Mitä vastata itsemurhaa yrittäneelle kaverille, jota ei halua tavata?
Nyt on meneillään viides yritys, pääsee sairaalasta huomenna ja haluaa heti tavata. Itse en saa näistä tapaamisista mitään, koko ajan saa vaan pelätä, että joko se taas yrittää. Toki haluaisin olla tukena vaikeassa tilanteessa, mutta miten? Mistä olis oikeesti apua ja mikä vaan tukee huomionhakua?
Kommentit (78)
Sano hänelle suoraan mutta ystävällisesti että hänen pitää hakea apua ammattilaiselta, jos ei ole jo. Jos alkaa uhkailemaan itsemurhalla, soita 112.
Jos on jo saanut apua, niin ehkä hänellä voi olla väärä diagnoosi. Esim minulle kävi näin ja sen taki useita itsemurhayrityksiä. Oikea diagnoosi oli epävakaa persoonallisuushäiriö.
Oletko sanonut tuota hänelle suoraan aiemmin? Jos et, ehkä kannattaa.
Ohjaa hullujenhuoneelle moinen sekopää
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle suoraan mutta ystävällisesti että hänen pitää hakea apua ammattilaiselta, jos ei ole jo. Jos alkaa uhkailemaan itsemurhalla, soita 112.
Jos on jo saanut apua, niin ehkä hänellä voi olla väärä diagnoosi. Esim minulle kävi näin ja sen taki useita itsemurhayrityksiä. Oikea diagnoosi oli epävakaa persoonallisuushäiriö.
Tuo epävakaa on hänellä dg.
ap
Kiitos vastauksistanne. Ehkä tapaan hänet lyhyesti jossain julkisella paikalla kahvilla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut tuota hänelle suoraan aiemmin? Jos et, ehkä kannattaa.
En ole sanonut suoraan. En ole uskaltanut, koska hän on voinut niin huonosti. Olisko se kuitenkin hänenkin kannalta parempi, että sanon suoraan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Ehkä tapaan hänet lyhyesti jossain julkisella paikalla kahvilla.
ap
Tätä meinasin ehdottaa. Julkisella paikalla ja teet selväksi, että sun pitää sitten lähteä viimeistään klo x kun on menoa. Voit olla kuuntelijana ja ymmärtäjänä mutta omilla ehdoillasi.
Mieltäni suoraan voi sanoa sen, että tarvitsee nyt omaa aikaa ja tilaa, että itselläkin on murheita eikä jaksa nyt kantaa ylimääräistä. Tämän voi sanoa kauniisti ja ellei toinen siitä käsitä niin sille ei sitten voi mitään.
Ohjaa häntä hengelliseen suuntaan.
Miten olisi, jos sanoisit suoraan, että juttelet mielelläsi hänen kanssaan esim. kahvilassa, jos siitä on hänelle apua, mutta valitettavasti varsinaiseen auttamiseen sinulla ei ole ammatillista osaamista. Tee selväksi, että olet vain ystävä, et ystävä+terapeutti.
Toisaalta jos oikeasti et halua tavata, niin älä tapaa. Kieltäydy kohteliaasti mutta tiukasti. Jos tällä ihmisellä on hoitokontakti olemassa ja puhelinnumerot, mihin soittaa, kun on vaikeaa, niin tämä tilanne ei ole millään tavalla sinun vastuullasi. Näkisin, että tuollainen syvempi vastuu on vain, kun kyseessä on oma lapsi.
Kummallisia kavereita nykyisin! Jos jollakin menee huonosti, niin heti ei kukaan halua tavata. Ei mikään ihme, että yksinäinen ihminen yrittää itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Ehkä tapaan hänet lyhyesti jossain julkisella paikalla kahvilla.
ap
Tätä meinasin ehdottaa. Julkisella paikalla ja teet selväksi, että sun pitää sitten lähteä viimeistään klo x kun on menoa. Voit olla kuuntelijana ja ymmärtäjänä mutta omilla ehdoillasi.
Tajuan, mistä tämä tulee, mutta kukaan EI voi olla "kuuntelijana ja ymmärtäjänä omillla ehdoillaan". Se on oksimoroni, sisäisesti ristiriitainen ilmaus. Jotta kukaan voisi ymmärtää ja oikesti kuulla (etkä pelkästään esittää) hänen on pakko yrittää ymmätää sitä toista osapuolta sen toisen ehdoilla -että mitä se oikeasti trkoittaa, eikä vain että mitä minä siitä haluan ymmärtää. Kuuntelu ja ymmärtäminen on pakko tehdä se kuuntltavan ja mmärrettävän ehdoilla, muuten ei kuule, eikä ymmärrä.
Omat rajat voi silti asettaa. Voi toedostaa ja voi sanoa, että mun voimat ei nyt ritä enempään, vaikka haluaisinkin - tai jopa, että en edes haluaisi. Ja se on ihan ok. Mutta ei pidä uskotella että on ollut kuuntelijana ja ymmärtäjänä, jos on toiminut vain "omilla ehdoillaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut tuota hänelle suoraan aiemmin? Jos et, ehkä kannattaa.
En ole sanonut suoraan. En ole uskaltanut, koska hän on voinut niin huonosti. Olisko se kuitenkin hänenkin kannalta parempi, että sanon suoraan?
ap
Ehkä voit sanoa tuon, että pelkäät koko ajan, milloin taas, ja että olet tukena, mutta et voi käyttää siihen kaikkia resurssejasi. Kysy, mitä voit tehdä niistä lähtökohdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Ehkä tapaan hänet lyhyesti jossain julkisella paikalla kahvilla.
ap
Tätä meinasin ehdottaa. Julkisella paikalla ja teet selväksi, että sun pitää sitten lähteä viimeistään klo x kun on menoa. Voit olla kuuntelijana ja ymmärtäjänä mutta omilla ehdoillasi.
Tajuan, mistä tämä tulee, mutta kukaan EI voi olla "kuuntelijana ja ymmärtäjänä omillla ehdoillaan". Se on oksimoroni, sisäisesti ristiriitainen ilmaus. Jotta kukaan voisi ymmärtää ja oikesti kuulla (etkä pelkästään esittää) hänen on pakko yrittää ymmätää sitä toista osapuolta sen toisen ehdoilla -että mitä se oikeasti trkoittaa, eikä vain että mitä minä siitä haluan ymmärtää. Kuuntelu ja ymmärtäminen on pakko tehdä se kuuntltavan ja mmärrettävän ehdoilla, muuten ei kuule, eikä ymmärrä.
Omat rajat voi silti asettaa. Voi toedostaa ja voi sanoa, että mun voimat ei nyt ritä enempään, vaikka haluaisinkin - tai jopa, että en edes haluaisi. Ja se on ihan ok. Mutta ei pidä uskotella että on ollut kuuntelijana ja ymmärtäjänä, jos on toiminut vain "omilla ehdoillaan".
Tarkoitin omilla ehdoillaan niin, että jos tuntuu pahalta, ei enää jatka. Siksi esim. kahvilasta on helpompi lähteä kuin toisen kotoa. Pahoittelen epäonnistunutta ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kavereita nykyisin! Jos jollakin menee huonosti, niin heti ei kukaan halua tavata. Ei mikään ihme, että yksinäinen ihminen yrittää itsemurhaa.
Järjestyksessä viides(!) yritys kertoo erittäin epävakaasta luonteesta. Aika vaikea pysytellä tuossa vuoristoratakyydissä mukana tsemppaajana ja tukijana, jos itsellä on pyrkimys ns. normaaliin ja tasaiseen arkielämään. Ei se ystävyyskään mihin tahansa velvoita, ei ole kyse parisuhteesta.
Jeesus auttaa ja parantaa. Ei tarvi enää edes miettiä itsemurhan tekemistä kun Jeesus antaa uuden elämän.
Eksää olekaan kuallu? Miten mää ihan luulin. No, seuraavalla kerralla sitte.
Moo-oi.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus auttaa ja parantaa. Ei tarvi enää edes miettiä itsemurhan tekemistä kun Jeesus antaa uuden elämän.
Minun Jeesukseen uskonut tätini teki itsemurhan.
Jos et halua tavata, älä tapaa. Kerro hänelle vaikka suoraan, ettei sinulla ole nyt kapasiteettia jaksaa hänen ongelmiaan joten et jaksa tavata. Tai ole vaan vastaamatta jos et jaksa sitäkään.
Toisaalta jos haluat ja jaksat tavata, ei hänen auttamainen ole sinun vastuullasi eikä sinun tarvitse siitä murehtia. Hän on sairaalassakin ollut, on siis ammattiavun piirissä. Sinulle riittää, että kuuntelet hänen juttujaan ja olet läsnä.