Nyt sitten oikeasti ja rehellisesti: oletko katunut eroa?
Avoliitto/avioliitto/seurustelusuhteesta.
Miksi kadut? Kuinka pitkä suhde oli?
Kommentit (72)
En. Oltiin 16 vuotta yhdessä. Uutta parisuhdetta en enää halua. Hyvin on mennyt nämä 5 vuotta eron jälkeen.
En todellakaan. Mies oli täys vätys ja jos suhdetta olisi jatkettu olisin joutunut elättäjäksi kun mokoma ei missään vaiheessa hakeutunut koulutukseen taikka töihin.
Ollut vain kaksi suhdetta, molemmat vuosien mittaisia. Ensimmäistä eroa en kadu, toista vähän, mutta vain siitä syystä, että tunnen syyllisyyttä siitä, että ero ei ollut lapselle hyväksi
Vierailija kirjoitti:
Kadun, 8vuotta yhdessä ja heitin hyvän miehen pois, nykyinen on huono jopa sängyssä. T:N36
Siis mitä ihmettä. Miksi olet tuollaisessa suhteessa jos edes sängyssä ei hommat toimi? Onko pakko vaan olla suhteessa, kunhan vaan on joku?
Ja vielä harmittelet että jätit edellisen miehesi. Jos olisin nykyinen miehesi, haluaisin kyllä tietää että ajattelet noin. Jättäisin sinut heti, koska tuo on törkeää hukata molempien aikaa jos ei homma toimi.
4 vuotta kesti suhde, sekin oli liikaa. Onneksi tajusin erota loppujen lopuksi, harmittaa vaan että tuo suhde oli parikymppisenä, ei kannata jäädä nuorena huonoihin suhteisiin.
En ole katunut yhdenkään suhteen päättymistä. Pikemminkin kadun sitä, että en potkinut yhtä miestä ulos kämpästäni heti, kun hän alkoi vongata seksiä. Tuollaiset vonkaajat eivät koskaan sitoudu parisuhteeseen. He osaavat "sitoutua" vain jatkuvaan poikamieselämään: viinaa, laulua, naisia.
Huvittavaa kyllä, joku nainen otti tuon vonkaajan itselleen pitkäaikaiseksi puolisoksi.
10 vuotinen suhde, josta laset. En Katunnut eroja. Lyhyitä suhteita 3kk-1v, en katunut eroa. 3 v suhde kaduin. Menin 8 kuukauden päässä hattu kourassa takaisin ja pyysin anteeksi. Onneksi otti takaisin.
En kadu eroa vaan sitä että palattiin yhteen.
En ole yhtään eroa katunut, vain sitä kun ylipäätään tutustui ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähes kolmivuotinen suhde. Palattiin yhteen. Oltiin tyhmiä riitelijöitä. Ero opetti, että toisen voi menettää...
Jatkatteko edelleen riitelyä ja palasitteko yhteen ettei tarvitse olla yksin?
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään eroa katunut, vain sitä kun ylipäätään tutustui ihmiseen.
Tämä. Olen katunut etten kuunnellut intuitiotani, koska olin hieman epäröivä. Vaikutti kuitenkin ihan hyvältä mieheltä. Toista kertaa en samaa virhettä tee.
En missään tilanteessa. En ole kertaakaan eromme jälkeen (kaksi lasta, naimisissa) ajatellut häntä tai suhdettamme. Sen verran helpotus oli. Edes eka jouluna, kun istuin yksin kotona ilman lapsia. Olin vain onnellinen. Join teetä ja katselin telkkaria :)
Kyllä olen katunut, erityisesti omaa saamattomuuttani. Nyt olen yksin ja tulen myös olemaan.
Vierailija kirjoitti:
21 vuotta väärän ihmisen kanssa, en ole katunut eroa kertaakaan.
No tuota,missä vaiheessa tuli mieleen että ehkä tmä onkin väärä tyyppi?
Jos jokainen vuosi oli väärää vaan...
Kohta vuosikymmen erosta ja edelleen kun ajattelen asiaa, tunnen helpotuksen pyyhkäisevän ylitseni ja onnittelen itseäni hyvästä päätöksestä. Ikinä en olisi saanut onnellista parisuhdetta jos en olisi eronnut.
En myöskään kadu kahta suhteen katkaisua, jotka tapahtuivat ikävuosina 15-21. Aivan vääriä kumppaneita mulle molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kadun, 8vuotta yhdessä ja heitin hyvän miehen pois, nykyinen on huono jopa sängyssä. T:N36
Käske nykyistä ukkoasi tulla tyköni niin minä kyllä opetan kaikki temput.
Terveisin Markku57v
Vierailija kirjoitti:
En missään tilanteessa. En ole kertaakaan eromme jälkeen (kaksi lasta, naimisissa) ajatellut häntä tai suhdettamme. Sen verran helpotus oli. Edes eka jouluna, kun istuin yksin kotona ilman lapsia. Olin vain onnellinen. Join teetä ja katselin telkkaria :)
Ei tässä nyt valehtelemaan tarvitse alkaa. Kyllä sinä olet entistä suhdettasi ajatellut useastikin.
En päivääkään. 5 vuotta oltiin yhdessä, enkä ymmärrä miksi. Itse olisin lähtenyt jo vuoden jälkeen, mutta mies aneli aina, että yritetään vielä. En ymmärrä, miksi suostuin. Mutta nyt olen vapaa hänestä.
Kadun, oltiin lähes 15 vuotta yhdessä ja 12 vuotta naimisissa siitä ajasta. Olen tavannut hänen jälkeen hyväksikäyttäjiä ja miehiä, jotka kuvittelevat itsestään liikaa ja yrittävät painaa mua alas nostaakseen egoaan. Ex-mieheni kuoli n. 1,5 vuotta sitten syöpään alle 50-vuotiaana. Hän ja poikani (myös veljestäni välitän) ovat ainoita miehiä, joita rakastan (isänikin on kuollut aikoja sitten). Vieläkin surettaa välillä ex-mieheni kohtalo. Olen tavallisen, korkeintaan välillä nätin näköinen nainen, jolle on tullut psyykenlääkkeiden takia muun muassa ylipainoa ja pian olen 50 vuotta, joten en usko, että hyvää miestä tulen enää löytämään, ainoastaan seksin vonkaajia välillä (he eivät kiinnosta).
21 vuotta väärän ihmisen kanssa, en ole katunut eroa kertaakaan.