Teini ei suostunut lähtemään kouluun. En jaksa enää vääntää. Tarvitsen apua.

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu? Sieltä tulee joku hakemaan kouluun.

No ei muuten tuu ja miten meinaat , että ne saa vastahakoista teinaria kouluun sen paremmin? Ei nekään voi alkaa ketään kantamaan. Ja poikahan voi kääntyä samantien koulusta ja lähtee menee. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet teistä tuntuvat ajattelevan että poika on tahallaan laiska ja hankala? Hänellä voi olla vaikka kuinka huono olo sisäisesti ja häntä muka pitäisi vaan rangaista viemällä huvitukset pois. Nyt pitäisi ammattilaisten kanssa selvittää ongelman syy ja hakea apua sekä vanhemmalle että lapselle.

Lorvikatari on se syy. Aika yleinen ilmiö näiden teinien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet teistä tuntuvat ajattelevan että poika on tahallaan laiska ja hankala? Hänellä voi olla vaikka kuinka huono olo sisäisesti ja häntä muka pitäisi vaan rangaista viemällä huvitukset pois. Nyt pitäisi ammattilaisten kanssa selvittää ongelman syy ja hakea apua sekä vanhemmalle että lapselle.

No voi helvetti. Apua ja ymmärrystä…

Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee

Enkä tarkota että pitäs pieksämään alkaa vaan ihan pienestä asti opettaa myös vastuuta eikä pelkkiä oikeuksia. On asioita jotka on tehtävä vaikka miten väsyttäisi tai ketuttaisi ja koulunkäynti on tärkein semmonen asia nuoren elämässä. Koulua käydään, se ei ole keskustelukysymys eikä vapaaehtoista

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällaista. Eli, alkoi alakoulussa ja joskus seiskalla paheni sitten vaan.

Ei ollut kiusaamista tms vaan vaikutti laiskuudelta.

Ei pelannut tai ollut netissä öisin, makasi vaan sängyssä ja esim unirytmi täysin hakosessa. Masennusyestit tehtiin, ei ollut sitä.

Yläkoulu meni rimaa hipoen läpi.

Mukana olivat kuraattori, opettaja, lastensuojelu, tukihenkilö, etsivä nuorisotyö, psyk Sh eli kaikki mahdolliset. Mutta mitään konkreettista apua ei saatu. Kaikki vain voiottelivat ja "kyllä pitää koulussa käydä"..

Lopulta kun yläaste loppui, joku keksi, että olisiko joku neurologinen häiriö esim ad/hd? Nyt vihdoin tutkimukset loppusuoralla ja ADD tulee diagnoosiksi.

Ikää nuorella jo 18v. Itseäni harmittaa nyt jälkikäteen kun en tajunnut, meni monta vuotta hukkaan ja oireet hyvin klassiset.

Entä jos et äitinä olisi ravannut ympäri maata eri miesten perässä. Toki ihminen oirwilee jos äitinsä on noin itseskäs teini itse.

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu? Sieltä tulee joku hakemaan kouluun.

Aina ei tarvitse lasua tehdä. Esim. lapsiperheiden kotipalvelua voi saada ilman lasua. Siinä kartoitetaan avun tarpeet. Tietenkin jos tuntuu että omat voimavarat ei riitä, niin voi ottaa lasuun yhteyttä ja sitäkin kautta saada perhetyöntekijän kotiin.

Koulukuraattoriin voi ottaa yhteyttä, joka voi ottaa yhteyden koulupsykologiin. Tsemppiä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä jo sitä hetkeä, kun täysi-ikäisenäkin vielä makaavat kotona palveltavana.

Meillä tulee käymään juuri näin (ei oman) kanssa. Otan varmaan eron siinä kohtaa.

Laitokseen laitokseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Mikäs munaton hiiri poika on, oikein itkuinen.

Hamekangas neidille pitää hommata.

Kyllä siinä säikähtää aikuinenkin jos joku yllättäen kohdistaa suhun väkivaltaa. Miksi nuori ei saisi pelästyä sellaista? Tuollaisesta voi jäädä kunnon traumat. Koulussa pitäisi olla turvallista eikä siellä pitäisi joutua pelkäämään että joku yllättäen hyökkää sun kimppuun ja yrittää kuristaa sua. Ei edes läpällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaikea tajuta, miten tilanne pääsee tuohon. Sivusta seuranneena tajuan kyllä, että tuo on yllättävän yleistä nykyään eikä riipu perhetaustasta niin paljoa kuin luulisi (tosin ehdottomasti yleisempää yksinhuoltajaperheissä), mutta silti en täysin tajua, miten se ote omasta lapsesta lipsuu noin pahasti.

Tai tajuan mutta en jaksa ymmärtää. Nykyään kun teiniä pitää vain ymmärtää aivan kuin olisi jokin hauras lasiolento, joka ei voi tajuta elämän realiteeteista. On pakko antaa rahaa, kun muuten se varastaa. On pakko maksaa puhelimet ja tietokoneet tai muuten se on teinin pahoinpitelyä. Vanhemmat ovat aivan yhtä avuttomia teinien kapinan edessä kuin opettajat ja sosiaalityöntekijätkin.

Omat teinini olen kasvattanut vanhanaikaisesti. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat. Rahaa ei tule seinästä, uusia laitteita saa, kun tehdään se oma osuus perheessä. Ne laitteet katoavat myös taianomaisesti, jos ei pysytä sopimuksessa. Toimii. En odota kohtuuttomia, ymmärrän hormonimyllerrystäkin, mutta tietyt asiat hoidetaan.

Minun lapseni kun suuttuu tarpeeksi, niin hän ei enää välitä, että laitteet, rahat ym. eivät ole käytössä. Toteaa, että senkus viet. Hänelle on paljon tärkeämpää saada pitää oma päänsä. Mitäs sitten tehdään?

Eihän se olekaan asian ratkaisua vaan rangaistus tunteista ja teini-ikäisyydestä. Tämä ”ota kaikki pois”-ohje on ihan naurettava. Ei johda hyvään, antaa vain signaalin, että olet perseestä ja viimeinenkin mahdollisuus keskusteluun ja kontaktiin menetetään. Henkisellä väkivallalla ei koskaan saa ”kasvattaa” nuorta.

Joo, näin sen olen itsekin todennut. Jos laittaa kovan kovaa vastaan, tilanne vaan kärjistyy ja menee umpisolmuun. Parhaiten meillä auttaa se, että neuvotellaan, kun tunnepurkaus on ohi ja lapsi on rauhoittunut. Olisin vaan halunnut tietää, mitä edellinen muiden vanhempien "kykenemättömyyttä" taivasteleva ehdottaa, kun perinteinen uhkailu ja kiristys ei kertakaikkiaan toimi lapseen..

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Olen järkyttynyt. Toivottavasti tuo asia käsiteltiin kunnolla, ettei jäänyt mitään traumoja lapselle.

Joo kyllähän siitä puhuttiin ja poika kävi koulukuraattorilla myös juttelemassa. Jatkoi normaalia kouluarkea, mutta arvosanat laski hetkellisesti. Ei oikein kyennyt keskittymään koulussa ja vessassa ei enää uskaltanut käydä. Kotona oli välillä jopa aggressiivinen kun koulupäivän aikana patoutuneet pelot ja ahdistus purkautui.. mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa normalisoitui, kun aikaa kului. Tuo toinen poika otettiin tietääkseni huostaan, sillä oli muitakin ongelmia.

Miten se on voinut koko päivän pidätellä kusta? Ei ole paljon kahvia, kokista tai energiajuomia vedelty 😅

Tärkeintä on puuttua jotenkin tilanteeseen koulukuraattorin ,lastenpsykiatrin jne.avulla. Yläkoulu on tärkeä vaihe ja lyhyt, vain 3 vuotta ja sen jälkeen on päästävä toiselle asteelle tarpeeksi hyvällä todistuksella mieleiseen paikkaan. Jos kouluun menemättömyys pitkittyy, rima mennä sinne nousee korkeammalle ja tippuu oikeasti kärryiltä ratkaisevasti. Viikossa on oppilaalla n.28- 32 oppituntia, joten jo viikon poissaolo on merkittävä!

Ap, tsemppiä, ei yhdellä päivällä tai edes muutamalla ole niin väliä. Eikä sen takia kannata laittaa lastaan niin ahtaalle, että teidän välit menee lopullisesti. Kaverivanhemman ja tiukkapipon välillä löytyy kultainen keskitie, jossa murrosikäisen vanhempi joutuu luovimaan ja luottamaan omaan vaistoon. 

Annan lasteni olla välillä päivän pois koulusta. Jos he eivät kerta kaikkiaan halua lähteä kouluun (pää kipeä/huono olo on minulle kerrottu syy), uskon, että taustalla on joku oikeasti hyvä syy, vaikka ei sairas olisikaan. Yksi rauhallinen ja vähän tylsä päivä yleensä riittää. 

Yritän käydä usein keskustelua siitä miksi koulua käydään. Että oppiminen itsessään on hienoa ja mitä paremmin koulunsa hoitaa, sitä paremmin saa itse valita, mitä aikuisena tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Mikäs munaton hiiri poika on, oikein itkuinen.

Hamekangas neidille pitää hommata.

Kyllä siinä säikähtää aikuinenkin jos joku yllättäen kohdistaa suhun väkivaltaa. Miksi nuori ei saisi pelästyä sellaista? Tuollaisesta voi jäädä kunnon traumat. Koulussa pitäisi olla turvallista eikä siellä pitäisi joutua pelkäämään että joku yllättäen hyökkää sun kimppuun ja yrittää kuristaa sua. Ei edes läpällä.

Juuri näin. Mut on pahoinpidelty vuosia vuosia sitten, mutta edelleenkin tietyissä tilanteissa pelkään ihan hirveästi. Pelkään myös olla öisin yksin kotona samasta syystä.

Kaikki empatiat lainatun kirjoittajan lapselle ja ap:lle voimia selvittää tilanne oman lapsen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Mikäs munaton hiiri poika on, oikein itkuinen.

Hamekangas neidille pitää hommata.

Onpa surullista, että sinun elämässäsi yllättävä väkivalta ei aiheuta mitään tunnereaktioita. Sinäkin ansaitsen elämän, jossa saat elää rauhassa ja koskemattomuuttasi kunnioitetaan. 

Mun lapsi oli välillä erityisopella lukihäiriön takia.

Lastani pyydettiin 2 kertaa hakemaan yksi poika kotoaan. Toisella kerralla se tuli ja toisella ei. (kaveerasivat jonkin verran keskenään. Eri sukupuolta. Lapsellani oli seurustelukumppani toisesta samaa koulua käyvästä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Mikäs munaton hiiri poika on, oikein itkuinen.

Hamekangas neidille pitää hommata.

Kyllä siinä säikähtää aikuinenkin jos joku yllättäen kohdistaa suhun väkivaltaa. Miksi nuori ei saisi pelästyä sellaista? Tuollaisesta voi jäädä kunnon traumat. Koulussa pitäisi olla turvallista eikä siellä pitäisi joutua pelkäämään että joku yllättäen hyökkää sun kimppuun ja yrittää kuristaa sua. Ei edes läpällä.

Meidän pojan kanssa on ainakin asioista puhuttu ja tietää että tällaistakin voi käydä.

Olen sanonut suoraan että silloin pitää vaan lyödä ja niin kovaa kuin pystyy ihan satuttamis tarkoituksessa.

Nämä ns. Kovanaamat jotenkin tunnistaa neitimäiset ja nössöt pojat joiden kimppuun käyvät, kiusaavat ym. Nöyryyttävät kun huomaavat etteivät pysty pistämään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli välillä erityisopella lukihäiriön takia.

Lastani pyydettiin 2 kertaa hakemaan yksi poika kotoaan. Toisella kerralla se tuli ja toisella ei. (kaveerasivat jonkin verran keskenään. Eri sukupuolta. Lapsellani oli seurustelukumppani toisesta samaa koulua käyvästä)

Lisään, että se erityisope pyysi lapseni ollessa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika. Anna maata ettei tartu.

Jos korona loppuu eli valtio vihdoin päättää tukahduttaa, pistä pihalle. Kyllä se siitä joko etsii töitä mikäli asuu kaupungissa jossa niitä tarjolla tai muuta toimintaa, parempi kumpikin.

Ei se noin mene, että kun et ole osannut kasvattaa, niin heität ulos. Sinun tehtäväsi on tehdä lapsestasi yhteiskuntakelpoinen. Jos siitä ei ole tullut sellaista, niin olet itse tehnyt virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Olen järkyttynyt. Toivottavasti tuo asia käsiteltiin kunnolla, ettei jäänyt mitään traumoja lapselle.

Joo kyllähän siitä puhuttiin ja poika kävi koulukuraattorilla myös juttelemassa. Jatkoi normaalia kouluarkea, mutta arvosanat laski hetkellisesti. Ei oikein kyennyt keskittymään koulussa ja vessassa ei enää uskaltanut käydä. Kotona oli välillä jopa aggressiivinen kun koulupäivän aikana patoutuneet pelot ja ahdistus purkautui.. mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa normalisoitui, kun aikaa kului. Tuo toinen poika otettiin tietääkseni huostaan, sillä oli muitakin ongelmia.

Miten se on voinut koko päivän pidätellä kusta? Ei ole paljon kahvia, kokista tai energiajuomia vedelty 😅

Hei häivypäs trolli nyt täältä ketjusta, vaikka sinne yläkouluun juomaan niitä energiajuomiasi. Kukaan ei jaksa lukea noita typeriä kommentteja kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan varma ettei ole masennusta tai kiusaamista taustalla?

Tätä olin tulossa kysymään. Meillä alkoi pojalla tuollainen käytös ihan yhtäkkiä (lisäksi oli toki myös itkuisuutta). Mitään ei myöntänyt vaikka me tiedettiin että tuo ei ole normaalia meidän pojalle. Vein sitten koulukuraattorille pojan ja siellä kertoi että yksi rinnakkaisluokkalainen oli yllättäen vessassa yrittänyt "läpällä" kuristaa eikä ollut lopettanut vaikka poika oli pyytänyt. Tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen herättää tunteita kun tällaisesta luen... Voimia ap, toivottavasti saatte apua ❤️

Olen järkyttynyt. Toivottavasti tuo asia käsiteltiin kunnolla, ettei jäänyt mitään traumoja lapselle.

Joo kyllähän siitä puhuttiin ja poika kävi koulukuraattorilla myös juttelemassa. Jatkoi normaalia kouluarkea, mutta arvosanat laski hetkellisesti. Ei oikein kyennyt keskittymään koulussa ja vessassa ei enää uskaltanut käydä. Kotona oli välillä jopa aggressiivinen kun koulupäivän aikana patoutuneet pelot ja ahdistus purkautui.. mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa normalisoitui, kun aikaa kului. Tuo toinen poika otettiin tietääkseni huostaan, sillä oli muitakin ongelmia.

Miten se on voinut koko päivän pidätellä kusta? Ei ole paljon kahvia, kokista tai energiajuomia vedelty 😅

Olettaisin että tosi kovankin pissahädän pidättely on tuntunut miellyttävämmältä ratkaisulta kuin vessaan meneminen ja itsensä altistaminen uudelleen väkivallalle...