Lue keskustelun säännöt.
Olen lihonut vuodessa 40 kiloa ja olin lievästi ylipainoinen jo vuosi sitten. Saamani kohtelu on muuttunut radikaalisti esim erikoissairaanhoidossa
08.09.2021 |
Ja joka paikassa muuallakin.
Kävin pienessä päiväkirurgisessa operaatiossa vuosi sitten ja se uusittiin nyt lihomiseni jälkeen ja voin sanoa että eroa oli kuin yöllä ja päivällä.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
40 kiloa vuodessa. Siitähän voit ekstrapoloida esim. elinikäennusteesi.
Sirkelimiehen yhden käden sormet riittävät tuolla tahdilla.
Sitten taas hymistelemään jotain skeida kehopositiivisuudesta etteivät palstan läskit alapeukuta.
Sairaalloisessa lihavuudessa ei ole kertakaikkiaan mitään positiivista kun seurauksena on väistämättömiä mutta 100% vältettävissä olevia terveydellisiä ongelmia joiden hoito kaatuu veronmaksajien kustannettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma ja ihminen eivät ole mitään hyviä ja ihania kukkaketoja vaan kyllähän nämä ovat raadollisten, itsekkäiden, välinpitämättömien ja keskimäärin myös tyhmien ihmisten kokoontumisajot. Kukaan ei tietenkään ajattele edellämainittujen koskevan itseään. Muutenhan tämä olisikin parempi paikka.
Tämä oli tosi hauskasti sanottu! Kiitos!
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
... vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Urheiluvammojen rinnastaminen lihavuudesta johtuviin sairauksiin on täsmälleen saman tason skeidaa kuin yritys uskotella edes itselleen että" lihavuus johtuu vain geeneistä".
Valtaosa syövistäkin johtuu muuten elitavoista joita muuttamalla niitä voi välttää, geenit vain altistavat muutamalle syöpätyypille.
Otapa 1000 aktiivisesti urheilevaa ja 1000 sairaalloisen "kehopositiivista" aikuista ja vertale paljonko verovaroja kummankin ryhmän hoitoon kuluu seuraavien 10v aikana niin ymmärrät miksi läskien hoito todella kuuluu jokaiselle veronmaksajalle.
"Joo, minähän makaan tässä sohvalla kymmenettä vuotta mättämässä naamaani kaljaa, pizzaa ja jäätelöä koska se on kaikki kirjoitettu tähtiin. Itse olen ihan syytön näihin ihrapoumuihin. Niitä vaan tulee itsestään."
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
... vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Urheiluvammojen rinnastaminen lihavuudesta johtuviin sairauksiin on täsmälleen saman tason skeidaa kuin yritys uskotella edes itselleen että" lihavuus johtuu vain geeneistä".
Valtaosa syövistäkin johtuu muuten elitavoista joita muuttamalla niitä voi välttää, geenit vain altistavat muutamalle syöpätyypille.
Otapa 1000 aktiivisesti urheilevaa ja 1000 sairaalloisen "kehopositiivista" aikuista ja vertale paljonko verovaroja kummankin ryhmän hoitoon kuluu seuraavien 10v aikana niin ymmärrät miksi läskien hoito todella kuuluu jokaiselle veronmaksajalle.
"Joo, minähän makaan tässä sohvalla kymmenettä vuotta mättämässä naamaani kaljaa, pizzaa ja jäätelöä koska se on kaikki kirjoitettu tähtiin. Itse olen ihan syytön näihin ihrapoumuihin. Niitä vaan tulee itsestään."
No, vertailen tässä itseäni ja miestäni. Olin 133kg vielä pari vuotta sitten. En sairastanut mitään muuta kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ei murtumia, ei venähdyksiä, ei fysioterapiaa ei mitään. Mies on aktiivinen urheilija ja tässä viimeisen 15v aikana on ollut murtumia, venähdyksiä, rasitusmurtumaa, leikkaushoitoa vaativaa olkapäävammaa yms. Ja kummasti minulla paino putosi ihan normaaliksi pelkästään suolistohormonia lisäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on haaskata terveydenhuollon resursseja ihmiseen joka ihan ehdoin tahdoin yrittää koko ajan tappaa itsensä.
Taas tätä kehopositiivisten passiivimuotoista lässytystä siitä miten minä lihon aivan kuin kyseessä olisi joku täysin ulkopuolinen prosessi.
Kukaan ei ole tunkemassa väkisin ruokaa naamaasi. Sinä tunget sitä ihan itse lärviisi täysin tietoisena siitä että syöt parhaillaan liikaa mutya jatkat silti samaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Ja eli koska sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä ylipainon kertymisestä, niin sinusta ei tarvitsi muillakaan olla?
No, onneksi ylipainolle voi jotain, mutta tyhmyydelle ei. Itse sain ylipainoni kuriin suolistohormoneilla. Suurimmalla osalla ylipainoisista on sellaiset geenit että ne tekevät itsessään normaalipainossa pysymisen lähes mahdottomaksi. Sellainen ihminen, jolla geenit eivät näin määrää, voi aidosti kuvitella olevansa itse jotenkin parempi ihminen tai sellainen ihminen jolla on selkärankaa, toisin kuin ne “pahat tyhmät ja ällöttävät lihavat”. Pelkällä suolistohormonilla sain oman syömiseni kuriin. Oli ihan eri asia jättää syöminen siihen yhteen pieneen annokseen kun ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin mitä kylläisyys oli. Koko ajan ei tehnyt mieli jotain herkkua niin kovasti että lähdin yöllä tarpomaan kilometrejä vain saadakseni karkkia 24h alepasta, vaan totesin että hmm, no tekisi vähän karkkia mieli, mutta ei pakottavasti.
Tänään näytti vaaka 57kg kun lähtöpaino oli 133kg ja mitään en ole elämässäni muuttanut muuta kuin että saan suolistohormonia pistoksena. Tiedän kokemuksesta, että lihavien haukkuminen ja ruokailuun puuttuminen ainoastaan pahentaa tilannetta. Itselläni jatkuva laihdutuskierre lihotti ihan älyttömästi. Olin 70kg kun aloin laihduttaa koska koin olevani lihava vaikka olin urheilullinen ja onnellinen ihminen. Siksi kehopositiivisuus on ihana asia myös kansanterveyden kannalta!
Todennäköisesti olet alun perin ihan itse totuttanut kehosi haluamaan herkkuja, johtuen heikosta itsekurista.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on haaskata terveydenhuollon resursseja ihmiseen joka ihan ehdoin tahdoin yrittää koko ajan tappaa itsensä.
Taas tätä kehopositiivisten passiivimuotoista lässytystä siitä miten minä lihon aivan kuin kyseessä olisi joku täysin ulkopuolinen prosessi.
Kukaan ei ole tunkemassa väkisin ruokaa naamaasi. Sinä tunget sitä ihan itse lärviisi täysin tietoisena siitä että syöt parhaillaan liikaa mutya jatkat silti samaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Ja eli koska sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä ylipainon kertymisestä, niin sinusta ei tarvitsi muillakaan olla?
No, onneksi ylipainolle voi jotain, mutta tyhmyydelle ei. Itse sain ylipainoni kuriin suolistohormoneilla. Suurimmalla osalla ylipainoisista on sellaiset geenit että ne tekevät itsessään normaalipainossa pysymisen lähes mahdottomaksi. Sellainen ihminen, jolla geenit eivät näin määrää, voi aidosti kuvitella olevansa itse jotenkin parempi ihminen tai sellainen ihminen jolla on selkärankaa, toisin kuin ne “pahat tyhmät ja ällöttävät lihavat”. Pelkällä suolistohormonilla sain oman syömiseni kuriin. Oli ihan eri asia jättää syöminen siihen yhteen pieneen annokseen kun ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin mitä kylläisyys oli. Koko ajan ei tehnyt mieli jotain herkkua niin kovasti että lähdin yöllä tarpomaan kilometrejä vain saadakseni karkkia 24h alepasta, vaan totesin että hmm, no tekisi vähän karkkia mieli, mutta ei pakottavasti.
Tänään näytti vaaka 57kg kun lähtöpaino oli 133kg ja mitään en ole elämässäni muuttanut muuta kuin että saan suolistohormonia pistoksena. Tiedän kokemuksesta, että lihavien haukkuminen ja ruokailuun puuttuminen ainoastaan pahentaa tilannetta. Itselläni jatkuva laihdutuskierre lihotti ihan älyttömästi. Olin 70kg kun aloin laihduttaa koska koin olevani lihava vaikka olin urheilullinen ja onnellinen ihminen. Siksi kehopositiivisuus on ihana asia myös kansanterveyden kannalta!Todennäköisesti olet alun perin ihan itse totuttanut kehosi haluamaan herkkuja, johtuen heikosta itsekurista.
eri
Olen ollut lapsesta asti hiukan ylipainoinen. Se itsekuriko jotenkin kasvoi suolistohormonin myötä? Kyllä joillekin tuntuu olevan älyttömän vaikea luopua ajatuksesta että on parempi kuin lihavat ihmiset :( Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi ylilihavana uhriutumaan. Nykyään on monilla sellainen ajatus, että kaikenlaiset asiat pitäisi muiden vain hyväksyä, eikä mitään negatiivista saisi sanoa tai edes ajatella. Ihmisellä pitää olla myös oma vastuu itsestään ja elämästään. Nyt ollaan menossa siihen ettei omaa vastuuta ole, vaan muilla on vastuu ja velvollisuus sopeutua.
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
Lihavien mollaaminen ja “vastuun vaatiminen” ei aiheuta mitään muuta kuin lihomista. Laihduttaminen lisää lihomista monella mekanismilla. Lihavuus on suurimmalla osalla vieläpä geeneistä johtuvaa ja pahenee tosiaan sillä laihduttamisella. Tästä on vaikka millä mitalla tutkimuksia, mutta eihän se kiinnosta niitä joiden pitää saada tuntea olevansa parempia edes sillä että pysyvät normipainoisina. Lihavuuteen auttaa monella esim suolistohormonit tai lihavuusleikkaus joka mm lisää noiden hormonien tuotantoa. Mutta näihin ei useinkaan kannusteta kun “itse on itsensä lihavaksi syönyt”, vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Ei se mulle kuulukaan, mutta uhriutuminen on itsensä pettämistä tässä lihavuus-asiassa. Loppukommenttisi oli tyypillistä oman vastuun ulkoistamista omista valinnoista muille tahoille. Jos on lihava ja syö liikaa syystä tai toisesta, se on ok, mutta muilta ihmisiltä hyväksymisen ja ymmärtämisen vaatiminen on eräänlaista fa siismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
... vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Urheiluvammojen rinnastaminen lihavuudesta johtuviin sairauksiin on täsmälleen saman tason skeidaa kuin yritys uskotella edes itselleen että" lihavuus johtuu vain geeneistä".
Valtaosa syövistäkin johtuu muuten elitavoista joita muuttamalla niitä voi välttää, geenit vain altistavat muutamalle syöpätyypille.
Otapa 1000 aktiivisesti urheilevaa ja 1000 sairaalloisen "kehopositiivista" aikuista ja vertale paljonko verovaroja kummankin ryhmän hoitoon kuluu seuraavien 10v aikana niin ymmärrät miksi läskien hoito todella kuuluu jokaiselle veronmaksajalle.
"Joo, minähän makaan tässä sohvalla kymmenettä vuotta mättämässä naamaani kaljaa, pizzaa ja jäätelöä koska se on kaikki kirjoitettu tähtiin. Itse olen ihan syytön näihin ihrapoumuihin. Niitä vaan tulee itsestään."
Olet varmaan aika nuori.
Kyllä muuttuu ääni kellossa sinullakin esim. noiden syöpien suhteen kun tulet vanhemmaksi ja sairastut joko itse tai näet monen ikätoverisi sairastuvan syöpään vaikka ovat hoikkia , tupakoimattomia ja liikuntaa harrastavia.
Ei tarvi tulla kuin 50-60 v mittariin, niin tätä alkaa tapahtua.
Tai suunnistaja saa sydärin ja löytyy metsästä kuolleena, jonkun sortin dementia vie tai verisuoni katkeaa päästä.
Nämä kaikki on todellisia tapahtumia eikä yksikään ollut ylipainoinen.
Lihavien kuolemia ikätovereista löytyy toki myös, mutta mitään valtavaa eroa ei ole.
Sellainen ajatus että hyvillä elämäntavoilla automaattisesti ja varmasti elää vanhaksi , on pelkkää houkan uskomusta .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi ylilihavana uhriutumaan. Nykyään on monilla sellainen ajatus, että kaikenlaiset asiat pitäisi muiden vain hyväksyä, eikä mitään negatiivista saisi sanoa tai edes ajatella. Ihmisellä pitää olla myös oma vastuu itsestään ja elämästään. Nyt ollaan menossa siihen ettei omaa vastuuta ole, vaan muilla on vastuu ja velvollisuus sopeutua.
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
Lihavien mollaaminen ja “vastuun vaatiminen” ei aiheuta mitään muuta kuin lihomista. Laihduttaminen lisää lihomista monella mekanismilla. Lihavuus on suurimmalla osalla vieläpä geeneistä johtuvaa ja pahenee tosiaan sillä laihduttamisella. Tästä on vaikka millä mitalla tutkimuksia, mutta eihän se kiinnosta niitä joiden pitää saada tuntea olevansa parempia edes sillä että pysyvät normipainoisina. Lihavuuteen auttaa monella esim suolistohormonit tai lihavuusleikkaus joka mm lisää noiden hormonien tuotantoa. Mutta näihin ei useinkaan kannusteta kun “itse on itsensä lihavaksi syönyt”, vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.Ei se mulle kuulukaan, mutta uhriutuminen on itsensä pettämistä tässä lihavuus-asiassa. Loppukommenttisi oli tyypillistä oman vastuun ulkoistamista omista valinnoista muille tahoille. Jos on lihava ja syö liikaa syystä tai toisesta, se on ok, mutta muilta ihmisiltä hyväksymisen ja ymmärtämisen vaatiminen on eräänlaista fa siismia.
Terveydenhuollon henkilöstön kuuluu suhtautua neutraalisti ja empaattisesti.
Ymmärtämiseen tarvitaan asiaan perehtymistä, mitä ainakaan sinä et ole tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vertailen tässä itseäni ja miestäni. Olin 133kg vielä pari vuotta sitten. En sairastanut mitään muuta kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ei murtumia, ei venähdyksiä, ei fysioterapiaa ei mitään. Mies on aktiivinen urheilija ja tässä viimeisen 15v aikana on ollut murtumia, venähdyksiä, rasitusmurtumaa, leikkaushoitoa .
Vertaile vaan. Olen joutunut seuraamaan parin tuollaisen ihravuoren kuolinkamppailua josta viimeiset kymmenen vuotta maattiin vaipoissa jos jonkinlaisella laitoshoidossa lähihoitajien käänneltävinä.
Kustannukset yhteiskunnalle olivat paria kolmea kertaluokkaa urheilijan nilkkavammojen hoitoa korkeammalla tasolla kun sairaalloisen ylipainoiset eivät edes kitkuta työelämässä kuin parhaimmillaan hiukan yli 50-kymppisiksi ennen kuin käytännössä kaikki hajoaa kerralla.
Siinä vaiheesaa kun ensimmäinen vaiva kaataa nämä edes muutamaksi viikoksi sänkyyn ja vähäinenkin liikkuminen lakkaa, ne eivät sieltä enää koskaa tule täysin nousemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on haaskata terveydenhuollon resursseja ihmiseen joka ihan ehdoin tahdoin yrittää koko ajan tappaa itsensä.
Taas tätä kehopositiivisten passiivimuotoista lässytystä siitä miten minä lihon aivan kuin kyseessä olisi joku täysin ulkopuolinen prosessi.
Kukaan ei ole tunkemassa väkisin ruokaa naamaasi. Sinä tunget sitä ihan itse lärviisi täysin tietoisena siitä että syöt parhaillaan liikaa mutya jatkat silti samaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Ja eli koska sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä ylipainon kertymisestä, niin sinusta ei tarvitsi muillakaan olla?
No, onneksi ylipainolle voi jotain, mutta tyhmyydelle ei. Itse sain ylipainoni kuriin suolistohormoneilla. Suurimmalla osalla ylipainoisista on sellaiset geenit että ne tekevät itsessään normaalipainossa pysymisen lähes mahdottomaksi. Sellainen ihminen, jolla geenit eivät näin määrää, voi aidosti kuvitella olevansa itse jotenkin parempi ihminen tai sellainen ihminen jolla on selkärankaa, toisin kuin ne “pahat tyhmät ja ällöttävät lihavat”. Pelkällä suolistohormonilla sain oman syömiseni kuriin. Oli ihan eri asia jättää syöminen siihen yhteen pieneen annokseen kun ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin mitä kylläisyys oli. Koko ajan ei tehnyt mieli jotain herkkua niin kovasti että lähdin yöllä tarpomaan kilometrejä vain saadakseni karkkia 24h alepasta, vaan totesin että hmm, no tekisi vähän karkkia mieli, mutta ei pakottavasti.
Tänään näytti vaaka 57kg kun lähtöpaino oli 133kg ja mitään en ole elämässäni muuttanut muuta kuin että saan suolistohormonia pistoksena. Tiedän kokemuksesta, että lihavien haukkuminen ja ruokailuun puuttuminen ainoastaan pahentaa tilannetta. Itselläni jatkuva laihdutuskierre lihotti ihan älyttömästi. Olin 70kg kun aloin laihduttaa koska koin olevani lihava vaikka olin urheilullinen ja onnellinen ihminen. Siksi kehopositiivisuus on ihana asia myös kansanterveyden kannalta!
Kiinnostaisi tietää, että minkä niminen on tämä suolistohormoni? Itse kamppailen herkkuhimon kanssa, vaikka ateriarytmi ja ruoan laatu on kunnossa ja ylipainoa on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lihonut neljässä vuodessa 54kg -> 68kg. Kukaan ei ole noteerannut tätä mitenkään, vaikka olen käynyt lääkärissä tavallista enemmän astmatutkimuksissa, allergiatesteissä, polvivaivojen takia ym. Olen 160cm pitkä. Kuinkahan paljon pitäisi lihoa, että lääkäri kehottaisi pudottamaan painoa esimerkiksi astman hoitamiseksi? Onhan oikeasti 14kg merkittävä määrä. 54-kiloisena olin normaalin hoikan näköinen ja hyvinvoiva. Johonkin 60kg asti laskisin olevani vielä normaalipainossa. Lihaksia ei ole nimeksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
... vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Urheiluvammojen rinnastaminen lihavuudesta johtuviin sairauksiin on täsmälleen saman tason skeidaa kuin yritys uskotella edes itselleen että" lihavuus johtuu vain geeneistä".
Valtaosa syövistäkin johtuu muuten elitavoista joita muuttamalla niitä voi välttää, geenit vain altistavat muutamalle syöpätyypille.
Otapa 1000 aktiivisesti urheilevaa ja 1000 sairaalloisen "kehopositiivista" aikuista ja vertale paljonko verovaroja kummankin ryhmän hoitoon kuluu seuraavien 10v aikana niin ymmärrät miksi läskien hoito todella kuuluu jokaiselle veronmaksajalle.
"Joo, minähän makaan tässä sohvalla kymmenettä vuotta mättämässä naamaani kaljaa, pizzaa ja jäätelöä koska se on kaikki kirjoitettu tähtiin. Itse olen ihan syytön näihin ihrapoumuihin. Niitä vaan tulee itsestään."
No, vertailen tässä itseäni ja miestäni. Olin 133kg vielä pari vuotta sitten. En sairastanut mitään muuta kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ei murtumia, ei venähdyksiä, ei fysioterapiaa ei mitään. Mies on aktiivinen urheilija ja tässä viimeisen 15v aikana on ollut murtumia, venähdyksiä, rasitusmurtumaa, leikkaushoitoa vaativaa olkapäävammaa yms. Ja kummasti minulla paino putosi ihan normaaliksi pelkästään suolistohormonia lisäämällä.
Epäilemättä suolistohormonin myötä syömäsi ruokamäärät vähenivät. Ei siis voi sanoa, että et muuttanut mitään muuta kuin otit tuota hormonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on haaskata terveydenhuollon resursseja ihmiseen joka ihan ehdoin tahdoin yrittää koko ajan tappaa itsensä.
Taas tätä kehopositiivisten passiivimuotoista lässytystä siitä miten minä lihon aivan kuin kyseessä olisi joku täysin ulkopuolinen prosessi.
Kukaan ei ole tunkemassa väkisin ruokaa naamaasi. Sinä tunget sitä ihan itse lärviisi täysin tietoisena siitä että syöt parhaillaan liikaa mutya jatkat silti samaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Ja eli koska sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä ylipainon kertymisestä, niin sinusta ei tarvitsi muillakaan olla?
No, onneksi ylipainolle voi jotain, mutta tyhmyydelle ei. Itse sain ylipainoni kuriin suolistohormoneilla. Suurimmalla osalla ylipainoisista on sellaiset geenit että ne tekevät itsessään normaalipainossa pysymisen lähes mahdottomaksi. Sellainen ihminen, jolla geenit eivät näin määrää, voi aidosti kuvitella olevansa itse jotenkin parempi ihminen tai sellainen ihminen jolla on selkärankaa, toisin kuin ne “pahat tyhmät ja ällöttävät lihavat”. Pelkällä suolistohormonilla sain oman syömiseni kuriin. Oli ihan eri asia jättää syöminen siihen yhteen pieneen annokseen kun ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin mitä kylläisyys oli. Koko ajan ei tehnyt mieli jotain herkkua niin kovasti että lähdin yöllä tarpomaan kilometrejä vain saadakseni karkkia 24h alepasta, vaan totesin että hmm, no tekisi vähän karkkia mieli, mutta ei pakottavasti.
Tänään näytti vaaka 57kg kun lähtöpaino oli 133kg ja mitään en ole elämässäni muuttanut muuta kuin että saan suolistohormonia pistoksena. Tiedän kokemuksesta, että lihavien haukkuminen ja ruokailuun puuttuminen ainoastaan pahentaa tilannetta. Itselläni jatkuva laihdutuskierre lihotti ihan älyttömästi. Olin 70kg kun aloin laihduttaa koska koin olevani lihava vaikka olin urheilullinen ja onnellinen ihminen. Siksi kehopositiivisuus on ihana asia myös kansanterveyden kannalta!Kiinnostaisi tietää, että minkä niminen on tämä suolistohormoni? Itse kamppailen herkkuhimon kanssa, vaikka ateriarytmi ja ruoan laatu on kunnossa ja ylipainoa on liikaa.
Ozempic, pistetään itse nahan alle kerran viikossa. Kallis, mutta toki tuo n. 130e/kk meni helposti syömiseen ennen että kaikki on suhteellista. Minulle ollut todellinen ihmelääke, olen tosiaan nyt alle 60kg! Mutta läheiselleni se ei auttanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu jos joku on ylipainoinen? Pitäisikö sinusta myös esim urheiluvammat kuulua urheilijoiden itse kustannettaviin?
... vaikka samalla tavalla se johtuu geeneistä kuin esim syöpä.
Urheiluvammojen rinnastaminen lihavuudesta johtuviin sairauksiin on täsmälleen saman tason skeidaa kuin yritys uskotella edes itselleen että" lihavuus johtuu vain geeneistä".
Valtaosa syövistäkin johtuu muuten elitavoista joita muuttamalla niitä voi välttää, geenit vain altistavat muutamalle syöpätyypille.
Otapa 1000 aktiivisesti urheilevaa ja 1000 sairaalloisen "kehopositiivista" aikuista ja vertale paljonko verovaroja kummankin ryhmän hoitoon kuluu seuraavien 10v aikana niin ymmärrät miksi läskien hoito todella kuuluu jokaiselle veronmaksajalle.
"Joo, minähän makaan tässä sohvalla kymmenettä vuotta mättämässä naamaani kaljaa, pizzaa ja jäätelöä koska se on kaikki kirjoitettu tähtiin. Itse olen ihan syytön näihin ihrapoumuihin. Niitä vaan tulee itsestään."
No, vertailen tässä itseäni ja miestäni. Olin 133kg vielä pari vuotta sitten. En sairastanut mitään muuta kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ei murtumia, ei venähdyksiä, ei fysioterapiaa ei mitään. Mies on aktiivinen urheilija ja tässä viimeisen 15v aikana on ollut murtumia, venähdyksiä, rasitusmurtumaa, leikkaushoitoa vaativaa olkapäävammaa yms. Ja kummasti minulla paino putosi ihan normaaliksi pelkästään suolistohormonia lisäämällä.
Epäilemättä suolistohormonin myötä syömäsi ruokamäärät vähenivät. Ei siis voi sanoa, että et muuttanut mitään muuta kuin otit tuota hormonia.
Totta kai väheni, mutta tarkoitin että itse en ole joutunut tekemään mitään sen eteen vaan se on tapahtunut ihan itsekseen. Ei mitään kitudieettausta, ei urheilun pakkopullana lisäämistä ei mitään, ei kalorien pakonomaista vahtimista. Olen kyennyt nyt laihtumaan ilman tuskaa ja kestämättömiä elämäntapamuutoksia ja tekemään elämästäni paljon terveempää ja mukavampaa. Toki nyt on liikuntakin lisääntynyt kun se on paljon kivampaa normaalipainoisena.
Kun sulla on paljon ylipainoa esimerkiksi leikkaukseen mentäessä, haavan paraneminen on huomattavasti hitaampaa. Ja miksi näin on? L^*kissä ei ole samankaltaista verisuonistoa kuin muussa kudoksessa.
Luulisi, että tuossa tilanteessa kiinnostaisi enemmän tulevan elämän pituus ja laatu kuin se tykätäänkö musta! Itse lihoin heittämällä, kun aloin syödä mirtatsapiinia unilääkkeeksi. Annos oli niin pieni, ettei sen pitäisi lihottaa, mutta toisin kävi ja olen kuullut muitakin vastaavia tarinoita. Ensin tuli järjettömiä ruokahimokohtauksia, mutta sitten ne katosivat ja söin kuten ennenkin. Silti paino vain nousi ja nousi. Jätin koko lääkkeen. Jonkin kerran olen ottanut pahan unettomuusjakson takia, mutta siitä seuraa se, että vajaan viikon pystyy ajattelemaan lähinnä vain ruokaa. Tätä sopisi kokeilla niiden, joiden mukaan itsekuri auttaa kaikkeen (isommalla annoksella kyseinen lääke on masennuslääke ja heillähän sitä itsekuria mahtaa ollakin). Kyse ei ole siitä, että välillä tekee mieli jotain, mutta kun suuntaa ajatukset muualle, se menee ohi. Se ei mene. Oikeasti kuola valuu, kun mieleen tulvii ajatuksia ruoasta. Aivan holtitonta. Nykyisin kärsin siis mieluummin unettomuudesta, mikä on toki sekin terveysriski, mutta ei varmaan sitä luokkaa kuin että jatkaisin vain lihomista. Ja se ei mielestäni ole mikään vaihtoehto, että nukkuisin ok ja paino pysyisi hallinnassa sillä hinnalla, että elämänlaatu olisi aivan p*ska (ja sitä se mielestäni on, jos koko ajan haluaa hirveästi jotain mitä ei voi saada). Normaalilla itsekurilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kun sulla on paljon ylipainoa esimerkiksi leikkaukseen mentäessä, haavan paraneminen on huomattavasti hitaampaa. Ja miksi näin on? L^*kissä ei ole samankaltaista verisuonistoa kuin muussa kudoksessa.
No en tiedä kuinka paljon hitaampaa on. Ihan samaan aikaan myös huomattavan ylipainoisilta poistetaan tikit kuin muiltakin. Itselleni on tehty 3 leikkausta huomattavan ylipainoisena, kaksi sektiota ja sappirakonpoisto. Ihan normaalisti paranivat eikä kukaan ollut tippaakaan huolissaan esim nukutuksesta tms. Painoindeksi on yli 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on haaskata terveydenhuollon resursseja ihmiseen joka ihan ehdoin tahdoin yrittää koko ajan tappaa itsensä.
Puhut ilmeisesti urheilijoista? Olen niin samaa mieltä.
Mitä tämä urheiluun liittyy? Olen harrastanut ratsastusta yli 30-vuotta ja kilpailen ratsastuksessa. En ole kertaakaan joutunut menemään lääkäriin lajin vuoksi. Päinvastoin pysyy esim. Selkä kunnossa. Lajin kisaajilla on myös vakuutukset kunnossa.
Ei kaikki urheilijat kokoajan loukkaannu. Sen sijaa kaikki todella ylipainoiset elävät lyhyemmän elämän ja sairastuvat tod. Näk erilaisiin sairauksiin nopeammin kuin normaalipainoiset.
Olet raitistunut alkoholiongelmainen, et entinen sellainen. Vain huikka ja putki on taas auki.