Lapsi vanhemman työpaikalla

Työkaverin lapset (2 kpl, iät 7 ja 8 v) ovat olleet koko päivän eilen ja tänään työkaverin työpaikalla. Tämä on avokonttori ja työpisteemme on sijoitettu ns. neliapiloiksi. Tässä pisteessä ei kukaan ole pystynyt tekemään töitään kahteen päivään eikä noissa lähipisteissäkään. Lapset työpaikalle tuonut työkaveri sanoo vain ettei hänellä ole vaihtoehtoja. No, ei kait tuo syysloma yllätyksenä tullut kenellekään eli jos ei ole tukiverkostoja niin olisi voinut vaikka puoli vuotta sitten aloittaa säästämisen niin olisi saanut lapsille hoitajan kotiin jos kerran miehelläkin on työvuorot eikä hänen työpaikalleen voi lapsia viedä. Pomo ei ollut tietoinen asiasta ja kun se eilen hänelle selvisi, kutsui työkaverin puhutteluun. Lopputulos oli että lapset voivat olla työpaikalla, koska työkaverin tilanne on niin vaikea. Miten niin vaikea, kun lapsilla on isäkin? Minä en vaan ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ei pysty ratkomaan perheen sisäistä työnjakoa, joka päätyy vaimon työnantajan ongelmaksi. Haluaisin vain tehdä työni kunnolla. Nyt on kaks päivää mennyt ihan harakoille minulta ja monelta muulta sen vuoksi, että lapset malttavat ehkä puoli tuntia olla paikallaan mutta lopun aikaa kävelevät ympäriinsä ja pyörivät työpisteessä juttelemassa ja välillä huutamassakin.

Meillä ei ole kukaan onneksi tuonut lasta koko päiväksi töihin. Satunnaisia juttuja on ollut, esim kotiäiti on saanut nopealla varoitusajalla ajan hammaslääkäriin ja lapsi on tuotu hetkeksi miehen työpaikalle. Näihin on suhtauduttu aina ymmärryksellä ja monet ovat yrittäneet kaivaa lapselle jotain viihdykettä. En tiedä onko meillä ollut poikkeuksellisen helppoa mutta lomaa on aina irronnut esim syyslomaksi.

Miksei toimistotyössä voida antaa sitten tehdä etänä niitä päiviä, ettei lapsiraukkojen tarvi notkua pitkää päivää vanhemman työpaikalla?

Ja mitä tulee tuohon vaatimukseen, että 7-9 -vuotiaan pitäisi pärjätä yksin! Haloo. Ei todellakaan tarvitse. Ylipäätään sen ikäisen jättäminen pitkäksi päiväksi on kysymysmerkki, vaikka pärjäisikin. Monet pelkää tuossa iässä vielä yksin kotona ja muutenkin... Esimerkiksi itse en olisi 70-luvulla syntyneenä ikinä pärjännyt yksin kokonaista päivää, vaikka reipas muuten olinkin. Mähän olisin pelännyt yksin natisevassa talossa. Onneksi ei tarvinnut, kun vanhemmat oli opettajia ja aina kotona kuin minäkin.

Mun duunipaikalla toimistopuolen pomo yritti laittaa asssarinsa vahtimaan omia lapsiaan, mutta assaripa kieltäytyi ja paineli luottamusmiehen luokse. Pomo kimitti että aina ovat edelliset sihteerit vahtineet hätätilanteessa hänen lapsiaan, mutta ei auttanut. Pomo lähti töistä ovia paiskoen ja kiukutellen ja seuraavana päivänä oli kuulemma puhutellut assaria, joka fiksuna tyttönä äänitti kaiken ja kiikutti äänitteen luottamusmiehelle. Tästä on muutama vuosi aikaa eikä ole sen jälkeen kenenkään lapset keikkuneet työpaikalla häiritsemässä.

Ja mitä ihmeellistä tässä muuten on? Maataloudessa jo pikkuvauvoja raahattiin pelloille ja muistanpa lapsuudesta, kun katselin pienestä aitauksesta, kun isovanhemmat teki lypsytöitä. Mukaanhan ne lapset töihin otettiin. Samoin isäni on aikanaan kulkenut jo pikkupoikana kesäisin isoisän työmailla mukana keräämässä nauloja yms. Itseasiassa lapsia otetaan liian vähän työhön nykyään mukaan ja siksi nuorilla ei ole niin hyvää käsitystä siitä, mitä työ on. Se, että joku ipana on pari päivää pyörimässä töissä, ei oikeasti hei voi olla ongelma kenellekään. Itsekin ottaisin lapseni töihin vaikka päiväksi mukaan, jos en olisi opettaja eli lomalla itsekin.  Ihan näyttääkseni oman työpaikkani ja sen, miten meillä toimitaan.

Mä voisin kyllä ottaa mun tokaluokkalaisen töihin mukaan. Se vois nätisti keittää ja tarjoilla mulle kahvia, kun itse en ehdi mitään taukoja pitämään. Saattais vaan se 9h olla pienelle liikaa, mut sinänsä kätevä ajatus :)