Vauva vuodelle 2016

Hei!

Täällä myös uusi haaveilija. Ootteko jossain suljetussa ryhmässä? Sellainen kiinnostaisi!

T. Milli M.

Tervetuloa mukaan Milli Mimosa!! Meillä on tuolla suljetuissa ryhmissä tälläinen ryhmä: Vauva vuodelle 2016. Sieltä löytyy vielä ohjeet face-ryhmään pääsystä. :)

Miten tuonne suljettuun ryhmään siis pääsee mukaan?

Olen huono neuvomaan, mutta yritän kuitenkin. :)

Eli tietokoneella pääsen siihen oikeaan versioon tästä vauvafoorumista. Puhelimella mentäessä, ei pidä valita sitä mobiiliversiota. (Tai niin mulla se menee, jostain syystä en pääse noihin ryhmiin, jos on se mobiiliversio päällä.)

Sivun ylälaidassa on palkkeja ja yhdessä lukee se ryhmät. Siitä likkaa ja sitten mulla ainakin tulee kaikki ryhmät näkyviin. Sieltä sitten pitää etsiä se Vauva vuodella 2016. Ja laittaa sinne liittymis pyyntö. Sieltä saa jatko-ohjeet siihen "varsinaiseen" ryhmään pääsystä. :)

Toivottavasti osasin neuvoa. Taisi olla aika huono selostus, mutta yritetty on. :D

Mä vielä jään harkitsemaan sitä facebook-ryhmää...

Iskeekö teille muille muuten välillä pelko, että oletteko sittenkään valmiita? Kestääkö suhde varmasti ym? Onko mies todella hommassa mukana?

Jotenkin mieheni kanssa käydyistä keskusteluista jäi käteen vain se, miten liikuttavan varma hän on siitä että minusta tulisi loistava äiti (olenhan sitä jo nyt, sanoo mies :) ) ja ettei häntä oikeastaan tunnu muut minua mietityttävät asiat enää huolettavan. Mitä jos hänellä on aivan liian korkeat odotukset? :D Ja kun toisaalta miehen kanssa käydyistä keskusteluista ei jää sitä fiilistä, että hän olisi mitenkään pomppimassa riemusta ajatuksesta vauvasta, vaan pitää lähinnä ajatusta "järkevänä" ja "luonnollisena" :P

Välillä iskee epäilys. Vaikka toisaalta tiedän kuinka kunnollinen tuo mies on, on luotettava ja pärjää. Pärjäsihän hän monta vuotta yksinhuoltajana. Itse haluaisin tietenkin enemmän kuin vain pärjätä. Haluaisin että edellytykset sille että voisimme kaikki olla mahdollisimman onnellisia yhdessä olisivat niin hyvät kuin mahdollista :) Ja kun tiedän hänen olleen onneton ja katkera jouduttuaan silloin lapsensa kanssa sellaiseen tilanteeseen, enkä missään nimessä haluaisi hänen joutuvan tuntemaan oloaan onnettomaksi ja katkeraksi taas meidän lapsen kanssa, vaikka välillä olisikin raskasta... Tiedän myös, että hänellä on todella huonoja kokemuksia siitä miten vauva on vaikuttanut parisuhteeseen. Toisaalta vielä vuosi sitten mies suoraan sanoikin, että pelkää ettei meidän suhde vielä kestäisi lasta, mutta nyt on sitten ilmeisesti mieli sen suhteen muuttunut ja suhde hänen mielestään sellaisella pohjalla että on valmis ryhtymään tähän.

Välillä mua myös mietityttää mitä se oma lapsi voi tehdä mun ja miehen lapsen väliselle suhteelle. Olen tähän mennessä kuvitellut huolehtivani hänestä kuin omasta lapsestani - mitä jos huomaankin, että rakkaus omaa kohtaan on jotain ihan muuta? Pystynkö olemaan hyvä ja tasapuolinen äiti molemmille? Suhde tuohon "ottolapseen" on kyllä niin hyvä, että joskus pelkään myös päinvastaista - mitä jos petyn omaan lapseeni?

Miehen mukaan mietin ihan liikaa :D Toisaalta veikkaan että meillä on varsin realistinen kuva siitä, mitä vauva tuo tai voi tuoda tullessaan, ja parisuhde joka on jo kestänyt paljon. Ainakaan kummallakaan ei taida olla liian ruusunpunaisia laseja silmillään, ja tässä sitä silti ollaan :)

Ja sitten - voihan olla että olen maho enkä koskaan omaa lasta saakaan. Mutta parempi kai miettiä asioita etukäteen eikä vasta sitten kun lapsi jo ilmoittaa tulostaan, eikö vaan?

Mahtuuko mukaan vielä haaveilemaan 2016 vuoden vauvasta. Tai siltä ainakin vaikuttaa. 7yrityskierto lähti käyntiin. Kaksi lasta jo ennestään. Komas olisi tervetullut.

Tottakai mahtuu lisää kirjoittajia!! Tervetuloa Prinressa! :) Täällä onkin aika monta kellä on esikoinen kyseessä, kiva saada kohtalotoveri, jolla myös on kaksi lasta ennestään ja kolmas yrityksen alla. :)

Tuohon Kevät tähden kysymykseen taisinkin jo vastailla tuolla aiemmin, eli ei meitä kovinkaan paljon mietitytä tuo kolmas lapsi. Eiköhän tässä olla jo jonkun verran opittu, kun on kaksi lapsukaista ennestään. :) Hyvillä mielin siis kolmatta yrittämään tuossa toukokuussa viimeistään!!! (Toivottavasti!!) :)

Kevättähti - taidetaan olla samanlaisia, itse on tullut myös mietittyä kaikkea mahdollista ja mahdotontakin :) Ehkä se kuuluu olennaisena osana koko prosessiin, toisia asiat jää mietityttämään enemmän ja pidemmäksi aikaa kuin toisia? Ja uskon ehdottomasti että asioita on hyvä pohtia ja miettiä etukäteen, on sitten valmistautuneempi ja voi vaikuttaa niihin mahdollisiin kompastuskiviin, esim. parisuhteen tai oman ajan suhteen.

Itse esikoisesta haaveilevana tuntuu että vaikka kuinka yrittäisi, ei kuitenkaan voi ymmärtää sitä kuinka suuresti (hyvässä ja huonossa) lapsen tulo vaikuttaa arkeen. Ehkä kaikkea ei ole tarkoituskaan tietää etukäteen, yllätyksille on hyvä jättää tilaa ;)

Pioni1 - niinpä. Mä olen vähän kaikessa tällainen, pohdin asioita paljon ja joka kantilta :) Sitten kuitenkin toimin enkä jää turhaan märehtimään. Kaikkeen kun ei kuitenkaan tarvitse ja voi olla valmistautunut, ja kun on päätöksensä tehnyt ja suuntansa valinnut, niin sitten ei kai auta kuin sopeutua siihen mitä elämä eteen tuo ja olla onnellinen siitä?

Esim. kun se lapsi on maailmassa, niin sopeutuu siihen millaiseksi elämä lapsen kanssa muovautuu, koska eihän sitä loppujen lopuksi muutakaan voi? :) Eihän sitä mitenkään voi etukäteen tietää täsmälleen millaiseksi se elämä lapsen kanssa muotoutuu. Eniten pettymyksiä tulee varmaan siitä jos kuvittelee voivansa tietää ja sitten todellisuus onkin ihan jotain muuta?

Mulle oli aikanaan maailman luonnollisin juttu sopeutua elämään tuon ottolapsen kanssa tässä perheessä, joten olisihan se vähän yllättävää jos oman lapsen tulo elämään olisi jotenkin merkittävästi vaikeampi juttu... Siinä on kuitenkin taustalla äitiä valmistamassa raskausaika ja hormonitoiminta ja kaikki.

Kevättähti - totta, hyvä asenne! Eihän sitä ikinä pääse mihinkään jos aina vaan pohtii ja jakailee! Ja ehtiihän sitä pohtimista jatkaa sitten plussan jälkeenkin ;)

PIONI1 - kysyit tuolla aiemmin onko mulla jotain syytä pelätä ettei raskaus onnistu. Ei oikeastaan mitään konkreettista, mutta riski pco:n perimiseen on. Olen käynyt asiasta ultrassa, mutta gyne ei osannut sanoa juuta eikä jaata, koska käytin silloin pillereitä. Kohdusta kuitenkin löytyi jonkinnäköinen rakkula. Olen miettinyt pitäisikö käydä uudestaan, mutta tuntuu turhalta, kun kuukautiskiertokin on normaali eikä oireita oikeastaan ole. Jostain syystä pelko on jäänyt vaan elämään, varmaan siksikin kun lähipiirissä on yllättävän paljon ihmisiä joilla on e-pillerit pettäneet vaikkei ole unohtanut yhtäkään, ja sitten itse en ole tullut monista unohteluistakaan huolimatta raskaaksi tässä 5 vuoden aikana. 

Mulla pitäisi tässä lähipäivinä alkaa taas uusi kierto. Menkkakipuja on ollut ja kalenterin mukaan tänään olisi pitänyt alkaa, että kierto olisi sen 29 päivää, mitä sovellus on laskenut keskimääräiseksi kuukautiskiertoni pituudeksi. Vaikka me ei vielä yrittämällä yritetä, tuntuu silti pahalta kun alkaa jo viides kierto ehkäisyn jälkeen. No, maltan vielä. Kesän jälkeen jos ei vielä ole kuulunut mitään, menen gynelle. Tarkoitus olisi siis kesäkuussa alkaa tikuttaa ovulaatiota. 

Neola - okei, pidetään siis peukkuja että kaikki on kunnossa! 

Olen muuten itse miettinyt samaa, onkohan kaikki kunnossa kun ei ole koskaan sattunut monien vuosien varrella "vahinkoa". Ihan hölmöä miettiä tällaista, ihanaa että joku ajattelee samoin :D

Vieläkö mahtuu mukaan? Olen 25-vuotias opiskelija ja mieheni 31-vuotias. Olemme olleet naimisissa vuoden verran ja yhteiseloa on takana jo useita vuosia. Meillä on jo yksi 3-vuotias lapsi ja nyt olemme päättäneet, että toinen saisi tulla joskus keväällä 2016 eli ihan vielä emme yritystä ole aloittamassa.

Minäkin voisin liittyä mukaan, vaikka tässä vielä suunnitteluasteella ollaankin :)

Olen 22-vuotias, juuri valmistunut ja mieheni on 26-vuotias. Yhdessä olemme olleet piakkoin 7 vuotta ja suunnitelleet kolmatta lasta syntyväksi kesällä 2016. Lapsemme ovat 5- ja 2-vuotiaat. Asumme omistusrivarissa ja miehellä on vakityö. Jotenkin tuo valmistuminen sai aikaan uuden vauvakuumeen ja sellaisen oudon seesteisen olon sen kannalta jos kolmas lapsi ilmoittaisikin tulostaan. Kaikki on nyt niin ihanan vakaata :) Tai sitten se on vaan tuo kevät mitä on rinnoissa.. :D

Aikaisemmista kokemuksista päätellen, mikäli aloitamme yrittämisen syksyllä, tulee meille kevätvauva 2017.. Kehoni ilmeisesti jotenkin hitaasti palautuu pillereiden lopettamisen jälkeen, joten en odota tuon haaveen kesävauvasta täyttyvän. Mutta positiivisin mielin kuitenkin odotan tuota yrittämisenkin aikaa, koska sekin tulee olemaan meidän kohdallamme todennäköisesti viimeinen laatuaan :)

En ole vielä ehtinyt koko ketjua lukea läpi, mutta onko täällä muita jotka suunnittelevat näillä näkymin viimeistä lastaan? Musta tuntuu jotenkin oudolta ajatus että näin nuorena se pikkulapsirumba olisi jo ohitse, mutta niin se varmaan tulee olemaan. Kolme lasta on aina ollut se mielikuva "valmiista" perheestä. Tuskin enää kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä mistään iltatähdestä alan haaveilla kun muut ovat jo niin isoja, mutta älä koskaan sano koskaan.. Saattaahan sitä vielä kolmikymppisenä tehdä toisenkin pompsin :D

Ljos ja Imn92 Tervetuloa molemmille! :) Meillä myös kaksi lasta ennestään ja tämä kolmas toiveissa oleva olisi se viimeinen. (Ollaan sovittu, ettei iltatähteä tule.) Näin tuntuu ainakin nyt tällehetkellä hyvältä. :) Ootan niin kovasti sitä toukokuuta, että selviäisi tämän meidän yrityksen aloittamisen ajankohta! :) Käyn täällä aina välillä kurkkimassa, vaikka minäkin suurimmaksi osaksi tuolla salaisessa face-ryhmässä kirjoittelen päivittäin. :)

Onpa täällä paljon uusia, tervetuloa mukaan Prinressa, Ljos, imn92 ja ketä kaikkia muita siellä olikaan! Itse kirjoittelen laiskuuttani paljon enemmän FB-ryhmään mutta yritän myös tätä seurata silloin tällöin :).

Ja kevätkukka: Todellakin arveluttaa! Eikä edes silloin tällöin vaan enimmän osan aikaa! Mutta välillä sitten taas miettii että "it's now or never" ja ainakin toistaiseksi olen ollet ollut sillä kannalla että "never" on kuitenkin se huonoin vaihtoehto :).

Luotan siihen että jos ja kun joskus tärppää että siinä on sitten itsellä aikaa 9kk henkisesti kasvaa mahan mukana :D. Eli näillä mennään, onneksi on vielä pari kuukautta aikaa sulatella asiaa ennen yrityksen todellista alkua :). Je vetää Ladyvitaa! En o ikinä ennen käyttänyt jodi- enkä foolihappolisiä mutta lueskeltuani vähän Kaisa Jaakkolan kirjoja niin totesin että nuo nyt vähintään pitää ottaa käyttöön! Entuudestaan olen käyttänyt säännöllisesti omega-3 ja sitä meinaan myös jatkaa :).

Heips! Täällä ilmoittautuu myös yksi haaveilija.  Taustaa voin sen verran kertoa, että vauva oli jo haaveissa saada tämän vuoden puolella mutta toisin kävi. Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä.  Yritystä siis on ollut jo aiemmin,  toivottavasti ei haittaa. Liittyisin mielelläni tuonne suljetun ryhmän puolelle. Vieläkö joukkoon mahtuu uusia? 

Ilman muuta mahtuu joukkoon mukaan uusia jäseniä. Laitahan Wishes liittymispyyntöä, niin sillähän asia hoituu. :)

Täällä onkin ollut hiljaista. Mitä kaikille kuumeilijoille kuuluu? :)

Täälä ois kans vauva haaveissa 2016! :) Minä 23, mies 36, neljä vuotta oltu yhdessä ja naimisiin mentiin vasta. Meillä pojat 2v. Ja 7kk. Tarkoitus on siis odotella että kuopus täyttää vuoden ja alan sitten pikkuhiljaa lopettelemaan imetystä ja sitten jätetään ehkäisy pois ja kolmas saa luvan tulla :) laitan pyyntöä siihen suljettuun ryhmään :)

Moikka kaikille!

Minäkin laitoin liittymispyynnön tuonne suljettuun ryhmään, jos vielä mukaan mahtuu :)