Pahinta ruokaa, jota olet kylässä syönyt?

Olin koulussa 90-luvulla pienessä kyläkoulussa. Koululla oli oma keittäjä ja hänen tekemät kouluruoat olivat aina hieman epäilyttäviä. Kaikista parhaiten jäi mieleen ns. "kanalima", joksi me oppilaat salaa kutsuimme erästä ruokalajia. 

Kanalima oli jonkinlainen kanakastike. Se oli todennäköisesti tehty niin , että perunajauhoilla oli suurustettu vettä. Joukossa oli usein isoja perunajauho klimppejä ja muutenkin koostumus oli limainen ja liisterimäinen. Se oli mautettu suolalla ja pippurilla, mutta se ei maistunut oikeastaan yhtään miltään. Joukossa oli kananpaloja, ja hyvin usein oli sattumia, siis läskinpaloja, rustoja ym. Kovin tarkasti keittäjä ei valikoinut näitä sitkeitä osia pois. Se tarjoiltiin ylikypsän ja mauttoman riisin kera.

Muistan miten nauroimme aina kavereiden kanssa kanalimalle ja yritimme syödä sitä oksentamatta. Erityisesti ne klimpit ja sattumat saivat aikaan oksennusreaktion. :D Keittäjällä oli myös muita erikoisuuksia, mutta kanalima oli se hirvein. 

Kaikkea olen syönyt kohteliaasti ja lähes kaikki on myös oikeasti minulle maistunut, mutta kolme on jäänyt mieleen pahana. Kivikovat jauhopullat joilla olisi voinut tainnuttaa ihmisiä, vihersalaatti jossa oli varmaan kolme ruukullista tuoretta korianteria ja lämmin tonnikalapiirakka joka oli paistettu rutikuivaksi uunissa.

Voileipäkakku, jonka välissä on kaupan italiansalaattia. Koristeltu jollain margariinilla. Päällä tomaattia ja kurkkua ja oliiveja. Yök. hyi

Saksassa vaihdossa isäntäperhe grillasi eräänä iltana ja tarjottavat näytti ihan hyviltä. Totuus oli kuitenkin aivan toinen: makkara oli todella kovaa ja sisälsi etovia kokkareita, pihvit olivat 80% läskiä ja jänteitä jotka narskui ja natisi suussa eikä meinanneet millään mennä alas, ja kaiken kruunasivat jättikatkaravut, joita perheen äiti iloisena kippasi lautaselleni kolme kappaletta. Melkein itkua niellen pupelsin tarjottavat naamariin, toki ulospäin hymyilin kun en kehdannut sanoakaan että en pysty syömään. Ruuan maussa ei siis varsinaisesti ollut vikaa, mutta jokaisen sapuskan rakenne oli niin kamala, että yökkäysrefleksiä vastaan piti taistella.

Kerran äitini teki todella hyvänmakuisen valkosuklaa-marja-kermakakun papalleni syntymäpäivälahjaksi. Söimme sitä ja se oli todella herkullista.

Parin viikon päästä menimme käymään jostain syystä pappani luona kylässä. Pappa sanoi keittävänsä kahvit. Yllätys oli melkoinen, kun istuimme kahvipöytään, niin pappa nostaa sen saman kakun kahvipöytään! Muistan kun vilkuilimme hämmästyneinä äitini kanssa toisiamme. Ihan oikeestiko se tarjoaa meille sitä samaa 2 viikkoa vanhaa kermakakkua? Pappa vielä sanoi, että ottakaa sitten reilut palat, niin saa sen kakun vihdoin pyörimästä pois jääkaapista. 

Se maistui ihan pilaantuneelta ja ihan jääkaapilta. Kerma oli muuttunut keltaiseksi! Pahinta oli, että kakkua jäi vieläkin ja pappa nosti sen vielä takaisin jääkaappiin. Ei menty kyllä kylään seuraavaan kuukauteen! 

Nyt kun joku mainitsi, niin olen aina kammoksunut nahkakuori- tai jäähilejäätelöä, jota tarjoavat erityisesti vanhukset tai kaukana kaupoista asuvat.

Se siis joko sulaa kotimatkalla tai sitä marinoidaan pakkasessa ensin vuosi. Sitten kun oikein on syytä herkutella, annostellaan vieraalta kysymättä sellainen jättiannos lautaselle ettei jää enää pakkaseen pyörimään!

Namskista!

Talkkunapuuro. Ihan kuin ois syöny hiekkaa.

Parsakaalisinihomejuustopiirakka oli niinikään aika kamalaa.

En tiedä mitä se minusta oikein kertoo, mutta mielestäni mikään ruoka ei ole aidosti pahaa. Ei kaikki toki mitään herkkuakaan ole, mutta kyllä kylässä pystyn syömään oikeastaan ihan mitä vaan ihan hyvillä mielin.

Toi nahkajäätelö oli ainoa mistä tuli sellainen fiilis, että sen mielelläni jättäisin syömättä.

Hirvee alapeukutus, kun joku mainitsee jonkun vegemätön.

Pottupuuro, tuo kainuulainen herkku. Sieltä kun oon lähtöisin, niin oli aina joskus koulussakin tarjolla. Jos ikinä tulee kenenkään kanssa puhetta kotiseudun ruuasta, mainitsen heti pottupuuron. En hyvällä. Ei oo ihmisen ruokaa.

Anopin "juustokeitto"... Leipäjuuston palasia suolatussa vedessä. En pidä leipäjuustosta sellaisenakaan, mutta pakotin itseni syömään. Ei enään ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus: onko yleistäkin tehdä pullataikina veteen? En ole koskaan kuullut, lopputulos on takuulla hirvittävä. Tietääkö joku miksi näin tehdään? Korvataanko voi (ja ehkä sokerikin?) siinä versiossa sitten jollain -ttomalla? Rypsiöljy ja hermesetas tai jotain? Vehnäjauhon sijaan ruisleseet?

Mä teen aina veteen, ja niistä pullista on kyllä tullu yhtä hyviä kuin kaikista muistakin. Mutta mä lisään siihen sitten sen voin ja sokeria :)

Inkivääriteetä ja kuivattuja inkivääripaloja. Hyi!

Raaka munakoiso ja sitten ”paisti”, joka oli jotenkin keitetty sitkeeksi ja harmaaksi. Mausteita ei ollut. Lisukkeena keitettyjä perunoita ja sen ”paistin” keitinvesi. Oli herkullisuus aika kaukana, mutta söin ja kiitin ateriasta. Vaivaa oli kuitenkin nähty.

Appelsiini-Kinkkutäytteiset letut

Soijarouhepyörykät ja leikkeet urgghh

Mummuvainaan kaljavellinki Naarjoella.

Vierailija kirjoitti:

Mummin täytekakut aikoinaan oli kyllä jotain :D tykkään sellasista perinteisistä hillokermakakuista, mutta mummi näitä kakkuja tehdessään ei osannut lopettaa kostuttamista ajoissa. Oikeesti siitä kakkupohjasta oikein tirskui vetistä, etäisen mansikkaista kostutusmehua kakkua leikatessa. Kermavaahto ei tietty tykännyt siitä vesimäärästä ja oli pelkkää ällömakeaa kökkärettä... Koristeena jääkaapissa muhjaantuneita irttareita. Namnam.

Näitä luonnehdintoja lukiessa ymmärrän vihdoin miksi niin moni sanoo, että ei tykkää kermakakusta. Liian hyvään oon tottunut...

Ex-anopilla perunakiusaus laatikon pohjalle piilotetulla kalalla.

500km päästä vierailulle ja tekemään töitä. Hommien jälkeen nälkäisenä ja uupuneena odotat maistuvaa ruokaa kun notkuva jääkaappi ja ruoka luvattu. Mitä vielä..Yks ruoka koko vuorokaudelle. Jäisiä mauttomia wokvihanneksia lilluvan kaupan alennuslihan kanssa. Tätä koko porukalle tuiman katseen kera yksi pannullinen ja lasi maitoa per naama. Lisäkkeenä pahaa kahvia. Kyllä vitutti ja kun nälkä huusi iltaa myöten mahassa, laittoi isäntä vieraat ulkoaittaan nukkumaan jotta pääsi itse syömään rauhassa vieraiden palellessa nälissään likasissa lakanoissa aitassa :[

Matikkakeitto. Se haju ja ne maksat siellä lillumassa. Hyi helvetti, en oikesti pystynyt syömään.

Rekkamiehen pastillit.