Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten oikeasti ja rehellisesti: oletko katunut eroa?
05.09.2021 |
Avoliitto/avioliitto/seurustelusuhteesta.
Miksi kadut? Kuinka pitkä suhde oli?
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä!
Oli elämän iso moka antaa välien tulehtua nii paljon ettei jäljellä ollut kuin riitelyä. Erottiin. Mei kuukausia. Mies oli löytänyt uuden jo melko pian, Nähtiin sattumalta ja alettiin jutella. Pari kuukautta sen jälkeen ex otti yhteyttä, kun oli eronnut naisestaan. Halusi aloittaa kaiken alusta ja tehdä asiat toisin, jotka olivat luottamukseni hajottaneet. Mentiin treffeille samaan paikkaan missä olltiin tavattu ja tehtiin samalla kaavalla kaikki, jopa samana päivänä. Siitä se sitten lähti se meidän parempi suhde.
En kadu yhtäkään eroa, kyllä niihin on ollut hyvät syyt. En ole ikävöinyt exiä, olen ollut tyytyväinen itsekseni. Nyt olen ruvennut taas katselemaan miehiä sillä silmällä, viime suhteen lopusta pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut, vaikka minulla ei ollutkaan ns. oikeaa syytä erota. Ainoastaan ahdistava tunne ettei toisen kanssa enää ole niin hyvä yhdessä kuin parisuhteessa pitäisi. Läheisenikin ovat sanoneet miten paljon vapautuneemmalta vaikutan nykyään ja siltä myös tuntuu.
Minähän se!
Vain myötämäki kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötä ja vastamäessä. Jos on alunperin ollut rakkautta, sen pystyy elvyttämään. Kävelkää riidoista pois vesssaan. Kun tilanne rauhottunut silittäkää kumppania ja sanokaa jotakin mukavaa. Viljelkää hyviä asioita niiden pahojen sijaan.
Vaikea kysymys. Siinä kohti on kovasti mietityttänyt, kun lapsi välillä niin kovasti toivoi, että palaisimme yhteen. Hän ei muista riitojamme, koska oli niin pieni eron aikaan.
Mutta toisaalta sen ymmärtää. Olemme olleet hänen vuoksensa edelleen niin hyvissä väleissä, parhaat ystävät, ja tällaisena tuo ihmissuhde toimii ihan hyvin.
Lapsi ei tietenkään ymmärrä sitä, mikä ero näillä on ja kuvittelee, että elämä olisi onnellista jos asuisimme yhdessä. Eikä niin olisi eikä tule olemaan.
Kyllä olen kuitenkin tuon lapsen edessä välillä ollut todella mietteissäni, että oliko minulla sittenkään oikeutta erota isästään. Ei hän pettänyt eikä lyönyt. Mutta ei noiden poissaolo tarkoita hyvää parisuhdetta.
Lapsi ei tietenkään hahmota että hänellä on näin ollut paljon onnellisemmat ja hyväntuulisemmat vanhemmat, jotka eivät riitele ikinä ja nyt jopa pitävät toisistaan.
Yhdessä voimme välillä viettää aikaa täysin kivuttomasti, kun ei ole toiselle mitään odotuksia. Tämä on se ydin. En odota mieheltä mitään koska hän ei ole puolisoni. Joten en pety mihinkään.
Jos emme olisi eronneet, yhteiselämä olisi piinallista ja ahdistavaa. Lapselle ei tietenkään ole voinut kertoa eron varsinaisia syitä enkä niitä tähänkään avaa.
Mutta vaikka kuinka järjellä tiedän, että näin sen piti mennä ja tämä on ollut myös ja ennenkaikkea lapsen paras, niin kyllä hänen vetoomuksensa ovat todella syvältä riipineet.
Muutoin en yhtään kadu eroa. En tätä enkä aiempia. Eroilla on normaalisti ihmisillä painavat syyt, vaikka kaikille aikuisillekaan niitä ei auki selitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttihan se aikansa, mutta nyt paljon myöhemmin kun oli pää selvinnyt kaikenmaailman läheisyysaddiktioista tuntuu etten olisi parempaa ratkaisua voinut tehdä, koska se juttu ei vaan yksinkertaisesti olisi toiminut.
En kadu, vaikka rakastinkin puolisoani. Kun lähes kolmenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen huomaa ja tunnustaa itselleen ettei tunne puolisoaan on tunne musertava. Viimeisten vuosien aikana työpaikkaromanssit veivät hänet. Uskoin hänen selityksiä ja valehtelin itselleni. Kun puoliso alkaa petaamaan uutta elämää uuden ihastuksensa kanssa, jättäen kaikki asiat, kuin niille ei tarvitsisi tehdä mitään, aviopuolisonsa hoidettavaksi on vain erottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertaakaan. Muutama pitkä suhde ja kyllä sen tietää kun pitää erota. Jos sitä ajatusta jo kypsyttelee mielessään harva se päivä ja kumppani ei halua keskustella mistään, molemmilla paha olla, mutta asioita ei saada korjattua, niin mitä sitä paskaa. Kun taakka olisi otettu harteilta.
Olit varmaan useamman vuoden ajan jättänyt noteeraamatta sen toisen yritykset keskustella parisuhteenne ongelmista. Ehkä loukkaannuit niistä ja pikku riitelyn jälkeen palasit normaaliin entiseen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuvitellen kaiken olevan taas hyvin. Tai ehkä et edes noteerannut toisen joutavia höpötyksiä siitä miltä hänestä tuntuu. Sitten eräänä päivänä se ero tuli ihan yllätyksenä.