Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostunut lähtemään kouluun. En jaksa enää vääntää. Tarvitsen apua.
08.09.2021 |
Koulussa on käynyt kasvatuskeskustelussa mutta mitään konkreettista asialle ei ole tehty. Mulla ei ole fyysisestikään mitään mahdollisuutta mua päätä pidempää poikaa repiä sängystä ylös ja se tuskin olisi edes oikein. Tarvisin pojalle loputtomien keskustelujen sijasta konkreettista apua. Mun pitää lähteä töihinkin ihan just eikä mulla ole aikaa tästä vääntää. Vitt* kun oon huono äiti!
Kommentit (86)
Valitettavasti tuttua, myös kotiintuloajoista teini luistaa. Jokainen aamu on yhtä taistelua. On päiviä jolloin poikaa ei saa lähtemään kouluun vaikka mitä tekisin. Voi palata takaisinkin tunnin sisällä lähdöstään. Olen Niin loppu tähän touhuun! Eikä näytä miehenkään keinot auttavan. Meillä teinillä on todettu masennus mutta ei se selitä tätä kaikkea. Musta tuntuu että oikeasti luovutan. Ja soitan polille jossa poika käy että ei enää meidän pää kestä, poika ei voi enää kotona asua. Tuntuu ihan hirveältä tämä elämä. Omasta lapsesta on tullut jotain mitä ei tunnista omakseen. Ihan kuin vieras ihminen. On kokeiltu ja yritetty todella monenlaista mutta mikään ei auta. Ja ns. ammattilaiset vaan lässyttää että pitää ymmärtää, tsempata tms. Mutta kun ei auta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininkin pitää ymmärtää, että ihmisen elämään sisältyy paljon velvollisuuksia. Ne on tehtävä vaikka se ei aina ole niin kivaa. Teinin tärkein velvollisuus on koulun käynti. Jos teinillä on hiukankaan loogista ajattelukykyä, hän ymmärtää että kun jättää menemättä kouluun, tekee hallaa lähinnä vain omalle tulevaisuudelleen. Asiasta on syytä keskustella teinin kanssa mahdollisimman rauhallisesti ja aikuismaisesti.
Jos keskustelusta ei kotona tule mitään, niin teini pitää passittaa ammattilaisen pakeille. Riippuen siitä mikä ongelman juurisyy on, apua voi saada esim. ammatinvalinnan ohjauksesta, psykologilta, lääkäriltä, sossusta tms. AP:n velvollisuus äitinä on hakea lapselle tämän tarvitsema ammattiapu. Apua saa parhaiten jos voi maksaa siitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli välillä erityisopella lukihäiriön takia.
Lastani pyydettiin 2 kertaa hakemaan yksi poika kotoaan. Toisella kerralla se tuli ja toisella ei. (kaveerasivat jonkin verran keskenään. Eri sukupuolta. Lapsellani oli seurustelukumppani toisesta samaa koulua käyvästä)
Miksi tästä 2 alanuolia?
Teinin masennus on raskasta muille perheenjäsenille. Itselläni on tytär, jolla on masennuksen lisäksi ahdistuneisuutta ja syömishäiriö. Omaa jaksamistani auttaa se, että olen hakenut tytölle ulkopuolista apua. Ikävä kyllä, tämä apu on tarjolla vain yksityisesti ja maksaa aika paljon. Jos joutuu olemaan pelkästään julkisen puolen avun varassa, niin tilanne on varmasti kurja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?
Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️
Kusiko pelosta housuun? 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu? Sieltä tulee joku hakemaan kouluun.
No ei kyllä tule. Syyt on jossain muualla ja ne on selvitettävä ja niihin saatava apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?
Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️
Kusiko pelosta housuun? 😱
Joo joo, lähde jo menemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla vaihe, mutta voi olla isommistakin asioista kyse. Tärkeää on lähteä apua hakemaan, jotta tuo ei pitkity.
Koulukieltäytymisestä kannattaa lukea.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?
Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️
Kusiko pelosta housuun? 😱
Joo sehän se suurin ongelma olisikin ollut jos niin olisi käynyt... Hei haloo, lapseen on kohdistettu selvää fyysistä väkivaltaa ja vielä täysin yllättäen. Ei olisi mikään ihme vaikka olisikin käynyt vahinko etenkin jos olisi ollut kova hätä jo vessaan mennessä. Lopeta tällaisilla asioilla trollailu ja mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selität lapselle, että tällä taktiikalla hän päätyy lopulta huostaan otetuksi ja sijoitukseen tai koulukotiin.
Omalla teinillä oli tällainen vaihe ja selitin hänelle ettei tämä kouluun meneminen ole loppuvaiheessa meidän ongelma vaan viranomaisten ongelma ja että siinä kohtaa ei auta enää mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli tuo vaihe viime vuonna. Lopulta aina sain lähtemään kouluun mutta hirveän taistelun kautta. Nyt menee taas ihan normaalisti. Murrosikä...
Ei kuulosta normaalilta murrosiältä.
No näytä ihminen joka on täysin oppikirjan mukainen? Itsekään et ole ihan normaali, ja so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensin ap tsemppiä, olet taatusti paras äiti lapsellesi ja myös äiti saa väsyä ja olla neuvoton <3
Ota selville oman kuntasi mielenterveyspalveluista ja selvitä numero mihin otat yhteyttä lapsen asioissa, unohda yhteydenotot kouluun tässä hetkessä. Jos ei muuta ja suinkin varaa on niin voit vielä myös yksityisesti ja saada sieltä lähetteen. Nyt on tärkeää hakea heti apua, lasta ahdistaa ja masentaa ja joku syy siihen yleensä on. Tärkeä on päästä ennaltaehkäisemään itsetuhoista käytöstä ja sen seurausta. Älä jätä yksi, töihin on toki mentävä mutta muuten. Yritä jutella, jos ei onnistu niin sano, että olet valmis kuuntelemaan ja tukemana kun lapsi haluaa jutella. Meillä lapselle helpompaa oli jutella autossa kuin kotona. Myös lastensuojelu auttaa ja voi edistää lähetteen saamista psykan puolelle.
Muista kertoa lapselle että hän on tärkeä ja rakastat häntä. Ei rangaistuksia, lapsi kaipaa nyt empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina vaikea tajuta, miten tilanne pääsee tuohon. Sivusta seuranneena tajuan kyllä, että tuo on yllättävän yleistä nykyään eikä riipu perhetaustasta niin paljoa kuin luulisi (tosin ehdottomasti yleisempää yksinhuoltajaperheissä), mutta silti en täysin tajua, miten se ote omasta lapsesta lipsuu noin pahasti.
Tai tajuan mutta en jaksa ymmärtää. Nykyään kun teiniä pitää vain ymmärtää aivan kuin olisi jokin hauras lasiolento, joka ei voi tajuta elämän realiteeteista. On pakko antaa rahaa, kun muuten se varastaa. On pakko maksaa puhelimet ja tietokoneet tai muuten se on teinin pahoinpitelyä. Vanhemmat ovat aivan yhtä avuttomia teinien kapinan edessä kuin opettajat ja sosiaalityöntekijätkin.
Omat teinini olen kasvattanut vanhanaikaisesti. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat. Rahaa ei tule seinästä, uusia laitteita saa, kun tehdään se oma osuus perheessä. Ne laitteet katoavat myös taianomaisesti, jos ei pysytä sopimuksessa. Toimii. En odota kohtuuttomia, ymmärrän hormonimyllerrystäkin, mutta tietyt asiat hoidetaan.
Onko sädekehäsi nyt varmasti tarpeeksi kiiltävä?
Meidän tytär on myös kasvatettu "vanhanaikaisesti". Rahaa ei myöskään tule seinästä, uusia laitteita saa sormia napsauttamatta. Mekään emme odota kohtuuttomia ja meillä rakastetaan ja asetetaan myös rajoja.
Kaikesta tästä riippumatta tyttäremme kärsii ahdistushäiriöstä ja kouluun meno on vaikeaa. Hän kyllä menee kouluun kun joka aamu kamppailee ahdistuksen läpi. Koulussa häntä ei enää ahdista, se on vain se hetki ennen sinne menoa. Sen kerran kun tyttäremme ei voita ahdistustaan ja ei kykene menemään kouluun niin joku kaltaisesi kiiltävän sädekehän omaava voi ajatella, että siinäpä vasta kultalusikka suussa syntynyt lellitty teini jota ei vain huvita mennä kouluun ja vanhemmat sallivat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaikea tajuta, miten tilanne pääsee tuohon. Sivusta seuranneena tajuan kyllä, että tuo on yllättävän yleistä nykyään eikä riipu perhetaustasta niin paljoa kuin luulisi (tosin ehdottomasti yleisempää yksinhuoltajaperheissä), mutta silti en täysin tajua, miten se ote omasta lapsesta lipsuu noin pahasti.
Tai tajuan mutta en jaksa ymmärtää. Nykyään kun teiniä pitää vain ymmärtää aivan kuin olisi jokin hauras lasiolento, joka ei voi tajuta elämän realiteeteista. On pakko antaa rahaa, kun muuten se varastaa. On pakko maksaa puhelimet ja tietokoneet tai muuten se on teinin pahoinpitelyä. Vanhemmat ovat aivan yhtä avuttomia teinien kapinan edessä kuin opettajat ja sosiaalityöntekijätkin.
Omat teinini olen kasvattanut vanhanaikaisesti. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat. Rahaa ei tule seinästä, uusia laitteita saa, kun tehdään se oma osuus perheessä. Ne laitteet katoavat myös taianomaisesti, jos ei pysytä sopimuksessa. Toimii. En odota kohtuuttomia, ymmärrän hormonimyllerrystäkin, mutta tietyt asiat hoidetaan.
Onko sädekehäsi nyt varmasti tarpeeksi kiiltävä?
Meidän tytär on myös kasvatettu "vanhanaikaisesti". Rahaa ei myöskään tule seinästä, uusia laitteita *saa sormia napsauttamatta. Mekään emme odota kohtuuttomia ja meillä rakastetaan ja asetetaan myös rajoja.
Kaikesta tästä riippumatta tyttäremme kärsii ahdistushäiriöstä ja kouluun meno on vaikeaa. Hän kyllä menee kouluun kun joka aamu kamppailee ahdistuksen läpi. Koulussa häntä ei enää ahdista, se on vain se hetki ennen sinne menoa. Sen kerran kun tyttäremme ei voita ahdistustaan ja ei kykene menemään kouluun niin joku kaltaisesi kiiltävän sädekehän omaava voi ajatella, että siinäpä vasta kultalusikka suussa syntynyt lellitty teini jota ei vain huvita mennä kouluun ja vanhemmat sallivat sen.
*ei saa
Meillä jos teini erehtyisi moista yrittämään niin kyllä saisi katua ja heti.
Avaimet pois ja pihalle saman tien. Ei enää ruokaa tai mitään lapselle.
Siinähän miettisi uudestaan että kannattiko.
En kyllä voi kuvitella että oma lapsi mistään syystä moista yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jos teini erehtyisi moista yrittämään niin kyllä saisi katua ja heti.
Avaimet pois ja pihalle saman tien. Ei enää ruokaa tai mitään lapselle.
Siinähän miettisi uudestaan että kannattiko.
En kyllä voi kuvitella että oma lapsi mistään syystä moista yrittäisi.
Väkivaltaa. Hallitset tyrannin lailla uhalla ja pelolla.
Vierailija kirjoitti:
Teinin masennus on raskasta muille perheenjäsenille. Itselläni on tytär, jolla on masennuksen lisäksi ahdistuneisuutta ja syömishäiriö. Omaa jaksamistani auttaa se, että olen hakenut tytölle ulkopuolista apua. Ikävä kyllä, tämä apu on tarjolla vain yksityisesti ja maksaa aika paljon. Jos joutuu olemaan pelkästään julkisen puolen avun varassa, niin tilanne on varmasti kurja.
Me olemme myös hakeneet apua tyttärellemme julkiselta puolelta ja saaneetkin sitä hyvin. Emme olisi mitenkään pärjänneet ilman sitä. Käynnit ovat kyllä harvoja itse nuorisopsykiatrin luona, mutta olemme saaneet kuntoutustukea terapeuttiin ja löysimme todella ihanan terapeutin jossa tytär käy viikon - kahden viikon välein, riippuen omasta mielialasta. Hän saa itse aina varata ajan ja on nyt aluksi käynyt kerran viikossa. Lääkitys on myös ahdistukseen ja se auttaa pahimman yli.
Pihalle vaan pois makoilemasta. Menkööt itse kysymään, pääsisikö pöpilään tai eläkkeelle.
Meillä ei tulisi kuuloonkaan olla tuollainen laiska pässi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?
Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️
Valehtelet, on lopettanut varmasti. Muuten poikasi ei olisi kertonut tuosta.
No joo, pilkunviilausta. Sori. Aivan järkyttävää. Nuo tapahtumat vaikuttaa varmasti edelleen poikaasi. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään isompia psyykkisiä vaikeuksia tästä aiheutunut.
Mikä on se asia jota tässä et ymmärtänyt? Ei ollut lopettanut kun poika oli pyytänyt, oli varmaankin lopettanut myöhemmin!
Joku lapselleni täysin tuntematon häirikköoppilas löi lastani kesken välitunnin turpaan ja koulun reaktio oli tyyliin "sitä sattuu. Tällä toisella oppilaalla on paha olla." Koulusta ei siis saatu mitään apua tilanteen käsittelyyn, itse hommattiin apu lapselle. Oli todella peloissaan, sai öisin kauhukohtauksia ja aloitti yökastelun (8-vuotiaana...)