyllä tässä odotellaan että pääsisi jo pois. Kauheaa katsottavaa tuo. Ja saa ihan tosissaan pelkäämään että itsekin on tuollainen vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä hoitajia ennen sen enempää ollut mutta 50 vuotta sitten ihmiset kuolivat aikanaan pois ja hyvä niin.

Sehän se. Nykyisin elämää mitataan pelkkänä pituutena ja sitten lähes vihannestasolle vaipuneita pidetään vuosia täysin keinotekoisesti hengissä.

olkaapa ihan normaalina pari kk tuollaisessa vankilassa jossa ei ovesta pääse. Hypitte seinillä jokaikinen ilman mitään sairauttakin.

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.

Olen yövuorossa vastuussa kahdesta erillisestä 8 ja 13 paikkaisesta osastosta. Yön aikana pesen, kuivaan, viikkaan ja lajittelen näiden parinkymmenen pyykit. Teen aamupalavalmistelut, voileivät ja puurot, lakaisen yhteisten tilojen lattiat. Kahden tunnin välein kierrän huoneet ja kirjaan kierrot. Osa asukkaista kuivitetaan. Vastaan kutsuihin, annan kipulääkitystä ja tarvittaessa unilääkkeet, kirjaan nämä. Vastaan kutsuihin, ohjaan käytävällä harhailevat huoneisiinsa ja yritän saada nukkumaan, uudestaan ja uudestaan. Ja kirjaan nämäkin tapahtumat. Käytän vessassa, jos se on turvallista asukkaalle. Juoksen osastolta toiselle.

Todellakaan en ehdi istua tarkkailemassa levottoman asukkaan huonetta. Ja ne rutiinit käytävillä, keittiössä ja kansliassa on vaan pakko hoitaa, ei siinä kiinnostusta kysellä.

Kanslian senällä on vartijan numero, en edes tiedä kuinka kauan menisi, ennen kuin ehtisivät avuksi. Aina voi soittaa 112, jos poliisipartio lähtee matkaan maakunnan toiselta laidalta, kestää sen saapuminen yli tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisit, että taannut aggressiiviseksi sekopääksi, haluaisitko, että sinua silti hoidetaan vaivoja säästelemättä?

Itse toivoisin, että siinä tilanteessa tehtäisiin samanlainen ratkaisu kuin rakkaan lemmikin kanssa. Eikö hoitajillakin pitäisi olla jokin ihmisarvo?

Tällä hetkellä kirkkaalla järjen juoksulla en tosiaan halua taantua aggressiiviseksi sekopääksi joka piehtaroi omassa kakassaan ja käy pieksämässä naapurihuoneen mummon sekä vähän kiksauttamassa toisen naapurihuoneen pappaa samalla hoitajaa vaipoilla heitellen. Poispäästämistä toivon, jos näin uhkaa käydä.

Tahtomisella ja haluamisella ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä, jos elää tarpeeksi vanhaksi. Siinähän se asian ydin onkin. Ja jos joku vetää tähän näitä "hoitotahtoja" ym. hyvin vähän niitä otetaan missään paikoissa huomioon. Kun ihminen kirjataan sisään, hän ja hänen omaisensa sitoutuvat ko yksikön toimintatapoihin. Tahtoa voi tietenkin kuuta taivaalta jos siitä jotain lohtua on.

Tämä on mielestäni väärin. Jos ilmoitan että minua ei pöpipäänä hoideta, niin pitäisihän sitä kunnioittaa.

Niin varmaan on väärin, mutta siitä huolimatta sillä mitä tahdot ei ole siinä vaiheessa enää mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.

Olen yövuorossa vastuussa kahdesta erillisestä 8 ja 13 paikkaisesta osastosta. Yön aikana pesen, kuivaan, viikkaan ja lajittelen näiden parinkymmenen pyykit. Teen aamupalavalmistelut, voileivät ja puurot, lakaisen yhteisten tilojen lattiat. Kahden tunnin välein kierrän huoneet ja kirjaan kierrot. Osa asukkaista kuivitetaan. Vastaan kutsuihin, annan kipulääkitystä ja tarvittaessa unilääkkeet, kirjaan nämä. Vastaan kutsuihin, ohjaan käytävällä harhailevat huoneisiinsa ja yritän saada nukkumaan, uudestaan ja uudestaan. Ja kirjaan nämäkin tapahtumat. Käytän vessassa, jos se on turvallista asukkaalle. Juoksen osastolta toiselle.

Todellakaan en ehdi istua tarkkailemassa levottoman asukkaan huonetta. Ja ne rutiinit käytävillä, keittiössä ja kansliassa on vaan pakko hoitaa, ei siinä kiinnostusta kysellä.

Kanslian senällä on vartijan numero, en edes tiedä kuinka kauan menisi, ennen kuin ehtisivät avuksi. Aina voi soittaa 112, jos poliisipartio lähtee matkaan maakunnan toiselta laidalta, kestää sen saapuminen yli tunnin.

Juuri näin. Olen parissa eri paikassa törmännyt vielä siihenkin, että kukaan ei halua tehdä yövuoroja, mutta silti päivävuoro on todella katkera yötyöläisille. Osastonhoitajat kuvittelevat, että yöt ovat leppoisia rallatteluja. Sitten noihin em tehtäviin keksitään vielä lisää tekemistä - siivoa jääkaappi, pura vaippalaatikkolasti (50-100 laatikkoa asukkaille tilattuja vaippoja ulottuu lattiasta kattoon), jaa seuraavan päivän lääkkeet/dosetit valmiiksi, puhdista tietokoneiden näppäimistöt ja näytöt jne. Osastot olivat isoja ja paljon sellaisia asukkaita, jotka ramppasivat yöllä käytävillä harhoissaan, toiset kastelivat jatkuvasti, riisuivat vaipat heti sen jälkeen kun olit saanut puhtaat lakanat alle ja puhtaat vaatteet päälle. Kyllä siinä riitti tekemistä kuivitusten, asentohoitojen, sotkujen siivoamisen ym ohella. 

Mutta sitä naputtamista tuli silti ihan kaikesta. Tämä on juuri alimiehityksen aiheuttama ansa. Työntekijät alkavat inhoamaan toisiaan. Kinaa ja puraa oli joka asiasta. Itse oli vaikea sietää sitä jatkuvaa narinaa, kun kuitenkaan itse eivät halunneet tehdä näitä "helppoja" yövuoroja. Tätä sitten on vielä pyritty pahentamaan kaiken maailman liike-elämästä nyysittyjen "itseohjautuvuus" periaatteiden myötä. Työn johtaminen on huonoa, mutta ratkaisu siihen on se, että työtä ja työntekijöiden keskinäisiä skismoja ei halutakaan ratkaista, vaan sanotaan "sopikaa keskenänne- en ota kantaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.

Olen yövuorossa vastuussa kahdesta erillisestä 8 ja 13 paikkaisesta osastosta. Yön aikana pesen, kuivaan, viikkaan ja lajittelen näiden parinkymmenen pyykit. Teen aamupalavalmistelut, voileivät ja puurot, lakaisen yhteisten tilojen lattiat. Kahden tunnin välein kierrän huoneet ja kirjaan kierrot. Osa asukkaista kuivitetaan. Vastaan kutsuihin, annan kipulääkitystä ja tarvittaessa unilääkkeet, kirjaan nämä. Vastaan kutsuihin, ohjaan käytävällä harhailevat huoneisiinsa ja yritän saada nukkumaan, uudestaan ja uudestaan. Ja kirjaan nämäkin tapahtumat. Käytän vessassa, jos se on turvallista asukkaalle. Juoksen osastolta toiselle.

Todellakaan en ehdi istua tarkkailemassa levottoman asukkaan huonetta. Ja ne rutiinit käytävillä, keittiössä ja kansliassa on vaan pakko hoitaa, ei siinä kiinnostusta kysellä.

Kanslian senällä on vartijan numero, en edes tiedä kuinka kauan menisi, ennen kuin ehtisivät avuksi. Aina voi soittaa 112, jos poliisipartio lähtee matkaan maakunnan toiselta laidalta, kestää sen saapuminen yli tunnin.

Juuri näin. Olen parissa eri paikassa törmännyt vielä siihenkin, että kukaan ei halua tehdä yövuoroja, mutta silti päivävuoro on todella katkera yötyöläisille. Osastonhoitajat kuvittelevat, että yöt ovat leppoisia rallatteluja. Sitten noihin em tehtäviin keksitään vielä lisää tekemistä - siivoa jääkaappi, pura vaippalaatikkolasti (50-100 laatikkoa asukkaille tilattuja vaippoja ulottuu lattiasta kattoon), jaa seuraavan päivän lääkkeet/dosetit valmiiksi, puhdista tietokoneiden näppäimistöt ja näytöt jne. Osastot olivat isoja ja paljon sellaisia asukkaita, jotka ramppasivat yöllä käytävillä harhoissaan, toiset kastelivat jatkuvasti, riisuivat vaipat heti sen jälkeen kun olit saanut puhtaat lakanat alle ja puhtaat vaatteet päälle. Kyllä siinä riitti tekemistä kuivitusten, asentohoitojen, sotkujen siivoamisen ym ohella. 

Mutta sitä naputtamista tuli silti ihan kaikesta. Tämä on juuri alimiehityksen aiheuttama ansa. Työntekijät alkavat inhoamaan toisiaan. Kinaa ja puraa oli joka asiasta. Itse oli vaikea sietää sitä jatkuvaa narinaa, kun kuitenkaan itse eivät halunneet tehdä näitä "helppoja" yövuoroja. Tätä sitten on vielä pyritty pahentamaan kaiken maailman liike-elämästä nyysittyjen "itseohjautuvuus" periaatteiden myötä. Työn johtaminen on huonoa, mutta ratkaisu siihen on se, että työtä ja työntekijöiden keskinäisiä skismoja ei halutakaan ratkaista, vaan sanotaan "sopikaa keskenänne- en ota kantaa".

Juuri näin. Huonoa johtamista. Sopikaa keskenänne, en ota kantaa, en halua pakottaa ketään, ei täällä ole pakko olla töissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Ikinä ei pidä yksin mennä väliin oman hengen ja terveyden uhalla. Ei psykiatrisilla osastoillakaan ikinä mennä yksin väkivaltatilanteeseen, vaan aina hälytetään apua ja odotetaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.

Olen yövuorossa vastuussa kahdesta erillisestä 8 ja 13 paikkaisesta osastosta. Yön aikana pesen, kuivaan, viikkaan ja lajittelen näiden parinkymmenen pyykit. Teen aamupalavalmistelut, voileivät ja puurot, lakaisen yhteisten tilojen lattiat. Kahden tunnin välein kierrän huoneet ja kirjaan kierrot. Osa asukkaista kuivitetaan. Vastaan kutsuihin, annan kipulääkitystä ja tarvittaessa unilääkkeet, kirjaan nämä. Vastaan kutsuihin, ohjaan käytävällä harhailevat huoneisiinsa ja yritän saada nukkumaan, uudestaan ja uudestaan. Ja kirjaan nämäkin tapahtumat. Käytän vessassa, jos se on turvallista asukkaalle. Juoksen osastolta toiselle.

Todellakaan en ehdi istua tarkkailemassa levottoman asukkaan huonetta. Ja ne rutiinit käytävillä, keittiössä ja kansliassa on vaan pakko hoitaa, ei siinä kiinnostusta kysellä.

Kanslian senällä on vartijan numero, en edes tiedä kuinka kauan menisi, ennen kuin ehtisivät avuksi. Aina voi soittaa 112, jos poliisipartio lähtee matkaan maakunnan toiselta laidalta, kestää sen saapuminen yli tunnin.

Juuri näin. Olen parissa eri paikassa törmännyt vielä siihenkin, että kukaan ei halua tehdä yövuoroja, mutta silti päivävuoro on todella katkera yötyöläisille. Osastonhoitajat kuvittelevat, että yöt ovat leppoisia rallatteluja. Sitten noihin em tehtäviin keksitään vielä lisää tekemistä - siivoa jääkaappi, pura vaippalaatikkolasti (50-100 laatikkoa asukkaille tilattuja vaippoja ulottuu lattiasta kattoon), jaa seuraavan päivän lääkkeet/dosetit valmiiksi, puhdista tietokoneiden näppäimistöt ja näytöt jne. Osastot olivat isoja ja paljon sellaisia asukkaita, jotka ramppasivat yöllä käytävillä harhoissaan, toiset kastelivat jatkuvasti, riisuivat vaipat heti sen jälkeen kun olit saanut puhtaat lakanat alle ja puhtaat vaatteet päälle. Kyllä siinä riitti tekemistä kuivitusten, asentohoitojen, sotkujen siivoamisen ym ohella. 

Mutta sitä naputtamista tuli silti ihan kaikesta. Tämä on juuri alimiehityksen aiheuttama ansa. Työntekijät alkavat inhoamaan toisiaan. Kinaa ja puraa oli joka asiasta. Itse oli vaikea sietää sitä jatkuvaa narinaa, kun kuitenkaan itse eivät halunneet tehdä näitä "helppoja" yövuoroja. Tätä sitten on vielä pyritty pahentamaan kaiken maailman liike-elämästä nyysittyjen "itseohjautuvuus" periaatteiden myötä. Työn johtaminen on huonoa, mutta ratkaisu siihen on se, että työtä ja työntekijöiden keskinäisiä skismoja ei halutakaan ratkaista, vaan sanotaan "sopikaa keskenänne- en ota kantaa".

Juuri näin. Huonoa johtamista. Sopikaa keskenänne, en ota kantaa, en halua pakottaa ketään, ei täällä ole pakko olla töissä jne.

Sitähän se nimenomaan on, huonoa johtamista ja vastuunpakoilua. On ihan kestämätöntä, jos esimies jättää pulaan ja sitä tapahtuu paljon. Oma lukunsa vielä tämä korona, jonka aikana ainakin meillä esimieheltä lähti se viimeinenkin auktoriteetti ja kunnioitus, koska hän jäätyi ihan täysin ja vetäytyi etätöihin. Kysymyksiin ei vastattu, tuli vaan sähköposteja jotka oli kopioitu jostakin virallisista ohjeista. Samaan aikaan muistisairaat ramppasi toistensa huoneissa ja me yritimme pelko perseessä pitää heitä edes jotenkin erillään ja turvaväleissä. Koska tiesimme, että jos korona sinne iskee (siis keväällä 2020), tietää se isoa määrää kuolleita. Näitähän oli Suomessakin. Esimies jätti siinäkin ihan yksin pulaan. Kun esimerkiksi yhdelle nousi lämpöä ja se saatiin testattua, ei ollut mitään ohjeita miten rajata tätä tyyppiä pysymään huoneessaan niin kauan kuin tulokset tulee. Mitään etukäteisohjeita ei oltu edes suunniteltu, vaikka aikaa oli mennyt jo kuukausi. "Sopikaa keskenänne" oli vastaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Olen samaa mieltä, väliin on pakko mennä. Ei voi katsoa vierestä jos joku nuijitaan kuoliaaksi. Eri asia jos sillä on teräase tai vastaava, mutta jos ei ole niin jotakin on yritettävä. Olen itse joutunut menemään moniin tilanteisiin väliin ihan yksin, koska jos en olisi mennyt tilanne olisi pahentunut. Ei se ole kivaa, mutta vastuu on kuitenkin sillä joka sen näkee. Lääkärin ja esimiehen vastuu on sitten hoitaa se tilanne sen jälkeen sillä tavalla, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudelleen. Eli siirto, lisälääkitys tai lisähenkilökunta. Valitettavasti vaan näin ei koskaan tapahdu. Ja vielä tuosta häkeen soittamisesta: ainakin itse olen törmännyt siihen, että häkestä ei mieluusti lähetetä poliiseja tuollaisiin paikkoihin vaan kuitataan se soittaja heikkohermoisena. "Ettekö te nyt siellä pärjää". Joskus poliiseilla on sama asenne. Ja ikävä kyllä myös esimiehet karsastavat tätä, koska se kertoo että kaikki ei ole kunnossa. On siis helpompi syyttää hoitajaa heikoista hermoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Kyllä ei kuulu mennä väliin jos turvaohjeita noudatetaan. Jos yökkönä menet väliin ja sut isketään tajuttomaksi niin kuka sitten hälyttää apua? Siellä sitten olisi tajuton hoitaja, riehuva asukas ja kasa ruumiita odottamassa kun aamuvuoro tulee töihin.

Ja oikeastiko kuvittelet, että potentiaalisen väkivaltaiset asukkaat johonkin siirrettäisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Ikinä ei pidä yksin mennä väliin oman hengen ja terveyden uhalla. Ei psykiatrisilla osastoillakaan ikinä mennä yksin väkivaltatilanteeseen, vaan aina hälytetään apua ja odotetaan muita.

Olen ollut psykiatrisella osastolla töissä 15 vuotta ja olen joutunut menemään yksin tilanteisiin kun ne on räjähtäneet äkkiä. Apua saa nopeasti hälytyksellä, mutta se ensimmäinen kontakti on pitänyt ottaa yksin. Osastot voi olla isoja ja jos ollaan esimerkiksi kahdestaan yövuorossa naishoitajan kanssa, niin siinä ei voi alkaa odottelemaan jos joku alkaa takomaan toista potilasta turpaan. On mentävä väliin heti ja toivottava että apuvoimat tulee nopeasti. Toinen on se, että sinun päälle tullaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Kyllä ei kuulu mennä väliin jos turvaohjeita noudatetaan. Jos yökkönä menet väliin ja sut isketään tajuttomaksi niin kuka sitten hälyttää apua? Siellä sitten olisi tajuton hoitaja, riehuva asukas ja kasa ruumiita odottamassa kun aamuvuoro tulee töihin.

Ja oikeastiko kuvittelet, että potentiaalisen väkivaltaiset asukkaat johonkin siirrettäisiin? 

Miksi sinä jankutat tuota asiaa? Kuten täällä jo todettiin, osa menee väliin vaikka tilanne olisi paha. Jos sinua pelottaa, niin sille ei voi mitään ja ymmärrän sen. Ei pidä olla tyhmänrohkea. Mutta ei voi myöskään sysätä vastuuta muille jos se tilanne napsahtaa kohdalle. Jos joku kuristaa toista, siinä ei soiteta häkeen ja odotella kädet taskussa, vaan estetään sen toisen tukehtuminen ja hoidetaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vanha metsuri on yllättävän vahva kun se tarttuu kiinni kurkkuun. Ja moni on muistisairas jo 70-vuotiaana, mutta ei todellakaan fyysisesti raihnainen vielä. Näiden kanssa ne halveksimanne lähihoitajat joutuvat siellä vääntämään ja hoitamaan. 

Nämä myös osaavat käyttää muitakin keinoja kuin käsiä, kun ovat aggressiivisia. Potkivat, purevat, sylkevät, jne. Kuivitukset hoituu niin, että kaksi miestä pitää asiakasta kiinni ja kolmas kuivittaa. Jos olisin yökkönä niin en todellakaan menisi väliin jos kävisi toisen asukkaan kimppuun. Soittaisin 112. Moniko ihminen kadulla menee väliin, kun näkee väkivaltatilanteen? Menee repimään vaikka puukon kanssa heiluvaa pois tilanteesta? Niinpä. Lääkitykset kuntoon näille pitäisi saada. Tuskin heidän oma tahtonsakaan oli silloin nuorempana, että kun järki lähtee, niin saavat vaikka tap paa, kunhan ei lääkkeitä käytetä?

Kyllä sun kuuluu mennä väliin.

Jos koet, ettet kykene, tuollainen asukas pitää saada pois hoivaosastolta.

Ikinä ei pidä yksin mennä väliin oman hengen ja terveyden uhalla. Ei psykiatrisilla osastoillakaan ikinä mennä yksin väkivaltatilanteeseen, vaan aina hälytetään apua ja odotetaan muita.

Olen ollut psykiatrisella osastolla töissä 15 vuotta ja olen joutunut menemään yksin tilanteisiin kun ne on räjähtäneet äkkiä. Apua saa nopeasti hälytyksellä, mutta se ensimmäinen kontakti on pitänyt ottaa yksin. Osastot voi olla isoja ja jos ollaan esimerkiksi kahdestaan yövuorossa naishoitajan kanssa, niin siinä ei voi alkaa odottelemaan jos joku alkaa takomaan toista potilasta turpaan. On mentävä väliin heti ja toivottava että apuvoimat tulee nopeasti. Toinen on se, että sinun päälle tullaan. 

Jos olet naishoitajan kahdestaan, niin et ole silloin yksin. Toinen on paikalla esimerkiksi hälyttämässä apua tai muuten auttamassa. Vanhuspuolella voi hyvin olla yksi yökkö koko rakennuksessa.