Milloin lapsesi lopetti kutsumasta isää isiksi?
Ja miten "koulutitte" lapsen uuteen kutsumamuotoon?
En pidä ajatuksesta, että esim. kouluikäinen vielä puhuisi isistä. Emme alunperinkään käytä itse isiä (lapsi ei vielä puhu), mutta koko muu maailma lässyttää sille isistä. En minä nyt jaksa mikään natsimutsi olla ja korjata muiden puheita lapselleni. Mukavaa kun isovanhemmat ja kaverit tykkäävät huomioida lapsemme ja puhella hänelle. Eli kotona ei isistä puhuta, mutta toki tuo muoto voi lapselle tarttua kun muita matkii. Eikä se nyt haittaa, jos pikkulapsi puhuttelee isinä, emmekä häntä aio käyd asiasta korjailemaan. Mutta kyllä viimeistään siinä 5-6-vuotiaana olisi hyvä karsia isittely.
Eli kysymys: tapahtuuko se lapsen kasvaessa jotenkin itsestään (miten ihmeessä?) vai aktiivisella korjaamisella. Vai vaan sillä, että maailma ympärillä alkaa puhua iskästä / isästä ja vähitellen se iskostuu lapsen päähän.
Minkä ikäisenä tämä muutos on teillä tapahtunut / tehty?
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:01"]
Meillä vaihtui jossain vaiheessa isi iskäksi, mutta nyt tuo teini kuuluu taas isistä puhuvan. Tai ainakin silloin on isi, kun on rahaa vailla :D
[/quote]
haha, no tuo nyt on eri asia. :D teini tietää (luulee tietävänsä) konstit. ;) -ap
Isi on edelleen. Isä kuulostaa tyhmältä, kirjakieliset puhuvat niin. Ehkä jos puhutaan vieraille omasta isästä niin silloin käytetään isä nimitystä, mutta ei sekään mikään pakko ole. Anna lapsen kutsua miksi haluaa, ei se ole sun isisi.
Siis haluat lapsen käyttävän muotoa isÄ vai etunimeä? Ei käy aloituksestasi tai kommentistasi ilmi, kumpaa ajat takaa. Hiukan soisi sinun itsesi opettelevan parempaa kirjallista ilmaisua ennen kuin alat vauhkoilla tuollaisista.
Opeta sille Herra se ja tuo ja vedä turpaan, jos ei tottele. Kaikenlaisia koopäitä sitä maailma päällään kantaa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:04"]Isi on edelleen. Isä kuulostaa tyhmältä, kirjakieliset puhuvat niin. Ehkä jos puhutaan vieraille omasta isästä niin silloin käytetään isä nimitystä, mutta ei sekään mikään pakko ole. Anna lapsen kutsua miksi haluaa, ei se ole sun isisi.
[/quote]
T. 19v.
Alkaako lapsesi kutsumaan sinua rouvaksi tms. ettei lässytä :D
Meillä on alusta asti puhuttu lapsille muodossa "isä" ja sitä käyttävät itse.
Mä kyllä olen kutsunut varmaan koko ikäni iskäksi :D jos sanon että isä niin tuntuu siltä ku puhuisin jostain etäisestä hahmosta, kaikki tunnesiteet katoaa.
T. 35v
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:00"]
miksikä yli 5 v tulisi isäänsä kutsua? etunimellä?
[/quote]
Niin, vaikka sitten. 5-vuotias voi hyvin sanoa isi, isä, iskä, ukko, paappa, taatto, ukko, faija, reijo, whatever. mutta kysymys olikin, että muuttuuko tuo kutsumamuoto itsestään joskus kouluikäisenä vai pitääkö se opettaa? ja eikö ole vähän hölmöä ensimmäiset kuusi vuotta opettaa lasta kutsumaan isäänsä jollakin tavalla ja sitten vaihtaa se? tosin eipä itsellenikään tuosta ole traumoja tai muistikuvia jäänyt. tärkein kysymykseni olikin siis: miten?
Ja sille joka argumntoi, että isiksi kutsuminen viittaa läheisempään isäsuhteeseen kuin muut kutsumamuodot. Ei muuta kuin että öö mitäh?:D
-ap
Minä sanon aina isi, olen 36v nainen.
Isi lellii ja hemmottelee minua edelleen piloille heti kun kuulee iisii-sanan :D Viimeksi sain tuliterän maasturi-Mersun ja maksoi New Yorkin matkat minulle ja miehelleni.
Itse olen 24v ja kutsun isiksi :D lapsi ei vielä puhu, mutta toivottavasti ei koskaan lopeta isiksi kutsumista.
Kutsut isääni vielä 27-vuotiaana iskäksi.
Ap se ei kuulu sulle miten lapsesi kutsuu isäänsä. Älä puutu siihen. Ihme kontrollifriikki.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:00"]
miksikä yli 5 v tulisi isäänsä kutsua? etunimellä?
[/quote]
Niin, vaikka sitten. 5-vuotias voi hyvin sanoa isi, isä, iskä, ukko, paappa, taatto, ukko, faija, reijo, whatever. mutta kysymys olikin, että muuttuuko tuo kutsumamuoto itsestään joskus kouluikäisenä vai pitääkö se opettaa? ja eikö ole vähän hölmöä ensimmäiset kuusi vuotta opettaa lasta kutsumaan isäänsä jollakin tavalla ja sitten vaihtaa se? tosin eipä itsellenikään tuosta ole traumoja tai muistikuvia jäänyt. tärkein kysymykseni olikin siis: miten?
Ja sille joka argumntoi, että isiksi kutsuminen viittaa läheisempään isäsuhteeseen kuin muut kutsumamuodot. Ei muuta kuin että öö mitäh?:D
-ap
[/quote]
Paappa ei muuten ole kyllä isä, vaan isoisä.
Ymmärrän oikein hyvin, ettet ymmärrä 19:n pointtia, koska koko aloituksesi henkii lapsellista ja mustavalkoista ajatusmaailmaa. Kyse ei ole siitä, että joku sana sinänsä olisi tunteikkaampi. Vaan siitä, että jos on lapsena tottunut käyttämään isästään jotain sanaa, se lapsuudessa opittu on läheisin puhuttelumuoto ja muut tuntuvat vieraammilta.
14
Haha, olette niin söpöjä. Taattua menoa ja mellestystä taas. Kun suurin osa ihmisistä nyt joka tapauksessa kutsuu pikkulapsena isäänsä isiksi ja myöhemmin jollakin muulla tavalla (ei sillä kai nyt ole merkitystä onko se muu tapa sitten iskä (varmaan yleisin), isä, ukko, etunimi, faija jne.), niin hirveä haloo nousee kun yrittää kysyä, että miten ja missä vaiheessa se muutos on teidän perheissä tapahtunut. Että MIKÄ HELVETTI MUA VAIVAA. Ei tässä nyt ole mitään epänormaalia. :D Ei, lapsen ei tarvitse alkaa teititellä meitä. Ihan kelpaa äiti ja iskä, mutsi ja faija, irma ja reijo, ihan miten vaan lapsen suuhun sopii. Ja alle kouluikäisenä JOPA se isi hei! (sen verran olen kyllä natsimutsi, että mami olis kyllä liikaa pikkulapseltakin, haha! mamma käy.) :D
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:00"]
miksikä yli 5 v tulisi isäänsä kutsua? etunimellä?
[/quote]
Niin, vaikka sitten. 5-vuotias voi hyvin sanoa isi, isä, iskä, ukko, paappa, taatto, ukko, faija, reijo, whatever. mutta kysymys olikin, että muuttuuko tuo kutsumamuoto itsestään joskus kouluikäisenä vai pitääkö se opettaa? ja eikö ole vähän hölmöä ensimmäiset kuusi vuotta opettaa lasta kutsumaan isäänsä jollakin tavalla ja sitten vaihtaa se? tosin eipä itsellenikään tuosta ole traumoja tai muistikuvia jäänyt. tärkein kysymykseni olikin siis: miten?
Ja sille joka argumntoi, että isiksi kutsuminen viittaa läheisempään isäsuhteeseen kuin muut kutsumamuodot. Ei muuta kuin että öö mitäh?:D
-ap
[/quote]
Paappa ei muuten ole kyllä isä, vaan isoisä.
Ymmärrän oikein hyvin, ettet ymmärrä 19:n pointtia, koska koko aloituksesi henkii lapsellista ja mustavalkoista ajatusmaailmaa. Kyse ei ole siitä, että joku sana sinänsä olisi tunteikkaampi. Vaan siitä, että jos on lapsena tottunut käyttämään isästään jotain sanaa, se lapsuudessa opittu on läheisin puhuttelumuoto ja muut tuntuvat vieraammilta.
14
[/quote]
no tunnen ihmisen, jolle paappa on isä. milläs sen määrität. suomenruotsalaisille pappa on isä, joillekin suomenkielisillekin, ja suomenkielisillä perheillä on joskus isoisänä pappa. että eipäs olla niin mustavalkoisia siellä. :)
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:11"]
Kutsut isääni vielä 27-vuotiaana iskäksi.
Ap se ei kuulu sulle miten lapsesi kutsuu isäänsä. Älä puutu siihen. Ihme kontrollifriikki.
[/quote]
ap on 28 ja kutsuu omaa isäänsä iskäksi tai faijaksi aika 50-50. Kyse olikin isistä. Ja tämä ei oo mun oma mielipide, mies ei itsekään puhu itsestään isinä vaan isänä.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:11"]
Kutsut isääni vielä 27-vuotiaana iskäksi.
Ap se ei kuulu sulle miten lapsesi kutsuu isäänsä. Älä puutu siihen. Ihme kontrollifriikki.
[/quote]
ap on 28 ja kutsuu omaa isäänsä iskäksi tai faijaksi aika 50-50. Kyse olikin isistä. Ja tämä ei oo mun oma mielipide, mies ei itsekään puhu itsestään isinä vaan isänä.
[/quote]
"Kutsun 27-vuotiaana isääni vielä iskäksi". Lipsahti typo.
Joka tapauksessa jälkimmäinen lause oli tärkeämpi; se ei kuulu sulle miten lapsesi kutsuu isäänsä.
Noniin, summa summarum: jokainen SAA kutsua isäänsä ihan miksikä haluaa. ei ole multa pois. kyllä, kuulostaa korviini lässytykseltä aikuisen (ja kouluikäisen) suusta isi, mutta juu ei ole multa pois. en siitä kenellekään ikinä ole kommentoinut, enkä aio kommentoida, ei ole mun asia. ei lukeudu maailman suurimpiin ongelmiin, ei haittaa mun elämää jne. tiedän. selvä.
sitten: ne monet perheet, joissa isi on muuttunut iän myötä toiseen kutsumatapaan: minkä ikäisenä? miten? huomaamattako? (kun koulussa opettaja puhuu isistä iskänä / isänä, samoin sukulaiset, kaveriperheet...) TÄMÄ on se mikä mua kiinnostaa. Kiitos.
-ap
Miksi ei voi alusta alkaen kutsua isäksi, jos niin haluaa myöhemmin kutsuttavan? Minun isälleni kelpasi vain isä, joten isä on aina ollut isä. Meillä nyt aikuiset pojat ovat itse vaihtaneet, en oikein tiedä missä vaiheessa se on tapahtunut. Itse lapsi sen muuttaa jos haluaa. Jos lapselle ja isälle on ok kutsua isiksi vaikka lapsi olisi 50-vuotias, niin mitä se muille kuuluu?
Oon 21 ja kutsun isääni isiksi. Joskus teininä yritin itse korjata puhettani ja sanoa isä, koska pelkäsin kuulostavani tyhmältä jos sanon isi. Mut luovuin siitä korjaamisesta ja totesin, että isi on isi ikuisesti.