Lue keskustelun säännöt.
Lopettaisitko työt, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus?
13.10.2014 |
Mieheni otti eilen puheeksi, että hänen mielestään on vähän turhaa mun käydä kuluttavassa töissä, kun se ei ole taloudellisesti kovinkaan merkityksellistä. Olen sairaanhoitaja, pidän työstäni, mutta se vie kyllä kaiken mehun ja olen työpäivän jälkeen ihan poikki. Kotihommiin ei meinaa riittää energiaa. Mieheni on erittäin hyväpalkkainen ja minun palkkani onkin vähän sellaista ekstraa, mitä nyt ei edes tarvittaisi.
Mitä sitä tekisit, jos taloudellisesti ei olisi pakko käydä töissä? Ainakin eläkeasiat pitäisi suunnitella niin, että sitä säästetään sitten rahastoon tms. jos sitä ei työn kautta tule. En ole vielä miettinyt mitä oikeasti olen mieltä tästä ajatuksesta, koska kuitenkin työssä käyminen on tärkeä osa elämää. Tosin myönnän, että olisin parempi äiti lapsille ja kotikin olisi hoidetumpi (ja ehkä parisuhdekin) jos en olisi työstä niin väsynyt. Jotenkin ehkä tulisi lusmu olo olla vain kotona, ja "hoitaa" kotia, mutta toisaalta ehkä voisin sitten käyttää aikaani johonkin toisella tavalla rakentavaan, vaikka johonkin hyväntekeväishommaan tai vastaavaan. En usko, että mieheni olisi ottanut asiaa esille ellei olisi huomannut miten väsynyt usein olen ja toki tietysti sen tosiasian, että minun palkkani on vain "hiluja" meidän taloudessa.
Kommentit (43)
Tuossa tilanteessa en. Olen ollut miehen elätettävänä ja se ahdisti, ei miestä, mutta minua itseäni. Kyllä se oma raha tuntuu kuitenkin paremmalta. Mutta jos olisi itsellä rahaa, tulisi esim. lottovotto voisin harkita. Minäkin tosin pidän työstäni, mutta keksisin varmasti korvaavakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ei ole "sinun" ja "minun" rahoja, kaikki menee samalle tilille ja kummallakin kortit ja käyttöoikeus yhtä lailla. Mutta toki voi olla, että mainitsemasi tunne voisi silti tulla.
ap
Kannattaisko vähentää tunteja. Jos oma jaksaminen o vaakalaudalla niin kyseleppä mahdollisuutta tehdä jonkin aikaa vaikkapa 25 h viikko sopimuksella.
Kyllä, tai vähentäisin osa-aikaiseksi. Riippuu kuinka pieniä lapset olisivat. Ja rahaa pitäisi sitten tosiaan olla niin, että riittäisi maksaa minulle eläkettä ja muutenkin jäädä säästöön. Jos lapset olisivat pieniä, en jättäisi töitä kokonaan vaan pitäisin pari työpäivää viikossa, koska olisi hyvä pitää ammattitaitoa yllä jos sille perheen elättäjälle sattuisikin jotain ja minusta tulisi pääelättäjä. Jos lapset olisivat jo aikuisia tai melkein, ei sillä sitten niin väliä.
Jos taloudellisesti ei olisi väliä, niin vähentäisin luultavasti työtuntejani osa-aikaiseen työhön tai tekisin töitä extrasopimuksella silloin kun haluaisin. Täysi tekemättömyys ei sopisi minulle ja jämähtäisin todennäköisesti vain kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miettis sekunttiakaan, jos siis tilanne olisi se että rahaa olisi oikeasti käytettävissä niin ettei tarttis miettiä mitä ostaa (siis tolkun rajoissa) ja eläkkeeni olisi hoidossa, sekä mahdollisen avioeron kohdatessa saisin niin paljon rahaa ettei tarvitsisi miettiä työntekoa ainakaan vuoteen (siis ehtisi löytää uuden työn, joka on vaikeaa jos on ollut kauan pois työelämästä)..
En. Likaa ammatillistä kunnianhimoa mennä eteenpäin, kehittää itseään ja oppia uutta. Raha vain pieni osa työtä. Lisäksi en pärjäisi ilman työn tuomia sosisiaalisia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 19:29"]
Kyllä, tai vähentäisin osa-aikaiseksi. Riippuu kuinka pieniä lapset olisivat. Ja rahaa pitäisi sitten tosiaan olla niin, että riittäisi maksaa minulle eläkettä ja muutenkin jäädä säästöön. Jos lapset olisivat pieniä, en jättäisi töitä kokonaan vaan pitäisin pari työpäivää viikossa, koska olisi hyvä pitää ammattitaitoa yllä jos sille perheen elättäjälle sattuisikin jotain ja minusta tulisi pääelättäjä. Jos lapset olisivat jo aikuisia tai melkein, ei sillä sitten niin väliä.
[/quote]
Niin ja testamentti ja avioehto pitäisi tehdä niin, että minulle jäisi omaisuutta kuoleman tai (miehen aloitteesta tulleen) eron sattuessa.
Mä kyllä jatkaisin töitä, mutta valitsisin työni, tekisin vain kivat osat ja palkkaisin apulaisen tekemään tylsemmät hommat.
se eläke kannattaa tosiaan miettiä valmiiksi. Omat vanhempani elivät isäni palkalla, äiti on ollut pitkään niin sairas, ettei pysty palkkatyöhön eikä pärjää yrittäjänä, muttei niin sairas, että saisi sairaseläkettä, kun ei vielä ole eläkeiässä. Pärjäsivät juuri ja juuri kun vaatimattomasti elivät niin kauan kun isäni oli töissä ja jotenkin kai olisivat selvinneet isän eläkkeelläkin. Mut sit isäni kuoli ennen aikojaan ja leskeneläkepä ei olekaan kovin kummoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voi olla miettimättä yhden sukulaisen tilannetta, missä vaimo oli pitkään työtön ja mies tienasi hyvin niin nirsoili aika paljon töiden suhteen. Sai sitten töitä ja oltuaan töissä muutaman kuukauden - terveenä pidetty mies kuoli, täysin yllättäin, äkilliseen sairaskohtaukseen. Tämän vuoksi en uskaltaisi itse laskea mitään toisen tulojen varaan, ellei itsellä olisi omaisuutta. Senkin tuossa opin, että yhteiseltä tililtäpä ei saanutkaan ottaa rahaa, kun perunkirjoitus oli tekemättä.
Jos voittaisin tarpeeksi suuren summan lotossa tms. lopettaisin todellakin, muussa tapauksessa en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lopettaisi. Olin kahdeksan vuotta kotona lasten kanssa ja nyt kun nuori kun on koulussa, niin en keksisi mitään järkevää ajanvietettä kotona. Olen yrittäjä ja pidän työstäni ja asiakkaistani todella paljon. Rahaa ei ehkä tule ovista ja ikkunoista, mutta päivät kuluvat hyödyllisesti ja mukavasti.
Lopettaisin, mutta en ap:n kaltaisessa tilanteessa, jossa jäisi miehen elätettäväksi. Lottovoitolla tai isolla perinnöllä (ei ole tulossa) kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaisin nykyisen työn, mutta en töitä kokonaan. Täysin tyhjän panttina en osaisi olla. Nykyisessä työssä käyn kuitenkin vain rahasta. Jos talous olisi turvattu (omilla säästöillä tai lottovoitolla tms, pelkästään miehen palkan varaan en jäisi) irtisanoutuisin ja alkaisin käyttää aikaani omien projektieni työstämiseen. Toivoen kuitenkin, että jonkin ajan kuluttua ne alkaisivat tuottamaan voittoa.
Suunnittelenkin kyllä näin tekeväni, jahka säästöjä kertyy tarpeeksi.
Sinun tilanteessasi en lopettaisi töitä kokonaan, mutta tiedustelisin mahdollisuutta tehdä vähemmän vuoroja kuukaudessa/pitää kolmen päivän vapaita tms. Eläkeasia kannattaa myös ottaa huomioon, jos paljon vähennät työntekoa, kartuttaa säätöjä tai maksella vapaaehtoista eläkevakuutusta. En osaisi jäädä sinunkaan tilanteessasi kokonaan kotiin, eikä se ehkä olisi paras vaihtoehto sinullekaan, jos kerran työstä pidät. Vähennä vain. Ja kai mieskin tekee kotona jotain, ettei sinun tarvitse kaikkea työpäivän päälle jaksaa?
Minä olen kotona. Lapset jo isoja enkä saa siis mitään rahaa mistään lukuunottamatta pääomatuloja. Mies halusi jo vuosia sitten, että halutessani jäisin kotiin. Aluksi miehellä ei kummoinen palkka edes ollut, mutta tehtiin mulle kuitenkin rahastosäästösopimus. Nyt mies tienaa todella hyvin ja olen itse myös perinyt yllättäen aika mukavan summan rahaa. Eli talouteni on turvattu vaikken ole ikinä enää menossa töihin. Päivät menee hienosti. Luen paljon, seuraan ajankohtais- ja talousuutisia, liikun, leivon, pidän yhteyttä ystäviin ja teen kotityöt. Mies tekee paljon töitä ja myös reissaa työn takia paljon. Eli olen aika lailla vastuussa kaikista kotiasioista ja lasten
asioista. Itse nautin elämästäni kovasti enkä vaihtaisi kyllä tätä mihinkään muuhun.
Jos saisin tehdä nykyistä työtäni, niin en
Jatkaisin opintoja ja todennäköisesti opiskelisin vielä lisäksi kaikkea muutakin mielenkiintoista. Työttömäksi en missään tapauksessa haluaisi, mutta jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin olisin yrittäjä ja tekisin sitä mistä oikeasti tykkään. :)
Nykyisen työn lopettaisin, mutta perustaisin yrityksen. Jos ei siis olisi rahasta asiat kiinni. Kyllä mä jotain muuta sisältöä elämääni kaipaisin kuin pelkän taloudenhoitamisen.
En lopettaisi. Vähentäisin ehkä 60 prosenttiin. Sosiaalinen kanssakäyminen työpaikalla, muilta oppiminen ja asioiden miettiminen laajemmin kuin oman navan/perheen kautta on minulle tärkeää ja antaa sopivasti perspektiiviä arkeen. Veljeni vaimo on neljän kotiäitivuoden jälkeen muuttunut hössöttäjäksi, jolla ei ole mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta, vaan elää kokonaan lastensa arkea, joka ulottuu kotiovelta leikkipuistoon ja Prismaan. Hän stressaantuu olemattoman pienistä asioista, kuten siitä, että tyttären housut eivät sovi paidan kanssa, tai että joku oli puistossa kutsunut poikaa Leeviksi eikä Lasseksi. Hän oli ennen akateemisesti koulutettu, järkevä, työssäkäyvä ihminen. Jotain tapahtui kotona vietettyjen vuosien aikana.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 19:55"]
Jäin pois töistä parisen vuotta sitten. Omasta halusta. Jäin sillain vähin erin. En ole miehestäni riippuvainen taloudellisesti kuitenkaan. Kotirouvana olen ja nautin tästä. Ihana olla vapaa ja huoleton. Ei aikatauluja yms. Lapsia meillä ei ole.
Suosittelen jos se on mahdollista. Ja onhan vaihtoehtoja olemassa jos ei kokonaan halua jäädä pois. Osa-aikaisuus tai keikkailija.
[/quote]
Mulla sama tilanne tuloillaan, olen jo downshiftannut reilusti. Ainoa mikä tulevassa vapaaherrattaruudessa harmittaa että väistämättä moni niistä nyt niin rakkaista työkavereista jää...