Olen lihava ja tilasin tänään kahvilassa kakkupalan sekä ison makukahvin kermavaahdolla, äkkiä tajusin lasin takaa jotkut teinit kuvaa annostani ja miua!

Minun motto tällaiseen: "Olkoot siitä heille paljon iloa." Mielensäpahoittamista on jo ihan riittävästi, ja teinit nyt ovat ikuisesti tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä aikaakaan , kun meillä ollaan yhtä lihavia kuin Ameriikassa . Se on kauheaa katsottavaa , miten ihmiset kärsivät . Rehellistä nälkää ei minullakaan  ole ollut kymmeniin vuosiin . Silti jotain aina haluttaa . Missä vika  ?

Vika on kulttuurin muutoksessa joka on länsimaissa tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. Yritysten pyrkimys on maksimoida epäterveellisten asioitten myynti, johon apuna he käyttävät psykologeja, taiteilijoita ja markkinatoimistoja keksimään keinoja miten mahdollisimman moni nälkäinen hatkahtaisi mainokseen.

Ruoan koostumus ei monesti enää vie nälkää pitkäaikaisesti pois, vaan nostaa hetkellisesti verensokereita, joka aiheuttaa äkkinäisen verensokerien laskun ja kurnivan näläntunteen johon nuo mainokset uppoavat kuin häkä. Nykyään ruoka on pääosin suurikalorista verrattuna vanhaan. Lihaa, kermaa ja sokeria saa "sikahalvalla" eikä juuri yhdessäkään perheessä tarvitse nuukailla annoskokojen kanssa.

On varmaaniin jo sanottu mutta tällaisessa tilanteessa kiireesti puhelin esiin jollei ole jo ja kuvaamaan niitä teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se on. Jos näen, että tarjoilija kantaa annosta, jossa on paljon rasvaa ja sokeria, tiedän heti, että annos menee paikan pulskalle asiakkaalle. Hoikat eivät palkitse itseään herkuilla. Mutta mitäpä tuota valokuvaamaan. Teinitkin nyt vaan ovat sattuneet hoksaamaan asian.

Olen hoikka ja alipainoinen ja perso makealle. Ja kyllä, palkitsen itseni jollain makealla, kakkupalalla taikka suklaalevyllä jos on jotain palkitsemisen tai iloitsemisen aihetta.

Olisit vilauttanut niille sentteriä.

Tosi vaikee uskoo, koska suurin osa on ylipainoisia 😁 pikemminkin uskon että kuvataan normaalipaimosia, koska se on harvinaisempaa.

(Keskustelua lukematta)

Mä olen ajatellut, että otan sellaisen naispuolisen ruukinpatruuna-ajattelu/käytöstavan:

olen lihava, mutta sitä pitää ajatella 1900-luvun alun mukaisesti elintasona. Jos menen ulos kahville, pistän silkkisen Hermés-huivin kaulaan, saakelin isot Chanel-korvikset korviin ja pukeudun muutenkin paremmin kuin "pitäisi". Sitten vedän tyytyväisenä kakkua ja kermakahvia, ja näytän teineille valmiiksi kirjoitettua A4-kylttiä: "Vanhalla on varaa. Käykö kateeksi, köyhät?"