Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaan henkilön puolison uusi suhde (mitä mieltä?)
07.09.2021 |
Suvussani on meneillään tällainen ”kriisi”:
70 ja risat-ikäinen pariskunta on ollut naimisissa noin 50 v. Vaimolla todettiin muutama vuosi sitten Alzheimer, ja hän on tällä hetkellä hoitokodissa eikä enää ns. tässä maailmassa kuin pienin pilkahduksin.
Mies on täysin terve ja aktiivinen. Hän on löytänyt itselleen naisystävän, jonka kanssa on alkanut viettää yhä enemmän aikaa. Pariskunnan lapset ovat tästä äärimmäisen närkästyneitä ja vihaisia.
Jos te olisitte vastaavassa tilanteessa ja samassa asemassa kuin pariskunnan mies, voisitteko aloittaa uuden suhteen? Onko mielestänne moraalisesti väärin jos pitkälle dementoituneen puoliso aloittaa uuden suhteen avioliiton ollessa voimassa ja puolison ollessa elossa? Antaisitteko puolisollenne luvan uuteen suhteeseen, jos tietäisitte sairastavanne pahenevaa muistisairautta?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suotavaa, jos tilanne on tuo. Toki ymmärrän jollain tasolla myös lasten närkästymisen, mutta sen verran pitäisi olla avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, ettei vaadi pahimmillaan vuosikymmenien sitoutumista käytännössä vihannekseen.
Väärin. Huoripukkaaminen on kusipäistä myös puolisoa sekä lapsia kohtaan. Avioeron saa aina halutessaan. Voi voi jos siinä menettää omaisuutta. Itse hylkäisin tuollaisen vanhemman, eipä ole hänelläkään kauan aikaa jäljellä, joten hoitakoon morsian.
Siinä sitten hylkäisit, on hyvä peruste jättää tuollaiset id.rit perinnöttömäksi.
Ei muuten ole. Ota asioista selvää tampio.
Kyllä minä oikeustieteen maisterina asian tiedän, höppänä.
Höpö höpö. Hylkääminen ei ole peruste yhtään mihinkään, ainoastaan tuomitusta rikoksesta voi tehdä perinnöttömäksi. Tiedoksi vaan ”oikeustieteen maisterille”.
Ei muuten pidä paikkaansa.
Julkinen pesäero ja "vanhemman kieltäminen" voi mennä hyvinkin Perintökaaren piiriin.
Katso itse. 15. luku, pykälä 4
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040?search%5Btype%5D=p…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti pitäisi virallisesti paperilla erota ja ositus. Jos uusi kumppani otetaan. Selän takana peli ei käy. Jätetyllä pitää olla tukijat jo valmiina asiaan. Erossa tulevan osituksen raha kannattaisi ehkä käyttää jätetyn hyväksi tai meneekö lapsille.
No mitä jos se dementiapotilas on varakkaampi osapuoli eikä ole avioehtoa?
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluaisin, että toinen voi jatkaa elämäänsä.
Silloin erotaan reilusti, eikä harrastella sek*iä sikaillen aiemmassa kodissa jonkun uuden kanssa, joka voi olla tietämätön että mies on edelleen varattu ja vaimon koti. Pelisäännöt kuntoon.
Kirkossa luvataan, että niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
(maistraattivihkimisistä en tiedä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöttömäksi voi jättää lapsen, jos tämä tekee rikoksen perittävää kohtaan, käyttäytyy muulla tavoin loukkaavasti tai viettää siveetöntä/kunniatonta elämää. Julkinen hylkääminen ja vanhemman kieltäminen voi hyvin mennä tuon kakkoskohdan puitteisiin. Riippuu vähän siitä, miten sen pesäeron tekee.
Tässä hyviä esimerkkejä rajanvedosta:
Niin, ja mitä sitten? Milläs todistat? Pääasia olisi kuitenkin päästä petollisista kusipäästä eroon.
Ihan sama, sua tuskin kukaan jää kumminkaan kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kuten tuosta näkee, valtaosa ymmärtää, että ei se dementikon lasten kiukuttelu ole mikään perustelu tulla elävältä haudatuksi.
Naapurustosta mies muutti vaimonsa hoitokodin lähelle, jotta pystyi vierailemaan siellä päivittäin. Minusta hienoa.
Hänen vaimonsa meni puhumattomaksi ym tapaturmaisesti. Olivat jotain 75-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti pitäisi virallisesti paperilla erota ja ositus. Jos uusi kumppani otetaan. Selän takana peli ei käy. Jätetyllä pitää olla tukijat jo valmiina asiaan. Erossa tulevan osituksen raha kannattaisi ehkä käyttää jätetyn hyväksi tai meneekö lapsille.
Selän takana pelleillän kun odotetaan sitä lesken eläkettä.Ainoa mikä pitää kiini toisesta aviopuolisosta,siloin kun osoite eri!Ainakin naiset osaa sen ja ovat tosi ilkeitä sille muistisairaale puolisolle,joka on laitettu asuu ensin eri kämppä.Ollan paikalla kun saadaan näkyvyttä .Muuten luurin takana kiire.Kun henkilö laitos nostetaan itsensä jalustalle kun minä sitä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kuten tuosta näkee, valtaosa ymmärtää, että ei se dementikon lasten kiukuttelu ole mikään perustelu tulla elävältä haudatuksi.
Perustelu tulla hylätyksi on. Toivottavasti kiimasuhde kestää myös pidempään eikä parin panon verran siinä vaiheessa kun lapset on jo suututettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöttömäksi voi jättää lapsen, jos tämä tekee rikoksen perittävää kohtaan, käyttäytyy muulla tavoin loukkaavasti tai viettää siveetöntä/kunniatonta elämää. Julkinen hylkääminen ja vanhemman kieltäminen voi hyvin mennä tuon kakkoskohdan puitteisiin. Riippuu vähän siitä, miten sen pesäeron tekee.
Tässä hyviä esimerkkejä rajanvedosta:
Niin, ja mitä sitten? Milläs todistat? Pääasia olisi kuitenkin päästä petollisista kusipäästä eroon.
Ihan sama, sua tuskin kukaan jää kumminkaan kaipaamaan.
Tai huoripukkia. Yksinäinen vanhuus kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on täysin Ok. Jokainen elää itselleen. Lapsilla ei ole asiaa puuttua tuohon, niin kauan kuin äitiä ei mitenkään loukata.
Itse yllätyin kun 56v äitini, joka on aina ollut maanläheinen ateisti, oli vastaavasta tilanteesta puhuessamme sitä mieltä, että vain toisen kuoleman jälkeen saa alkaa elää uutta elämää. Vaikka se toinen olisi sairas sen 20v! Hämmästyin kyllä...
Mitä ihmettä tässä on uskonnolla tai ateismilla merkitystä? Luuletko oikeasti, että ateistit eivät kunnioita avioliittoon sitoutumista ?
Mikään ei tuossa tilanteessa tosiaankaan estä eroamasta. Osuus yhteisestä omaisuudesta on kuitenkin edelleen sen muistisairaan omaisuutta, eikä puoliso ( uuden kumppaninsa kanssa) voi vain ottaa sitä.
On ok, kunhan muistisairaalle ei tilanteesta kerrota (muisti 5minuutin kuluttua tai ei), käydään tervehtimässä mahdollisimman usein, ja että hänen asiansa hoidetaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on väärin, kun toinen on vielä elossa. Käyttäisi energiaa sen toisen tukemiseen.
Dementtiei ehkä osaa ääneen sanoa, kuka se siinä vieressä on, mutta kyllä hän sen pohjimmiltaan ymmärtää, että joku hyvin läheinen.
Vastenmielistä tuollainen kuvio, että uusi otetaan.
Näkee, ettet ole ollut ikinä tekemisissä pahasti dementoituneen ihmisen kanssa.
Sellainen ei tiedä tästä todellisuudesta mitään, ei tunne läheisiä, voi elää ihan jossain muussa todellisuudessa. Hän ei tajua kuka ja ketkä häntä hoitavat. Pääasia dementoituneen hoidossa on, että hän saa hyvää perushoitoa. Ihmisen perustarpeet hoidetaan hyvin.
Tämä kyseinen sukulaismies ei siis asu tämän uuden naisystävän kanssa. Pariskunta mm. ulkoilee yhdessä, käy tapahtumissa sen mitä nyt korona-aikana voi, harrastaa mökkeilyä ja tekee viikonloppureissuja. Käsittääkseni suhde alkoi tuttavuudesta, eli uutta suhdetta ei ole tietoisesti hakemalla haettu.
Ap
Ja mies siis vierailee usein ja säännöllisesti vaimonsa luona hoitokodissa, eli ei ole tätä hylännyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on täysin Ok. Jokainen elää itselleen. Lapsilla ei ole asiaa puuttua tuohon, niin kauan kuin äitiä ei mitenkään loukata.
Itse yllätyin kun 56v äitini, joka on aina ollut maanläheinen ateisti, oli vastaavasta tilanteesta puhuessamme sitä mieltä, että vain toisen kuoleman jälkeen saa alkaa elää uutta elämää. Vaikka se toinen olisi sairas sen 20v! Hämmästyin kyllä...
Mitä ihmettä tässä on uskonnolla tai ateismilla merkitystä? Luuletko oikeasti, että ateistit eivät kunnioita avioliittoon sitoutumista ?
Mikään ei tuossa tilanteessa tosiaankaan estä eroamasta. Osuus yhteisestä omaisuudesta on kuitenkin edelleen sen muistisairaan omaisuutta, eikä puoliso ( uuden kumppaninsa kanssa) voi vain ottaa sitä.
On uskonnolla kaltaisille uskovaisille paljonkin merkitystä, koska sieltä tulee myös se oppi, että avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa eikä kuten kirjoitat, että "mikään ei tuossa tilanteessa tosiaankaan estä eroamasta". Ehkä ateistilla ei estä, mutta minulla ainakin estäisi, jos moinen edes juolahtaisi mieleen.
Varmasti vaikea tilanne lapsille. Mutta toisaalta. Olisiko se elämä kenellekään parempaa, jos mies eroaisi vaimostaan? Vaimo ei ymmärrä tilanteesta yhtään mitään. Voi olla ettei hoitokodissa käyminen muuta dementoituneen arkea mitenkään. Mutta Olisiko se ajatuksen tasolla lasten mielestä parempi, että isä ottaisi eron. Lopettaisi käymisen ja keskittyisi uuteen suhteeseen. Mies on mahdollisesti elänyt vuosia vaimon kanssa ja nähnyt sairauden vääjäämättä etenevän. Surrut, huolehtinut ja murehtinut. Ehtinyt mahdollisesti olla omaishoitajakin. Se on kaikille omaisille raskasta, ei vähiten puolisolle joka elää 24/7 sitä arkea. Jos elämään tupsahtaa tuossa vaiheessa ihminen, johon rakastuu kun toinen on jo lähes tiedoton. Niin en näkisi sitä kyllä kovin tuomittavana.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti vaikea tilanne lapsille. Mutta toisaalta. Olisiko se elämä kenellekään parempaa, jos mies eroaisi vaimostaan? Vaimo ei ymmärrä tilanteesta yhtään mitään. Voi olla ettei hoitokodissa käyminen muuta dementoituneen arkea mitenkään. Mutta Olisiko se ajatuksen tasolla lasten mielestä parempi, että isä ottaisi eron. Lopettaisi käymisen ja keskittyisi uuteen suhteeseen. Mies on mahdollisesti elänyt vuosia vaimon kanssa ja nähnyt sairauden vääjäämättä etenevän. Surrut, huolehtinut ja murehtinut. Ehtinyt mahdollisesti olla omaishoitajakin. Se on kaikille omaisille raskasta, ei vähiten puolisolle joka elää 24/7 sitä arkea. Jos elämään tupsahtaa tuossa vaiheessa ihminen, johon rakastuu kun toinen on jo lähes tiedoton. Niin en näkisi sitä kyllä kovin tuomittavana.
Minäkään en näe. Mulle jää kovin epäselväksi, että miten sen dementoituneen oikeus toteutuisi erotilanteessa. Kuka hoitaa hänen asiaansa ja etua?
Entä kuinka hänen elämänlaatunsa erosta paranisi? Ero tai ei, puolisolla uusi kumppani tai ei, mikään ei oikeasti vaikuta tähän sairaaseen. Sairas on jo kaiken moraalin ja moralisoimisen yläpuolella.
Näyttää siltä että tässä jälkeläiset ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.
Avioero ratkaisee tällaisen ongelman.