Lue keskustelun säännöt.
Kun ärsyttää lähes kaikki ihmiset?
06.09.2021 |
Pitäisikö katsoa peiliin?
Ärsyttää ja ahdistaa ihmisten itsekeskeisyys, röyhkeys, ilkeys ja yksinkertaisesti huono käytös. Miten jaksaa muita ihmisiä tästä huolimatta?
Mitenkään en tätä ärsytystäni osoita, enkä kuvittele itsekään olevani täydellinen. N ielen kiukkuni ja välillä välttelen joitakin ihmisiä. Mutta mietin tätä paljon ja harmittaa toisaalta että joutuu paljon olemaan yksin/oman perheen kanssa. Mielipiteitä?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.
Minustakin suurin osa ihmisistä tuntuu uskomattoman tyhmiltä, mutta en tietääkseni ole poikkeusälykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.
Hmm... mistähän sinä haluaisit ihmisten kanssa puhua tai mitä tehdä? Minäkin olen huomattavan älykäs, mutta jos istun normaaliälyisen kanssa ahvenia narraamassa tai keskustelen jälkeläisten kouluasioista, melko harvan kanssa on niin suurta eroa aallonpituudessa, että se todella haittaisi. Ei mitään eksistenssifilosofiaakaan kaiken aikaa jaksa ruotia.
Koronan seurausta. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä (etätyöt jne) sitä enemmän ärsyttää astua ulos omasta täydellisyyden kuplasta. Ihmiset ovat mitä ovat.
No jos ihmiset ärsyttää, olet hyvää vauhtia itsekin muuttumassa itsekkääksi. Kyllä niitä on mukavia ja empaattisiakin ihmisiä, pitää vaan keskittyä heihin ja antaa niiden hankalien olla. Ei kaikki ihmiset ole tyhmiä, mutta kaikki eivät välttämättä myöskään jaksa olla aina pätemässä, vaan haluaa jutella jonninjoutavista asioista koska se on rennompaa.
Mua taas ärsyttää itsessäni kauheasti se kun esim äiti on elstrovertti (ja äidin sisko sairaanhoitaja ja kstroverrtti), molemmat karjalasta ja itse myös kiinnostunut olla tekemisissä ihmisten kanssa mutta joku aina menee lukkoon itessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Ikää 36. En jaksa muita ihmisiä enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.
Minustakin suurin osa ihmisistä tuntuu uskomattoman tyhmiltä, mutta en tietääkseni ole poikkeusälykäs.
Sama! Etenkin tämä pandemia-aika aukaisi silmät lopullisesti. En ollut aikaisemmin tajunnut miten paljon tyhmiä tähän kansaan mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Ikää 36. En jaksa muita ihmisiä enää yhtään.
Ap 38v ja ainakin vuoden verran kärsinyt näistä ajatuksista. En todella tiedä mikä avuksi. Ehkä olen muuttunut itsekkääksi kun en jaksa enää kuunnella jonninjoutavaa kiukuttelua tai katsoa huonoa käytöstä.
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin ap:tä. Ihmiset on rasittavia ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän haluan olla vain yksin tai läheisimpieni kanssa. Joskus piristävää nähdä muita, mutta todella vain joskus. Töissä kyllä tapaan ihmisiä ja työyhteisö on iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.
Hmm... mistähän sinä haluaisit ihmisten kanssa puhua tai mitä tehdä? Minäkin olen huomattavan älykäs, mutta jos istun normaaliälyisen kanssa ahvenia narraamassa tai keskustelen jälkeläisten kouluasioista, melko harvan kanssa on niin suurta eroa aallonpituudessa, että se todella haittaisi. Ei mitään eksistenssifilosofiaakaan kaiken aikaa jaksa ruotia.
Toki muutaman tunnin harvakseltaan kestää jotain hesarilukijan kanssa jutustelua. Jossain vaiheessa vain pää alkaa jumiutumaan siihen yksinkertaisuuteen ja maailmankuvan pienuuteen.
Omat kalakaverini toki onneksi ovat fiksumpaa väkeä niin niiden kanssa jaksaa kalastella vaikka viikon, vaikkei nyt keskustelut oikein omissa mieliaiheissa niin pyörikään. Pieni juopottelu lisäksi siloittaa yhteistä matkaa.
Joskus kolmekymppisenä omakin jäälautta siis irtosi jäävuoresta ja nykyään saa ihastella merta omassa rauhassa ja yksinäisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.
Hmm... mistähän sinä haluaisit ihmisten kanssa puhua tai mitä tehdä? Minäkin olen huomattavan älykäs, mutta jos istun normaaliälyisen kanssa ahvenia narraamassa tai keskustelen jälkeläisten kouluasioista, melko harvan kanssa on niin suurta eroa aallonpituudessa, että se todella haittaisi. Ei mitään eksistenssifilosofiaakaan kaiken aikaa jaksa ruotia.
Toki muutaman tunnin harvakseltaan kestää jotain hesarilukijan kanssa jutustelua. Jossain vaiheessa vain pää alkaa jumiutumaan siihen yksinkertaisuuteen ja maailmankuvan pienuuteen.
Omat kalakaverini toki onneksi ovat fiksumpaa väkeä niin niiden kanssa jaksaa kalastella vaikka viikon, vaikkei nyt keskustelut oikein omissa mieliaiheissa niin pyörikään. Pieni juopottelu lisäksi siloittaa yhteistä matkaa.
Joskus kolmekymppisenä omakin jäälautta siis irtosi jäävuoresta ja nykyään saa ihastella merta omassa rauhassa ja yksinäisyydessä.
Onkohan tuo yleistä? Harvemmin olen kuullut kenenkään keskustelevan aiheesta.
Se on ikäkysymys. Mun mies hiljattain totesi, että olen hänelle tarpeeksi ihmisiä. Itse lopetin jo aiemmin.
Sitä on liikkeellä; tosi harvakseltaan viestitellään ystävien kanssa, kukaan ei edes ehdota näkemistä.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koronan seurausta. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä (etätyöt jne) sitä enemmän ärsyttää astua ulos omasta täydellisyyden kuplasta. Ihmiset ovat mitä ovat.
Monella on ollut tämä ajatus jo ennen koronaa, eikä tarvitse tehdä etätyötä kokeakseen näin.
Olen ratkaissut asian siten, että minulla on monta pintapuolista kaveria, joita jokaista tapaan vain pari kertaa vuodessa. Tällä tavalla en erakoidu mutta en kuitenkaan joudu sietämään samoja ihmisiä kovin usein.
Ongelma on ennen muuta valtava ero älykkyydessä. Minulla on ÄO todistetusti noin 170, joten lähes kaikki ihmiset tuntuvat uskomattoman tyhmiltä ja hidasjärkisiltä.
Onneksi mieheni on myös huippuälykäs, joten meillä on sentään seuraa toisistamme. Myös anoppini on älykäs ihminen.
Tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän, koska jokainen asian esiin nostava leimataan leuhkaksi, itseään kehuvaksi elitistiksi. Ongelma on kuitenkin hyvin todellinen ja aiheuttaa paljon kärsimystä meille poikkeuksellisen älykkäille.