Lue keskustelun säännöt.
Lopettaisitko työt, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus?
13.10.2014 |
Mieheni otti eilen puheeksi, että hänen mielestään on vähän turhaa mun käydä kuluttavassa töissä, kun se ei ole taloudellisesti kovinkaan merkityksellistä. Olen sairaanhoitaja, pidän työstäni, mutta se vie kyllä kaiken mehun ja olen työpäivän jälkeen ihan poikki. Kotihommiin ei meinaa riittää energiaa. Mieheni on erittäin hyväpalkkainen ja minun palkkani onkin vähän sellaista ekstraa, mitä nyt ei edes tarvittaisi.
Mitä sitä tekisit, jos taloudellisesti ei olisi pakko käydä töissä? Ainakin eläkeasiat pitäisi suunnitella niin, että sitä säästetään sitten rahastoon tms. jos sitä ei työn kautta tule. En ole vielä miettinyt mitä oikeasti olen mieltä tästä ajatuksesta, koska kuitenkin työssä käyminen on tärkeä osa elämää. Tosin myönnän, että olisin parempi äiti lapsille ja kotikin olisi hoidetumpi (ja ehkä parisuhdekin) jos en olisi työstä niin väsynyt. Jotenkin ehkä tulisi lusmu olo olla vain kotona, ja "hoitaa" kotia, mutta toisaalta ehkä voisin sitten käyttää aikaani johonkin toisella tavalla rakentavaan, vaikka johonkin hyväntekeväishommaan tai vastaavaan. En usko, että mieheni olisi ottanut asiaa esille ellei olisi huomannut miten väsynyt usein olen ja toki tietysti sen tosiasian, että minun palkkani on vain "hiluja" meidän taloudessa.
Kommentit (43)
En, olen itsekin sairaanhoitaja ja pidän työstäni todella paljon. Mutta tilanteessasi voisin otaa hieman pidempää vapaata jos siihen mahdollisuus olisi. Mutta missään nimessä en lopettaisi työtekoa kokonaan.
Olen nyt vanhempain vapaalla ja kaipaan jo nyt töihin, vaikka kotonakin on kiva olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin pois töistä parisen vuotta sitten. Omasta halusta. Jäin sillain vähin erin. En ole miehestäni riippuvainen taloudellisesti kuitenkaan. Kotirouvana olen ja nautin tästä. Ihana olla vapaa ja huoleton. Ei aikatauluja yms. Lapsia meillä ei ole.
Suosittelen jos se on mahdollista. Ja onhan vaihtoehtoja olemassa jos ei kokonaan halua jäädä pois. Osa-aikaisuus tai keikkailija.
Jää ehdottomasti kotiin mutta sitä ennen sovi itsellesi kk raha mieheltä sekä tee avioehto tms. Käykää asianajajalla ennen irtisanoutumistasi. Jos tulee ero on peli täysin selvä. Ota silti se riski että vietät elämäsi parhaat tulevat vuodet !!
Ilman rahan painolastia voisi valita tai kouluttautua mieluiseen työhön.
Köyhyys kaiken elämän vittumaisuuden alku ja juuri.
Ja netissä höpöttämiseen rahalla voisi järjestää aikaa.
En jäisi pois kokonaan. Minusta työelämässä oleminen pitää mukavasti kiinni yhteiskunnan touhuissa ja ainakin omassa työssäni opin uutta jatkuvasti ja saan sopivasti haasteita mikä pitää mielen virkeänä. Vapaa-ajasta nauttii ihan eri tavalla kun käy välillä töissä. Lisäksi työnteko täyttää sosiaalisia tarpeita.
Osa-aikaisuus olisi minulle täydellinen vaihtoehto, ja olenkin miettinyt jos voisin niin tehdä muutaman vuoden ajan kun lapsi on vielä pieni. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, voisin tehdä vaikka kolmepäiväistä työviikkoa ja lopun ajan keskittyä taiteen ja käsitöiden tekemiseen. Eläkeasiat pitäisi toki miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitaja saa aina töitä vaikka olisit useamman vuoden kotona, joten lopeta ihmeessä. Itsekin lopettaisin heti jos voittaisin lotossa (tms.), vaikka sinänsä työssäni viihdynkin.
20: Kaikille ei käy kuten veljesi vaimolle. Taitaisi stressata työelämässäkin, jos sanoihisi on luottamista.
Ei voi yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta munassa! Ja mies lopettaisi myös. Rahan takia töitä tehdään, ei huvikseen.
En jäisi koskaan vain sen takia, että mieheni tienaisi tarpeeksi. Lapsia ei ole tarkoitus hankkia enkä ole todellakaan mikään kodin hengetär, niin tylsistyisin pelkkänä kotivaimona enkä haluaisi olla taloudellisesti riippuvainen toisesta.
Jos voittaisin lotossa tmv, eli itselläni olisi tarpeeksi rahaa, vähentäisin työmäärää niin että tekisin esim. 3-4 päivää viikossa töitä. Vaihtaisin myös työpaikan sellaiseksi, mitä en tekisi rahan takia. Tekisin hyväntekeväisyystöitä vaikka eläinten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loiset haaveilee siipeilystä. Ja muissa keskuteluissa miehet on lassukoita ;)
Ihanat kaksoisstandardit ja rusinat-pullasta-tasaarvoa ;)
Teen nyt kolmipäiväistä työviikkoa ja se on ihanaa. Ikinä ennen en ole nauttinut työstäni niin kuin nyt ja työnteon lisäksi ehdin silti nauttia lapsistani, hoitaa kotia ja harrastaa. Suosittelen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ns. Sapattivuosi ja katso miltä tuntuu. Sairaanhoitajana luulisin sinun saavan töitä uudestaan, jos päätät haluavasi takaisin työelämään. Itelläni olisi myös mahdollisuus jäädä kotiin, mutta pääni ei kestä pelkkää jouten oloa. Kokeilin sitä jonkin aikaa, enkä ole koskaan ollut tyytymättömämpi elämääni.
Kiitos vastauksista. Täytyy selvittää osa-aikatyön mahdollisuutta omalla työpaikallani. Itselleni sosiaaliset suhteet hoituu enemmänkin harrastuksissa kuin työpaikalla, työpaikkani työilmapiiri ei ole mikään maailman mahtavin, johtunee varmaan suureksi osin siitä, että meillä on paljon muutaman vuoden päästä eläkkeelle jääviä, työhönsä ja muuhunkin kovin väsyneitä ihmisiä. Käyn töissä koska mielestäni ihmisen nyt vaan "kuuluu" käydä töissä, se on normi ja sitä kaikilta oletetaan.
Toki voisi tehdä niinkin, että jään kotiin x ajaksi, ja katson sitten miltä tuntuu ja miten kaikki sujuu. Mutta luulen, että tuo osa-aikatyö voisi olla paras ratkaisu.
Ja kyllä miehenikin osallistuu kotitöihin :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekis päivääkään töitä, jos ei olisi oikeasti pakko. En vihaa mitään muuta niin paljon kuin stressaavaa työtä. Hyi.
Menisin töihini varmaan ilmaiseksikin. Luulen, että mieheni mielelläni olisi nähnyt minut kotona. Mutta sitten hänen olisi pitänyt naida joku muu kuin minut. Kaikkea ei saa samassa paketissa. Palkkasimme siivoojan kun emme jaksaneet hoitaa kotia. Haaveilen hiukan myös vanhanaikaisesta kotiapulaisesta.
Mä ikävystyisin kuoliaaksi jos en kävisi töissä. Kaipaan aivojumppaa ja työpaikkani on melkoinen näköalapaikka. Ehdotan sulle osa-aikatyötä kuten yksi työkaverini tekee. Hänelläköän ei ole taloudellista pakkoa mutta tekee koska töissä on kivaa ja näkee kaikenlaista.
Ap:n tilanteessa lopettaisin heti, en kahta kertaa miettisi, vaikka olen luonnontieteistä FM ja tutkijana ihan ok hommassa. Olisin kotona sen aikaa, että lapset olisivat kouluikäisiä ja sitten perustaisin oman firman, jonka kanssa saisin "puuhailla". Toki pitäisi eläkeasiat ym. säästöt hoitaa niin, etten jäisi tyhjän päälle, jos miehelle jotain kävisi.
Haluaisin sanoa että lopettaisin jos olisi tarpeeksi rahaa ettei tarvitsisi tehdä töitä, mutta käytännössä en tiedä kuinka paljon sitä rahaa pitäisi olla jotta oikeasti osaisin luottaa siihen ettei se lopu kesken koskaan, kun elämä voi kuitenkin heittää eteen vielä vaikka mitä. Ja jos nyt (olen 41) heittäytyisin moneksi vuodeksi pois työelämästä niin voisin olla suht varma siitä ettei sitten viisikymppisenä tultaisi kovin hohdokkaita hommia tarjoamaan jos olisin siinä vaiheessa kyllästynyt kotona olemiseen.
Ja sen rahan olisi pakko olla omaani, sillä ikävä kyllä en pysty omalla kohdallani luottamaan yhdenkään ihmissuhteen lopullisuuteen. Todella mielelläni luottaisin, mutta en pysty. Uskon kyllä että muille se on mahdollista mutta itse en ikinä uskaltaisi luottaa itseeni siinä suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 20:25"]
Loiset haaveilee siipeilystä. Ja muissa keskuteluissa miehet on lassukoita ;)
Ihanat kaksoisstandardit ja rusinat-pullasta-tasaarvoa ;)
[/quote]
Jos ap:n mies on tuollaista ehdottanut niin hänkö nyt syyllistyy rusinat pullasta -tasa-arvoon?
Ja luepa nyt ihan ajatuksella ketjuun tulleet vastaukset. Ovatko vastaajat pyydystäneet paksulompakkoisen alfauroon ja nyt loisivat sillä lompakolla? Näinkö on ihan tosiasiassa käynyt?
Älä jää miehen armoille. Muista myös maksaa vapaaehtoista eläkemaksua, miehiin ei pidä KOSKAAN luottaa. Ne voi vetää maton jalkojen alta koska tahansa.