Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkoasumisen kokeneet
14.10.2014 |
Miten te, jotka olette lapsena kokeneet vuoroviikkoasumisen vanhempien eron jälkeen, ajattelette kyseisestä järjestelystä jälkikäteen? Olisiko esim. tällainen järjestely ollut parempi?
Kommentit (23)
Kuka haluaisi jatkuvasti elää niin, että korkeintaan viikko jossain ja sitten taas uuteen paikkaan uusine tapoineen ja käytäntöineen? Mun mielestä sitä kutsutaan hotellikuolemaksi, mutta lasten kohdalla jostain syystä vuoroviikkoasumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se asuminen sitten pitää järjestää? Pitääkö niiden vanhempien sitten asua väkisin yhdessä ja lasten katsoa vierestä sitä heidän sietämätöntä oloaan. Vai vanhempienko pitää muuttaa aina vuoron perään viikoksi jonnekin yksiöön? Toimiiko se muka niin?
Onko se lapselta pois jos aikuinen ihan harrastaa jotakin vapaa viikollaan. Kunnin av-mamma ainakin vain itkisi ikäväänsä ja polvillaa rukoilisi päiväpeiton päällä lapsensa pian palaavan.
En aio tehdä koskaan lapsia, kun se näyttää tarkoittavan sitä että mitään ei saa olla elämässä muuta kuin se pershedelmä. Niinhän se pitkälti taitaa ollakin. Ylijumala-lapsi ja palveleva pyyteetön vanhempi, joka kysyy kuinka korkealle pitää hypätä.