Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten oikeasti ja rehellisesti: oletko katunut eroa?
05.09.2021 |
Avoliitto/avioliitto/seurustelusuhteesta.
Miksi kadut? Kuinka pitkä suhde oli?
Kommentit (72)
Kaduimme ja palattiin yhteen. Epävarmuudet loi riitoja. Nyt ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen ajoittain käy mielessä katumuksen tunne että erosin eräästä erittäin mielenkiintoisesta naisesta, mutta noina hetkinä riittää, kun muistuttaa itseään että olin rakastunut mielikuvaani siitä, millainen hänestä voisi avauduttuaan vielä tulla - en siihen, millainen hän todellisuudessa oli. Sitä paitsi, nykyisin on rinnalla niin upea toinen puolisko ettei siitä voisi enää edes parantaa. Ja hän oli sitä jo valmiiksi.
No… ei sitä multa kysytty haluanko erota vai en. Se oli toisen osapuolelta ihan ilmoitusluontoinen asia, josta ei sitten enää ollut mahdollista keskustella.
En todellakaan. Vaikka liitto oli ns "perushyvä" olen todella onnellinen että ero tuli voimaan 14v jälkeen. Ehdin saamaan paljon paremman elämän jota on nyt jatkunut 25v eikä loppua vielä näy:)
Kadun melkein päivittäin. Oltiin 5v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palattiin yhteen, ei tarvitse katua.433
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tilanteessa. En ole kertaakaan eromme jälkeen (kaksi lasta, naimisissa) ajatellut häntä tai suhdettamme. Sen verran helpotus oli. Edes eka jouluna, kun istuin yksin kotona ilman lapsia. Olin vain onnellinen. Join teetä ja katselin telkkaria :)
Ei tässä nyt valehtelemaan tarvitse alkaa. Kyllä sinä olet entistä suhdettasi ajatellut useastikin.
En ole. Ei mitään negatiivista tai positiivista. Siinä vaiheessa kun erosimme, olin tehnyt sitä prosessia jo vuosia ja olin vain helpottanut että sain olla yksin. Monia muita suhteita olen miettinyt, mutta tätä en.
En ole hetkeäkään!Rakkaus ei omista mitään,rakkautta ei voi hallita.Rakkaus on vain kaikki.Rakkaus on ikuista , kohde vain voi vaihtua.Elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, mutta joskus olen miettinyt, että entisen miehen kanssa olisi ollut helpompi elämä taloudellisesti. Nykyisen tulot on niin vaihtelevat ja on aika hössö rahan kanssa. Kun tulee rahaa, on heti käyttämässä. Seuraavassa kuussa taas nitkutetaan. Jatkuvaa kamppailua. Eksä tienasi tasaisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti kadun mutta jos joku tuttu kysyy niin en tietenkään
Kadun että menin naimisiin. Eroa en kadu pätkääkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos ei ole lapsuudessa nähnyt mitä hyvä parisuhde on, on vaikea aikuisenakaan ymmärtää mitä pitäisi etsiä. Sitä on ilmeisesti monen hankala kokematta ymmärtää. Vaikka ydinperhettä toki joskus ikävöin, nykyinen parisuhde on niin erilaatuinen, etten enää tyytyisi jatkuvaan aallokkoon.
En viimeisintä mutta sitä edellistä eroa kyllä kadun
Onhan se joka kerta vähän vaikeaa, osa jää pidemmäksi aikaa mieleen osa ei ollenkaan.
Suhde kesti 20 vuotta. Ero oli parasta. Paremmasta en tiennyt.
Aluksi en katunut mutta kun sain etäisyyttä asioihin ja tapailin vakavasti useampaa muuta, tajusin exän hyvät puolet. Sen jälkeen on hieman kaduttanut.
Vierailija kirjoitti:
No… ei sitä multa kysytty haluanko erota vai en. Se oli toisen osapuolelta ihan ilmoitusluontoinen asia, josta ei sitten enää ollut mahdollista keskustella.
Minulle kävi samoin. Mies suuttui minulle ja totesi kylmästi, että "Meidän ei kannata enää jatkaa". (Kyseessä ensimmäinen kerta, kun vihastui jostakin minuun liittyvästä asiasta.) Sellainen oli hänen rakkautensa ja kunnioituksensa taso minua kohtaan. En ollut hänelle millään tavalla tärkeä eikä hän halunnut, että olen osa hänen elämäänsä, se tuli kyllä selväksi. Aivan sama, olenko tänään tai huomenna kuollut vai en. Mitäpä tuohon itse pystyi sanomaan tai mitään tekemään.
Alkuperäiseen kysymykseen en osaisikaan vastata mitään, koska en ole varsinaisesti eronnut, vaan minut on vasten tahtoani toinen ihminen erottanut itsestään. Tosin kun olen tätä asiaa käsitellyt, en ole erottamisprosessissa varmasti lopulta menettänyt mitään. Vain huonon miehen. Kaduttaa se, että yritin opetella luottamaan tuohon mieheen ja toivoin, että hän oikeasti välittäisi minusta.
Miehellä on varmasti ollut paljon uusia eron (marraskuu 2020) jälkeen. Minulla tuskin on enää koskaan elämässäni ketään, mutta jos ihmiset suhtautuvat lähisuhteisiinsa yhtä kevyesti kuin tuo oma elämäni ainoaksi seurusteluyritykseksi jäänyt tapaus, tuskin jään paitsi mistään.
Meillä menee hyvin. Kulmat on hioutuneet. Ei riidellä juurikaan.