Lue keskustelun säännöt.
HS Kolumni: "Menestynyt ihminen, lopeta jo jeesustelu kovasta työnteosta. Kiitä ennemmin geenejäsi ja sattumaa."
08.09.2021 |
Hesarissa tänään:
"Onko menestys lainkaan omaa ansiotasi?
Onko mahdollista, että elämän alkupuolen asiat, joihin emme itse voi vaikuttaa juuri lainkaan, ratkaisevat lähes täysin ”menestyksemme”, kysyy HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen."
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.
Ja uhriutuva asenne on ratkaisevan tärkeä, että ei menesty.
Amen. Jopa niistä sairauksista toipuessa.
Itse olen sairastanut toistuvaa vakavaa masennusta. Olen lopultakin sen voittanut. Miksi? Koska ymmärsin, ettei menneissä rypeminen auta yhtään ja vaan idiootti toistaa samaa virhettä ja odottaa toisenlaista lopputulosta. Joten aloin aktiivisesti uudelleenkouluttaa aivojani reagoimaan asioihin täysin uusilla tavoilla. Aikaahan se vei, mutta 10 vakavan masennuksen helvetissä vietetyn vuoden jälkeen ei ole enää kiire mihinkään.
Sitten on seurannut kaikenlaista fyysistä terveysongelmaa ja työkkärin pupukurssit ovat tulleet tutuiksi. Olen oppinut todella taitavaksi ennustamaan, ketkä saavat sairautensa remissioon tai muiden ongelmien suhteen pääsevät elämässä eteenpäin: Ne, jotka uskovat, että itse voi tehdä asialle jotain. Ne, jotka uhriutuvat, jäävät siihen suohon rypemään eivätkä koskaan edes ymmärrä, että tekevät sen ihan itse. Sitä on oikeasti ihan järkyttävää katsella.
Nyt joku tietysti sanoo, että sekin on vain geeneistä kiinni, että onko uhriutuvaa sorttia. Ja vitut, sanon minä. Epigenetiikka on osoittanut, että ympäristö ja oma toiminta vaikuttavat todella paljon siihen, mitkä geenit kulloinkin ovat aktiivisena.
On muutenkin paljon terveempää ajatella, että koko elämän on täysin omissa käsissä. Se ei tietenkään ole 100% totta, mutta silloin ihminen pysyy oman päänsä sisällä aktiivisena toimijana, ei uhrina, ja on valmiimpi tarttumaan tilaisuuksiin kun niitä ilmenee. Lisäksi silloin ei tarvitse syytellä ketään ja vatvoa menneitä, kun ottaa itse kaikesta vastuun. Energiaa vapautuu siihen oman elämän kohentamiseen.
Mikään, kerta kaikkiaan mikään ei ole niin haitallista kuin itsensä näkeminen uhrina, tai vaan lastuna laineilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yksinkertaista ja lapsekasta ajatella, että ihmiset voisivat valita olevansa ahkeria tai laiskoja.
Minä en ole ahkera, enkä laiska. Minulla on erilaisia toimintakyvyn vaihteluita.
Toimintakykyni vaihtelee. Silloin kun saan paljon aikaan ja jaksan raataa, olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Minulla ei ole kipuja, en ole tuskainen, eikä mitkään paikka huuda hoosiannaa, että hei minä hajoan.
Kun minulla on toimintakykyä, niin se edellyttää, että saan nukuttua inhimilliset yöunet. Jos uni ei tule, en voi sitä pakottaa. Jos keho on ylikierroksilla, ja on stressiä, on vaikeampi saada hyvää unta.
En voi vaikuttaa kaikkiin yllättäviin asioihin ja onnettomuuksiin, jotka tuovat stressiä, surua ja huolta.
Toimintakykyni on hyvä, jos olen tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat täysipäisiä ja tasapainoisia, mutta jos joudun olemaan henkisesti väkivaltaisten, julmien ja sairaiden yksilöiden vaikutuspiirissä, se vaikuttaa toimintakykyyni laskevasti. Alan voida huonosti, ja en enää jaksa.
Myös motivaationi tehdä asioita laskee. Ei enää kiinnosta tehdä toisten eteen mitään, kun he kohtelevat kuin roskaa.
Jos on paljon stressiä, sairautta ja muita huolia tai ongelmia, toimintakyky voi mennä niin alas, että on vuoteenomana, eikä pysty edes huolehtimaan hygieniastaan.
Silloin et ole laiska.
Kun sinulla on motivaatiota, luottamusta elämään, itseesi ja kaikkeen, olet terve ja nukut hyvin. Sinä jaksat tehdä asioita. ET OLE SILLOIN AHKERA! Olet normaalisti ja terveesti toimintakykyinen.
On turha mussuttaa miten ahkeria huippumenestyjät ovat monisairaisiin ja syrjäytyneisiin verrattuna, kun harjottelevat täysipäiväisesti formulaa, hiihtoa, viulunsoittio.
HELPPO HARJOITELLA JOS ON TOIMINTAKYKYÄ! On helppo harjoitella ja saada tuloksia, jos voi nukkua. Eikä tarvitse stressata 24/7 jostain lääkkeiden maksamisesta tai elämästä/kuolemasta.
Näytät kuvittelevan että kaikkien muiden elämä on silkkaa juhlaa ja ruusuilla tanssimista.
Jotkut harjoittelee väsyneenäkin. Tosin ei niin tehokkaasti mutta ei se tunnu toisia hidastavan.
Mistä tuollaista sait päähäsi? Missä kohtaa väitän tuollaista tai kuvittelen noin?
"jotkut harjoittelee väsyneenäkin" ET YHTÄÄN YMMÄRTÄNYT LUKEMAASI.
Kyllä ihminen voi olla olla "vähän" väsyneenä melko toimintakykyinen.
MUTTA KUKAAN EI HARJOITTELE YHTÄÄN MITÄÄN KUN TOIMINTAKYKY ON MENNYT!
TOIMINTAKYKY VOI MENNÄ SINULTA, ILMAN OMAA SYYTÄSI! VAIKKA HALUAT USKOTELLA ITSELLESI OLEVASI MUITA AHKERAMPI, PAREMPI JA UUTTERAMPI!
Jos olet itsesi onnistunut vakuuttamaan siitä ettet kykene toimimaan kuin ideaaliolosuhteissa niin saattaa tosiaankin käydä niin ettet kykene toimimaan kuin ideaaliolosuhteissa.
Et tainnut ymmärtää... on olemassa sairauksia joissa toimintakyky vaihtelee. Esim. MS ja Parkinson ym. hermo/lihas/neurologiset sairaudet. Toisena päivänä on niin uupunut, ettei jaksa liikkua, ja toisena voi paremmin (mutta ei normaalisti). Tätä uupunusta ei voi "terve" ymmärtää. Se on kuin 40 asteen kuume ja valtava krapula yhtäaikaa, lisäksi kun olet tehnyt edellisenä päivänä täyden salitreenin maksineilla ihan tappiin asti.
Ei siinä paljoa elämää suunnitella, harjoitella ja tsempata, kun menee päiviä ettei jaksa nousta sängystä. Se ei ole asenteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Myös yritteliäisyys, sinnikkyys, pitkäjänteisyys ja toimeliaisuus ovat hyvin pitkälle lahjakkuuksia siinä missä älykkyys tai fyysiset ominaisuudetkin. Ei kukaan voi päätökseellään hankkia noita luonteenpiirteitä.
Ehkei mutta toimittajan argumentti on se, ettei työnteolla ole väliä menestymisessä, tai se on niin pieni että sitä on turha korostaa. Tuo on täyttä soopaa koska samoista lähtökohdista voi päätyä joko menestykseen tai sitten keskivertoelämään tai jossain tapauksessa pohjalle. Eli se merkittävin ero on siinä miten niitä kykyjään hyödyntää eikä siinä onko niitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos geenit ja ympäristö todella merkitsevät, niin eihän silloin niille menestymättömille kannata antaa yhtään mitään, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Minimiturva riittää, siis huonepaikka ja 3 ateriaa päivässä, vaatteet talon puolesta. Miksi ihmeessä tukea niitä, joilla jo pelkkä tausta kertoo, että ei tämä tästä paremmaksi muutu.
Niin, tällä logiikalla itse asiassa 30-luvun eug.en.iik.kaopeissa oli vinha perä. Piuhat poikki vaan niiltä, jotka eivät ole menestyneet. Sen voisi panna sosiaaliturvan saamisen edellytykseksi.
Jos kerran tausta ja geenit säätelevät kaiken, olisi sulaa hulluutta antaa heikomman aineksen lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Euroopan menestys - geenit
Afrikan jälkeenjääneisyys - geenit
Niinkö, HS?
Sitä minäkin mitä suurimmalla mielenkiinnolla kyselen? Mustat ovat ilmeisesti tosiaan geeneiltään vähemmän älykkäitä kuin valkoiset? Näinhän Vanhasen isäkin totesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos geenit ja ympäristö todella merkitsevät, niin eihän silloin niille menestymättömille kannata antaa yhtään mitään, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Minimiturva riittää, siis huonepaikka ja 3 ateriaa päivässä, vaatteet talon puolesta. Miksi ihmeessä tukea niitä, joilla jo pelkkä tausta kertoo, että ei tämä tästä paremmaksi muutu.
Niin, tällä logiikalla itse asiassa 30-luvun eug.en.iik.kaopeissa oli vinha perä. Piuhat poikki vaan niiltä, jotka eivät ole menestyneet. Sen voisi panna sosiaaliturvan saamisen edellytykseksi.
Jos kerran tausta ja geenit säätelevät kaiken, olisi sulaa hulluutta antaa heikomman aineksen lisääntyä.
Totta, ei heikomman aineksen pidä antaa lisääntyä jos kaikki on geeneistä ja perhetaustasta kiinni.
Tästä artikkelista tämän palstan mammat saavat rutkasti energiaa jaksamiseen.
"mute hesarissa sanottiin, että ei se ole mun vika, että mulla on kolme lasta joilla kaikilla on eri isä, mun tilanne johtuu olosuhteista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Ei kolumnisti väitäkään, ettei menestys edellyttäisi työntekoa.
Pikemminkin hän yrittää sanoa, että kaikista ei tule litmasia tai ronaldoja, vaikka kuinka harjoittelisivat, koska ovat sattumalta saaneet jalkapalloon soveltumattomat geenit. Tai että vaikkapa Afganistanissa saattaa olla lahjoiltaan (geeneiltään) Ronaldon tasoinen nuorukainen, joka ei pääse kukoistamaan, koska ympäristö ei tue hänen kehittymistään.
Tarvitaan siis työnteon lisäksi suotuisia olosuhteita, suotuisia geenejä ja myös hyvää onnea. Näiden olemassaoloon tai olemattomuuteen yksilö ei itse voi vaikuttaa. Näin ollen menestys on kiinni suurelta osin sellaisista tekijöistä, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa.
Tuollainen vertailu on järjetöntä. Tietysti ihminen vertaa omaa menestystään omaan viiteryhmäänsä, ei johonkin Afganistanin orpolapsiin.
Ja siinä omassa viiteryhmässä menestymiseen vaikuttaa nimenomaan se oma panostus.
En tajua tätä aidsorpojen sun muiden vetämistä keskusteluun, kun eivät ne ole niitä, joihin tässä verrataan. Joo, minä olen pärjännyt niihin verrattuna hienosti, mutta koska olen epäonnistunut viiteryhmääni verrattuna, olen tietysti epäonnistuja, en menestyjä.
Menestys on aina menestys viiteryhmään nähden. Aidsorpokin voi olla omalla tavallaan menestynyt, jos päättää että ei rupea liimanhaistelijaksi kuten moni muu vastaavassa tilanteessa. Menestys on eri tilanteissa eri asioita.
Menestys vaatii sekä sattumaa, geenejä, ETTÄ yleensä kovaa työtä. Koko paketti pitää olla kasassa. Toimittaja oli käyttänyt liioittelua retorisena keinona herättääkseen keskustelua.
Sattuma ja geenit antavat sen startin, mistä lähdet liikkeelle. Joillakin se on hyvinkin edullinen positio. Mutta ihan itse on ne loput ankarasta tai vähemmän ankarasta työstä tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.
Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yksinkertaista ja lapsekasta ajatella, että ihmiset voisivat valita olevansa ahkeria tai laiskoja.
Minä en ole ahkera, enkä laiska. Minulla on erilaisia toimintakyvyn vaihteluita.
Toimintakykyni vaihtelee. Silloin kun saan paljon aikaan ja jaksan raataa, olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Minulla ei ole kipuja, en ole tuskainen, eikä mitkään paikka huuda hoosiannaa, että hei minä hajoan.
Kun minulla on toimintakykyä, niin se edellyttää, että saan nukuttua inhimilliset yöunet. Jos uni ei tule, en voi sitä pakottaa. Jos keho on ylikierroksilla, ja on stressiä, on vaikeampi saada hyvää unta.
En voi vaikuttaa kaikkiin yllättäviin asioihin ja onnettomuuksiin, jotka tuovat stressiä, surua ja huolta.
Toimintakykyni on hyvä, jos olen tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat täysipäisiä ja tasapainoisia, mutta jos joudun olemaan henkisesti väkivaltaisten, julmien ja sairaiden yksilöiden vaikutuspiirissä, se vaikuttaa toimintakykyyni laskevasti. Alan voida huonosti, ja en enää jaksa.
Myös motivaationi tehdä asioita laskee. Ei enää kiinnosta tehdä toisten eteen mitään, kun he kohtelevat kuin roskaa.
Jos on paljon stressiä, sairautta ja muita huolia tai ongelmia, toimintakyky voi mennä niin alas, että on vuoteenomana, eikä pysty edes huolehtimaan hygieniastaan.
Silloin et ole laiska.
Kun sinulla on motivaatiota, luottamusta elämään, itseesi ja kaikkeen, olet terve ja nukut hyvin. Sinä jaksat tehdä asioita. ET OLE SILLOIN AHKERA! Olet normaalisti ja terveesti toimintakykyinen.
On turha mussuttaa miten ahkeria huippumenestyjät ovat monisairaisiin ja syrjäytyneisiin verrattuna, kun harjottelevat täysipäiväisesti formulaa, hiihtoa, viulunsoittio.
HELPPO HARJOITELLA JOS ON TOIMINTAKYKYÄ! On helppo harjoitella ja saada tuloksia, jos voi nukkua. Eikä tarvitse stressata 24/7 jostain lääkkeiden maksamisesta tai elämästä/kuolemasta.
Näytät kuvittelevan että kaikkien muiden elämä on silkkaa juhlaa ja ruusuilla tanssimista.
Jotkut harjoittelee väsyneenäkin. Tosin ei niin tehokkaasti mutta ei se tunnu toisia hidastavan.
Mistä tuollaista sait päähäsi? Missä kohtaa väitän tuollaista tai kuvittelen noin?
"jotkut harjoittelee väsyneenäkin" ET YHTÄÄN YMMÄRTÄNYT LUKEMAASI.
Kyllä ihminen voi olla olla "vähän" väsyneenä melko toimintakykyinen.
MUTTA KUKAAN EI HARJOITTELE YHTÄÄN MITÄÄN KUN TOIMINTAKYKY ON MENNYT!
TOIMINTAKYKY VOI MENNÄ SINULTA, ILMAN OMAA SYYTÄSI! VAIKKA HALUAT USKOTELLA ITSELLESI OLEVASI MUITA AHKERAMPI, PAREMPI JA UUTTERAMPI!
Jos olet itsesi onnistunut vakuuttamaan siitä ettet kykene toimimaan kuin ideaaliolosuhteissa niin saattaa tosiaankin käydä niin ettet kykene toimimaan kuin ideaaliolosuhteissa.
Et tainnut ymmärtää... on olemassa sairauksia joissa toimintakyky vaihtelee. Esim. MS ja Parkinson ym. hermo/lihas/neurologiset sairaudet. Toisena päivänä on niin uupunut, ettei jaksa liikkua, ja toisena voi paremmin (mutta ei normaalisti). Tätä uupunusta ei voi "terve" ymmärtää. Se on kuin 40 asteen kuume ja valtava krapula yhtäaikaa, lisäksi kun olet tehnyt edellisenä päivänä täyden salitreenin maksineilla ihan tappiin asti.
Ei siinä paljoa elämää suunnitella, harjoitella ja tsempata, kun menee päiviä ettei jaksa nousta sängystä. Se ei ole asenteesta kiinni.
Minulla on kolme vakavaa uupumusta aiheuttavaa perussairautta ja voin vakuuttaa sinulle, että silti se elämä on omissa käsissä. Jokainen voi silti valita pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, että niitä toimintakyvyttömiä päiviä on mahdollisimman vähän. Tämä vaatii suunnatonta itsekuria, koska on osattava sanoa EI myös kivoille asioille, jos ne kuormittavat liikaa.
Voi luoda sellaiset suunnitelmat, että yllättävä toimintakyvyttömyyspäivä ei aiheuta mitään isompia ongelmia.
Voi organisoida elämänsä niin, että se pysyy kasassa vähemmälläkin effortilla.
Jne.
Näissä uupumussairauksissa tämä ON sitä menestystä. Että oppii elämään hyvää ja onnellista elämää sairauksista huolimatta.
Ja se, jos mikä on ihan tasan itsestä kiinni. Sairaudet ei ehkä mene mihinkään, mutta kyllä sen muun elämän voi ihan itse järjestää.
Ja asenteensa valita.
Uhriasenteen valinta ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Eli siis menestyminen ei ole perintötekijöistä, vanhemmista yms. kiinni vaan siitä miten niitä muualta annettuja avujaan hyödyntää omalla työnteollaan. Kiitos että todistit tämän.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olen sitten turhaan käynyt yliopistot ja muut koulut jos kerran olisin voinut menestyä ihan yhtä hyvin vetämällä lonkkaa kaikki nämä vuodet. Vähän kyllä epäilen että nykyinen työnantaja ei olisi palkannut minua siltä pohjalta.
Jaa-a, yliopiston olet käynyt ja (luetun) ymmärtäminen tuolla tolalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa olisi hyvä juttu olla tekemättä mitään kun on ne geenitkin ... Jää siis kotiin makaamaan ja syytä kaikesta geenejä, sinussa ei ole mitään vikaa vai?
Anna kun veikkaan: et ole menestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö menestyneistä ovat menestyneet vanhempiensa ansiosta, saatu alkupääoma ja pystytty ottamaan riskeja vanhempien taloudellisella turvalla.
Hyvin harva alusta asti joka euroa itse tienannut ja menestynyt ilman taloudellista tukiverkkoa vanhemmilta.
Joten yleensä menestys ei ole yksinomaan itse ansaittua.
Tämä. Nostan hattua niille jotka oikeasti menestyneet alusta asti itse ansaituilla rahoilla ja ilman vanhempien omaisuutta vakuudeksi. Mutta nämä ovat oikeast harvassa. Moni menestynyt ei edes ymmärrä ettei kaikilla ola vanhemmilta saatu 20k€ kotoa muuttaessa, vanhemmat ei ostaneet ekaa asuntoa lapselle tai muuten tukeneet. Luulevat että ovat omasta ansiosta menestyneet vaikka esimerkkinä vanhemmat lahjoittaneet sen ekan kalliin omistusasunnon.
Kannattaa ottaa huomioon myös sen mahdollisuus, ettei kaikki varakkaatkaan vanhemmat anna lapsilleen asioita ilmaiseksi. Usein päinvastoin. He vaativat sitä työntekoa ja sitoutumista tavoitteisiin, jokaisen edun ansaitsemista jollain tapaa jo lapsesta saakka.
Koskaan en ole missään nähnyt sellaista röykkiötä joululahjoja (Technic Legopaketteja, Samsung kännykkälaatikoita..) ja parvekkeella reteesti tupakoivaa teiniä lävistyksineen ja värjättyine hiuksineen ja jättimäistä televisiota jne jne kuin työttömien ja kouluttamattomien vuokralaisteni kodissa, jonka vuokran maksoi mulle suoraan Kela. Samaan aikaan omat lapseni saivat kukin yhden arvokkaamman lahjatoiveen ja muutaman pienen. Jokainen meidän kodissa tekee kotitöitä viikkorahan eteen, käy kesätöissä ja esim kerää marjoja /sieniä tienatakseen "extraa". Heidän kodissaan koiratkin tekivät asiansa pavekkeelle kun ei kukaan viitsinyt käyttää ulkona.
Ketä / mitä lasteni siis tulisi kiittää, muuta kuin kovaa työmoraalia, jos tulevaisuudessa menestyvät?
Hyvä kirjoitus. Monesti varakkaat vanhemmat myös vaativat lapseltaan vaivannäköä ja opettavat, ettei mikään tule ilmaiseksi toisin kuin näillä sossuvanhemmilla.
Se millaiset vanhemmat sattuu saamaan on asia, mihin yksilö ei voi vaikuttaa. Toiset sattuvat saamaan hyvät vanhemmat, jotka tukevat, opettavat ja vaativat. Hyvät vanhemmat siis nimenomaan antavat lapsilleen ilmaiseksi hyvän kasvatuksen, mitä kaikki eivät saa.
Joku toinen sattuu saamaan väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, joita ei kiinnosta lasten kasvattaminen yhtään.
Vanhemmat kiistatta vaikuttavat lastensa menestykseen joko parantavasti tai heikentävästi. Tätäkin asiaa kolumnisti käsitteli ansiokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Eli siis menestyminen ei ole perintötekijöistä, vanhemmista yms. kiinni vaan siitä miten niitä muualta annettuja avujaan hyödyntää omalla työnteollaan. Kiitos että todistit tämän.
Perintötekijöillä ja vanhemmilla on kiistatta vaikutusta, mitä tässäkin ketjussa on ansiokkaasti selostettu. Menestyminen ei ole vain itsestä ja työnteosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Eli siis menestyminen ei ole perintötekijöistä, vanhemmista yms. kiinni vaan siitä miten niitä muualta annettuja avujaan hyödyntää omalla työnteollaan. Kiitos että todistit tämän.
Perintötekijöillä ja vanhemmilla on kiistatta vaikutusta, mitä tässäkin ketjussa on ansiokkaasti selostettu. Menestyminen ei ole vain itsestä ja työnteosta kiinni.
Kierrät loogista kehää koska ilmeisesti luulet olevasi jotenkin erityisen ovela trolli. Sääli ettei vanhempasi antaneet sinulle parempia trolligeenejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Eli siis menestyminen ei ole perintötekijöistä, vanhemmista yms. kiinni vaan siitä miten niitä muualta annettuja avujaan hyödyntää omalla työnteollaan. Kiitos että todistit tämän.
Niin, siis tuossa kommentissahan sanottiin, että ei ole yksinomaan kiinni perintötekijöistä, vaan lapsen kohdalla riippuu vanhemmista pääseekö näitä perintötekijöiden tuomia avujaan hyödyntämään. Lapsi ei voi alkaa työstää yhtään mitään, jos vanhemmat ja kasvuolosuhteet eivät sitä hänelle mahdollista.
Musikaalisesta ei voi tulla vaikka viulistia, jos vanhemmat eivät ensin etsi kunnollista opettajaa ja hanki sitä viulua.
Matilla oli kyllä hyvälle hyppääjälle sopiva kroppa, ja pelottomuus. Ja se kroppahan ei lopulta kestänyt, sairaana kipujen kanssa hyppäsi. Pää ei kestänyt paineita ja joi itsensä hautaan.
Harjoitteli toki senaikaisen mittapuun mukaan paljon. Nykyisin kaikki kovan tason urheilijat harjoittelee yhtä paljon.
Mikä oli kaiken hinta? Suojasiko hyvä perhe, rakastava äiti ja raha ja maine häntä?