pienten lasten vanhemmat!

Hei!

Kiitos vastauksista.

Askartelen 3-vuotiaan kanssa noin kerran viikossa, joka päivä luen yhden kirjan (iltasatu), tai isä lukee.
Illemmasta ehdin touhuilla lasten kanssa, kuten aloituksessa kerroinkin. Tämä touhuilu vain rajoittuu sinne leikkihuoneeseen, sillä muut huoneet kiiltävät puhtauttaan, enkä halua täten että esim olohuoneessa edes matto on vinossa.
Suurimmasta osasta vastauksista päätellen tämä onkin ihan normaalia, siis siivota puolet päivästä vaikka pikkulapsiakin on.
Kuulee vain aina näitä, että pikkulapsiaikana kodin "kuuluukin" olla hieman kaaoksessa, pyykkikorit täynnä (minä en anna olla edes puolillaan) yms. Ja jos joskus väsyttää, ja asiasta vuodatan ystävälle, saan kuulla "mitä ihmettä sä oikeen joka päivä siivoat", "relaa vähän" jne. Mutta ei. Jos istahdan siihen lattialle leikkimään lasten kanssa, ja tiedän, että tiskikone olisi valmis tyhjennettäväksi niin sinne keittiöönhän minä painelen.
Hoidankin siis joka ikinen päivä tietyllä rutiinilla kaikki hommat, ja koska on tosiaan nuo kullanmurut tässä, niin menee useampi tunti, ennenkuin olen saanut kaiken siihen kuntoon, että olen tyytyväinen.
Olen vain ollut siinä uskossa, että on normaalimpaa/yleisempää, että perheissä on kerran viikossa viikkosiivous, pyykkiä ei todellakaan pestä päivittäin, imuroidaan pari kertaa viikossa..
Ainiin, jos joskus harvoin olen useamman tunnin pois kotoa, ja mies on lasten kanssa kotona, on hän vain lasten kanssa. Hän ei siivoa, laita tiskejä sinä aikana. Korjaa astiat (yleensä) ruokapöydästä tiskipöydälle, ja minähän kotiin tullessa alan siivoamaan hullun lailla: apua, miksi tuo kenkä ei ole paikallaan, hei olohuoneen lattialla satukirja, se täytyy viedä paikoilleen" yms.

Joku vetosi ikääni, no äitini on nyt 50-vuotias, nuorin lapsi 8-vuotias ja iso talo edelleen jatkuvasti siisti, ei kissan karvaakaan lattialla (heillä kaksi kissaa).

Ap

Ainiin! En siis kerää leluja kesken lapsen leikin, tietenkään :D
Jos tulee lelujen kanssa vaikka keittiöön, kerään ne hänen kanssaan ja ohjaan jatkamaan leikkiä siihen tarkoitetussa huoneessa. Kun on vaikka ruoka-aika, tulen siivoamaan lelut lapsen kanssa ennenkuin lähdemme syömään. Lapsi ei koskaan jatka samaa leikkiä kuin mitä leikki ennen ruokailua, joten.jos en siivoaisi ennen ruokailua, siivoaisin sen jälkeen, muttakun mun rutiinissa silloin on joku muu urakka.. :D
Ap

Jokainen taaplaa tyylinkään. Mutta kerkiätkö lasten kanssa ulos ollenkaan jos siivotaan monta tuntia? Itse olin aamulla lasten kanssa ulkona 2-4 tuntia. Sitten siivottiin kun on oli aikaa. Ja siivotaan edelleen kun keritään. Eikä meillä ole paskaista, vaikka ei joka päivä siivota. Tiskit on erikseen.

d

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:33"]Kysyisin, että koska ne lapset saa leikkiä ja koska mahdat huomioida heitä? Miten 3v pystyy kehittämään pitkäjänteisyyttä leikkien, kun äiti koko ajan raivaa tavaroita pois? Montako kirjaa ehdit lukea lapsillesi päivän aikana? Ehdittekö pelata ja tehdä palapelejä tai askarrella? Nämä asiat olisivat lapsille ja heidän kehitykselleen tärkeitä.

Minäkin pidän siististä kodista, mutta leikki pitää voida jättää joskus kesken ruokailun, ulkoilun tai nukkumisen ajaksi. Se koti on niiden lastenkin koti, ei vain sinun.
[/quote] Just näin!! Komppaan täysillä.

Musta on aika huolestuttavaa että sä mietit niitä lattialle jääneitä leluja ulkonakin, vaikka niitä olisi jäänyt ihan vaan pari ja asia vaivaa sua. Eikö pakkomielteiseksi toiminnaksi määritellä sellainen tapa/tottumus/yms joka haittaa ja häiritsee ns. normaalia elämää.

On ok pitää koti siistinä, mutta tuo kuulostaa jo neuroottiselta jos koko ajan siivoaa ja mattokin pitää olla suorassa. T. Toinen neuroottinen

Eikö joillain ihmisillä ole elämässä muuta sisältöä kuin siivous? 

Niin kyllä minutkin on jo lapsuuden kodissa kasvatettu huolehtimaan kodista ja laittamaan kaikki heti paikoilleen ja siivoamaan sotkut heti pois. Kuten myös vaateet vaihdetaan päivittäin ja kylpyhuonen ja muu asunto siivotaan viikottain.

Oletko nyt kuunellut vähän liikaa niitä tyttökavereita, että on pakko olla jokin ongelma, kurjaa ja rankaa ja nyt olet tekemässä itsellesi ongelmaan ihan perusarjen pyörittämisestä.

Kysyisin, että koska ne lapset saa leikkiä ja koska mahdat huomioida heitä? Miten 3v pystyy kehittämään pitkäjänteisyyttä leikkien, kun äiti koko ajan raivaa tavaroita pois? Montako kirjaa ehdit lukea lapsillesi päivän aikana? Ehdittekö pelata ja tehdä palapelejä tai askarrella? Nämä asiat olisivat lapsille ja heidän kehitykselleen tärkeitä.

Minäkin pidän siististä kodista, mutta leikki pitää voida jättää joskus kesken ruokailun, ulkoilun tai nukkumisen ajaksi. Se koti on niiden lastenkin koti, ei vain sinun.

Eikö sinulla ole muuta elämää kuin siivous, lapset ja ruuanlaitto? Itse en mitenkään ehtisi siivota noin paljon, sillä omat ja lasten harrastukset vievät aikaa.

Hitusen neuroottiseltahan tuo vaikuttaa, mutta ei se niin vakavaa ole. Koeta joskus relata ja anna lelujen olla lattialla vaikka muutama päivä. Onnistuuko?

Tilanne on nyt helppo hallita, kun lapset ovat pieniä. Parin vuoden kuluttua lapset huolehtivat itse leluistaan ja joko komennat koko ajan tai sitten siivoat itse. Tai sitten lapsesikin haluavat pitää tavarat järjestyksessä. Itse pidin lelut aina paikoillaan, kun lapsia oli vain kaksi, mutta nyt kun heitä on viisi, otan lungimmin ja annan lasten itse huolehtia omista huoneistaan. Ikinä en ole kyllä ollut himoimuroija tai moppaaja, pitäisi varmaan olla, mutta maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä.

Olen tietoisesti taas tehnyt toisin. Oma kokemus löytyy kotoa ja minunkin äiti oli siivousfanaattinen, siitä jäi minulle huono muisto kun me ei koskaan lähdetty mihinkään ja äiti ei lukenut kirjoja. Iltasatu jäi heti kun opin lukemaan itse -ja äiti ulkoisti lukemiseni pikkuveljen iltasaduiksi. En tiedä mitä äiti sitten teki: hän vaan oli kiinnostunut kodista.

Nyt olen päälle 3-kymppinen, neljän lapsen äiti ja äitini huokailee kun meille tullessaan näkee vähän tiskiä tiskipöydällä mutta ne oikeasti odottaa pesuun nostoa ja näin omassa talossa kun asuu niin käytän yösähköä ja pesen mieluiten sillä.

Meillä on kaksi koiraa ja niistä irtoaa melkoisesti karvaa, en säännöllisesti harjaa koiria ja viimesimmästä lattianpesustakin on tovi. En usko ylisiisteyteen ja sitä se on jos 4 kertaa viikossa moppaa lattiat: menisit edes yksinäsi johonkin harrastukseen niin saisit vähän muutakin.

Mutta minä sitten taas näen ystävien sotkuiset vessanpöntöt, minusta pitää lähinnä priorisoida mitä siivoaa ja miten usein -paska pöntössä on vaan nounou. Se on piittamattomuutta jos ei siivoa pökälettä kun se posliiniin tippuu. Ei näitä oikein voi verrata. Ei sekään että asuu paskan keskellä tarkoita että ihminen on niin perhekeskeinen että ei ehdi siivoamaan.. :)

On paljon hyviä asioita että siivoaa heti liat tuoreeltaan ja opetellaan keräämään leluja lapsien kanssa leikkien jälkeen mutta jos sinua häiritsee se että muistat että jossain on leluja jäänyt ja se häiritsee niin se ei ole enää hyvä asia. Jos et ole tarkkana niin alat pitämään siivoamista oleellisempana kuin että vietät aikaa lapsiensi kanssa. Et saa takaisin näitä vuosia lapsiesi kanssa!

Olin samanlaisen pakkosiivoamisen vallassa vielä kun lapsia oli kolme ja pahimmaksi se äityi eron jälkeen, kun jäin totaali-yh:ksi. Talossa oli silloin vauva, 2-vuotias ja 4-vuotias sekä Täydellinen Äiti 25v. Se kaikki siivoilu ja suorittaminen tip top oli vain oire uupumisesta ja oikeastaan ihan neuroottista touhua. Hallitsin henkistä kaaosta järjestelemällä ulkoisia asioita. Poltin itseni ihan totaalisesti loppuun vuodessa ja romahdin masennuksen syövereihin.

Lopulta oli vain opittava panemaan asiat tärkeysjärjestykseen ja se oli opeteltava ihan asia kerrallaan. Ensin luovuin lakanoiden silittämisestä.

Se on se ikä. ;)

Itsekin olin ihan samalainen parikymppisenä, mutta nelikymppisenä olen suurpiireisempi.

Mun mies vaihtaisi minut sinuun ihan lennossa. T: se saamattomuusketjun ap

Joo kyllä mäkin meidän kodin ihan tiptop siistinä pidän, mutta enää se ei tunnu samalla tavalla pakkomielteeltä, kun aloin opiskella eli sain muutakin ajateltavaa.

Joo, tolleen toi meilläkin toimi monta vuotta. Nyt on 12, 10 ja 8v lapset, joilla on tälläkin hetkellä kuopuksen huoneen lattialla täydellinen lego-kaupunki, joka kasvaa ja laajenee päivä päivältä. Arvatkaa vaan, saako siihen koskea, tai purkaa tai edes hieman siirtää? Juu ei. Kohta ois kyllä pakko imuroida siellä kyllä..

Laita asiat itsellesi tärkeysjärjestykseen. Tuleeko kaupassakäynti ennen pyykinpesua? Entä se askarteluhetki vai kylppärin siivous? Ruuanlaitto vai pölyjen pyyhintä? Oma harrastus vai lakanoiden silitys? Välttämättömät asiat täytyy tietenkin hoitaa, niitä voi kuitenkin yrittää organisoida uudelleen tai delegoida. Anna itsellesi armoa niissä asioissa, joilla on vähemmän merkitystä. Kukaan ei tuomitse sinua niin kuin itse teet. 

Meillä on 9kk ja 2v ja meillä mies siivoaa kuin hullu kun tulee kotiin töistä. Menee välillä hermo kun ei ota muuta perhettä samalla tavalla huomioon tarkoitan vietä aikaa meidän kanssa, ja jos itse olen siivonnut "kunnolla" ennen hänen kotiin tuloa ihmettelee suuresti miten olen kerennyt ja toteaa usein että huolehdi sinä muksuista vaan ettei tule liian rankkaa. Tajuan kyllä ihan hyvää hyvyyttään siivoaa ja onhan se ihanaa ettei tarvi itse stressata, mutta hellittäis välillä :D

Tunnistan sinussa itseni. Paitsi että ei meillä ole ihan niin tiptop. Leluja jää hujan hajan, mutta illalla se on yksi rutiineista että lelutkin menevät ns.nukkumaan. Mutta kyllä minä koko ajan jotain puunaan, tiskiä, pyykkiä, ruokaa, siivousta. Olen yh ja hommaa riittää jokaiselle päivälle. Olen pohtinut, kannattaisiko vähän hellittää, koska minua ei sotku häiritse jos en ole sitä katselemassa. Tämä ero on siis meissä.

Kuitenkin asia on niin, että jos jätän tiskaamatta, niin seuraava tiski on sitten iso tiski ja se ajatuskin uuvuttaa. Tai kun en heti pyyhi ruokatahroja matosta, niin siihen se jämähtää ja sitten onkin vaikea homma sitä saada pois.

En ole leikkijätyyppiä. Joskus kyllä jotain palapeliä kootaan yhdessä ja kirjoja katsellaan, mutta jos pyykkivuori kasvaa ja minä varpaita heiluttelen lattialla, niin ei se minusta ole rentoa. Ihan sama mitä lapsi minusta myöhemmin ajattelee. Jos suurin paheeni on pitää koti siistinä ja itsetehtyä ruokaa pöydässä, niin fine. leikkimiset jätän suosiolla isälle ja muille.

Tämä siisteysinto on osa minua. samoin kuin siisti ulkonäkö. En koe  olevani minä, jos koti on sekamelska ja ämmä ite myös.

Lapsi sitä paitsi osallistuu hommiin kykynsä mukaan ja kai sekin on omanlaistaan leikkiä. pyykkikoneen täyttö sujuu, samoin tiskaamaan otan sen joskus myös. Pölyrättiä osaa käyttää ja lelujaan putsaa.

Ainoa missä olen suurpiirteinen, on lapsen vaatteet. Ruokatahroja tulee niin jumalattomasti, että en todellakaan vaihda niitä edes päivittäin ellei ihan härki tahra ole.