Pahinta ruokaa, jota olet kylässä syönyt?

Juustokakku, joka näytti ja maistui hyytyneelle spermalle.

Mä jouduin kerran syömään vispipuuroa, johon oli kuivunut sellainen nahkea ja venyvä kuori. Tuli oikeesti yökkäysrefleksi.

Kaverini tekemä "aasialainen jauhelihakastike" oli aika mielenkiinoinen kokemus. Ihan tavallinen suomalaistyyppinen jauhelihakastike, suurustettu jauhoilla mutta tuo "aasialaisuus" oli todella iso loraus vahvanmakuista seesamöljyä. Oli kuvottava oli syömisen jälkeen ja seesamöljyä en pystynyt itse käyttämään pitkään aika vaikka siitä pidänkin kohtuullisesti käytettynä...

Mun äitini on keittiössä(kin) innokas kokeilija (on monessa muussakin asiassa). Valitettavasti muistan ajan, jolloin hän kehitti fuusioperinneruokia, siis käytti perinteisiä menetelmiä ihan uusiin kohteisiin. Niinpä olin kerran paikalla, kun tarjolla oli umpioitua lohta kookosmaidossa. Se ei ole päässyt unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun täti on perinteisen (kasari-)täytekakun ystävä. Aina oli mikä tahansa pienikin tilaisuus on täykkäri pöydässä. Siihen kuuluu: lättänä vaalea sokerikakkupohja, sentään itse leivottu. Kostutus omalla marjamehulla. Väliin ohuelti jotain itsetehtyä hilloa, yleensä ne on kokeiluja tyyliin: omena-puolukka-pihlajanmarja, ei muuta. Päälle veitsellä silottaen ohut kerros kermavaahtoa ja muutama nonparelli. Ai että kun maistuu, etenkin kun tulee vasta parin päivän kuluttua kylään ja se kakku on muhinut jääkaapissa sen ajan imien makuja sipuleista, paistetuista kaloista ja kaaliruuasta :(

Myöskin johonkin kuivakakkuun oli ohjeen mukaan tullut "hapankermaa", eli kaupan Sour Creamia. Nää oli antanut tavallisen kermapurkin mennä vanhaksi, ihan kokkareiseksi ja iskeneet sen sinne kakkuun. En jaksanut korjata heidän käsityksiää hapankerman syvimmästä olemuksesta, vaan keksin jonkun tekosyyn olla syömättä ko. kakkua.

Ei helvetti, rakastan täytekakkuja ja tämä kirjoitus puistatti toden teolla. :D Etenkin tuo sipuleiden ja kalojen ja kaalien maun ihmeytyminen kakkuun, voi taivas. Oksettaa kun pystyn maistamaan sen suussani pelkkää tekstiä lukemalla. 

Vanhuksista puheenollen, mummovainaani oli ihana ihminen, mutta ruoka oli todella "vanhan koulukunnan" oppien mukaan tehtyä ja kammotti syödä sitä. Tästä on niin kauan aikaa etten enää muista mitä ruoka tarkalleen ottaen oli, mutta sitkeä, eltaantuneen makuinen liha jäi suutuntumaltaan mieleen.

Olen itse ollut pienestä lähtien melko kulinaristi ja ruoka on ollut sydämen asia, koska äitini on loistava kokki. Mutta vastaavasti kavereiden perheissä ruoka saattoikin olla tyyliä ruokakermassa uivia, marinoituja kanasuikaleita suoraan tyhjiörasiasta kera perunoiden eikä muuta. Ehkä "jännittävin" kokemus oli jauhelihakastike, joka oli pelkkää vettä, voita, suolaa ja isoja jauhelihaklimppejä. Päälle oli tarjolla ketsuppia. Kokemuksista varmaankin traumatisoituneena olen aikuisiällä keskittänyt tapaamiset joko omaan kotiini tai ravintolaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mummini hautajaisissa oli todella pahaa kakkua, vieläkin tulee puistatuksia kun mietin sitä. Pohja oli ihmeellisen rakeinen ja kylmä (varmaan pakasteesta napattu, eikä ollut ehtinyt sulaa tarpeeksi), hillo oli kummallisen vetistä sosetta ja kreemi todella voisen makuista ja jäätyneen oloista sekin. Ei ehkä näin kirjoitettuna kuulosta niiiin kamalalta, mutta se kakku oli ihan järkyttävän pahaa.

Samaan kamala kakku -kateogoriaan menee hyvän päivän tutun kakut. Kehuskelee aina leipomistaidoillaan ja kun on ollut lapsineen mun lapsen synttäreillä, on aina tuhahdellen katsonut mun kakkuja (... jotka kummallisesti muiden ja itseni mielestä on herkullisia ja kauniin näköisiä), itse tarjoilee omasta mielestään "gourmet-tason leivonnaisia" häntä lainatakseni. Noh, jos kärähtäneistä kääretorttupohjista kasattu rakennelma on gourmeeta hänen mielestään, niin kaipa se on uskottava. Välissä yleensä joku vettynyt mousse, jossa on seassa mitä ihmeellisempiä ainesosia (viimeksi oli laittanut nallekarkkeja) ja päällä paksusti marsipaania, joka on päässyt lurpsahtamaan pahemman kerran ennen kuin kakku on edes tarjolla asti. Pahin kakku, jonka häneltä olen nähnyt, oli http://bytheseatofmyskirt.com/wp-content/uploads/2012/03/Kellys-black-forest-cake.jpg tuon näköinen ja silti jaksoi hehkuttaa, että kun häneltä niiiiin nämä koristelujutut onnistuvat, pitäisköhän konditoria ihan pystyttää... Yleensä en mieti pahaa toisten vaivannäöstä, mutta tämän tutun asenne muiden leipomuksia kohtaan on niin rasittava, etten jaksa yrittääkään ajatella positiivisesti hänen leivonnaisistaan.

Tässä on jo nähty vaivaa ja oikeen huolellisesti haukuttu tuttavan kakku.

Joskus alakouluikäisenä kaverin luona tarjottiin ananasrahkapiirakkaa. Oli aivan karsean makuista.

Vierailija kirjoitti:

Mustaksi kärähtänytttä grillipekonia ja -makkaraa.

Aijai..tuohon kaveriksi kylmää olutta niin avot, herkkua...pekonin ja makkaran pitääkin kärähtää!

Itusalaatti.

Samettipuuro. Koostumus jotain aivan kamalaa. Meinasi tulla ylös.

Miehen serkun luona...olivat ostaneet iänkaikkisen vanhan torpan, jota remontoivat ja laajensivat. Remontin aikana joutuivat asumaan yhdessä huoneessa, tupakeittiössä. Ymmärrettävää toki oli, että kaiken sortin pesumeiningit (alapesu, tiskit...) jouduttiin tekemään sen yhden käytössä olevan vesipisteen ääressä. Ei se ymmärrys kuitenkaan hillinnyt kakomisrefleksiä, kun sinänsä hyvän kahvia joukossa killui häpykarva.

Anopin tekemät juustokakut on päässyt muodostumaan aikamoiseksi möröksi mulle. En muutenkaan oo mikään iso paistamattomien liivatejuustokakkujen fani, mutta nää on jotain ihan järkkyä. Aina vielä kehuskelee oikein että kun ei meinannut hyytyä/oli kiire niin laittoi oikein kunnolla liivatetta. Sitten ne on sellaisia super tuhteja jankkeja. Hyi kun puistattaa ajatellakin. :D Ja näitä on siellä _aina_ tarjolla. Ärsyttää olla sellanen ärsyttävä nirsoilijavieras joka kohteliaisuuttaan rääppii aina ihan pikku pikku siivun kun en kehtaa kieltäytyäkkään.

Oon monesti maininnut että sen pitäis joskus ahkerana leipurina testata sellasta new york cheese cakea, että on vähän erilaista mutta (myöskin) hyvää, mutta ei oo vielä näkynyt...

Noin vuosi sitten kylässä tarjottiin sipuli-fetajuusto-parsakaalipiirakkaa. Saattaa kuulostaa hyvältä monien mielestä, mutta itselläni mikään näistä ainesosista ei makunystyröitäni liiemmin hivele. Vedet silmissä sai yrittää sitä tunkea kurkusta alas...

Yksissä rippijuhlissa oli sellainen kokki, joka tykkää ilmeisesti suolaisesta ruuasta. Ruoka sinänsä oli ihan ok, mutta suolaa oli joka lajissa niin valtavasti, että sen määrä peitti kaikki maut alleen. 

Isoja puoliraakoja perunoita ja porkkanoita jotka oli maustettu mm kanelilla. Ihan hirveen makusta.

Vierailija kirjoitti:

mullakin se soijarouhe, hyi kauhistus minkä makuista .X

Se soijarouhe maistuu itse asiassa enemmän kuin jauheliha mutta se pitää vaan maustaa oikein. Jauheliha on sellaista ettei siihen oikein mausteet imeydy eli aina maistat sen rustoisen jauhelihan sieltä alta vaikka miten sen valmistaisit.

Kaikki liha jossa on läskiä ja jojoa ja sidekudosta ja muuta rouskupurkkaa. Kotona leikkaan lihasta aina kaiken epäilyttävän valkoisen pois ennen paistamista, mutta kylässä on syötävä mitä tarjotaan. Sitten vaan jauhat ja jauhat ja nieleskelet ja nousee ylös ja nielet takaisin. Ja yrität hymyillä että onpas hyvää.

En muista huonoja ruokia, mutta kahvipöydässä on kaikenlaista näkynyt, lähinnä vanhaa, kuivaa, yhteensopimattomia ainesosia.

Yhden muistiinpainuneen mainitsen. Olisinko ollut ala-tai yläasteikäinen ja menimme äidin kanssa mökinmummolle kylään. Tarjolla oli kaupan kääretorttua, voimme vain kuvitella kuinka vanhaa, koska sisushillot oli homeessa. Mutta eipä kylässä nirsoiltu, kaikki syötiin mitä otettiin.

Kaverini vegaaninen soijanakkikastike oli aikamoinen elämys. Ruskea kastike rypsiöljystä ja vehnäjauhoista, sekaan pakastealtaan soijanakit pilkottuna. Jauhot eivät ehtineet ihan kypsyä ja mausteita ei käytetty.

Kanafilee mediumina