Jaksatko työpäivän jälkeen tavata ystäviäsi? Vai milloin tapaat heitä?

En jaksa. On kyllä jäänyt kaikki ystävät työelämän myötä, ei jaksa kuin oman perheen.

Viikonloppuisin, kerran pari kuussa. Muuten facebookin kautta. Mulla on vielä opiskeluakin muutaman iltana viikossa. Kyllä sitä on aika loppu-slut arki-iltaisin ja viikonloppuna pitää hoitaa ne jutut mitä ei ehdi/jaksa viikolla + nukkua univelat pois. 

Ei me oikeastaa nähdä ystävien kanssa, kun pari kolme kertaa vuodessa. Meille riittää tietoisuus, että he ovat olemassa ja aina tarpeen tullen valmiita auttamaan, kuuntelemaan jne.

Meillä on 1 kyläpaikka jossa käydään ehkä joka 2. kuukausi. Muita nähdään kerran pari vuodessa. Työelämä vie voimat ja ajan. Mulla ei oo hirveästi arki-iltaisin voimia hoitaa kotiasioita muuta kuin pakolliset eli kaikki jää viikonlopulle. Oi niitä aikoja kun oli lasten kans kotona ja pysty päivällä kyläileen toisten kotiäitien luona.

Sekä viikolla että lauantaisin. Sunnuntai on meillä pyhä ja silloin ei tavata ketään tai mennä mihinkään. Piste. Pakko olla yksi päivä viikossa, kun vaan huilitaan. Ei mennä ulos, ei vieraita, ei harrasteta, ei siivota, ei askarrella, ei mitään. Mies aloitti perinteen ja kaikki me tästä tykätään. Kivaa pitää yksi lepopäivä viikossa, kun vaan röhnötetään sohvalla

Ei kai se ole tarkoitustaan jaksaa?!! Kyllä ne kaveri-illat kuuluvat sinne ensimmäisiin opiskeluvuosiin kun elämässä ei ole huolen häivää, tietenkin joskus voi käydä jossain keskellä viikkoakin mutta ei ennakkoon suunnittelematta.

Täälläkin kerran-pari kuussa. Sit viestitellään melkein päivittäin yhteisessä ryhmässä. Jotenkin ei vaan jaksa töiden ja kotitöiden ohella nähdä niin usein...